Koostuu sekä hengestä että fyysisestä.
Keho on fyysinen, se tarvitsee liikuntaa sekä ravintoa. Se ei välitä siitä, mitä se syö, kunhan saa tarvitsemansa.
Mieli, eli Ego, ihmisen ajatusten luoma harha siitä, että olisi todellinen, haluaa kaikkea, hyvää ruokaa, seksiä, kaikkea maaallista, vaikka onkin itse henkinen harha. Se haluaa kovasti tuoda itseänsä todelliseksi, koska sitä ei ole kuin ajatuksissa.
Ihminen tahtoo jotain, mitä hän ajattelee, ei ajattelematonta haluta. Jokainen voi tämän huomata jo siitä, että ei paneta, jos ei ajattele seksiä.
Mieli on siis harha.
Ihmisen sielu taas, joka ei välitä mistään egon tuntemasta edusta, on ihmistä itseään, sitä hengellistä Minää.. Se ei katso mikä tekemänsä on egolle hyväksi ja mikä pahaksi, se toimii itse katsomansa parhaan hyväksi. Mielen on siirryttävä täysin syrjään, antauduttava ja alistuttava täysin, jotta se henki meissä pääsee esiin. Se on käännekohta jokaisen elämässä, joka sen kokee, sen jälkeen ei voi enää tehdä tietoisesti pahaa, kuten egon johtamana voi tehdä. Toki ihminen voi tehdä pahaa tietämättään, mutta ihminen niin sanotusti herättyään, haluaa oppia lisää kokoajan, ymmärtää itseäään. Mutta siinä se ei kykene, koska ihminen ei voi nähdä itseään muuta kuin ajatuksena ajatusten joukossa. Itseys on tuntematon.
Ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja puolueeton, jos vain osaisi löytää itsensä ja sitä kautta innostua kehittymään henkisesti ja tiedon tiellä niin, että voisi oikeastikin olla jotenkin rakentava ja noudattaa kestävää kehitystä, eikä sitä mikä malli on nykyisin menossa, jossa materialistisuus on vienyt voiton, joka taas tuhoaa sekä luonnon ahneudella, että itse ihmisenkin sodillaan.
Keho on fyysinen, se tarvitsee liikuntaa sekä ravintoa. Se ei välitä siitä, mitä se syö, kunhan saa tarvitsemansa.
Mieli, eli Ego, ihmisen ajatusten luoma harha siitä, että olisi todellinen, haluaa kaikkea, hyvää ruokaa, seksiä, kaikkea maaallista, vaikka onkin itse henkinen harha. Se haluaa kovasti tuoda itseänsä todelliseksi, koska sitä ei ole kuin ajatuksissa.
Ihminen tahtoo jotain, mitä hän ajattelee, ei ajattelematonta haluta. Jokainen voi tämän huomata jo siitä, että ei paneta, jos ei ajattele seksiä.
Mieli on siis harha.
Ihmisen sielu taas, joka ei välitä mistään egon tuntemasta edusta, on ihmistä itseään, sitä hengellistä Minää.. Se ei katso mikä tekemänsä on egolle hyväksi ja mikä pahaksi, se toimii itse katsomansa parhaan hyväksi. Mielen on siirryttävä täysin syrjään, antauduttava ja alistuttava täysin, jotta se henki meissä pääsee esiin. Se on käännekohta jokaisen elämässä, joka sen kokee, sen jälkeen ei voi enää tehdä tietoisesti pahaa, kuten egon johtamana voi tehdä. Toki ihminen voi tehdä pahaa tietämättään, mutta ihminen niin sanotusti herättyään, haluaa oppia lisää kokoajan, ymmärtää itseäään. Mutta siinä se ei kykene, koska ihminen ei voi nähdä itseään muuta kuin ajatuksena ajatusten joukossa. Itseys on tuntematon.
Ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja puolueeton, jos vain osaisi löytää itsensä ja sitä kautta innostua kehittymään henkisesti ja tiedon tiellä niin, että voisi oikeastikin olla jotenkin rakentava ja noudattaa kestävää kehitystä, eikä sitä mikä malli on nykyisin menossa, jossa materialistisuus on vienyt voiton, joka taas tuhoaa sekä luonnon ahneudella, että itse ihmisenkin sodillaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yötä. HAAAUUUUKKOOOTUUUSSSS.