Jokaisella ihmisellä on arvonsa, josta ihminen on tietoinen. Arvon lähtokohtana on subjektiivisuus, oman olemuksen sijoittuminen maailmankuvaan. Tämä arvo on ihmisille äärettömän tärkeä, se on elämän peruslähtökohta. Subjektiseen itse käsitykseen liittyy itsetunto, maailmankuva, käsitys hengellisuyydestä jne... Itseyden kokemiseen liittyy myös käsitys suksupuoli-identiteetistä.
Ihmisyyteen liittyy väistämättä myös yhteiskunnallinen ulottuvuus. Sosiaalinen verkosto luo omat arvot, arviointi perusteet ja tavoitteet. Yhteisöllinen rakenne reagoi yksilöihin ja myös yksilöt toimivat yhteisöllisyyden vaatimustn mukaisesti. Tämä yhteisöllisyyden rakennelma on hienovaraista vuorovaikutusta. Yhteisöllisyys on toinen ihmisen arvoperusta, tämä vuorovaikutussuhde myös vaikuttaa subjektiviiseen kokemukseen siitä, kuinka arvokkaaksi ihminen itsensä kokee. Yhteisöllyys määrittää myös yhteiskunnallisen roolituksen. Tämä roolitus liittyy yhteiskunalliseen arvostukseen, asemaan ja myös käsityksiin sukupuolten toimintatavoista.
Ensin mainittu minän hahmottaminen muodostaa ihmisille sukupuoli-identiteetin joka on (täytyisi olla) riippumaton ympäristön arvostuksista. Ihminen on siinä maailmansa keskiönä. Ympäristön luomat odotukset luovat sukupuolirooli, joihin ihminen luontaisesti vastaa laumaeläimen vaistojen mukaisesti. Naiskuvaa tarkastellessa olisi tärkeää eroittaa kummasta puhutaan, onko kyseessä yhteiskunnallinen roolitus, vai syvemmällä oleva identiteetti?
Ajattelin, että olisi hyvä joskus keskustella. Kuinka naiset nykyisin näkevät nämä rooliodotukset, suhteessa omaan minäkuvaansa?
Ihmisyyteen liittyy väistämättä myös yhteiskunnallinen ulottuvuus. Sosiaalinen verkosto luo omat arvot, arviointi perusteet ja tavoitteet. Yhteisöllinen rakenne reagoi yksilöihin ja myös yksilöt toimivat yhteisöllisyyden vaatimustn mukaisesti. Tämä yhteisöllisyyden rakennelma on hienovaraista vuorovaikutusta. Yhteisöllisyys on toinen ihmisen arvoperusta, tämä vuorovaikutussuhde myös vaikuttaa subjektiviiseen kokemukseen siitä, kuinka arvokkaaksi ihminen itsensä kokee. Yhteisöllyys määrittää myös yhteiskunnallisen roolituksen. Tämä roolitus liittyy yhteiskunalliseen arvostukseen, asemaan ja myös käsityksiin sukupuolten toimintatavoista.
Ensin mainittu minän hahmottaminen muodostaa ihmisille sukupuoli-identiteetin joka on (täytyisi olla) riippumaton ympäristön arvostuksista. Ihminen on siinä maailmansa keskiönä. Ympäristön luomat odotukset luovat sukupuolirooli, joihin ihminen luontaisesti vastaa laumaeläimen vaistojen mukaisesti. Naiskuvaa tarkastellessa olisi tärkeää eroittaa kummasta puhutaan, onko kyseessä yhteiskunnallinen roolitus, vai syvemmällä oleva identiteetti?
Ajattelin, että olisi hyvä joskus keskustella. Kuinka naiset nykyisin näkevät nämä rooliodotukset, suhteessa omaan minäkuvaansa?
Vastaukset 53
Vanhimmat
..koska ihminen on sosiaalinen, etten sanoisi eläin, niin mielestäni on kyseenalaista erottaa ihmisen identiteettiä irralliseksi sosiaalisista yhteyksistäään..
..identiteetti muodostuu siis aina jossakin yhteisössä tavalla taikka toisella..
..ongelmat syntyvät nähdäkseni sosiaalisen ja miksei myös maantieteellisen liikkuvuuden seurauksena, yksilö joutuu uuteen ympäristöön, jonka arvostukset, toimintamallit sun muut ovat toisenlaisia..
..mielestäni myöskään tämä ongelma ei ole mitenkään erityinen naissukupuolen kohdalla, vaan koskee yhtälaisesti kaikkia ihmisiä..
..vain agitoiva naistutkimus keksii tehdä naisesta uhrin, jos asiat muuttuvat eivätkä pysy sellaisina kuin mihin on totuttu..
Mietin tätä juttuasi, oli ihan hyvä. Mutta kommentoiminen tuottaa ongelmia siinä mielessä, että tuo identiteetti-käsite, mitähän oikeastaan sillä ymmärrät. Kerroit sen tuossa, mutta kun en mitenkään voi tajuta, että identiteetti olisi jotenkin erillinen, niin ettei siihen vaikuttaisi ympäristö. Sosiaalistuessaan lapsi imee vaikutteita ympäriltään. Eikö esimerkiksi lapsi,joka kasvaisi yksin, olisi identiteetiltään aivan erilainen kuin perheessä kasvanut, ilman toisia ihmisiä. Hän tarvitsee kehittyäkseen jonkinlaista kommunikaatiota. Jos ihminen muuttaa johonkin ihan eri paikkaan, erilaiseen kulttuuriin, hänen on jotenkin sopeuduttava sinne, tai on jatkuvassa ristiriidassa ympäristönsä kanssa. Tilanne on ehkä aikalailla sietämätön. Tässä asiassa on ehkä se, miten sen kukin käsittää, kuinka laajasti. Voi olla, että identiteetti on mielestäsi se, mikä on sisimmässä. Mutta mikä se on silloin ? Kun synnymme, meissä on tietysti joitakin itsellemme ominaisia piirteitä, jotka rupeavat näkymään, mutta mikä osuus niillä on identiteetistämme? :) Minua rupesi kiinnostamaan ja vaivaamaankin tämä asia,ehkä rupesin saivartelemaan. Mutta mielenkiintoista kyllä miettiä tätä naisenkin kannalta.
Ihmisen perusidentiteetin rakennuspalikoita ovat mm. tempperamentti ja lapsuudessa saatu perusturvan taso ja vaikeasti määriteltävä hengellisyys. Nämä tekijät vaikuttavat siihen, kuinka ihminen kokee itsensä. Tähän perusidentiteettiin on vaikea aikuisena saada muutosta aikaiseksi.
Täysin yksin kasvanut lapsi on varmaan identiteetiltään erilainen, kuin lapsiryhmässä varttunut. Kuinka tämä vaikuttaa sitten sosiaalisiin suhteisiin on vaikea todentaa pelkästään, tähänhän vaikuttavat myös muut ympäristöön liittyvät mekanismit. Oman itseyden kokemisessa sillä on toki merkitystä.
Ihmisen kokemuksiin ympäristöstä vaikuttavat selvimmin kaksi tekijää. Toinen on perusluottamus, tämä on se rakennuspilari johon vaikuttavat lapsuuden kokemukset, rakkaus, luottamus elämään, läheiset ihmisuhteet, kuinka hyväksytyksi tulee ominaispiirteineen lähimpiensä taholta, jne..
Perusarvostus on ympäristöön mukanaan tuomaa suhtautumista ihmisyksilöön. Tähän vaikuttavat ulkoiset tekijät varsin paljon, älykkyys, varallisuus, ulkonäkö, sukupuoli jne...
Mikäli ihmisen perusluottamus on kunnossa ympäristön arvostuksella ei ole niin väliä, ihminen pystyy varsin hyvin säilyttämään rajansa ja sopeutumaan. Hän säilyttää oman identiteettinsä. Mikäli perusluottamuksen antama pohja puuttuu, vaikeuksia on luultavasti tulossa. Arvostusta täytyy hakea lähes millä hinnalla hyvänsä.
Naiseuteen tämä perusluottamus ja -arvo liittyy sikäli, että jos naiseuteen liitetään yhteiskunnallisia odotuksia runsaasti, harvan naisen perusluottamus on niin kestävällä pohjalla että hän kokee riittävänsä. Malli on siis vääränlainen. Nykyinen naiskuva on varsin väljä, mutta odotuksia on siinäkin. Tästä kertoo naisten yhä lisääntyvä uupuminen.
Tässä on eräs näkökulma, täysin valmiiksi mietitty se ei ole. Tämä viestiketjun avaus oli tilaustyötä ja en oikein ole asiaa sisäistänyt. Sikäli kaikki näkökulmat ovat tervetulleita, myös minun ajatuksieni avartamiseksi.
..ehkä yksi syy naisten tai feministien vierailta tuntuviin kokemuksiin liittyy siihen, että moni nainen on nykyään työelämässä tai jopa perinteisissä miehisissä ammateissa, joihin taas liittyvät odotukset ovat koskeneet miessukupuolta..
..naiseuteen liittyvien odotusten voi ajatella olevan tänä päivänä kahteen suuntaan vetäviä, eli toisaalta perinteiseen kotiin ja toisaalta työelämään..
..tuossa mielessä naista koskevien rooliodotusten voi ajatella tempovan kahteen vastakkaiseen suuntaan..
Olen kanssasi samaa mieltä. Työelämän rakenteet ovat tehty miehisyyttä suosiviksi, yhteiskunnallisten arvojen muuttumine maskuliinisemmiksi on vielä lisännyt tätä suuntausta.
Naiseuteen liitettävät "vaatimukset" ovat myös kaksisuuntaisia. Perinteinen kodinhengettäsen rooli, siihen liittyvine äidillisyyden odotuksineen, toisaalta tehokaan yhteiskunnallisen roolin -samanaikainen- ylläpito ovat ristiriitaisia ja vaativuudeltaan näännyttäviä.
Yllätävää tämä samanmielisyys. Täytynee tarkastella öykkärifeministien käsikirjaa tarkemmin. Missähän haksahdin. :)
Tämähän käy kuin tanssi sinulta.
Pikakurssi minulle käsityksistä joihin en ole tottunut.
Minä en ole mikään sosiologian guru, en edes pyri sellaiseksi. Lisäksi nettiviestit ovat aina populistisia, tämä johtuu viestien pituuteen ja luettavuuteen liittyvistä rajoituksista. Joten johtopäätösten tekeminen koko tieteenalasta on näillä perusteilla arveluttavaa. En haluaisi aloittaa väittelyä psykologisesta tai sosiologisesta ihmiskuvasta täällä. Tämä foorumi ei siihen ole sopiva.
Toki voin alkaa käydä siitäkin sorvaamaan, kummanko ihmiskuva on todellisenpi. Luulen kuitenkin, ettet oikeasti halua sitä. Tämän tyyppiset vastakkainasettelut ovat ikäviä ja myös tarpeettomia molempien kannalta. Pyydän vilpittömästi, että vältät viitauksia sosiologiaan, koska et ilmeisestikään tiedä alasta riittävästi, kuten minunkin tietämykseni on rajallista psykologiasta. Minulla etunani on kuitenkin suomenkielen hyvä hallinta, joten väittelystä ei tulisi tasaväkistä, eikä missään tapauksessa reilua. Tämä viestini ei ole mitään tarkoituksellista riidan haastamista, vain normaalin kanssakäymisen sääntöjen tarkistelua, ilman loukkaamisen tarkoitusta.
"Minä en ole mikään sosiologian guru, en edes pyri sellaiseksi. Lisäksi nettiviestit ovat aina populistisia, tämä johtuu viestien pituuteen ja luettavuuteen liittyvistä rajoituksista. Joten johtopäätösten tekeminen koko tieteenalasta on näillä perusteilla arveluttavaa. En haluaisi aloittaa väittelyä psykologisesta tai sosiologisesta ihmiskuvasta täällä. Tämä foorumi ei siihen ole sopiva. "
Olen tietoinen ongelmasta. En minäkään aio alkaa väitellä. Ei tarvitse pelätä. Yleensä ehkä kerran vastaan jos olen eri mieltä mutta en millän jaksais alkaa riitelemään. Yksi puolustusviesti on paikallaan mutta siihen se melkein saakin jäädä. Paitsi alkuun ei jöriksestä pääsyt millää irti.
Siitä syystä ei aikonutkaan sekoittaa itseäni tähän ketjuun. Joten jatkakaa te vaan. En mielestäni sanonut mitään väittelyn tapaista, vaan selityksen,erot selitin, mutta aivan kuinka haluat, minä jätän mieluiten areenan.
Minusta sinun kanssasi on hauska keskustella, pidän sinusta. Siksi aloitin tämän viestiketjunkin. En siis pelkää sinua. Minä olen vain luonteeltani peräänantamaton, vaikka se piirre ei täällä välitykään. Enkä millään haluaisi alkaa sinun kanssasi vääntämään asioista, jotka ovat minulle tärkeitä ja joiden merkitys ei toisille ihmimisille ole yhtä merkityksellinen.
Ketjun aloitin siksi, että halusin myös sinun mielipiteesi mukaan. Minun tietoni on näissä asioissa vajavainen.
Sosiologia viitaukset viestistä toiseen saivat minut hermostumaan. Sosiologia on eräs minun identiteetiin liittyvä tekijä, sikäli se on (minulle) tärkeä minuuden rakennuspalikka myös täällä. Siksi varoitus.
minun on jätettävä palsta, jotta saat olla rauhassa.
Tämä tuli minulle täytetä yllätyksenä sillä minä olin saanut sen kuvan sinusta että olit varma itsestäsi ja turvallinen keskustelukumppani. Olen aika sanaton ja järkyttynyt.
Ymmärrätkö että minä tunnen ikäänkuin kurkkuotteen, etten saa keskutella niinkuin minä haluan ja niillä kyvyillä mitkä minulla on. Mites minä muuten voisin kirjoitella.
En missään nimessä aio kilpailla tai vähätellä jonkun tietoja mutta en minäkään pidä siitä että minun on vaiettava sinun tai jonkun muun takia.
Minulla ei ole taas mitään tarvetta loistaa tiedoillani, ei vähääkään, mutta onhan se itsestään selvää että en voi välttää kirjoittamasta omien kykyjeni mukaan.
En varsinaisesti kieltänyt sinulta mitään. Kerroin yksinkertaisesti normaaleista käyttäytymissäänöistä. Keskusteluissa on tapana perustella puheenvuoronsa. Poikkeuksen muodostavat sivulauseissa oleva heitot, niitä pidetään ylensään kevennuksinä. Sivulauseessa oleviin heittoihin pureutumista ei pidetä korrektina, se on helposti pilkun viilamisen oloista nipotusta. Tämän normaalin peruskohteliasisuuden avulla voidaan heitellä aika vapaasti kaikenlaista, toisten siihen juurikaan puuttumatta. Mikäli näitä "heittoja" alkaa esiintyä viestiketjusta toiseen, asiantila luonnollisesti muuttuu.
Sosiologia on yhteiskuntatieteisiin perustuva tieteenala, kaikkien tieteiden täytyy pystyä perustelemaan teoriansa ja tutkimustuloksensa. Tulokset eivät saa muuttua testattaessa tieteelistä tulosta. Poikkeuksen tästä tieteen normaalisti vaatimasta logisuuden vaatimuksesta muodostavat ns. humanistiset tieteen,mm pysogolisen teorian voi laatia vaikka pappi, saarnaamisensa lomassa, näitähän on jo nähty Luonnollisesti näitä puolivillaisia teorioita ei tarvitse mitenkään tieteellisesti todentaa, niitä uskotaan silti. Teoria on siis teoria, vain kun sitä kutsutaan teoriaksi. Tämä populismi vie varsin tehokkaasti uskottavuutta, miltä tieteeltä tahansa. Psykologit ovat itse aiheuttaneet tämän tilanteen, riitaisampaa tiedemiesjoukkoa saa hakea. Uuden teotian ilmestyttyä, pyritään ensisijaisesti käymään teorian esittän henkilöön kiinni. Tämä on toisaalta ymmärettävää, koska juuri mitään teorioita ei luonnollisestikaan ole koskaan alistettu tieteelisen kokeseen.
Tosin merkittävä ero sosiologian ja pysokologian välillä on, että toinen tiede keskittyy yhteisöllisten ilmiöiden kautta pureutumaan yksilöihin. Tutkitaan siis terveyttä ja normaaleja toimintamalleja, pääosin. Psykologian tutkimuslähtökohdat ovat toiset. Psyykeltään häiriytyneitä (pääasialliseti) tutkimalla pyritään ymmärtämään ihmisiä.
Väite että sosiologit ovat pinnallisia on eräs sinun käyttämäsi teesi, olen törmännyt siihen muuaman kerran. Pinnallisuus on jäänyt määritelemättä. Käytänössä sosiologit eivät edes tutki yksittäisiä ilmiöitä, koska kokonaisuuden hallinta on tieteen ala. Pinnallisuus väte on aivan yhtä mieletön, kuin taloustutkijoita kritisoitaisiin siitä, että heidän tieteen alansa ei tutki lähi Sivan hinnanmuodostuksen perusteita. Mikään tiede ei tutki kaikkea, paitsi laajasti ottaen ehkä teoreettinen filosofia, sille mikään alue ei liene vieras.
Lyhyesti tulen jatkossa pyytämään perusteita sille, miksi naistutkimus ja sosiologia evat ole relevantteja tieteitetä siinä, kuin psykologia.
jos et kestä kritiikkiä niin älä avaa ja lue minun viestejäni.
Näköjään sinulla on suuri tarve loistaa tiedoillasi mutta kaikkitietävä et näköjään ole. Se ei ole minun vika että sinulla on niin suppea näkökenttä.
Käytätkö sinä palstaa ja palstalaisia hyväksesi korottaaksesi itsetuntoasi. Jotain semmoista kuvailit aikaisemmassa viestissäsi, jossa kerroit hermostuvasi. Melko grandiosilta vaikutat.
Minä en ole tällä palstalla itseni takia vaan olen täällä antifeminismin nimissä kritisoimassa feminismiä niiltä kohdin missä huomaan olevan aihetta kritiikkiin.
Turha tulla saarnaamaan käytöstapoja.
Meidän välillä on keskutelu päättynyt.
Nyt sinä viimeistään teit itsestäsi ihan naurettavan.
Äläkä viitsi kiukutella kuin pikkulapsi jäädessäsi alakynteen.
Kyllä oli sinulta tosi lapsellinen viesti.
Mitä useampia "viimeisiä viestejä" muutama riehuja lähettää muille kirjoittajille, sitä parempi.
Surkeimpia ovat oppimattomat, sieltä täältä yksittäisiä sitaatteja väärin soveltavat puolivillaiset höösät, jotka yltyvät raivoon ja henkilökohtaisiin solvauksiin, kun tiedollinen onttous on paljastettu. Kuinka monta dramaattista "poistumista" olemmekaan heiltä nähneet, ja aina ne vihulaiset palaavat kuin bumerangit.
Tulevan, korkeatasoisemman, keskustelevan palstan toivossa.
Niin juuri, vetäistaan vaan jotain tekstiä jostakin, irroitetaan yhteydestään ja kokonaisuudesta ja mennään sen taakse, esittäen sen jonkinlaisena totuutena. Selvästi kirjoituksista huomaa, että taustatieto ei sitten olekaan niin hyvä. Enkä tarkoita sitä, etteikö asioita saa tuoda esiin, mutta kun esitykset ovat niin ylimielisiä. Kuvitellaan, että se "tieto" mikä on löydetty, on ainut oikea. No se kertoo vaan siitä, että asioista ei ollakaan niin hyvin perillä. Ammattilainen harvoin erehtyy siihen, hän on nöyrempi asioille. Täällä on hyviäkin juttuja, selvästi sellaisia, että asioita on pohdittu kunnolla. Se ote näkyy. Eikä siihen edes tarvitse olla ammattilainen, utelias vaan, ja sellainen, joka haluaa kokonaisvaltaisesti tietää asioista.
1. Naiset, jotka pyrkivät vastaamaan rooliodotuksiin säntillisesti. (Ei vahva sp-identiteetti.)
*Välimaaston naiset* (=varmaan enemmistö naisista)
2. Naiset, jotka eivät välitä heihin kohdistuvista rooliodotuksista. (Vahva sp-identiteetti.)
Mielestäni kakkos ryhmään kuuluvat ainakin feministit. Ja olen myös sillä kannalla, että miehet ovat herkempiä sukupuoli-identiteettinsä kanssa kuin naiset. (Tämä vain sivuhuomioksi.)
Valitettavasti tämä oli nyt ihan tynkävastaus, koska pitää kiirehtiä erääseen palaveriin.
Näin tässä eilen vastauksesi ja sitten olitkin sen poistanut. Olisin vastannut.
En haluaisi lainkaan vastata tähän ketjuun, enkä enkä osallistua keskusteluihin ylipäätään. Mutta vastaanpahan sinulle.
Kuten huomasit niin eilen illalla osoittautui että TT:llä on luuranko kaapissa. Yön nukuttuani ja tässä aamukahvia hörppiessäni mietin asiaa.
Tulin siihen tulokseen ettei minun ole mikään velvollisuus siirtyä TT:n tieltä ja antaa hänelle tilaa ja laittaa laastari suulleni, niinkuin TT:n toivomus on. Se ei ole minun vika jos hän ei kestä mielipiteitäni ja tietojani, sillä en missään kohtaa kritisoinut häntä.
Mielestäni en vie paljon tilaa enkä huomiota tällä palstalla, eikä siihen minulla ole mitään tarvettakaan. Elämää on tämän palstan ulkopuolellakin.
Olen kritisoinnut feminismiä ja valottanut sosiologisen ja psykologisen katsantokantojen eroja, olen myös muutaman kerran korjannut joitakin vääriä väittämiä mitä TT:llä on ollut, mutta suurimman osan hänen väittämistään jotka olen nähnyt ristiriitaisiksi omien tietojeni kanssa, olen jättänyt kommentoimatta. En ole koskaan väittänyt etteikö TT osaa soisologiaansa, vaan päin vastoin olen sanonut useamman kerran.
Se ei ole myöskään minun ongelma että TT identifioi itsensä feminismin ja sosiologian kanssa, eikä psyty pitämään itseään ja tietojaan erillään, mikä aiheuttaa häenlle hermostuneisuutta, hänen omien sanojensa mukaan.
Jos hän pystyisi pitämään itsensä ja ideologiansa ja tietonsa erillään itsestään ja käsittelemään ne itsestään irtonaisina, niin hän ei ottaisi silloin minun tietojani henkilökohtaisesti.
Esim, http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000018289536
tässä aloituksessa olisi paljon väitteitä joita voisin korjailla, mutta en ole henkilö joka kaiken aikaa käy korjailemassa toisten tietoja, vaikka tiedänkin ne vääriksi.
Tuossa samassa ketjussa on paljon kritiikkiä minun käsityksiä kohtaan, kritiikkiä psykoterapeuttisia näkemyksiä kohtaan, sekä silkkaa väärä tietoa. Enkä silti alkanut tuossa ketjussa TT:n kanssa kinaamaan.
Pitää mennä, mutta kun huomasin konetta sulkiessani vielä tämän. En edes ehtinyt lukemaan viestiäsi kokonaan vielä, vain tuohon toiseen kappaleeseen. Hämmästyin muuten TT & sinun viestittelyistä, sillä molemmat arvostatte toisianne ja kuitenkin jokin hiertää. Minä en ymmärrä.
Palaan tähän identiteettiasiaan illalla.
En oikein niele tuota jaottelua, vaikka siinä pointti onkin.
Esimerkiksi olen aika varma, että myöskin vahvan sukupuoli-identiteetin omaava nainen voi mukautua rooliodotuksiin.
Yhteiskunann rooliodtukset eivät synny täysin tyhjästä: kyllä niille on olemassa jokin pohja. Sen vuoksi enemmistöllä naisista voi olla vahva sukupuoli-identiteetti, joka ei ole ristiriidassa rooliodotusten kanssa, koska ne juuri heijatsavat tuota enemmistön sukupuoli-identiteettiä.
Itse katsot olevasi feminsiti, mutat silti noudatat sosiaalisia rooliodotuksia, joiden mukaan naisen pitäisi pukeutua sievästi ja laittautua ja olla kaunis. Sinulla on siis ilmeisesti feministisyydestäsi huolimatta HEIKKO sukupuoli-identiteetti?
PS: anteeksi ad hominem, mutta olen huomannut, että kanssasi on helpompi ja mukavampi keskustella sinusta itsestäsi, kun yleisistä asioista.
tuomasi asia on "kiusallinen" ainakin minulle feministinaisena. valehtelisin jos väittäisin, etten "laittaudu" enempää kuin tuntemani miespuoliset ihmiset... ja kuitenkin pidän meikkaamista, karvojen poistamista, kauniiden (mutta epämukavien) kenkien käyttöä jne yhtenä konkreettisena osoituksena naisen objektivoidusta asemasta kulttuurissamme, ja erityisesti siitä miten naiset (eivät kaikki) ovat sisäistäneet nämä objektivoivat rooliodotukset.
kirjoitit, "...enemmistöllä naisista voi olla vahva sukupuoli-identiteetti, joka ei ole ristiriidassa rooliodotusten kanssa, koska he juuri heijastavat tuota enemmistön sukupuoli-identiteettiä.". jos tulkitsin oikein mitä tarkoitit, olen vähän samoilla jäljillä.. tässä päädytään "kumpi syntyi ensin, muna vai kana?" -tyyliseen ongelmaan. toisin sanoen ajattelen, kuten nykyään sosiaalitieteissä (ja myös valtaosassa feministisiä teorioita) on tapana ajatella, että ihminen luo kulttuurin joka taas luo ihmisen. ja kiistakapulaksi jää tällöin se, että mikä on se "uusi aines", joka pitää huolen siitä, että kehitystä (ja ylipäätään muutosta) tapahtuu tässä uusintumisen kehässä.
feministit ajattelevat (tuo "kielletty" argumentin aloitus(!) mutta tällä kertaa paikkansa pitävä...), että tähän "kulttuurisen uusintumisen kehään" voi, ja pitääkin, puuttua. eli feministien mielestä kriittinen ajattelu ja tiedostaminen on tuo muutoksen aihio. itse olen femionistinä tietenkin samaa mieltä.
Jos sinä tiedostat, jos suomalaiset naiset tiedostavat,niin miksi sitä yhä meikataan?
Meikkaukselle yms. kulttuurisilla rooliodotuksila täytyy nähdäkseni olla suurelle enemmistölle naisista sellaista annettavaa, että se vahvistaa heidän omaa sukupuoli-identiteettiään.
Muuten valistuneet naiset olisivat jo vieneet kosmetiikkateollisuduen konkurssiin kieltäytyessään mukautumasta rooliodotuksiin.
Ajattelen siihen suuntaan, että nainen, jolla on vahva sp identiteetti voi joko noudattaa perinteistä mallia tai olla noudattamatta tai oleilla siellä välimaastossa. Tavallaan vahvan identiteetin omaava voi noudattaa JUURI OMAA HALUAAN suuntaan tai toiseen.
Heikko identiteetti on niillä, jotka nielevät kyseenalaistamatta naisroolin. Tähän naisrooliin kuuluu todella paljon muuta kuin joku meikkaus ja laittautuminen, jotka mielestäni ovat mieluumminkin omasta arvomaailmasta, näkökannoista lähtöisin. Olen aika varma, jos olisin mies, laittautuisin myös - en toki naiseksi. :)
on ristiriitainen olento, eivätkä feministit tässä asiassa poikkea muista ihmisistä. miksi ihmiset ylipäätään toimivat "vastoin parempaa tietoaan", miksi he niin harvoin täydellisen johdonmukaisesti pyrkivät hyväksi tietäämäänsä päämäärään?
kirjoitit, että "meikkauksella yms kulttuurisilla rooliodotuksilla täytyy nähdäkseni olla suurelle enemmistölle naisista sellaista annettavaa, että se vahvistaa heidän omaa sukupuoli-identiteettiään." korjaisin lausettasi vain yhden, mutta ratkaisevan olennaisen, sanan osalta: se vahvistaa heidän OPITTUA sukupuoli-identiteettiään. ympäröivä kulttuuri viestittää naiselle, että naisen kuuluu olla (että nainen ON) ensisijaisesti katseen kohde, mahdollisimman kaunis katseen kohde, ja että naisen tehtävä on nähdä vaivaa ollakseen kaunis katseen kohde. tämä kulttuurinen katseen kohteena olemisen vaatimus perustuu naisen alistettuun asemaan: objektina oleminen on yhtä kuin epäsubjektina oleminen. feministit eivät, ainakaan valtaosa feministeistä, väitä tietävänsä mikä on "oikeaa", autenttista naiseutta, jonka pitäisi tulla nykyisen, objekti-naiseuden, tilalle. päin vastoin, feminismissä ajatellaan, että mitään 'naiseutta sinänsä' ei ole olemassakaan: naiseus, kuten mieheyskin, on aina kulttuurinen ja historiallinen konstruktio, se on milloin mitäkin. feminismissä pointti on siis siinä, että tällä hetkellä naiseus ei ole naisen itsensä määrittelemää naiseutta, vaan miehen määrittelemää, koska mies on ollut maailman historiassa (ja paljolti vielä tänäkin päivänä) määrittelijän asemassa (=subjekti), eli kulttuuri, ja siten naiseuden kriteerit, on miesten luomaa. hyvin pelkistetysti sanoen, feministit haluavat naisille määrittelyvaltaa, jota miehet ovat tähän asti monopolisoineet.
"korjaisin lausettasi vain yhden, mutta ratkaisevan olennaisen, sanan osalta: se vahvistaa heidän OPITTUA sukupuoli-identiteettiään."
Vau, ratkaisitkin juur sitten ikuisuusongelman, eli sen, kumpi on ensin, muna vai kana.
Mistä sinä sen pystyt tietämään, että meikkaaminen yms. vahvistaa opittua identiteettiä, ei "oikeaa" identiteettiä? Tarkoittaako meikkamainen objektiksi asettumista? Jos tarkottaisikin, mitä alistavaa siinä sinällään on? Mistä päättelet, että rooli-odotukset ovat miehisen vallan määräämiä? Jos ne ovatkin TOISTEN naisten määräämiä? Entä jos nainen ei olekaan ikinä ollut objekti, vaan osallisutnut aina subjektina sen määrittelyyn, mitä nainen saa olla?
Miehetkin asettuvat objekteiksi esimerkiksi treenaamalla itseään, kasvattamalla parran jne.
että ongelma on "kumpi syntyi ensin, muna vai kana" -tyylinen. sen jälkeen esitin oman näkemykseni kulttuurisen uusintumisen kehästä. luulin että tämän ketjun viesteissäni on jo aika selvästi, joskin epäsuorasti, tullut esille, että oma näkemykseni muna vai kana -ongelmaan on sosiologinen, eli kulttuuri ja sosiaalinen todellisuus ovat mielestäni selittäjänä olennaisempi kuin yksilömieli. tämä tarkoittaa siis myös sitä, että yksilö on mielestäni maailmaan syntyessään kutakuinkin "tabula rasa", johon ympäröivä kulttuuri piirtää jälkensä. en nimittäin oikein jaksa uskoa, että yksilö syntyisi tänne erityisellä sielulla tai ns persoonallisuudella varustettuna... niinkö sinä sitten ajattelet, kun kerran itsepintaisesti pysyt siinä näkemyksessä, että on olemassa "oikeita" identiteettejä?
se miksi nainen on historiassa, kielen ja kulttuurin (määritellyn todellisuuden) syntysijoilla, joutunut alistettuun asemaan mieheen nähden, johtuu naisen ruumiillisesta olemuksesta, biologisesta reproduktiokyvystä eli kyvystä kantaa lasta ja synnyttää. tämä biologinen ominaisuus sitoi naisen kotiin (ehkäisyhän on suhteellisen tuore keksintö!) täysipäiväisesti. miehet elivät suurimman osan ajastaan kodin ulkopuolella, rakentaen julkista, kollektiivista kulttuuria. tämähän on tieteessäkin suurelta osin jaettu oletus. ei voida kuitenkaan väittää, että tämä biologinen naiseus (alistettu naiseus) olisi autenttista, "välttämätöntä" naiseutta, koska myöhempi historia yksinkertaisesti on osoittanut ettei se ole: yhteiskunnallinen kehitys johti siihen, että naisia alettiin tarvita työvoimana esim tehtaissa jne, mikä suuripiirteisesti johti naisliikkeen syntyyn, mikä taas johti mm ehkäisymenetelmien kehittymiseen. biologia ei enää FAKTISESTI määritä naiseutta (heureka! se ei ollutkaan välttämätöntä, autenttista naiseutta!), mutta biologia määrittää naiseutta yhä kulttuurisesti, ja feministinen kritiikki kyseenalaistaa nämä naista (ja vastaavasti myös miestä) koskevat kulttuuriset merkitykset.
sukupuoli on siis kulttuurinen, historiallinen ja sosiaalinen konstruktio. se muuttuu "kulttuurievoluutiossa", mutta tämä kehitys on hyvin hidasta.
mitään "oikeaa" naiseutta ei siis ole, ja tämän hetken kulttuurinen naiseus on (naisen historiallisesta, alistetusta asemasta johtuen) miesten määrittämää naiseutta. ja kuten jo aikaisemmassa viestissäni sanoin, yleisesti ottaen feministit haluavat naisille lisää määrittelyvaltaa.
Sosiaalinen, historiallinen ja kulttuurinen representaatio on kuitenkin representaatio jostakin!
Se, että naiseutta on merkityksellistetty eri tavoilla, ei poista sitä pohjalla näkyvää seikkaa, että jonkinlainen "naiseus" on olemassa, jota on representoitu.
Etkö ymmärrä tätä? Oma viitekehykseni on lähinnä historiallinen ja kulttuuritieteellinen, joten en ole biologisoivan ja luonnollistavan teorian kannattaja.
Silti uskon, että on olemassa "oikeaa", ts. keskimääräistä naiseutta - SE ratkaiseva ERO-, joka toimii representaatioiden pohjana.
Tätä "oikea naiseutta" ei ikinä voida tavoittaa. Sen kaikki tulkinnat ovat vain kulttuurisia representaatioita. Silti se on olemassa.
Sanoit: " tämä tarkoittaa siis myös sitä, että yksilö on mielestäni maailmaan syntyessään kutakuinkin "tabula rasa", johon ympäröivä kulttuuri piirtää jälkensä. en nimittäin oikein jaksa uskoa, että yksilö syntyisi tänne erityisellä sielulla tai ns persoonallisuudella varustettuna... niinkö sinä sitten ajattelet, kun kerran itsepintaisesti pysyt siinä näkemyksessä, että on olemassa "oikeita" identiteettejä? "
Minä olen sitä mieltä ja tästä on tieteellistä faktaakin, että esimerkiksi miehen ja naisen kognitio poikkeaa jonkin verran. Ei välttämättä edes merkitsevästi. Ihmisellä on "sielu" tai persoona -siitä on jo vankempia todisteita, ainakin Tiede-lehdestä luin kerran artikkelin temperamentista ja sen peritytyvyydestä. Ihmistä ei voi muokata mielin määrin kulttuurisesti.
Kuka panee vastaan ettei nainen voi määritellä itseään miksi haluaa. Ei kukaan.
Niin mitä se auttaa jos saa määritellä eikä kuitenkaan pysty elämään sen määrittelyn mukaan. Määrittely on määrittely, eläminen on jotain muuta.
Eikö se nyt ole aika helvata selvä, että sinä ihminen, olet enimmäkseen se ihminen missä kulttuurissa ja sosiaalisessa ympäristössä olet kasvanut? Varmasti olisit muslimi, siialainen, mitä lie, ja arvosi olisivat täysin erilaiset jos olisit täysin erilaisessa kulttuurissa elänyt. Siis sinä sama ihiminen.
Kasvatuksen ja ympäristön tulos on se, ettet nyt sellainen ole. Eikö niin?
Sama pätee sukupuoleen.
Nykyisin sosiaalisellakontekstilla on entistä vähemmän väliä Suomessa, koska kulttuurimme on aitoa monikulttuuria.
Ihminen voi Suomessa aika vapaasti valita identiteettinsä ja poimia siihen palasia eri kulttuureista. Onhan moni suomalainen nainen ja mies kääntynyt islamin uskoon ja omaksunut samalla aivan erilaisne identiteetin.
representaatio on representaatio kulttuurisesta naiseudesta, EI mistään "oikeasta naiseudesta". kuten jo sanoin, ihminen ja kulttuuri ovat toisiaan rakentavassa kehämäisessä suhteessa toisiinsa. keskimääräinen naiseus on vain juuri sitä: keskimääräistä naiseutta.
ja temperamentti on yksi psykologian luomista suurista illuusioista. sitä ei ole olemassakaan...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Temperamentti
kukaan ihminen ei suorita/reagoi/suhtaudu aina samalla tavalla tilanteesta toiseen, eikä myöskään samanlaisissa tilanteissa.
temperamentti on keinotekoinen kategoria, ei luonnollinen. jos on päättänyt nähdä jossain yksilössä tietynlaista psykologista säännönmukaisuutta, varmasti sitä löytää. mutta se säännönmukaisuus riippuu enemmän katsojasta, joka tulkitsee kyseistä yksilöä omasta näkökulmastaan, kuin tarkastelun kohteena olevasta yksilöstä.
Ainakaan mitään yleispätevää en pysty vastaamaan. Peruslähtökohdat ovat selvät: yksilölliset biologispohjaiset ominaisuudet ja ympäristövaikutteiset, kulttuuriset tekijät. Jälkimmäisten painoarvo yksilöiden henkiseen ja fyysiseen kehitykseen on mielestäni merkittävin (paitsi poikkeustapauksissa).
Biologinen perusta ei paljon muutu, tosin ympäristö muokkaa sitäkin. Kun aivoja käytetään, hermoradat komplisoituvat ja vahvistuvat, fyysistä ulkonäköä voidaan muuttaa jne. Ympäristötekijät ovat jatkuvassa hitaassa muutoksessa, ja ajoittain muutokset ovat rajuja. Subjektiivinen minäkäsitys ehtii näin ollen muuttua jo yhden yksittäisen ihmiselämän aikana aika paljonkin, staattisissa oloissa vähemmän, varioivissa enemmän.
Tuo on kaikille tuttua, mutta siitä pääsen kohta asiaan. Mitä enemmän ihminen kokee muutoksia sopivassa mitassa, sitä tarkemmin minäkuva kirkastuu, tajuntaan piirtyy omat kyvyt, omat halut, esteiden olemassaolo ja niiden legitiimisyys, ja mahdollisuudet ylittää/kiertää/muuttaa esteitä. Liialliset muutokset voivat musertaa ja pelot voivat typistää riskinottokykyä. Lähiomaiset, koulu, naapurit ovat ratkaisevia, varsinkin varhaisvaiheessa. Seisova vesi taasen ei synnytä mitään (kuin ehkä limoittumista tai rehevöitymistä). Roolit (myös sp.roolit) kivettyvät.
Oletan, että muuttuvissa oloissa useimmat kokevat olevansa ensisijaisesti ihmisiä (perheineen, sukuineen, sosiaalisine asemineen), vasta sitten edustavansa jotain sukupuolta. Roolit joustavat, muuttuvat, se muuttuu, mitä saa tehdä ja mihin pystyy. Muutos pätee sp.rooleihin siinä kuin sosiaaliluokka-/-ryhmärooleihinkin. "Luonnollista" naisenroolia ei voi määritellä mielestäni muuten kuin ahtaasti biologisessa mielessä: on naisia, miehiä ja välimuotoja, vain naiset voivat synnyttää.
Kaikessa muussa: löysätään tympeitä rooleja, annetaan kunkin ominaislaadun ja kykyjen nousta esiin. Se olisi eduksi ihmiskunnalle.
Vahvuuksia voi ymppäytyä ihmiseen aatteen, uskonnon tms. mukana, samalla ne voivat vahvistaa asenteellisuuksia. Esim. minä olen feministi, mutta en koe olevani erityisen vahva. Mieluiten turvakaiteiden takana, jos mahdollista, mutta joskus on astuttava areenalle ja kestettävä jonkinlaiset taistelut. Ne sentään mieluummin kuin valokeila. Nimittäin iän myötä on huomannut, että taistelut ovat voitettavissa, ja jos eivät voitettavissa, ne silti kannattaa käydä, saadaan kompromisseja. Valokeiloissa on jotain epämieluisaa. Kuvittelen, että aika moni suomalainen kokee näin, joten kulttuurisesti esim. narsismi ei ole tyypillisimpiä suomalaissairauksia (?). Aika harvalla on itsetunto kiteytynyt vahvaksi kaikkien kriteerien osalta, minulla ainakin vain joidenkin. Niillä puutteilla vain ei ole niin suurta merkitystä, jos tärkeimmät ihmiset arvostavat ja tukevat.
Niin että minä en enimmäkseen ajattele olevani NAINEN, paitsi tällä palstalla, vaan minä. Ja feministi olen samasta syystä kuin aikoinaan toimin ay-liikkeessä: yksin ei saa oikeudenmukaisuutta, yhdessä voi saada. Rooleja on aina, mutta sp.roolin osuus vähenee iän myötä.
..entä roolin kognitiivinen ulottuvuus, tietojenkäsittely, jos mies ja nainen eivät ole fyysisesti eivätkä biologisestikaan samanlaisia, niin silloinhan yksilöiden kognitiiviset rakenteet tulevat pakostakin erilaisiksi, nainen ei yksinkertaisesti ole mies..
..tällöin siis kognitiot käsittelevät eri asioita eri tavalla..
..jos siis feminismi yrittää purkaa näitä kognitiivisia rakenteita, niin sehän hävittää silloin kaiken järjellisen, kysymys olisi siis samasta asiasta kuin väittää mustaa valkoiseksi..
..olemmeko palaamassa inkvisition lähteille..??
Miehen ja naisen ero on alapäässä(siellä jalkovälissä) ei yläpäässä, jos et ole vielä huomannut. (:
Kognitiivinen rakenteemme on lähes tulkoon sama, ainoastaan kasvatus ja kulttuuri muokkaa sitä. Ei ole myöskään mitään erityisiä todisteita fysiologista eroista miesten ja naisten välillä: niitä koskevat teoriat ovat pikku hiljaa aina kumoutuneet tai asetettu kyseenalaisiksi. Mm. miesasiamiehet ja BIOLOGIT ovat lytistäneet myytin, että nainen ajattelisi kahdella, mies yhdellä aivopuoliskolla.
..päivittäiset ristiriidat naisten(feministien) ja miesten (sovinistien) välillä aiheutuvat nimenomaan kognitiivisista erimielisyyksistä, siis siitä, että joku kognitio tuntee, että jotakin nimenomaista ruumista alistetaan tai käytetään hyväksi tai ettei tällä ruumiilla ole samoja oikeuksia kuin tuolla toisella..
..ja miksi helvatussa näin, jos kognitiot olisivat samat, miksi sama kognitio tappelisi itseään vastaan..??
..ei taida kognitiooilla olla parempaakaan tekemistä..
..niin ja sitten, kun havaitaan kognitiivinen ristiriita, niin emootiotkin syntyvät, ja nekin ovat mies- ja naissukupuolella erilaiset, vaikka samalla nimikkeellä kulkevatkin..
..tokihan asiat voivat näyttää samoiltakin, jos niitä mitataan hehtaarin mitalla, kun yksikkö pitäisi olla edes oikea ja tämä oikeakin riittävän tarkka..
Se, mitä ajan takaa, on menoa kohti suurempaa vapautta jokaiselle ilmentää itseään reaalielämässä, ei vain unelmissaan.
Kirjoitin varmasti epäselvästi, yritän selventää. Mitä enemmän keinotekoisia ja pakonomaisia kulttuurisia odotuksia päästään luontevasti väljentämään (ei niistä koskaan kokonaan päästä ja uusia voi tulla vanhojen tilalle), niin sitä todennäköisempää yksilöille on saada täydempiä onnen ja tyydytyksen kokemuksia valinnoistaan, omien rajojensa koettelemisista, onnistumisista ja epäonnistumisista. Löytää itsensä, ei ulkoa annettu roolimalli, ei muiden haluama identiteetti.
Monet pakonomaiset estot ovat yhteiskunnan toimivuuden kannalta turhia ja harmittomia sikäli, että poistaminen ei aiheuta ongelmia, mutta niiden olemassaolo aiheuttaa. Kaiken lisäksi ne vaihtelevat kulttuurista toiseen, tarpeettomuus tulee jo sillä osoitetuksi, mutta haitat ovat nähtävissä.
Toivomani kehitys ei poista rooleja, niitä on aina, mutta roolit muuntuvat monimuotoisemmiksi yksilölliseen suuntaan. Miehet saavat olla edelleen miehiä, mitä se sitten tarkoittaakin, ja naiset naisia, mutta ulkopuolinen pakko määräisi yhä vähemmän esim. sen, miten miehen on oltava mies.
Suomen tapaisessa pienessä maassa on melko voimakas yhtenäiskulttuuri, se lähentää sukupuolten ja sosiaaliryhmien sanallista ja sanatonta viestintää ja mainitsemaasi kognitiivista prosessointia. Sukupuolilla on biologisia eroja eikä viimeistä sanaa ole vielä sanottu siitä, miten pitkälle ne oikeasti vaikuttavat ihmisissä ja mikä osuus lopun perin on ympäristöllä.
Mutta ei kai kukaan tosissaan kuvittele, että esim. muslimimaissa naiset eroavat biologisesti miehistä tavattoman paljon enemmän kuin Suomessa. Tai että meillä sukupuolet ovat biologisesti muuttuneet, koska sp.tasa-arvoisuus on laajentunut.
Älä huoli pukkila, kyllä sukupuolet säilyvät ja ovat kiinnostavia vielä meidän kuoltuamme ja tuhansien vuosien kuluttuakin, myös ihmiseläimillä - jos meitä on.
..tokipa yhteiskuntien monimuotoistuessa myös roolit monipuolistuvat, mutta vastaavasti myös rooliodotukset, eivätkä kaikki odotukset ole välttämättä ristiriidattomia..
..toisaalta kehitys luo uusia houkuttelevia rooleja, joita toteuttamaan useampi olisi halukas kuin mihin on mahdollista..
..mielestäni patriarkaatti ei viimekädessä sorra naisia, vaan yleinen kehityksen taso, siis se, mihin on mahdollisuuksia..
..tältä kannalta roolien jonkinlainen purkaminen, mihin tässä viestiketjussa on viitattu, kuulostaa utooppiselta, pikemminkin näiden roolien materiaalisen perustan kehittäminen olisi lähempänä totuutta..
..perushuolestuminen on aina paikallaan..
Kahdesta ensimmäisestä kappaleesta jaan kantasi, mutta naisten asema patriarkateissa on aina ollut huonompi kuin miehillä. Sekä materiaalisesti, sivistyksellisesti ja sosiaalisesti, ns. "vapaudesta" puhumattakaan. Toki patriarkaateissa on ollut muutamia positiivisiakin ilmentymiä naisten kannalta, ei siis läpeensä "pahaa".
Mainitsemasi yleinen kehityksen taso vaikuttaa myös, se vaikuttaa siihen patriarkaattiinkin. Mutta taso vain korreloi epätasa-arvon määrän kanssa, ei ole välttämättä syy sp. epätasa-arvoon. On yhä primitiivisiä yhteisöjä ("taso" matala meikäläisittäin), joissa sukupuolten yhteiselo luontuu jotakuinkin tasa-arvoisesti. Työnjaollista erilaistumista on, mutta sp.arvostukset ilmentävät samanarvoisuutta yhteisön jäseninä.
Perushuoli aina paikallaan ;D, heh? Laitanpa tähän ajatelman, joka sopisi Jöriksen aforismiketjuunkin. Jotenkin näin: kuolinvuoteellaan vanha mies totesi, että koko elämänsä ajan hän oli kantanut huolta asioista, joista suurin osa ei koskaan tapahtunut.
Tiijätkö nää, mitä kognitiivinen ja kognitio tarkoittaa?
..työnjako, jos mikä, vaikuttaa ihmisten arvostukseen, jos jollakin alalla on korkea palkkataso, niin näillä ihmisillä on enemmän rahaa kuin toisilla ja he ovat automaattisesti muita arvostetumpia ainakin kapitalistisessa markkinataloudessa, saman voi olettaa päteneen muis varhaisemmissa talousmuodoissa..
..nyky-yheiskunnassa puhutaan matalapalkka-aloista ja annetaan siten ymmärtää, että tietty työ ei ole niin arvostettua kuin joku toinen, ja se sitten näkyy myös palkkauksessa, kuten ortodoksinen kapitalistioppi edellyttääkin..
..siis työnjako, työn tärkeys, on mielestäni ensisijainen syy työnarvostukseen, ei sukupuoli..
..aikaisemmissa kulttuureissa ihmisen fyysisillä ominaisuuksilla on ollut suurempi merkitys kuin nykyisin, tästä syystä voi ajatella, että miestä on ehkä arvostettu joissakin suhteissa enemmän, mutta en jaksa oikein uskoa tähänkään, korkeintaan uskonnolliset poppamiehet ja muut maailmanselittäjät ovat saattaneet keksiä omia näkemyksiään, jotka eivät välttämättä ole saaneet laajempaa kannatusta..
..ja mitä perushuoleen tulee, niin mielestäni se on jo näkyvissä kapitalismissakin, sillä tehdään bisnestä, nimittäin vakuutustoiminnalla, ehkä se ei ole aivan tarpeeton, mutta kyllä se ainakin maksaa, siitä tosin ei ole tietoa, maksaako itsensä takaisin..
..no en tiijä, mutta selitä sie..
Varallisuus ja valta korreloivat keskenään, ei aina, on poikkeuksiakin. Kumpi oli/on ensin, alkujuuri on näitä muna-vai-kana-ensin-juttuja. Kun raha ja valta on perittyä, on tapaus selvä: jatkumo (joka joskus loppuu, toki).
Ei pelkkä työnjako aiheuta sosiaalista eriarvoisuutta, mutta resurssien niukkuus ja kilpailu niistä. Olen taipuvainen pitämään mainitsemaasi prosessia kaikkein vallitsevampana, se vaikuttaa miehiin ja naisiin. Oman "realisminsa" keitokseen tuovat tietenkin uskomusjärjestelmät, valta välittää jumalien tahto. Näistä ei ole varsinaista niukkuutta muuten, kuin että papillinen eliitti on aina kontrolloinut seuraajiaan eliitissä. Sekä johdateltavaa massaa, mikäli on pystynyt.
Mutta huomautan, että kun omistuksen/työn/vallan prosessit jotain sukupuolta ovat suosineet, ne ovat suosineet miehiä. Vain harvoin varakkaat naiset ovat pullahtaneet näkyvään valtaan, eikä ikinä vastaavana katkeamattomana jatkumona, kuin miehet. Todennettua historiaa tämäkin.
En ymmärtänyt viestiäsi...Siitä ihmettely.
Eikös kognitiivinen tarkoita jotain aivoissa olevia biologisia oppimisvalmiuksia?
Onko miehellä ja naisella näissä eroa? Sitäkö yrität sanoa?
Voisitko selväntää?
..luultavasti kognition voi ymmärtää, kuten sanotkin, mutta itse ajattelin kognition lähinnä pään sisältönä..
..siis että, jos ihminen on esimerkiksi jonkin ismin kannattaja, niin hän havainnoi maailman tämän isminsä läpi, joten toiminta ja teot saavat merkityksen tämän ismin kautta..
..oletan myös, että sukupuolilla on sukupuoleen liittyvä teoria tai ismi, jonka kautta kukin sukupuoli maailmaa tulkitsee ja jäsentää, ainakin feminismi on ajateltavissa tällaiseksi ismiksi..
..toisaalta on sitten maailmankatsomus ja sen tulkinta, onko maailmankatsomus ismi, mielestäni kyllä..
..juuri näitä maailman tulkinnan ja havaitsemisen tapojen eroja tarkoitan sukupuolten välisillä kognitiivisilla eroilla..
..biologiathan voivat olla ihmisillä suunnilleen samanlaisia, vaikka päänuppi ajattelee ja havaitsee maailmaa eri tavalla..
Itse olen kasvatustieteestä ymmärtänyt, että kognitio vastaa tietokoneen piirejä, prosessoreita yms sähkötekniikkaa. Ne ovat ihmisille aika lailla yhteisiä tiedonkäsittelytapoja, joita kuitenkin voi kehittää. Vähän niin kuin tietokoneen emälevyäkin voi kellottaa ja prosessoria päivittää.
Sitten nuo sinun "ajatussuodattimesi" vastaavat minun mielestäni softaa, eli tietokoneen ohjelmia ja asetuksia.
Väittäisin, että feminismi ei ole naissukupuolen maailmantulkintatapa, vaan se pikemminkin PYRKII sellaiseksi. Tai ainakin pyrkii löytämään sellaisen.
..mielestäni vielä tässä ihmisen tapauksessa hardware määrää softan, siis biologinen perusta määrää sen, mitä ihminen haluaa tai mihin hän pyrkii, joten vaikka periaatteessa "rauta" toimisi suunnilleen samoin, niin intressit ja pyrkimykset poikkeavat siinä määrin, että maailman tiedollinen hahmotuskin muuttuu..
..perustelen tätä marxilaisittain, siirrän vain luokan käsitteen koskemaan ihmisruumiin samanlaisuutta vastaavalla tavalla kuin marx työväestön asemaa kapitalismissa..
Yleinen huväksytty käsitys on, että kulttuurilla, sosiaalisella kontekstilla yms. asioilla on enemmän vaikutusta iahmisen käyttäytymiseen kuin biologisilla seikoilla.
Jäät siis aika yksin tuon biologisoivan ihmiskäsityksesi kanssa. Mieleen sovinistinen käsitys, että sukupuolierot ovat "luonnollisia".
..olen juuri päinvastaista mieltä, mitä väität minun olevan..
..jos sanon, että biologia määrää sen, millä tavalla ihminen prosessoi maailmaa kognitiivisesti, niin eihän se tarkoita sitä, että biologia määrää käyttäytymisen, käyttäytyminen määräytyy kognitiivisesti..
..mitä varten ihmisellä ylipäätään olisi kognitio, jos pelkkä liha osaisi toimia oikein..??
..kognitio palvelee ihmisen tarpeita, olivatpa nämä sitten biologisia tai muita tarpeita..
Olisi mukava kuulla, miten itse koet naisidentiteetin, naisroolin ja siihen liittyvät ympäristön vaatimukset. Harmillista, ettei tämä ketju saanut vilkasta keskustelua aikaan, moni näytti keskittyvän narsismiin mieluummin. Kuitenkin tällä naisidentiteetti-rooli-keskustelulla voitaisiin valaista liittyykö naiseuteen narsismi yleisellä tasolla. (Toki narsismi on täällä viime päivien aikana saanut uusia muotoja; on jo tervettä narsismiakin ilmassa ja välillä narsismi-termillä yritetään motata kirjoittajia päähän.)
Hmmm...
Nytpä laitankin erään aloituksen ihan ajankulukseni femismistä & narsismista. Ja yritän olla itse ottamatta ketjuun kantaa. Katsotaan, miten se edistyy.
Terve narsismi on sanahirviö, jota ei olisi ikinä pitänyt ottaa käytöön. Samanlaisia termejä olisivat "terve alkoholismi" tai "terve parisuhdeväkivalta".
Jatka ihmeessä identiteettikeskustelua, kerro vaikka miten omasi on rakentunut. Mieluusti ilman kovin rajua miessukupuolen haukkumista, ettei mene taas aivan räävittömäksi keskustelu...(:
kysymys: Mikä on identiteetin merkitys?