Jokaisessa luottomahdollisuudessa lukee, että luoton saa "jos ei ole maksuhäiriötä". Miksi joku luotonantaja huolehtii henkilön maksuhäiriöstä, jolla ei ole mitään tekemistä ko. luotonantajan kanssa? Miksi yhteiskunta toimii näin leimaavasti? Eikö tämäkään heilauta suomalaisia? Kerran juoppo aina juoppo - tämäkö logiikka tässä pelaa. Me elämme luterilaisessa maassa, jossa kirkko yrittää julistaa ihmisille anteeksiantoa kerran tehdyista virheistä. Tämän pitäisi näkyä myöskin yhteiskunnassa vai miten on suomalaiset: te hyväksytte valtiokirkon, mutta jos kirkon sanoman pitäisi jotenkin vaikuttaa yhteiskuntaan, niin sillä ei olekaan enää mitään kantavuutta. Kuinka ihmiset voivatkaan olla epäjohdonmukaisia ihan kaikessa!!!! Mihinkään, mikä horjuttaa entistä ei olla valmiita lähtemään. Siis leimaavat maksuhäiriöt, joille ei ole enää mitään tehtävissä, jatkuvat joidenkin kohdalla vuosikausia, joidenkin elinikäisinä, jotkut ovat jo kärsineet "elinkautisen". Tämä on köyhän maan talouspolitiikkaa.
luottohäirön lonkerot
hyvinvointia kaikille
322487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Luottohäiriömerkintä kertoo että ko. hehkilö ei ole luotettava.
Kukapa semmoisille lainaa antaisi, en minä ainakaan.
Siis miten joku voi olla noin tyhmä?
Ei luoton myöntäminen ole mikään rahalaitoksen velvollisuus. Ne toimivat liiketoimintapohjalta ja antavat luottoja niille, joiden uskotaan maksavan ne myös takaisin. Jos luottojen myöntäminen maksuhäiriöisille henkilöille tilastojen valossa olisi kannattavaa liiketoimintaa, pankit tekisivät sitä ja sillä siisti.
Minä en ainakaan halua maksaa ylimääräistä oman lainani korossa sen vuoksi, että joku omat asiansa sössivä voi sitten jättää oman velkansa maksamatta. Holtiton luotonanto maksuhäiriöisille johtaisi juuri tähän, kun korkomarginaaleja pitäisi nostaa luottotappioiden kattamiseksi.
"Miksi joku luotonantaja huolehtii henkilön maksuhäiriöstä, jolla ei ole mitään tekemistä ko. luotonantajan kanssa?" --> Pitäisikö Sampon antaa 10000 euroa lainaa henkilölle, joka on jättänyt 5000 euron lainan Nordealle maksamatta - vain sen vuoksi, että henkilö on ennestään Nordealle velkaa eikä Sammolle??
Jos kuka tahansa ylivelkainen tai muuten raha-asioitaan surkeasti hoitava saisi lainaa, luottotappiot kasvaisivat räjähdysmäisesti. Tästä aiheutuisi se, että lainaa ei voitaisi myöntää _kenellekään_ ilman, että on vaikkapa asuinhuoneistoja tai kiinteistöjä pantiksi. Jokainen tappioksi jäänyt lainahan täytyy kattaa muista lainoista saaduilla koroilla. Jos yksi maksaa 1000 euron lainan takaisin ja toinen ei, täytyisi toiselta lainaajalta periä 100 %:n korko lainalle, jotta lainoittaja pääsisi edes omilleen!
Missäänhän ei ole kielletty lainan myöntämistä kenelle tahansa! Yritykset ovat varmaankin vain laskeneet, ettei ole kannattavaa lainata ihmiselle, joka vaikkapa 10-30 % todennäköisyydellä ei tule maksamaan lainaansa takaisin. Ja oikein ovat mielestäni laskeneet. Veikkaisin, että bisnekseni menisi mönkään, jos perustaisin paikalliselle ostoskeskukselle kojun, josta jakaisin paikan päällä tehtyjä velkakirjoja vastaan seteleitä.
Maksuhäiriömerkintähän kertoo nimenomaan siitä, että henkilö on rikkonut sopimuksen ja ollut kyvytön suoriutumaan sitoumuksistaan aiemmin. Ennen yksipuolisesta tuomiosta aiheutunutta maksuhäiriömerkintäähän velat ovat olleet kuukausitolkulla hoitamatta. Jos henkilö on todettu ulosotossa varattomaksi, häneltähän ei voida periä millään keinoilla lähivuosina yhtään mitään, aikamoinen riski luotottajalle siis!
Loppuiäksi maksuhäiriömerkinnätähän eivät leimaa: maksuhäiriömerkinnät poistuvat muutamassa vuodessa, mikäli velat on hoidettu. Mikäli niitä ei ole hoidettu, on pelkästään hyvä, että merkintä uusiutuu. Kannattaahan vanhat hoitaa pois ennenkuin ryhtyy tekemään lisää velkaa.
Lisäksi on mielestäni hieman harhauttava ajatus ajatella, että velaksi eläminen saisi aikaan hyvinvointia, kuten otsikossasi tuumailit. Mikäli ostoksensa ostaa käteisellä, siis ei velaksi, jää myös korkoon ja lainanhoitopalkkioihin käytetyt varat omaan käyttöön, jolla voi ostaa halutessaan lisää materiaa ja lisätä hyvinvointiaan.
Sä, Henkka, näytät ajattelevan niin, että jokaisella on jokin tietty lainakapasiteetti, joka tulee täyteen jossakin otetussa lainassa ja sen jälkeen, jos ei ole sitä kyennyt hoitamaan, niin joutuu luottokieltoon. MUTTA lainakapasiteettihan on yhteydessä siihen millaisia vakuuksia lainalla on. Jos pankki on esimerkiksi myynyt henkilön omaisuutta alle omaisuuden vakuusarvon tai sitten ilman voittoa, niin kuinka siitä jääneet velat sitten arvioidaan, kun velka voi olla hieman enemmän kuin omaisuuden vakuusarvo? Juuri tällaisiä velkoja on maksuhäiriöissä. Millä tämä pankin toiminta kustannetaan? Jäljelle jää henkilölle lainataakka, jolle ei löydy enää mitään vakuutta tai se on seurausta tappioista, joita on tehty taloudessa. Sitäpaitsi sä pyörit aivan liian suurissa lainasummissa. Hyvinvoinnilla tarkoitan sitä, että maksuhäiriöinen henkilö voisi saada esimerkiksi 200 euron lainan pariksi kuukaudeksi, jolla hän voisi tehdä vaikkapa pienen lomamatkan Suomessa sukulaisten luo. Maksuhäiriöisellä ei ole välttämättä siihenkään mahdollisuuksia.
"Pitäisikö Sampon antaa 10000 euroa lainaa henkilölle, joka on jättänyt 5000 euron lainan Nordealle maksamatta - vain sen vuoksi, että henkilö on ennestään Nordealle velkaa eikä Sammolle??"
Juuri näin pitäisi olla, koska Nordea on voinut realisoida henkilön omaisuutta tappiollisesti vaikkapa laman seurauksena.
Mitä riskeihin tulee, niin jokainen voi myöskin oppia jotain siitä, miten talous pyörii ja mitä rahalla haluaa. Talous on riski paitsi luotonantajalle myöskin sen ottajalle. Ei ole niin, että vain toinen osapuoli toimisi aina oikein.
Itse en ole ajatellut tuota "kapasiteetti"-termin kautta. Toki jos henkilöllä on mahdollisuus pantata 100 000 euron arvoinen kiinteistö, voi hänelle irrota vaikkapa 70000 e lainaa - muttei 200000 euron lainaa. Siinä kenties kapasiteettiajattelu näkyy.
Esimerkkini saattoivat ehkä olla hieman typeriä.. -Vakuuksia käytin esimerkkinä tavasta, jolla voitaisiin myöntää tuntemattomalle lainaa siinä tapauksessa, että henkilön maksukäyttäytymisestä ei saataisi rekisteröidä mitään.
Ennen kuin pankki voi myydä pantiksi saamaansa omaisuutta on velallisen täytynyt laiminlyödä velvollisuutensa lainanmaksuun tai lyhennyksiin. Lisäksi tarvitaan käräjäoikeuden velkomustuomio, josta siis jo aiheutuu maksuhäiriömerkintä. Mikäli vakuusesineen arvo ei riitä kattamaan pankin saatavaa, jää osa velasta tietenkin avoimeksi. Kuka muukaan siihen saataisiin maksumieheksi?
Se, että velkoja on turvannut saatavaansa vakuuksin ei luonnollisestikaan tarkoita sitä, että velkojalla ei olisi oikeutta täyteen suoritukseen esim. vakuusesineen arvon alennuttua.
Toki pieni vippi voisi tuoda hetkellistä helpotusta vähävaraisen elämään. Mutta jos henkilö on vähävarainen, tarvinnee hän vielä muita enemmän kaikki tulonsa omaan käyttöönsä. Se 200 euron laina tulisi kuitenkin maksaa ennen pitkää takaisin. Vaikka 200 euroa on vähävaraiselle suuri summa, sen etukäteen säästämällä säästäisi lainan korot ja kulut, jotka kulutusluotoissa ovat helposti 10-20 %:n vuosikoron luokkaa.
En halua ilkkua sinun tai vähävaraisten kustannuksella, mutta on mielestäni hieman kummallista kiukutella, jos pankki ei lainaa lomamatkaa varten rahaa henkilölle, joka on parin viime vuoden sisällä jättänyt entisetkin lainansa maksamatta.
Olet oikeassa: maksamaton velka ei ole mitenkään yksin velallisen ongelma: Todella iso ongelma se on myös velkojalle. Hänen rahoistaanhan on kysymys!
Kuten toiseen viesiin äsken kirjoitinkin: se, että vakuusesineen arvo on laskenut ei tarkoita sitä, että velkojan pitäisi jäädä nuolemaan näppejään. Vakuusesinehän on realisointihetkeen asti velallisen omaisuutta ja "arvon aleneminen" on siis velallisen omaisuuden arvon alenemista.
Talous ja lainananto on riskiä kummallekin osapuolelle. Jos laina jää maksamatta, jää saatava lainanantajan tappioksi. Siinä on lainoittajan riski. Tätä riskiä ja ongelmia SEKÄ velalliselle ETTÄ velkojalle pyritään minimoimaan juuri luottohäiriörekisterillä.
Sun mielestä siis pankit voivat edelleen toimia yhteiskunnan tuen varassa, vaikka ovatkin realisoineet ihmisten omaisuuksia alihinnoin ja muutenkin tuottaneet ihmisille ongelmia, joista on satojatuhansia esimerkkejä Suomessa 90-luvulta lähtien. Pankeissa toimivat henkilöt eivät joudu samanlaiseen pyöritykseen kuin monet yksityishenkilöt lukuunottamatta ehkä joitakin pankinjohtajia, jotka Suomessa ovat kantaneet koko pankkihenkilökunnan epäonnistumisten leimaa.
Juuri tästä syystä luottohäriömerkintöihin pitäisi saada pian muutosta, että suomalaiset olisivat tyytyväisempiä omaan maahansa ja ylpeitä sen olemassaolosta. On olemassa todellakin ihmisiä, jotka eivät tiedä, miten systeemit toimivat. Vasta sen jälkeen kun luottohäiriömerkintä on jo tullut, asia tulee ensimmäisen kerran esille. Mä olen sellaisesta perheestä, jolla ei ole ollut koskaan mitään tekemistä perintäyhtiöiden kanssa eikä ulosoton kanssa.
"On olemassa todellakin ihmisiä, jotka eivät tiedä, miten systeemit toimivat. Vasta sen jälkeen kun luottohäiriömerkintä on jo tullut, asia tulee ensimmäisen kerran esille."
Ei se maksuhäiriömerkintä kyllä täytenä yllätyksenä voi tulla kenellekään. Kun merkintä tulee, on lasku/velka tms. ollut maksamatta jo useita kuukausia ja merkinnästä on varoiteltu mm. perintäkirjeissä. Eli tietoa on velalliselle tullut runsaasti jo siinä vaiheessa, kun jotain on vielä tehtävissä.
Ja pankit eivät (enää) toimi yhteiskunnan tuen varassa, vaan puhtaasti liiketoiminnastaan saamillaan varoilla.
Ajatteletko niin, että asiakkaan jättäessä lainat hoitamatta, se sallii pankille myöskin sen, että se voi toimia tällaisen asiakkaan omaisuuden suhteen leväperäisesti ja tappioita asiakkaalle tuottaen. Pankki ikään kuin kostaa asiakkaan huonon taloudenpidon. Jos ajattelet itseäsi isänä, jolla on kuriton lapsi, niin kasvatatko häntä kostaen lapsellesi kaiken sen vastuuttomuuden, minkä hän on tehnyt vai yritätkö antaa hänelle toisenlaisen esimerkin asioiden hoitamisesta. Kuka teistä on se isä, joka lapsen häneltä leipää pyytäessä antaa tälle kiven? kysyi Jeesus. Useimmissa tapauksissa, joissa ihmiset ovat kärsineet tappioita pankin toimiessa kysymys on ollut siitä, että ensin asiakas itse on joutunut liian suurien lainojen tms. kierteeseen, mutta usein pankki on vain lisännyt tätä velkataakkaa. En ole vielä kuullut tapauksesta, jossa pankin toiminta olisi tuottanut asiakkaalle voittoa. Voitot menevät yhteiskunnalle esimerkiksi juuri pankeille näissä velkojen realisoinititilanteissa tai ainakaan yksilö ei niistä hyödy silloin, kun pankki ottaa ohjat omiin käsiinsä.
Onko jollain tavalla tyypillistä, että pankki tänä päivänä vaikkapa myy asuinhuoneiston Helsingin keskustasta roimaan alihintaan? Luulisin, että pankin ensisijainessa intressissä on saada rahansa. Tuskin pankki tarkoituksella myy panttiomaisuutta alihintaan vain kostaakseen asiakkaalleen! Aika kova hinta kostosta pankille, jos velkaa jää tuhansia euroja kostoiskun takia maksamatta.
Eihän lainanmaksu voi tuottaa voittoa. Esim. asunnon realisoinnin yhteydessä pankin saatavan ylittävä osahan tilitetään velalliselle. Vai viekö yhteiskunta sen jotenkin salaperäisesti?
Pitäisikö pankkien 90-luvun "tekosia" sinun mielestäsi hyvitellä niin, että pankilla olisi pakko ja velvollisuus antaa lainaa jokaiselle, joka sitä hakee? Tai siten, että yksi ennestään veloissa oleva ihminen, joka ei olisi eläissään maksanut yhtään laskuaan voisi ottaa kaikista mahdollisista yrityksistä maksimimäärän luottoa ilman, että maksaisi niistä mitään takaisin?
Minkä tuen varassa pankit muuten "edelleen" toimivat?
Se, että panttiomaisuutta on myyty alle nykypäivän markkinahintojen ja pankeille on jäänyt sen myötä huimat luottotappiot ja asiakkaille samansuuruiset velat ei pitäisi vaikuttaa siihen, että nykyään jokaisen rahaa omistavan tai hallussa pitävän pitäisi jaella sitä kaikille pyytäville.
"Juuri tästä syystä luottohäriömerkintöihin pitäisi saada pian muutosta, että suomalaiset olisivat tyytyväisempiä omaan maahansa ja ylpeitä sen olemassaolosta." --> Kysymys ei ole tyytyväisyydestä, kysymys on velkojen maksamattomuudesta. Jos ei maksa, aiheutuu merkintä. Ja merkintä poistuu muutamassa vuodessa. Jos ei olisi maksuhäiriörekisteriä, yksikään yritys ei enää uskaltaisi luotottaa ketään!
Huomautan vielä, että olen itse yrittänyt keskustella ensisijaisesti maksuhäiriörekisterin olemassaolon oikeutuksesta ylipäätään, josta tämä viestiketju alkoi, en 90-luvun lamavelallisten velkatilanteesta, joka on kokonaan eri asia, vaikka lamaveloista maksuhäiriöitä aiheutuu siten kuin muistakin veloista.
Eiköhän jokainen pankki salli sen, että lainanottaja saa ennen pakkorealisointia yrittää itse myydä huoneistoa tai muuta lainan panttina olevaa omaisuutta mahdollisimman hyvään hintaan.
Velalliset eivät vain tahdo tunnustaa sitä, että velanhoito voi olla toivotonta. Viimeiseen asti yritetään vetkuttaa ilman realisointia. Sitten kun pankin kärsivällisyys menee, kirjoitetaan tänne palstalle, että yhteiskunta on paska.
Yhteiskunnan ja pankkitoiminnan kehittymisen pitäisi johtaa myöskin siihen, että luottohäiriörekisteriin tulisi muutoksia, mutta niin ei ole viimeiseen 16 vuoteen tapahtunut. Nykyisin ehkä ihmiset ovat luottohäiriöluetteloissa 2 vuotta aina silloin tällöin kerrallaan, mutta 90-luvun lama vei yli 200 000 suomalaista pitempiaikaisiin luottohäiriöihin. Tällä palstalla esiintyy ihmisiä, jotka suuresti puhuvat velkojen määrän rajoituksista ja niiden pilkulleen maksamisesta, mutta entä tämä "rajattomuus" näissä luottohäiriöiden kestoissa. Eikö se saa ketään tuohtumaan ja näkemään tässäkin asiassa ongelmia. Ei tule velanmaksajia ihmisistä, joiden talous ja luotettavuus on tuhoutunut kokonaan.
Varsinkin nuorilla luottotiedot saattavat palaa esim. jonkun nettikaupasta ostetun cd-levyn takia. Nuorilla ei välttämättä ole tietoa/eivät osaa ottaa tarpeeksi vakavasti asiaa.
Tuolloin pariksi vuodeksi palaneet luottotiedot tulevatkin vastaan sitten kun pitäisi saada opiskelijakämppä, opintolainaa jne..
Näissä asioissa pidän Asiakastiedon merkintöjä ehdottomasi liian ankarina. Toisia ovat siten tapaukset joissa aikuiset ihmiset pistävät rahaa palamaan, tietäen ettei näitä saa takaisin maksettua.
http://www.geocities.com/ohjeet/luottotiedot/index.html
Jos joku vatipää on todella niin tyhmä, ettei ymmärrä sitä, että nettikaupasta ostettu CD-levy pitää myös maksaa, luottotietojen kuuluukin palaa.
Olipas hyvä linkki.
Nyt vain levitykseen ja KAIKKI vääryyttä koneet haastamaan Asiakastieto Oy oikeuteen.
Kyllähän se maksettava on, mutta rangaistus on turhan kova maksun viivästymisestä.
On ilman muuta selvää että pääsee vähemmällä jos varastaaa cd-levyn kaupasta, jää tästä joskus myöhemmin kiinni, mutta onnistuu pitämän levyn. Näpistyksestä merkintä.
Kovemmat sanktiot napsuu jos erehdyt tilaamaan tuotteen jostain ja maksat rankasti myöhässä.
Muistakaa tämä nuoriso!
Näitä näpistyksiä ei vuokran- ja lainanantajat kysele.
Sitä maksuhäiriötähän edeltaa normaalisti perintä. Ja perinnässä normaalisti jo alkuvaiheessa tehdään selväksi, että maksamattoman saatavan kanssa voidaan mennä oikeuteen ja että oikeuskäsittelystä seuraa maksuhäiriömerkintä.
Pelkästään siis siitä ei ole kysymys, että jättää laskun maksumuistutuksesta huolimatta "vähän roikkumaan". Ennen maksuhäiriömerkintää on todellakin saatu haaste ja oltu käräjillä. Jos "lapsukainen" pitää perintätoimiston todennäköisesti suhteellisen tiukkasanaista kirjepommitusta selvine uhkauksineen ja vaatimuksineen - ja vielä haastemiehenkin tiedoksiantoa - leikkinä ja vitsinä, niin merkinnästä voi kyllä syyttää itseään.
Sitä paitsi yhtä tai kahta cd-levyä tuskin kukaan lähtee käräjillä perimään. Vaikka mahdollistahan sekin tietty on...
Lainanantaja pystyy kyllä laskemaan oman riskinsä lainakannan suhteen. Tietty määrä ongelmaluottoja ei ole lainanantajalle suurempi ongelma. Monelle lainanottajalle se aiheuttaa ikävän yllätyksen, talousvaikeuksia ja ehkä maksuhäiriömerkintöjä. Pahimmillaan elämä menee raiteiltaan. Ennenkuin nimen pistää lainapaperiin, pitäisi kartoittaa hyvin tarkkaan siihen liittyvät riskit ja oma taloudellinen liikkumavara nyt ja tulevaisuutta ajatellen. Ehkäpä lainanantajat pitäisi määräyksellä velvoittaa käymään kaikki yleisimmät riskit ja niiden mahdolliset seuraukset perusteellisesti läpi ennenkuin mitään lainaa myönnetään.
"Tietty määrä ongelmaluottoja ei ole lainanantajalle suurempi ongelma."
Ongelmaluotot ovat ongelma. Jokainen asunto- ja muuta velkaa nostava tuntuu nykyisin olevan hyvin tietoinen korkomarginaaleista. Tälläkin keskustelupalstalla on lukemattomia kertoja keskusteltu siitä, mikä on hyvä marginaali ja miten sitä saisi vielä painettua prosenttiyksikön kymmenyksen verran alaspäin. Pankki joutuu kuitenkin juuri noista korkomarginaaleistaan keräämään ne lisätuotot, jotka tarvitaan luottotappioiden kattamiseen.
Jos esimerkiksi kymmenen prosenttia lainakannasta johtaisi pysyvään luottotappioon, muiden velallisten luotoista pitäisi periä sen verran korkeampaa korkoa, että tuo kymmenen prosenttia saataisiin katettua. Jos keskimääräinen lainanmaksuaika olisi vaikkapa neljä vuotta, pankin olisi lisättävä kaikkien muiden lainojensa marginaaliin viisi (5) prosenttiyksikköä kattaakseen pelkästään tuon 10 prosentin laiminlyönnit.
Jos naapuripankin luotonanto perustuisi järkevämpiin kriteereihin, naapuripankki pystyisi tarjoamaan lainoja vastuullisille maksajille huomattavasti edullisemmin. Kun kaikki vastuulliset maksajat siirtyisivät naapurin asiakkaaksi, "meidän pankillemme" jäisikin sitten vain korkean luottotappioriskin asiakkaita. Seurausvaikutuksena korkomarginaalit jouduttaisiin nostamaan pilviin, joka puolestaan edelleen lisäisi luottotappioiden määrää.
Suomen Asiakastieto Oy:hän on yksityinen lafka eikä mikään viranomainen. Silti sillä on viranomaisvallankin ylittävä valta (vähän kuin tuomiovalta) Suomen kansalaisiin ja firmoihin nähden. Liikevoittoa tavoittelevana yhtiönä sen kannattaisi uutena tuotteena myydä "luottohäiriömerkinnän poisto" -nimistä tuotetta. Eli kun maksat sille vaikka 1000 euroa, se poistaa vuoden, 2000 eurolla kaksivuotta luottohäiriömerkinnän kestosta. Eihän Asiakastiedon tarvitse ykstyisenä lafkana, vailla viranomaisvastuuta varmaan muutenkaan olla mitenkään tasapuolinen sen suhteen, kenen nimi luottohäiriörekisteriin pistetään ja kenen ei. Kukaan viranomainen tuskin valvoo, kirjataanko Asiakastiedon pomon kaverin nimi rekisteriin siinä missä taviksen nimi. Vai valvooko kansalaisten yhdenvertaisuutta yksityislafkassa kukaan. Kaipa firma saa valita "asiakkaansa" itsenäisesti.
Tuote-ideani on ilmainen, Asiakastieto, olkaa hyvä vaan.
Vaikka toiminta on yksityistä, sitä säännellään laissa. Henkilötietolaki asettaa mm. Asiakastiedon käyttämät enimmäisajat rekisteröintien kestoille.
Seuraavaksi varmaan ehdotat yksityisille autokatsastuskonttoreille palvelua "romuläjän hyväksytty katsastusmerkintä suoraan verkkomaksuna"?
Alla henkilötietolain kohdat.
---
20 §
Henkilöluottotietojen käsittely
Luottotietotoiminnan harjoittaja saa tallettaa luottotietorekisteriin henkilön nimen ja yhteystietojen lisäksi tiedon sellaisesta maksun tai suorituksen laiminlyönnistä:
1) joka on todettu lainvoimaisella tuomiolla, yksipuolisella tuomiolla, ulosottoviranomaisen toimituksella tai rekisteröidyn hyväksymän vekselin protestilla taikka jonka johdosta rekisteröity on ulosottomenettelyssä todettu varattomaksi;
2) joka on johtanut konkurssihakemuksen jättämiseen;
3) jonka rekisteröity on velkojalle antamallaan kirjallisella ilmoituksella tunnustanut tapahtuneeksi; tai
4) jonka johdosta osamaksukaupassa myyjällä on osamaksukaupasta annetun lain (91/1966) mukaan oikeus ottaa takaisin myyty esine tai luotonantajalla kuluttajansuojalain (38/1978) mukaan oikeus purkaa muu kulutusluottosopimus.
Edellä 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun tiedon saa tallettaa vain, jos kulutusluottosopimuksessa on mainittu, missä tilanteissa maksun tai suorituksen laiminlyönti voi tulla rekisteröidyksi luottotietorekisteriin. Edellytyksenä on lisäksi, että velkoja on lähettänyt velalliselle vähintään 21 päivää ennen tietojen rekisteröintiä kirjallisen maksukehotuksen, jossa on muistutettu mahdollisuudesta rekisteröidä maksuhäiriö luottotietorekisteriin, ja että maksu on viivästynyt yli 60 päivää maksukehotuksessa mainitusta alkuperäisestä eräpäivästä.
Luottotietorekisteriin saa lisäksi tallettaa tiedon yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/1993) 87 §:ssä tarkoitetussa velkajärjestelyrekisterissä olevista merkinnöistä ja henkilön julistamisesta holhottavaksi tai [uskotun miehen] nimeämisestä henkilölle hänen taloudellisten asioidensa hoitoa varten sekä rekisteröidyn pyynnöstä tiedon 1 momentissa tarkoitetun maksun suorittamisesta ja rekisteröidyn itsensä ilmoittamasta luottokiellosta.
Henkilöluottotiedon saa luovuttaa ainoastaan luottotietotoimintaa harjoittavalle rekisterinpitäjälle sekä sille, joka tarvitsee tietoa luoton myöntämistä tai luoton valvontaa varten taikka muuhun tähän verrattavaan tarkoitukseen.
21 §
Tietojen poistaminen luottotietorekisteristä
Edellä 20 §:n 1 momentin 1–4 kohdan mukaiset tiedot poistetaan luottotietorekisteristä seuraavasti:
1) 1 kohdan tiedot neljän vuoden kuluttua siitä, kun maksuhäiriö on todettu 1 kohdan mukaisesti;
2) 2 kohdan tiedot viiden vuoden kuluttua konkurssihakemuksen jättämisestä;
3) 3 kohdan tiedot viimeistään kahden vuoden kuluttua maksuhäiriön tunnustamisesta; sekä
4) 4 kohdan tiedot viimeistään kahden vuoden kuluttua maksuhäiriön rekisteröimisestä.
Kiitos, todistit epäilyni oikeaksi siteeraamalla lakia:
"
Luottotietotoiminnan harjoittaja saa tallettaa luottotietorekisteriin henkilön nimen ja yhteystietojen lisäksi tiedon sellaisesta maksun tai suorituksen laiminlyönnistä:
"
Eli yksityinen monopoliasemassa oleva Asiakastieto SAA tallentaa rekisteriinsä henkilön nimen ym. mutta ilmeisesti laissa ei lue, että sen olisi PAKKO tallentaa jokaisen luottohäiriömerkinnän ansaitsevan henkilön nimi ym. rekisteriinsä.
Korjaan tuotepakettia: "luottohäiriömerkinnän esto" -tuote, eli 3000 euroa siitä hyvästä, ettei Asiakastieto Oy käytä oikeuttaan SAADA tallentaa henkilön nimeä rekisteriin. Halpa hinta maineen ja kansalaisoikeuksien säilyttämisestä, eikö totta.
Ongelma pitkäaikaisissa maksuhäiriöissä on siinä, että vaikka alkuperäinen velkoja yleensä pankki olisikin voinut saada tuomioistuimen päätöksen asiaan, niin se voi olla yli kymmenen vuotta vanha. Pankki ei ole enää hakenut asiaan uutta käsittelyä, kun velka on siirtynyt perintätoimistoon. Perintätoimistot käyttävät häikäilemättä hyväkseen tätä pankin saamaa oikeuden päätöstä ja nykyistä käytäntöä, mikä sallii velan lähettämisen yhä uudelleen ulosottoon, jota kautta häiriömerkintä säilyy, kunnes velka vanhenee. Tämä velan lopullinen vanheneminen on liian pitkä aika Suomessa koskien juuri näitä 90-luvun laman jälkeisiä tapahtumia. Se tee ihmisistä eriarvoisia jä köyhiä, koska perintätoimistot eivät anna alihintaan realisoiduille omaisuuksille tai vakuusarvojen putomisille mitään merkitystä. Myöskään asiakkaalle aiheutuneet tappiot eivät merkitse mitään.Millään asialla ei ole vaikutusta. Perintätoimistot ohittavat usein ulosoton ja ottavat yhteyttä suoraan asiakkaaseen. Se on esimerkikis laitonta. Perintätoimitot eivät periaatteessa voi saada lainaa takaisin ilman ulosottoa. Lisäksi ne olettavat, että asiakkaan tilanne muuttuu kymmenessä vuodessa siihen suuntaan, että velka kannattaa edelleen viedä ulosottoon, jota kautta he voivat sitä periä, vaikka sen perinnässä olisi ollut monen vuoden tauko. Perintätoimistoille ovat kauhistuttavia sellaiset asiakkaat, joiden talous ei enää nousekaan. He siis maksoivat lainasta, jota eivät enää saa perityksi, koska asiakas on todettu varattomaksi loppuelämäksi.Jollekin tappio on niin suuri, ettei sen hoitamiseen ole enää mahdollisuuksia. Tämä hämmästyttää suuresti perintätoimistoja, joiden idea taloudesta on sen nouseva suunta. Se on valitettavasti virheellinen päätelmä.
Miksi on laitonta yrittää saada vapaaehtoinen suoritus ilman ulosottoa? Mikä muu on laitonta, koska toi oli vain esimerkki? Oletko tehnyt rikosilmoituksen asiasta? Miksi et?
Mistä päättelet, että talous on ollut laskusuunnassa 90-luvun lamaan verrattuna?
Elämme laittomassa tilassa, mikäli Asiakastiedon ei olekaan pakko kirjata jokaista luottohäiriönmerkinnän ansainnutta luotterekisteriin, vaan se saa valita. Haluan selvyyden tähän. Voisiko Asiakastiedosto vastata velvollisuuksistaan.
Siitä ei kenties voi tehdä rikosilmoitusta, mutta se on yhteiskunnan kannalta laitonta siinä mielessä, että sellaisin keinoin velkaa ei voi saada, ellei henkilö siihen itse suostu. Tarvitaan siis paljon tietoa ja kokemusta asiasta, koska ulosoton ohi tapahtuva perintä perustuu painostukseen. Jos saat tappouhkauksen joltakin, niin se varmaankin tuntuu, vaikka et kaikissa tapauksissa voikaan todistaa asiaa. Nämä ovat aika raskaita asioita kantaa.
Ihan kiva bisnesidea sinänsä, mutta valitettavasti Asiakastieto taitaa tienata kuitenkin paremmin myymällä mahdollisimman oikeaa ja täydellistä luottotietodataa. Jos erilaiset vilunki-Villet rupeaisivat ostamaan luottotietojaan puhtaaksi, Asiakastiedon bisnes loppuisi melko äkkiä. Tilalle tulisi joku toinen palveluntarjoaja. Ei siinä sen kummempaa.
Sitä paitsi: jos ei ole varaa maksaa velkojaan, mitenkäs sitä tuon pari kolme tonnia Asiakastiedolle maksaisi? Ai niin, luotolla tietysti...
Minkäniminen perintätoimisto uhkaa tappaa?
Asiakastieto tuskin vastaa tällä palstalla. Ei vaikka kuinka syyttelisit. Soitapa tai kirjoita sinne ja kerro sitten tuloksistasi.
Voisiko ajatella, että jos Asiakastieto on laiminlyönyt jonkun henkilön merkitsemisen luottohäiriöiseksi ja jokin yritys menettää sen takia rahansa antaessaan hyväuskoisena palvelua luotolla tämmöselle kaverille, niin yritys voisi nostaa Asiakastietoa vastaan vahingonkorvauskanteen. Itse uskon, että ei voi, koska laki ei velvoita Asiakastieto Oy:tä kirjaamaan kaikkia luottohäiriöiseksi, jotka kuuluu vaan laki ainoastaan sallii kirjaamisen.
Kansalaisten yhdenvertaisuudesta ei Asiakastietoa koskevassa lainsäädännössä ole takeita.