Toinen adventti ja ihmiskunta
Kristuksen toinen tulemus koskettaa kumpaakin ihmiskunnan kahdesta suuresta ryhmästä - niitä, jotka ovat vastaanottaneet Kristuksen ja hänen tarjoamansa pelastuksen, ja niitä, jotka ovat kääntäneet hänelle selkänsä.
Valittujen kokoaminen. Tärkeä yksityiskohta Kristuksen ikuisen valtakunnan perustamisessa on kaikkien lunastettujen kokoaminen (Matt. 24:31; 25:32 - 34; Mark. 13:27) siihen taivaalliseen kotiin, jonka Kristus on valmistanut (Joh. 14:3).
Kun valtionpäämies vierailee toisessa maassa, vain harvoilla ihmisillä on mahdollisuus olla mukana vastaanottajien ryhmässä. Mutta kun Kristus saapuu, jokainen uskova, joka koskaan on elänyt maan päällä, riippumatta iästä, sukupuolesta, koulutuksesta, taloudellisesta asemasta tai rodusta on mukana tuossa suuressa adventtijuhlassa. Kaksi tapahtumaa tekevät mahdolliseksi tämän yleismaailmallisen kokoontumisen: vanhurskaiden kuolleiden ylösnousemus ja elävien pyhien muuttaminen.
1. Kristuksessa kuolleiden ylösnousemus. Kun pasuunan ääni ilmoittaa Kristuksen saapuvan, vanhurskaat kuolleet herätetään katoamattomina ja kuolemattomina (1.Kor. 15:52,53). Tuona hetkenä "ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina" (1.Tess. 4:16). Toisin sanoen he nousevat ennen kuin elossa olevat pyhät temmataan heidän kanssaan Herraa vastaan.
Ylösnousseet kohtaavat jälleen ne, jotka surivat heidän poisnukkumistaan. Nyt he huudahtavat riemuissaan: "Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?" (1.Kor. 15:55).
Ylösnousemuksessa nousevat ruumiit eivät ole enää sairaita, raihnaisia tai runneltuja, jollaisina ne laskettiin hautaan, vaan ne ovat uusia, kuolemattomia, täydellisiä ruumiita, joissa ei enää näy synnin jälkiä. Ylösnousseissa pyhissä näkyy Kristuksen ennallistavan työn täyttymys; heidän mielensä, sielunsa ja ruumiinsa heijastaa täydellisesti Jumalan kuvaa (1.Kor. 15:42 - 54; ks. tämän kirjan lukua 25).
2. Elossa olevien uskovien muuttaminen. Kun vanhurskaat kuolleet herätetään eloon, elossa olevat vanhurskaat, jotka elävät maan päällä Kristuksen tullessa, muutetaan. "Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen" (1.Kor. 15:53).
Kristuksen tullessa mikään uskovien ryhmä ei saa etusijaa toisten rinnalla. Paavali kirjoittaa, että elossa olleet ja muutetut uskovat "temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa" (1.Tess. 4:17; vrt. Hepr. 11:39,40). Näin siis kaikki uskovat ovat mukana suuressa kokoamisessa - sekä ylösnousseet pyhät kaikilta aikakausilta että ne, jotka ovat elossa Kristuksen tullessa.
Epäuskoisten kuolema. Uskoville Kristuksen tulemus on ilon ja riemun aikaa, mutta kadotetuille se on oleva kauheaa aikaa. He ovat vastustaneet Kristuksen rakkautta ja hänen pelastuskutsuaan niin kauan, että he ovat joutuneet petollisten eksytysten pauloihin (ks. 2.Tess. 2:9 - 12; Room. 1:28 - 32). Kun he näkevät Hänet, jonka he ovat hyljänneet, tulevan kuningasten Kuninkaana ja herrain Herrana, he tietävät että heidän tuomionsa on sinetöity. Epätoivon ja kauhun valtaamina he huutavat vuorille ja kallioille, että ne peittäisivät heidät (Ilm. 6:16,17).
Tuona aikana Jumala hävittää Babylonin, kaikkien luopiouskontojen yhteenliittymän. "Hänet poltetaan tuhkaksi" (Ilm. 18:8). Tuon liittoutuman johtajan - kadotuksen ja vääryyden ihmisen - "Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemisensa kirkkaudella" (2.Tess. 2:8). Ne vallat, jotka ovat vastuussa pedon merkin pakottamisesta (ks. tämän kirjan lukua 12), "heitettiin elävinä tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Loput saivat surmansa miekasta, joka lähti ratsastajan suusta" (Ilm. 19:20,21).
Jeesuksen Kristuksen pikaisen paluun merkit
Raamattu ei paljasta ainoastaan Kristuksen tulemuksen tapaa ja tarkoitusta, vaan se kuvailee myös niitä merkkejä, jotka kertovat tuon suuren tapahtuman lähestymisestä. Ensimmäiset merkit Jeesuksen tulemuksen lähestymisestä näkyivät yli 1700 vuotta Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen. Toisia merkkejä seurasi, ja ne kaikki muistuttivat samasta tosiasiasta.
Merkkejä luonnon maailmassa. Kristus ennusti, että "auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä" (Luuk. 21:25). Hän selitti yksityiskohtaisesti, että "aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan, tähtiä putoaa taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilvien keskellä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan" (Mark. 13:24 - 26). Johannes näki lisäksi, että taivaalla näkyviä merkkejä edeltäisi suuri maanjäristys (Ilm. 6:12). Kaikki nämä merkit osoittaisivat, että 1260 vuoden vainon aika olisi päättymässä (ks. tämän kirjan lukua 12).
1. Maan todistus. Tämän ennustuksen täyttymyksenä "suurin tunnettu maanjäristys" *2 tapahtui 1. marraskuuta 1755. Se tunnetaan Lissabonin maanjäristyksen nimellä, mutta sen vaikutukset olivat tunnettavissa Euroopassa, Afrikassa ja Amerikassa, kaikkiaan noin 4 miljoonan neliömailin kokoisella alueella. Sen tuhovoiman keskus oli Lissabonissa, Portugalissa, missä se muutamassa minuutissa ravisteli maan tasalla julkiset rakennukset ja asuinrakennukset ja aiheutti tuhansien kuoleman. *3
Tämän maanjäristyksen aiheuttamat fyysiset tuhot olivat suuret, mutta sen vaikutus tuon ajan ihmisten ajatteluun oli aivan yhtä merkittävä. Monet aikalaiset pitivät sitä profeetallisena ajan merkkinä *4 ja alkoivat ajatella vakavasti Jumalan tuomioita ja viimeisiä päiviä. Lissabonin maanjäristys lisäsi kiinnostusta profetioiden tutkimiseen.
2. Auringon ja kuun todistus. Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin täyttyi seuraava ennustuksessa mainittu merkki: auringon ja kuun pimeneminen. Kristus oli viitannut tuon merkin täyttymyksen ajankohtaan sanoessaan, että se tapahtuisi ahdingon ajan jälkeen. Tuolla ahdingon ajalla tarkoitetaan 1260 vuoden pituista paavillisen vainon aikaa, josta on puhuttu muualla Raamatussa (Matt. 24:29; ks. tämän kirjan lukua 12). Mutta Kristus sanoi, että noita merkkejä edeltävää ahdingon aikaa lyhennettäisiin (Matt. 24:21,22). Uskonpuhdistuksen ja siitä lähteneiden liikkeiden vaikutuksesta paavillisen vainon aika todellakin lyhennettiin niin että se oli 1700 - luvun puoliväliin tultaessa lähes kokonaan päättynyt.
Tämän profetian täyttymyksenä 19. toukokuuta 1780 epätavallinen pimeys laskeutui Pohjois - Amerikan koillisosan ylle. *5
Tätä tapahtumaa muistellessaan Yalen yliopiston rehtori Timothy Dwight kertoi: "Toukokuun 19. päivä 1780 oli ainutlaatuinen päivä. Monissa taloissa sytytettiin kynttilöitä. Linnut vaikenivat ja hävisivät näkyvistä, ja kanat vetäytyivät orrelle nukkumaan. - - Varsin yleinen oli se käsitys, että tuomiopäivä oli käsillä." *6
Samuel Williams Harvardista raportoi, että pimeys "saapui pilvien mukana lounaasta 'kello 10 ja 11 välisenä aikana ja kesti seuraavaan keskiyöhön asti', vaihdellen eri paikkakunnilla kestoltaan ja syvyydeltään. Joissakin paikoin 'ihmiset eivät nähneet lukea tavallista painettua tekstiä ulkosalla.'" *7 Samuel Tennysonin mukaan "pimeys oli seuraavana iltana luultavasti yhtä täydellinen kuin mitä se koskaan on voinut olla siitä lähtien, kun Kaikkivaltias käskysanallaan kutsui esiin valon. - - Jos kaikki maailmankaikkeuden valaisevat taivaankappaleet olisi kääritty valoa läpäisemättömään vaippaan tai hävitetty olemattomiin, pimeys ei olisi voinut olla täydellisempi." *8
Kello 21 tuona iltana kohosi täysi kuu, mutta pimeys jatkui yli keskiyön. Kun kuu tuli näkyviin, se oli väriltään verenpunainen.
Ilmestyskirjassa oli ennustettu tuon päivän erikoislaatuisista tapahtumista. Siinä kerrotaan, että maanjäristyksen jälkeen "aurinko pimeni mustaksi kuin suruvaate, ja kuu muuttui kauttaaltaan verenpunaiseksi" (Ilm. 6:12).
3. Tähtien todistus. Kristus oli ennustanut sekä evankeliumeissa että Ilmestyskirjassa myös tähtien putoamisesta, mikä olisi merkkinä Kristuksen tulon läheisyydestä (Ilm. 6:13; vrt. Matt. 24:29). Tämän ennustuksen täytti suuri meteorisade 13. marraskuuta 1833 - laajin ja voimakkain tähdenlentosade mistä on tietoja. On arvioitu, että yksittäinen tarkkailija saattoi nähdä keskimäärin 60 000 meteoria eli tähdenlentoa tunnissa. *9 Tämä ilmiö nähtiin Pohjois - Amerikassa Kanadasta Meksikoon ja Atlantin keskivaiheilta Tyynellemerelle, *10 ja monet kristityt pitivät sitä Raamatun profetian täyttymyksenä. *11
Eräs silminnäkijä kertoi, että "taivaankannessa tuskin oli kohtaa, joka ei olisi joka hetki ollut näiden putoavien meteoriittien täyttämä, eikä siinä yleisesti ottaen näkynyt juuri eroja tähdenlentojen tiheydessä; kuitenkin ne ajoittain muodostivat kuin rykelmiä ja toivat mieleen sen miten 'viikunat varisevat puusta myrskyn sitä ravistellessa'." *12
Kristus antoi nämä merkit herättääkseen kristittyjen huomiota hänen tulemuksensa läheisyyteen, jotta he voisivat iloita sitä odottaessaan ja olla valmistuneet hänen tulolleen. "Kun nuo tapahtumat alkavat," hän sanoi, "nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Hän lisäsi: "Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä" (Luuk. 21:28 - 31).
Tämä ainutlaatuinen maan, auringon, kuun ja tähtien todistus, joka esiintyi juuri oikeassa järjestyksessä ja Kristuksen ennustamana aikana, kiinnitti monien huomion toista adventtia koskeviin profetioihin.
Kristuksen toinen tulemus koskettaa kumpaakin ihmiskunnan kahdesta suuresta ryhmästä - niitä, jotka ovat vastaanottaneet Kristuksen ja hänen tarjoamansa pelastuksen, ja niitä, jotka ovat kääntäneet hänelle selkänsä.
Valittujen kokoaminen. Tärkeä yksityiskohta Kristuksen ikuisen valtakunnan perustamisessa on kaikkien lunastettujen kokoaminen (Matt. 24:31; 25:32 - 34; Mark. 13:27) siihen taivaalliseen kotiin, jonka Kristus on valmistanut (Joh. 14:3).
Kun valtionpäämies vierailee toisessa maassa, vain harvoilla ihmisillä on mahdollisuus olla mukana vastaanottajien ryhmässä. Mutta kun Kristus saapuu, jokainen uskova, joka koskaan on elänyt maan päällä, riippumatta iästä, sukupuolesta, koulutuksesta, taloudellisesta asemasta tai rodusta on mukana tuossa suuressa adventtijuhlassa. Kaksi tapahtumaa tekevät mahdolliseksi tämän yleismaailmallisen kokoontumisen: vanhurskaiden kuolleiden ylösnousemus ja elävien pyhien muuttaminen.
1. Kristuksessa kuolleiden ylösnousemus. Kun pasuunan ääni ilmoittaa Kristuksen saapuvan, vanhurskaat kuolleet herätetään katoamattomina ja kuolemattomina (1.Kor. 15:52,53). Tuona hetkenä "ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina" (1.Tess. 4:16). Toisin sanoen he nousevat ennen kuin elossa olevat pyhät temmataan heidän kanssaan Herraa vastaan.
Ylösnousseet kohtaavat jälleen ne, jotka surivat heidän poisnukkumistaan. Nyt he huudahtavat riemuissaan: "Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?" (1.Kor. 15:55).
Ylösnousemuksessa nousevat ruumiit eivät ole enää sairaita, raihnaisia tai runneltuja, jollaisina ne laskettiin hautaan, vaan ne ovat uusia, kuolemattomia, täydellisiä ruumiita, joissa ei enää näy synnin jälkiä. Ylösnousseissa pyhissä näkyy Kristuksen ennallistavan työn täyttymys; heidän mielensä, sielunsa ja ruumiinsa heijastaa täydellisesti Jumalan kuvaa (1.Kor. 15:42 - 54; ks. tämän kirjan lukua 25).
2. Elossa olevien uskovien muuttaminen. Kun vanhurskaat kuolleet herätetään eloon, elossa olevat vanhurskaat, jotka elävät maan päällä Kristuksen tullessa, muutetaan. "Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen" (1.Kor. 15:53).
Kristuksen tullessa mikään uskovien ryhmä ei saa etusijaa toisten rinnalla. Paavali kirjoittaa, että elossa olleet ja muutetut uskovat "temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa" (1.Tess. 4:17; vrt. Hepr. 11:39,40). Näin siis kaikki uskovat ovat mukana suuressa kokoamisessa - sekä ylösnousseet pyhät kaikilta aikakausilta että ne, jotka ovat elossa Kristuksen tullessa.
Epäuskoisten kuolema. Uskoville Kristuksen tulemus on ilon ja riemun aikaa, mutta kadotetuille se on oleva kauheaa aikaa. He ovat vastustaneet Kristuksen rakkautta ja hänen pelastuskutsuaan niin kauan, että he ovat joutuneet petollisten eksytysten pauloihin (ks. 2.Tess. 2:9 - 12; Room. 1:28 - 32). Kun he näkevät Hänet, jonka he ovat hyljänneet, tulevan kuningasten Kuninkaana ja herrain Herrana, he tietävät että heidän tuomionsa on sinetöity. Epätoivon ja kauhun valtaamina he huutavat vuorille ja kallioille, että ne peittäisivät heidät (Ilm. 6:16,17).
Tuona aikana Jumala hävittää Babylonin, kaikkien luopiouskontojen yhteenliittymän. "Hänet poltetaan tuhkaksi" (Ilm. 18:8). Tuon liittoutuman johtajan - kadotuksen ja vääryyden ihmisen - "Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemisensa kirkkaudella" (2.Tess. 2:8). Ne vallat, jotka ovat vastuussa pedon merkin pakottamisesta (ks. tämän kirjan lukua 12), "heitettiin elävinä tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Loput saivat surmansa miekasta, joka lähti ratsastajan suusta" (Ilm. 19:20,21).
Jeesuksen Kristuksen pikaisen paluun merkit
Raamattu ei paljasta ainoastaan Kristuksen tulemuksen tapaa ja tarkoitusta, vaan se kuvailee myös niitä merkkejä, jotka kertovat tuon suuren tapahtuman lähestymisestä. Ensimmäiset merkit Jeesuksen tulemuksen lähestymisestä näkyivät yli 1700 vuotta Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen. Toisia merkkejä seurasi, ja ne kaikki muistuttivat samasta tosiasiasta.
Merkkejä luonnon maailmassa. Kristus ennusti, että "auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä" (Luuk. 21:25). Hän selitti yksityiskohtaisesti, että "aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan, tähtiä putoaa taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilvien keskellä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan" (Mark. 13:24 - 26). Johannes näki lisäksi, että taivaalla näkyviä merkkejä edeltäisi suuri maanjäristys (Ilm. 6:12). Kaikki nämä merkit osoittaisivat, että 1260 vuoden vainon aika olisi päättymässä (ks. tämän kirjan lukua 12).
1. Maan todistus. Tämän ennustuksen täyttymyksenä "suurin tunnettu maanjäristys" *2 tapahtui 1. marraskuuta 1755. Se tunnetaan Lissabonin maanjäristyksen nimellä, mutta sen vaikutukset olivat tunnettavissa Euroopassa, Afrikassa ja Amerikassa, kaikkiaan noin 4 miljoonan neliömailin kokoisella alueella. Sen tuhovoiman keskus oli Lissabonissa, Portugalissa, missä se muutamassa minuutissa ravisteli maan tasalla julkiset rakennukset ja asuinrakennukset ja aiheutti tuhansien kuoleman. *3
Tämän maanjäristyksen aiheuttamat fyysiset tuhot olivat suuret, mutta sen vaikutus tuon ajan ihmisten ajatteluun oli aivan yhtä merkittävä. Monet aikalaiset pitivät sitä profeetallisena ajan merkkinä *4 ja alkoivat ajatella vakavasti Jumalan tuomioita ja viimeisiä päiviä. Lissabonin maanjäristys lisäsi kiinnostusta profetioiden tutkimiseen.
2. Auringon ja kuun todistus. Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin täyttyi seuraava ennustuksessa mainittu merkki: auringon ja kuun pimeneminen. Kristus oli viitannut tuon merkin täyttymyksen ajankohtaan sanoessaan, että se tapahtuisi ahdingon ajan jälkeen. Tuolla ahdingon ajalla tarkoitetaan 1260 vuoden pituista paavillisen vainon aikaa, josta on puhuttu muualla Raamatussa (Matt. 24:29; ks. tämän kirjan lukua 12). Mutta Kristus sanoi, että noita merkkejä edeltävää ahdingon aikaa lyhennettäisiin (Matt. 24:21,22). Uskonpuhdistuksen ja siitä lähteneiden liikkeiden vaikutuksesta paavillisen vainon aika todellakin lyhennettiin niin että se oli 1700 - luvun puoliväliin tultaessa lähes kokonaan päättynyt.
Tämän profetian täyttymyksenä 19. toukokuuta 1780 epätavallinen pimeys laskeutui Pohjois - Amerikan koillisosan ylle. *5
Tätä tapahtumaa muistellessaan Yalen yliopiston rehtori Timothy Dwight kertoi: "Toukokuun 19. päivä 1780 oli ainutlaatuinen päivä. Monissa taloissa sytytettiin kynttilöitä. Linnut vaikenivat ja hävisivät näkyvistä, ja kanat vetäytyivät orrelle nukkumaan. - - Varsin yleinen oli se käsitys, että tuomiopäivä oli käsillä." *6
Samuel Williams Harvardista raportoi, että pimeys "saapui pilvien mukana lounaasta 'kello 10 ja 11 välisenä aikana ja kesti seuraavaan keskiyöhön asti', vaihdellen eri paikkakunnilla kestoltaan ja syvyydeltään. Joissakin paikoin 'ihmiset eivät nähneet lukea tavallista painettua tekstiä ulkosalla.'" *7 Samuel Tennysonin mukaan "pimeys oli seuraavana iltana luultavasti yhtä täydellinen kuin mitä se koskaan on voinut olla siitä lähtien, kun Kaikkivaltias käskysanallaan kutsui esiin valon. - - Jos kaikki maailmankaikkeuden valaisevat taivaankappaleet olisi kääritty valoa läpäisemättömään vaippaan tai hävitetty olemattomiin, pimeys ei olisi voinut olla täydellisempi." *8
Kello 21 tuona iltana kohosi täysi kuu, mutta pimeys jatkui yli keskiyön. Kun kuu tuli näkyviin, se oli väriltään verenpunainen.
Ilmestyskirjassa oli ennustettu tuon päivän erikoislaatuisista tapahtumista. Siinä kerrotaan, että maanjäristyksen jälkeen "aurinko pimeni mustaksi kuin suruvaate, ja kuu muuttui kauttaaltaan verenpunaiseksi" (Ilm. 6:12).
3. Tähtien todistus. Kristus oli ennustanut sekä evankeliumeissa että Ilmestyskirjassa myös tähtien putoamisesta, mikä olisi merkkinä Kristuksen tulon läheisyydestä (Ilm. 6:13; vrt. Matt. 24:29). Tämän ennustuksen täytti suuri meteorisade 13. marraskuuta 1833 - laajin ja voimakkain tähdenlentosade mistä on tietoja. On arvioitu, että yksittäinen tarkkailija saattoi nähdä keskimäärin 60 000 meteoria eli tähdenlentoa tunnissa. *9 Tämä ilmiö nähtiin Pohjois - Amerikassa Kanadasta Meksikoon ja Atlantin keskivaiheilta Tyynellemerelle, *10 ja monet kristityt pitivät sitä Raamatun profetian täyttymyksenä. *11
Eräs silminnäkijä kertoi, että "taivaankannessa tuskin oli kohtaa, joka ei olisi joka hetki ollut näiden putoavien meteoriittien täyttämä, eikä siinä yleisesti ottaen näkynyt juuri eroja tähdenlentojen tiheydessä; kuitenkin ne ajoittain muodostivat kuin rykelmiä ja toivat mieleen sen miten 'viikunat varisevat puusta myrskyn sitä ravistellessa'." *12
Kristus antoi nämä merkit herättääkseen kristittyjen huomiota hänen tulemuksensa läheisyyteen, jotta he voisivat iloita sitä odottaessaan ja olla valmistuneet hänen tulolleen. "Kun nuo tapahtumat alkavat," hän sanoi, "nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Hän lisäsi: "Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä" (Luuk. 21:28 - 31).
Tämä ainutlaatuinen maan, auringon, kuun ja tähtien todistus, joka esiintyi juuri oikeassa järjestyksessä ja Kristuksen ennustamana aikana, kiinnitti monien huomion toista adventtia koskeviin profetioihin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.