Koska ed. "sotaako haluatte" -viestiketju ei syvyytensä takia enää ottanut vastaan viestejä niin vastaan tässä uudessa ketjussa.
NL:n halusta valloittaa Suomi:
NL oli alkanut jo ennen Talin ja Ihantalan taisteluja vetää joukkojaan Karjalan kannakselta Berliinin rintamalle. Se ei oikein sovi yhteen NL:n kuvitellun valloitushalun kanssa. Jos kuvitellaan, että Tali ja Ihantala pysäytti valloitushalun niin miksi siirrot ennen sitä? Ja jos taas valloitushalu oli niin miksi he tekivät oman halunsa kannalta vajaaksi käyväb rauhan? Mahdollistahan olisi ollut jäädä asemasotaan ja hoitaa juttu loppuun Berliinin valloituksen jälkeen. Silloin olisi ollut koko Suomenlahden ranta avoinna maihinnousuille y.m. Länsiliittoutuneillakaan ei olisi ollut tälläistä vastaan koska hehän olivat vaatineet ehdotonta antautumista kaikilta. Nyt NL joutui erikseen pyytämään lupaa erillisrauhalle.
Ja vielä välirauhan solmimisen jälkeenkin suomalaiset pelasivat NL:lle mahdollisuuden miehitykseen asekätkennällä, sotasyyllisten tuomitsemisen vitkuttelulla, venäläisen upseerin murhalla Lauttasaaressa j.n.e. Jostakin kumman syystä valloitushaluiselle imperialistille eivät nämä vaihtoehdot kelvanneet vaan pitivät ehdoin tahdoin kiinni solmitusta rauhasta.
Aluevaihtoehdotuksista:
Millään NL:n pyytämillä aluevaihtoehdoilla ei asunut 430 000 asukasta. Se on muistaakseni koko Viipurin läänin asukasluku. NL pyysi hyvin paljon pienempiä alueita rajan tuntumasta.
Leningardin piirityksestä:
Et liene ihan tosissasi viestissäsi: "Kukapa se ensin tänne hyökkäsi. Voisi sanoa, sitä saa, mitä tilaa." Sehän noin muotoiltuna tarkoittaa, että leningardilaisten siviilien kohtalo oli oikeudenmukainen kosto jostakin aiemmasta. Min usta se oli pikemminkin osoitus, että NL:n pelko Leningradin turvallisuuden puolesta oli oikeutettu.
Valtaussuunnitelmista, neuvotteluista ja teatterista:
Kaikkina aikoina armeijat ja valtiojohdot tekevät vaihtoehtoisia siinnitelmia erilaisten vaihtoisten kehityskulkujen varalta. Minusta oli kovin epätodennäköistä etteikö NL:n johto olisi osannut laskea yksi ynnä yksi tiedositaan tulevasta Saksan hyökkäyksestä (vain ajankohat oli epävarma) ja Suomen korkeimman eliitin saksalaissympatioista. Itse asiassa olen vakuuttunut, että he olivat riittävän laskutaitoisia tuohon.
NL:n halusta valloittaa Suomi:
NL oli alkanut jo ennen Talin ja Ihantalan taisteluja vetää joukkojaan Karjalan kannakselta Berliinin rintamalle. Se ei oikein sovi yhteen NL:n kuvitellun valloitushalun kanssa. Jos kuvitellaan, että Tali ja Ihantala pysäytti valloitushalun niin miksi siirrot ennen sitä? Ja jos taas valloitushalu oli niin miksi he tekivät oman halunsa kannalta vajaaksi käyväb rauhan? Mahdollistahan olisi ollut jäädä asemasotaan ja hoitaa juttu loppuun Berliinin valloituksen jälkeen. Silloin olisi ollut koko Suomenlahden ranta avoinna maihinnousuille y.m. Länsiliittoutuneillakaan ei olisi ollut tälläistä vastaan koska hehän olivat vaatineet ehdotonta antautumista kaikilta. Nyt NL joutui erikseen pyytämään lupaa erillisrauhalle.
Ja vielä välirauhan solmimisen jälkeenkin suomalaiset pelasivat NL:lle mahdollisuuden miehitykseen asekätkennällä, sotasyyllisten tuomitsemisen vitkuttelulla, venäläisen upseerin murhalla Lauttasaaressa j.n.e. Jostakin kumman syystä valloitushaluiselle imperialistille eivät nämä vaihtoehdot kelvanneet vaan pitivät ehdoin tahdoin kiinni solmitusta rauhasta.
Aluevaihtoehdotuksista:
Millään NL:n pyytämillä aluevaihtoehdoilla ei asunut 430 000 asukasta. Se on muistaakseni koko Viipurin läänin asukasluku. NL pyysi hyvin paljon pienempiä alueita rajan tuntumasta.
Leningardin piirityksestä:
Et liene ihan tosissasi viestissäsi: "Kukapa se ensin tänne hyökkäsi. Voisi sanoa, sitä saa, mitä tilaa." Sehän noin muotoiltuna tarkoittaa, että leningardilaisten siviilien kohtalo oli oikeudenmukainen kosto jostakin aiemmasta. Min usta se oli pikemminkin osoitus, että NL:n pelko Leningradin turvallisuuden puolesta oli oikeutettu.
Valtaussuunnitelmista, neuvotteluista ja teatterista:
Kaikkina aikoina armeijat ja valtiojohdot tekevät vaihtoehtoisia siinnitelmia erilaisten vaihtoisten kehityskulkujen varalta. Minusta oli kovin epätodennäköistä etteikö NL:n johto olisi osannut laskea yksi ynnä yksi tiedositaan tulevasta Saksan hyökkäyksestä (vain ajankohat oli epävarma) ja Suomen korkeimman eliitin saksalaissympatioista. Itse asiassa olen vakuuttunut, että he olivat riittävän laskutaitoisia tuohon.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Et liene ihan tosissasi viestissäsi: "Kukapa se ensin tänne hyökkäsi. Voisi sanoa, sitä saa, mitä tilaa." "
Muistaakseni minä en tuollaista ole kirjoittanut.
"Sehän noin muotoiltuna tarkoittaa, että leningardilaisten siviilien kohtalo oli oikeudenmukainen kosto jostakin aiemmasta. Min usta se oli pikemminkin osoitus, että NL:n pelko Leningradin turvallisuuden puolesta oli oikeutettu."
Ei tietenkään ollut oikeudenmukainen kohtalo. Kuitenkaan en pidä NL:oa minään puhtaana rauhantahtoisena pulmusena, joka näki ympärillään vain "pahoja hyökkääjiä". Jos valtio on suurvalta ja pyrkii laajenemaan, (kuten Saksakin), ei voida olettaa, että se ei itse joutuisi kärsimään tästä politiikastaan.
"Millään NL:n pyytämillä aluevaihtoehdoilla ei asunut 430 000 asukasta. Se on muistaakseni koko Viipurin läänin asukasluku. NL pyysi hyvin paljon pienempiä alueita rajan tuntumasta."
Näin tietysti voi olla. Kuitenkaan mielestäni minkään valtion ei tarvitse suostua mihinkään aluevaihtoihin, jos se katsoo sen olevan sille epäedullista. Näin varmasti Suomi katsoikin.
Nimim. Limmpukivi: "Muistaakseni minä en tuollaista ole kirjoittanut."
Anteeksi sekaannus viestin lähettäjässä. Sen kirjoitti henkilö joka oli laittanut nimimerkkikenttään "Myyryläinen!". Viesti otsikolla "Metsä ei korvaa ihmisiä" oli jätetty 1.8.2006 klo 23.28.
Eihän sitä tarvitse suostua luovutuksiin, ei todellakaan. Tuskimpa NL olisi edes pyytänyt tuollaisia jollei olisi tuntenut itseään uhatuksi Saksan taholta myös Suomen kautta. Asia olisi tietysti voitu hoitaa uskottavalla puolueettomuudella pitkin 20- ja 30-lukuja; Tai sitten joaiemmin, vaikkapa Tarton neuvotteluissa.
Itse asiassa en ole nähnyt yhtään Suomen valtion tekemää arviota tuolloistan aluevaihtojen hyödyllisyydestä. Vain kategorisia kieltoja suostumasta mihinkään rajojen siirtoihin. Ja sitä paitsi Suomen valtiojohto ei edes esittänyt niitä aluevaihtoehdotuksina vaan virheellisesti alueluovutusvaatimuksina.
" Vain kategorisia kieltoja suostumasta mihinkään rajojen siirtoihin. Ja sitä paitsi Suomen valtiojohto ei edes esittänyt niitä aluevaihtoehdotuksina vaan virheellisesti alueluovutusvaatimuksina."
No, Suomi katsoi, että suvereenin valtion ei tarvitse suostua tunnustettujen rajojensa siirtoihin. Historian nyt tuntien, tuskin sekään olisi kuitenkaan riittänyt NL:lle, vaan vaatimuksia olisi ykskaks tullut lisää...
Suurvallan ollessa kyseessä, sen ehdotukset ovat yhtä kuin vaatimuksia.
Olen kyllä sitä mieltä (enkä varmaan ainoa), että NL haki vain syytä sodalle, jolla se olisi aloittanut Suomen valtauksen. ja syynhän se saikin: itse lavastamansa Mainilan laukaukset.
Varis-
En usko NL:n kaivanneen lisää jäseniä sitä vastassa olleeseen liittoutumaan. Se oli vakuuttunut sodasta Saksaa vastaan. En usko sen tieten tahtoen halunneen yli tuhatta kilometriä lisää rintamaa. Sen sijaan olen melkoisen vakuuttunut sen olleen aidosti huolissaan Leningardin turvallisuudesta (ihan niinkuin Tarton rauhanneuvotteluissa).
Kun diplomaattiset keinot eivät toimineet NL:n johto teki arvion, että se voi nopeasti ja ennen Saksan varsinaista sotaa hoitaa tuon kysymyksen alta pois. Siinä se ei onnistunut vaan tuo uhka konkretisoitui Suomen ja Saksan yhteisessä hyökkäyksessä -41.
"Leningardin piirityksestä:
Et liene ihan tosissasi viestissäsi: "Kukapa se ensin tänne hyökkäsi. Voisi sanoa, sitä saa, mitä tilaa." Sehän noin muotoiltuna tarkoittaa, että leningardilaisten siviilien kohtalo oli oikeudenmukainen kosto jostakin aiemmasta. Min usta se oli pikemminkin osoitus, että NL:n pelko Leningradin turvallisuuden puolesta oli oikeutettu. "
Olen yrittänyt tätä samaa asiaa esittää Suomenlahden valvonnalla.
NL piti tärkeänä, että saisi mahdollisuuden valvoa Suomenlahden liikennettä ja varmistaa Leningradin turvasllisuus. Halusi tukikohdan Eestin vastapuolelta (Eestihän oli jo NL:n hallinnassa) halusi vaihtoehtoisesti saaria.
Mitä tapahtui?
Talvisota käytiin.
Sodan jälkeen NL sai tukikohdan Hangosta. Vastapäätä Eestiä.
Niin mentiin eteenpäin.
Jatkosota alkoi, Hanko tyhjeni. Sota käytiin vaihtelevalla menestyksellä. Tuli rauha.
NL sai tukikohdan Porkkalasta. Vastapäätä Eestiä.
NL luopui sittemmin Porkkalan tukikohdasta, kun tilanne sodan jälkeen rauhoittui.
NL halusi tukikohdan ja sai sen, mutta vasta sotimisen jälkeen. Eikö kaikki ollut ihan turhaa?
Onko tässä jotain erimielisyyttä?