Olen kovasti miettinyt vuosien varrella lapsen kasvatusta ja
sitä ruumiillisen kurituksen osuutta.
Nuorena uskovana
katselin ja kuuntelin toisten, jo vanhempien uskovien, jopa
saanaajien perheitä myöten
tapaa kurittaa fyysisesti.Itsekin alussa LUULIN että se olisi
jopa Raamatun linja,puhutaanhan
siellä kurituksesta.Mutta sittemmin muutin mieltäni,luettuani
enemmän sanaa.Jumalan Henki ei
kehoita kenenkään itsetunnon alaspainamiseen, sillä vähänkään
psykologiaa ymmärtävä henkilö tajuaa, ettei itsetuntoa
kasvateta toista nujertamalla.
Meillä suomalaisilla on tunnetusti huono itsetunto.Itsetunto on
huono monesta syystä. Lapsuudella on tietysti siihen
suurin panoksensa.Siellä koetut asiat jäävät ihmissieluun
pysyvästi ja vaikuttavat koko elämän ihmissuhteissa kaikkialla.
Liian monet valitettavasti eivät itse edes tiedosta sitä omassa
käyttäytymisessään, mutta tarkkasilmäinen ulkopuolinen
saattaa huomata helposti itsetunnon heikkouden osuuden
käyttäytymistavoissa, vieraan ihmisen kohdalla.
Huonolla itsetunnolla varustettu henkilö asettuu heti
puolustuskantaan,jos hän kokee itsensä uhatuksi tavalla tai toisella.
Uhatuksi tuleminen pelkillä mielipiteiden eroavaisuuksilla on
hyvin usein tapahtuva ilmiö, kaikissa yhteisöissä kuten uskonnolliset
yhteisöt, työpaikat, kerhot jne.Missä vain ihmiset kokoontuvat
usein tiiviisti toistensa kanssa.
Myös tällaisella keskustelufoorumilla itsetunnon osuus tulee
selvästi näkyviin.
Miten itsetunto syntyy ja kuinka sitä voi kehittää?
Itsetunto on ihmisessä oleva tunne tai käsitys omasta itsestä.
Itsetunto
muodostuu kokemusten - hyvien ja huonojen - pohjalta, se ei ole
peritty ominaisuus. Itsetunto on yksi ihmisen persoonallisuuden
ominaisuus.
Jokaisella meistä on oma sisäinen käsitys itsestämme, se mitä
hiljaa mielessämme
itsestämme ajattelemme ja miten hyviä omasta mielestämme
olemme. Toinen puoli
itsetuntoa on se, mitä haluamme kertoa itsestämme muille.
Se näkyy käytöksessä
ja siinä millaisen kuvan haluamme itsestämme antaa.
Itsetunto on yksi herkimmistä ominaisuuksistamme. Se
kehittyy läheisissä
ihmissuhteissa kanssakäymisen kautta. Kun meitä rakastetaan,
meistä
huolehditaan ja meidät hyväksytään jo aivan pienestä pitäen,
itsetunto
kehittyy ja antaa suuntaa tulevalle - nuoruudelle ja aikuisuudelle.
Moite
ja arvostelu omien vanhempien taholta ja terveen hyväksynnän
puute
saattavat aiheuttaa myöhempinä ikäkausina huonoa itsetuntoa.
Elämänkolhut
ja vastoinkäymiset koulivat toisia entistä vahvemmiksi ihmisiksi,
toiset jäävät helpommin
hautomaan huonoja kokemuksiaan, eivätkä pääse ikävän asian
tai kokemuksen yli.
Onneksi itsetuntoaan voi kaikissa elämänvaiheissa kehittää
parempaan suuntaan.
Luottamus itseen ja ulkomaailmaan kasvaa pikkuhiljaa.
Itsetunto JUMALAN SANASTA
Hyvä itsetunto uskovalla henkilöllä on mahdollista kasvaa
Jumalan sanan kautta.
Pääpiirteittäin se tapahtuu jatkuvana itsensä tutkiskeluna
ja parannuksen tekona
syntien tunnustamisena Jeesuksen edessä.Avoimuus
itseään kohtaan sekä
rehellinen tiedostaminen turhista
luuloista ja vääristymistä oman itsensä suhteen on kaiken
A ja O.
Mitkään ihmisen omat teot eikä korkea moraali edes ole
Jumalan edessä
esitettävä puolustus.
Itsetunto kasvaa sitä mukaa kuinka uskova ymmärtää
Kristuksen sisäisesti
omassa elämässään.Vain Kristuksen anteeksiantavan
armon kautta, voi huono itsetunto
saada alun kasvaa paremmaksi.
Kristuksen tunteminen kasvaa siis sanan kautta.Hän elää
sanassaan, sillä Jumala on sana.
Kristuksen tuntemisen kautta huononkin itsetunnon omaava
ja usein lankeava uskova
oppii tuntemaan myös oman itsensä.
Kuka minä olen ja miksi elän? Mikä on minun tehtäväni ja
osuuteni, millaisia lahjoja ja luovia
kykyjä minulla on?
Kun luottamus Jumalan sanaan, Kristuksen aina anteeksiantavaan
armon syvyyteen kirkastuu
uskovalle, oppii hän samalla siis tuntemaan itsensä.Huonot ja
hyvät puolensa ja turhat itsesyytökset
sekä turhat luulot itsestään häipyvät pikkuhiljaa.
Hän tietää olevansa hyväksytty juuri sellaisena syntisenä ja
vajavaisena kuin hän on.
Jumala hyväksyy hänet ainoastaan Poikansa
Jeesuksen Kristuksen Golgatalla sovitetun työn kautta.
Jesaja 53 luku.
Kirjoittanut Rea Aalto
[email protected]
sitä ruumiillisen kurituksen osuutta.
Nuorena uskovana
katselin ja kuuntelin toisten, jo vanhempien uskovien, jopa
saanaajien perheitä myöten
tapaa kurittaa fyysisesti.Itsekin alussa LUULIN että se olisi
jopa Raamatun linja,puhutaanhan
siellä kurituksesta.Mutta sittemmin muutin mieltäni,luettuani
enemmän sanaa.Jumalan Henki ei
kehoita kenenkään itsetunnon alaspainamiseen, sillä vähänkään
psykologiaa ymmärtävä henkilö tajuaa, ettei itsetuntoa
kasvateta toista nujertamalla.
Meillä suomalaisilla on tunnetusti huono itsetunto.Itsetunto on
huono monesta syystä. Lapsuudella on tietysti siihen
suurin panoksensa.Siellä koetut asiat jäävät ihmissieluun
pysyvästi ja vaikuttavat koko elämän ihmissuhteissa kaikkialla.
Liian monet valitettavasti eivät itse edes tiedosta sitä omassa
käyttäytymisessään, mutta tarkkasilmäinen ulkopuolinen
saattaa huomata helposti itsetunnon heikkouden osuuden
käyttäytymistavoissa, vieraan ihmisen kohdalla.
Huonolla itsetunnolla varustettu henkilö asettuu heti
puolustuskantaan,jos hän kokee itsensä uhatuksi tavalla tai toisella.
Uhatuksi tuleminen pelkillä mielipiteiden eroavaisuuksilla on
hyvin usein tapahtuva ilmiö, kaikissa yhteisöissä kuten uskonnolliset
yhteisöt, työpaikat, kerhot jne.Missä vain ihmiset kokoontuvat
usein tiiviisti toistensa kanssa.
Myös tällaisella keskustelufoorumilla itsetunnon osuus tulee
selvästi näkyviin.
Miten itsetunto syntyy ja kuinka sitä voi kehittää?
Itsetunto on ihmisessä oleva tunne tai käsitys omasta itsestä.
Itsetunto
muodostuu kokemusten - hyvien ja huonojen - pohjalta, se ei ole
peritty ominaisuus. Itsetunto on yksi ihmisen persoonallisuuden
ominaisuus.
Jokaisella meistä on oma sisäinen käsitys itsestämme, se mitä
hiljaa mielessämme
itsestämme ajattelemme ja miten hyviä omasta mielestämme
olemme. Toinen puoli
itsetuntoa on se, mitä haluamme kertoa itsestämme muille.
Se näkyy käytöksessä
ja siinä millaisen kuvan haluamme itsestämme antaa.
Itsetunto on yksi herkimmistä ominaisuuksistamme. Se
kehittyy läheisissä
ihmissuhteissa kanssakäymisen kautta. Kun meitä rakastetaan,
meistä
huolehditaan ja meidät hyväksytään jo aivan pienestä pitäen,
itsetunto
kehittyy ja antaa suuntaa tulevalle - nuoruudelle ja aikuisuudelle.
Moite
ja arvostelu omien vanhempien taholta ja terveen hyväksynnän
puute
saattavat aiheuttaa myöhempinä ikäkausina huonoa itsetuntoa.
Elämänkolhut
ja vastoinkäymiset koulivat toisia entistä vahvemmiksi ihmisiksi,
toiset jäävät helpommin
hautomaan huonoja kokemuksiaan, eivätkä pääse ikävän asian
tai kokemuksen yli.
Onneksi itsetuntoaan voi kaikissa elämänvaiheissa kehittää
parempaan suuntaan.
Luottamus itseen ja ulkomaailmaan kasvaa pikkuhiljaa.
Itsetunto JUMALAN SANASTA
Hyvä itsetunto uskovalla henkilöllä on mahdollista kasvaa
Jumalan sanan kautta.
Pääpiirteittäin se tapahtuu jatkuvana itsensä tutkiskeluna
ja parannuksen tekona
syntien tunnustamisena Jeesuksen edessä.Avoimuus
itseään kohtaan sekä
rehellinen tiedostaminen turhista
luuloista ja vääristymistä oman itsensä suhteen on kaiken
A ja O.
Mitkään ihmisen omat teot eikä korkea moraali edes ole
Jumalan edessä
esitettävä puolustus.
Itsetunto kasvaa sitä mukaa kuinka uskova ymmärtää
Kristuksen sisäisesti
omassa elämässään.Vain Kristuksen anteeksiantavan
armon kautta, voi huono itsetunto
saada alun kasvaa paremmaksi.
Kristuksen tunteminen kasvaa siis sanan kautta.Hän elää
sanassaan, sillä Jumala on sana.
Kristuksen tuntemisen kautta huononkin itsetunnon omaava
ja usein lankeava uskova
oppii tuntemaan myös oman itsensä.
Kuka minä olen ja miksi elän? Mikä on minun tehtäväni ja
osuuteni, millaisia lahjoja ja luovia
kykyjä minulla on?
Kun luottamus Jumalan sanaan, Kristuksen aina anteeksiantavaan
armon syvyyteen kirkastuu
uskovalle, oppii hän samalla siis tuntemaan itsensä.Huonot ja
hyvät puolensa ja turhat itsesyytökset
sekä turhat luulot itsestään häipyvät pikkuhiljaa.
Hän tietää olevansa hyväksytty juuri sellaisena syntisenä ja
vajavaisena kuin hän on.
Jumala hyväksyy hänet ainoastaan Poikansa
Jeesuksen Kristuksen Golgatalla sovitetun työn kautta.
Jesaja 53 luku.
Kirjoittanut Rea Aalto
[email protected]
Vastaukset 34
Vanhimmat
Se, joka ei kurita lastaan, vihaa tätä. "Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa". Mitä sillä vitsalla tehdään? Hivellään takapuolta hellästi?
Moi.
En usko että tässä tarkoitetaan lapsen pieksämistä sen kummemmin kuin Jeesus halua meidän repivän silmiä päästä ja katkovan raajoja itseltämme.
Lasta kyllä pitää kurittaa, nuhdella ja opettaa jotta lapsi oppisi tietämään rajat ja pysyisi poissa tyhmyyksistä mutta jos hakkaat lastasi niin eikö lapsi silloin tee oikein vain kivun pelosta ja luule että häntä ei rakasteta.
Siunausta sinulle
en itsekään usko Herran haluavan meidän "pieksää" lapsiamme. sehän on jo fyysistä väkivaltaa. sehän voi jopa synnyttää sydämissämme väkivaltaisia ajatuksia...tai voimme purkaa jopa omaa vihaamme väärällä tavalla sen kautta.
Lapsi tarvitsee kyllä rajat ja häntä pitää kurittaa ja nuhdella, mutta ei sillä tavalla että lapsi tuntisi olonsa ei-rakastetuksi. myös sanallisesti voi aiheuttaa lapselle sieluun haavoja, jotka vaikuttavat aikuisenakin negatiivisesti itsetuntoon. puhun nyt omasta kokemuksestani. vaikka lapselle asetetaan rajat ja osoitetaan näin lapselle mikä on oikein ja väärin ja mikä on haitallista ja vahingollista hänelle ja muille ihmisille, tärkeätä on myös antaa lapselle positiivista palautetta ja kehuja,että hänen itsetuntonsa voisi kehittyä normaaliksi. itsetunnon perusta luodaan varhaislapsuudessa. siksi on äärimmäisen tärkeätä, että vanhemmat myös kannustavat lasta ja antavat myös positiivista palautetta. lasta ei pidä siis pelkästään moittia, kun hän tekee jotain "tyhmää".
mutta lapsi tarvitsee kyllä selkeitä rajoja. nykyään lapset saavat kasvaa "liian vapaasti" tai ainakin minusta siltä vaikuttaa.
Sinun vitsasi ja sauvasi meitä lohduttavat, vai miten se meni... Kurittamista ei ymmärtääkseni koskaan saa tehdä vihan tunteiden vallassa. Olen jostain lukenut, että välinpitämättömyys ja sallivuus vahingoittavat nuorta ihmistä kaikkein eniten. Silloin lapsi vaistoaa, että hänestä ei kukaan todella välitä.
Oletko ajatellut kurittamista käytännön näkökulmasta? Eihän ilman kivun pelkoa lapsi todella usko aikuista. Uskon, että kuritus on tarkoitettu kirjaimelliseksi tuossa kohdassa "Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa". Muistan myös tällaisen raamatunkohan: "Katso hulluus on kietoutunut nuorukaisen sydämeen. Kurituksen vitsa sen sieltä kauaksi karkoittaa..."
ole aikan mainio raja? Minä ainakin muistan lapsuudesta, että vaikka kaikkia mahdollisia sääntöjä rikoin, niin pelko selkään saamisesta hillitsi ja ajoi ovelampiin tempauksiin.
Lapsihan oppii tekemään kaikkea röyhkeää ja typerää näkyvästi, jos ei häntä kuriteta. Jokainen rehellinen ihminen ymmärtää, että langennutta luontoa ei lapsesta pieksämällä karkoiteta. Kuritus tuo kuitenkin ymmärrystä sovinnaisuuksista ja siitä, että rangaistus voi todellakin olla ikävä. Minä kieroilin pikkupoikana hirvittävästi. Olin todella kiltti ja kuuliainen kullanmuru kotona, mutta ulkona olikin toisin... Silti kuritus antoi jonkinlaista alitajuista pelkoa sääntöjä kohtaan. Tajusin jo silloin, että joskus sitä aina jää kiinni, ja rangaistus on hirmuinen (ainakin niistä suurimmista koiruuksista). Jotenkin se remmi hillitsi kuitenkin...
Hyvä Rea Aalto!
Siteeraan sinun aiemman viestisi, sen viimeistä kappaletta:
"Kuka minä olen ja miksi elän? Mikä on minun tehtäväni ja
osuuteni, millaisia lahjoja ja luovia
kykyjä minulla on?
Kun luottamus Jumalan sanaan, Kristuksen aina anteeksiantavaan
armon syvyyteen kirkastuu
uskovalle, oppii hän samalla siis tuntemaan itsensä.Huonot ja
hyvät puolensa ja turhat itsesyytökset
sekä turhat luulot itsestään häipyvät pikkuhiljaa.
Hän tietää olevansa hyväksytty juuri sellaisena syntisenä ja
vajavaisena kuin hän on.
Jumala hyväksyy hänet ainoastaan Poikansa
Jeesuksen Kristuksen Golgatalla sovitetun työn kautta".
Tuntuu kuin tämän tekstin olisi kirjoittanut joku muu, kuin sinä Rea.
Kiitos sinulle tästä, ilmaiset erinomaisesti sen mitä Armo ja anteeksiantamus on, meille kaikille.
Rehellisyyden nimessä, haluan sanoa, että monet mielipiteesi ovat olleet hyvin kielteisiä ajatuksia herättäviä ja käsityksesi ovat minulle vieraita.
Tämä viestisi oli oikein hyvä. Aivan sisimpäni sai virkistystä. Kiitoksia sinulle Rea, hyvin paljon. Toimit Kaitselmuksen kanavana.
Mitä olen profiilissani maininnut kirjoittamisesta TÄLLÄ foorumilla?
lukea tällä kertaa kirjoitustasi. Tuollaista rakentamista jokainen tarvitsee.
Kiitos sinulle.
Oli tosiaan hyvä kirjoitus.
Muutama sananen sinulle Rea. Käsittääkseni puhuit kirjoituksessa sinun vastustajistasi heikon itsetunnon omaavina. Oletko tullut ajatelleeksi, että jos heillä todella on huono omatunto, sinun tulisi pistää opetuksesi käytäntöön; ei ole tarvetta painaa alaspäin, koska sanojesi mukaan se aiheutta puolustusasenteen, joka estää opetuksesi vastaanottamisen. Ehkä oletkin oivaltanut juuri tämän, ja siksi kirjoitat näin rakentavasti. Varmasti tällainen kirjoitus saa monet ajattelemaan, että ehkä minussa on jotain parantamista, ehkä minun itsetuntoni tarvitsee vahvistusta.
Hyökkäävät asenteet rikkovat ja repivät. Kristuksen rakkaus rakentaa.
Siunausta sinulle Rea! Enemmän tällaisia kirjoituksia muutenkin tälle palstalle :)
huonosta itsetunnosta ja sen alueen haavoista koko ikäni...huonot kokemukset muiden uskovien taholta ovat myös aiheuttaneet haavoja sieluuni. minun on vaikea kokea itseäni myöskään hyväksytyksi ja rakastetuksi Jumalankaan taholta. negatiiviset kokemukset ihmisten taholta vaikuttavat siihenkin puoleen...ihminen itse voi perin vähän huonolle itsetunnolleen. olen koko uskossa olo aikani rukoillut Herra parantaisi huonon itsetuntoni...ja ikääkin mulla on.
jos kellään on rakentavia asioita minulle ehdottaa, ne otetaan mielellään vastaan.
Usein lankeava syntinen uskova, sillä syntiä tekee jokainen
uskovakin lopun elämäänsä, oppii Kristuksen armon kautta lopulta
näkemään oman itsensä.
Lainkirjain ei paranna, ainoastaan evankeliumin anteeksiantava
armon sanoma.
Ainainen lainjulistuksen kautta tuleva kuritus on vain itsetunnon
alaspainamista
ja yksilö ei voikaan kehittyä persoonallisessa kasvussaan
ihmisenä, toisten ihmisten joukkoon.
Kun taas armon syvyys ja tietoisuus siitä, että olen hyväksytty vain
Kristuksen sovitustyön kautta, ilman lain tekoja ja suorituksia
alkaa kirkastua uskovalle, luottamus ja rauha Jumalan Poikaan
hänen henkilökohtaisena puolustajanaan kasvaa.
Hänen uhmakkuutensa lakia vastaan alkaa väistyä
kun armo on saanut sijaa hänen sisimmässään.
Hän uskaltautuu nyt avoimemmaksi Kristuksen kasvojen edessä,
ja tunnustaa syntinsä ja virheensä sekä
alkaa kasvaa hengellistä kasvua, mikä näkyy pyhityksenä
ja kasvuna ihmisenä, toisten ihmisten joukossa.
Hän pystyy antamaan anteeksi itselleen sekä toisille syntisille.
Myös anteeksipyynnöt omasta mahdollisesta huonosta
käyttäytymisestä tulevat helpommiksi.
Synti ei enää kiehdo samalla tavalla kuin ennen,sillä
kunnioitus omaa itseään ja Jumalaa kohtaan on saanut
sen merkittävimmän alun;
Olen rakastettu ja hyväksytty tällaisenaan, enkä tahdo
enää synnissä elää.
Paavalin kirjeet Galatalaisille sekä Roomalaiskirje.
Kirjoittanut Rea Aalto
[email protected]
mikä auttaa huonommuuden ja alemmuudentunteisiin...jos on rukoillu Herralta jo vuosia että Hän parantaisi huonon itsetunnon. kun on vaikea kokea edes Herraa rakastavana ja hyväksyvänä kaikkien lapsuuden ja sen jälkeisten ihmisten jättämien kolhujen takia. meni kauan esim. antaa äidilleni anteeksi. ilman Herran apua en olisi siihen pystynyt...
Oli hyvin traumaattinen ja tunnustan ettei minullakaan ollut helppoa antaa omille vanhemmilleni anteeksi.
Kunnes uskovana aloin ymmärtää armon suurta salaisuutta omalla kohdallani.
Ymmärsin että vanhempani antoivat kaikkensa
-sen vähän mitä heillä oli, eikä sitä voi odottaa
keneltäkään suurempaa, kuin mihin itsekukin pystyy.
Itsetunnon kasvaminen vie aikaa.On melkeimpä mahdotonta yksin selvitellä syitä, vaan jokaisella tulisi olla ainakin se YKSI ihminen jolle voi sydäntänsä purkaa ja läpikäydä käytöstään, ennakkoluulojaan sekä mahdollisia eri syntiinlankeemusten syitä.
Yhdessä rukoilu ja sanan tutkiminen juuri Kristuksen armosta tulisi ennenkaikkea
selvittää.
Raskas ja vaikea aihe, eikä sitä voi kovin nopeasti selvittää.
niin, kyllä on tärkeätä, että on ainakin yksi ihminen jolle puhua. onneksi on ollut sellainen, jolle olen voinut puhua huonommuuden ja alemmuudentunteistani. kun kokemukset ovat jättäneet pelkoja, kukaan ei hyväksy sellaisena kuin olen...ei ole kyse käytöksestä tms. vaan haavoittuneen sielun kipeistä tunteista. enhän nyt ala entisiä ennen uskoontuloa tehtyjä syntejä enää kaivelemaan, ne on anteeksiannettu silloin, kun tulin uskoon. enkä myöskään kaivele menneitä, ellei Herra nosta sieltä Itse esiin asioita, jotka pitää käsitellä, että itsetuntoni parantuisi ja muuttuisin enemmän Herran mielen mukaiseksi.
Syntejään ei edes saa muistella, sillä jos olet syntisyytesi tunnustanut, silloin kun sait armon uskoa Jeesuksen sovitustyön omalla kohdallasi.
Ei sinun, eikä minunkaan tarvitse muuttua
Herralle paremmaksi.
Sinä kelpaat sellaisenaan, sillä Hän, Jeesus on sinut lunastanut.
Saat/saamme kasvaa omaa persoonallista kasvuamme, olkoon se sitten hidasta tai hieman nopeampaa.
Kun vain pysymme tiellä jonka nimi on Jeesus.
Hän näkee syysi ja taustasi ottaen huomioon sinut kokonaisuutena.
Mutta varma on että Hän rakastaa sinua.
jäsen. Koska sinä ymmärrät murehduttavasi Jumalan sydäntä kun jatkat veljeilyä uskottomien kanssa? Mitä yhteistä sinulla on maailman kanssa? Uskonnollisuus ei tarkoita Jeesuksen seuraamista. Luterilainen kirkko pilkkaa Jumalaa. Älä jatka istumista siellä, missä pilkkaajat istuvat.
ei merkitse että me eläisimme täysin erossa ei-uskovista. mehän elämme tässä maailmassa, mutta emme kuitenkaan ole tästä maailmasta. esim. työpaikoilla, opiskelussa ja kaikkialla kohtaamme ei-uskovia ihmisiä. eikö Herra tullutkaan jokaista ihmistä varten? eikö Herra tarjoa anteeksiantamustaan jokaiselle, joka sen tahtoo ottaa vastaan?
mutta meidän ei tule liittyä ei-uskoviin ja osallistua aktiivisesti heidän toimiinsa. me emme saa olla "yhtä" heidän kanssaan. Me olemme uloskutsuttuja elämään Kristuksessa, ei maailmassa. Raamatussahan sanotaan, että "harhaoppista varoita kerran, tai kahdesti..."
Viestisi ei loukkaa minua, enkä SIKSI vastaakaan
vaan siksi, että täällä on monia luterilaisia veljiä ja sisaria.
ja yritätä omista itsekkäistä motiiveistasi johtuen todistella olevasi aito uskovainen. Tee parannus uppiniskaisuudestasi ja eroa kirkosta, joka on antikristuksen hengen suurin ilmentymä meillä Suomessa ja teillä sielä Ruotsissa. Synnin ja kauhistuttavien perversioiden hyväksyminen kirkon johtoportaassa on Jumalalle iljetävää. Tulet osalliseksi luterilaisten synneista, jos et ymmärrä erota saastaisesta. Tämä on hieman raflaavasti ilmaistu, mutta olet vaarassa menettää pelastuksesi, jos leikittelet synnissä ja viekoittelet omalla esimerkilläsi heikompia luopumukseen ja kompromisseihin.
Mitä sinä tiedät Rean motiiveista? Millä edellytyksillä sinulla on oikeus väittää häntä "epäaidoksi uskovaksi" (viittaus; "todistella olevasi aito uskovainen")?
Minä en voi tuomita ketään sen perusteella mihin seurakuntaan kuuluu. En ole vielä edes löytänyt täydellistä seurakuntaa, johon kaikkien uskovien tulisi liittyä. Kaikki ne näyttävät koostuvan epätäydellisistä ihmisistä, jotka etsivät Jumalaa sen valon mukaan, jonka ovat saaneet. Miksi edes etsiä täydellistä seurakuntaa, kun ei sellaista voi tästä maailmasta löytää? Meidän tulee etsiä itse Seurakunnan perustusta, Kristusta Jeesusta - kaikkivaltiaan Isämme kasvoja. Kun olemme Kristuksessa, olemme myös osa seurakuntaa, sillä Hän on seurakunnan pää.
Kompromisseihin ei silti ole tarvetta ryhtyä. Jokainen pysyköön oman vakaumuksensa takana, kuitenkin ymmärtäen ja rakastaen veljiä ja sisaria Kristuksessa. Yhteys ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaankaan mielipiteellisellä ja ymmärryksellisellä tasolla, vaan sydämen tasolla. Meillä tulee olla Hengen yhteys, olemmehan kaikki yhden Ruumiin jäseniä. Siihen ei tarvita organisatorista ekumeniaa, vaan Rakkautta ja Hengen yhteyttä, jonka saa aikaan itse Isä Jumala.
Siunataan veljiä ja sisaria, kuuluivatpa he mihin seurakuntaan tahansa!
"Että he olisivat yhtä..."
Meidän tulisi mielestäni pysyä Jumalan aatteiden takana, koska meissä itsessämme ei ole mitään hyvää. Rean tottelemattomuus sen suhteen, ettei hän halua luopu luterilaisuudestaan todista, ettei hänellä ole kaikki kunnossa Jumalan kanssa.
Uskotko, ettei luterlaisessa kirkossa voi olla ketään Jumalaan uskossa olevia? Onko pelastus jotenkin riippuvainen sen seurakunnan nimestä, jonka kirjoilla nimemme on? Ei. Se, pelastummeko vai emme on kiinni siitä, onko nimemme kirjoitettuna Elämän Kirjaan.
Onneksi Jumala on niin armollinen, ettei pelastus ole ihmisten oppirakennelmista kiinni. Ainakin minä olisin pulassa, sillä en voi sanoa omaavani täydellistä oppia. Voin vain luottaa siihen, että Jumala armossaan minut pelastaa. Voin vain luottaa siihen, että Jumalan lahjoittama usko kantaa minut perille. Jos se ei riitä, tulee taivaassa olemaan hiljaiset kekkerit :|
Siunausta!
Isä neuvoi ja varoitti kaksi tai kolme kertaa ja jos en totellut niin hän antoi selkäsaunan. Ansioitteni mukaan sain enkä ole niistä katkera.
Näin olen asian kokenut ja olen raamatun opetutuksen kannalla, että lapisia pitää kasvattaa ja tarvittaessa kurittaakin. Minulla on kaksi poikaa ja tyttö (iältään 6-2-vuotiaita) ja olemme selvinneet vaimon kanssa opettamalla ja puhumalla, mutta olen alusta alkaen tehnyt lapsileni selväksi sen, että kuritankin, jos tarve vaatii.
niin, mikä on se kuritus?
Mutta kuri kuuluu kasvatukseen ja Raamattu sanoo yksiselitteisesti sen, että Isä kurittaa lapsiaan. Äpärät jäävät siitä vaille niin kuin taivaan osastakin.
Pelastukseen ei kuulu kuria, mutta kasvatukseen se kuuluu.
Mitä kuritusmenetelmää käytät tarvittaessa?
Hyi! Ei saa puhua suomalaisten huonosta itsetunnosta, voi ruveta hävettämään ja se tuntuu keljulta! Pahoitat jonkun mielen! HYI HYI!
Mene ennemmin ammattiauttajalle puhumaan niin saat ymmärrystä (ainakin jos maksat hyvin).
En tunne itseäni syntiseksi.
Paljon puhutaan "ihmeparantumisesta" ja Jumalan voimavaikutuksista.
On kaikenlaisia jalkojenpidentäjiä, kultapaikkojen hampaisiin lupaajia.,
ja "taivaasta tippuvia kultahippujen jakajia".On nauruherätystä ja
kaatumistakin löytyy vielä vähän siellä sun täällä, missä vain nämä
"ihmeparantajat" kulkevat mukanaan tuomaa "voimavaikustaan" jakamassa.
On sähköisen voiman ja käsien täristysten ja "enkeli-ilmestysten" esittäjiä.
On mukamas niitä "uusia viestejä taivaasta" saaneita.
En väitä etteikö Jumala tekisi ihmeitä vielä tänäkin päivänä, mutta väitän
ettei Hän toimi omaa, sanassaan ilmoitettua totuuttaan vastaan, kuten
nykyajan "ihmeparantajina" kulkevat superjulistajat toiminnallaan ovat osoittaneet
tekevänsä.
Mutta kysyn, mitä teemme pidennetyllä jalalla,tippuvilla kultahipuilla
jos sielumme on edelleenkin sairas ja ihmisuhteemme eivät ole kunnossa?
Mitä teemme naurukohtauksella, mutta ihmisuhteemme ovat rikki, parantumattoman
sielumma tähden?
Jeesus Kristus, millainen Hän oli täällä maan päällä kulkiessaan ja miten Hän kohteli
eri ihmisryhmiä?
Hän viihtyi kaikkien alaspainettujen ja sorrettujen ihmisten parissa.Hän ei
halveksinut syntistä naista, jota kirjanoppineet ja fariseukset syyttivät ja pilkkasivat, vaan
Hän otti hänet huostaansa ja hoiti hänen sieluaan rakastamalla häntä.
Näin Hän tekee vielä tänäkin päivänä, jokaisen syntisen naisen ja miehen kohdalla.
Hän tahtoo parantaa meidän rikkonaiset sielumme, niin että voimme elää
tasapainoista ja rikasta elämää.
Hän tahtoo parantaa meidät niin, että rikkoutuneet ihmissuhteemme korjautuvat
hiljalleen ja että voimme elää rauhassa kaikkien ihmisten keskellä.
Jeesus Kristus on ennenkaikkea sielumme parantaja.
Mistä parantuminen löytyy? -Se löytyy vielä tänäkin päivänä evankeliumin
anteeksiantavan armon voiman kautta.
Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta syntien anteeksiantajana
on vielä tänäkin päivänä se ainoa Jumalan VOIMA ja voimavaikutus, sekä
todellinen ihmeparantuminen.
kuten ylläolevastakin, saa käsityksen, että kaikkialla kristikunnassa, eritoten helluntai-osastolla, kristillisyys ja opetus sisältää vain ja ainoastaan kultahippuja, täristystä tai muuta voimavaikutusta.
kun tuonkaltaista "tällaisia ne kaikki ovat, paitsi minä" -evankeliumia mainostetaan jatkuvalla syötöllä, kuka enään uskaltaa hätätilassaan lähestyä uskovia ihmisiä ja seurakuntia?
uskon, että saarikalle-videoiden jatkuvat syöttämiset eivät johda ihmisiä Totuuden tuntemiseen, vaan päinvastoin, tekevät uskovaisista naurunalaisia.
julistamalla "ulkopuoliselle maailmalle" harhaoppi-sanomaa, etäännytät heidät kauemmaksi ristin sanomasta.
"todellista parantumista tervitsemme"- sekä urho muromien saarnat jäävät auttamatta häviölle tässä mielikuvien sekamelskassa. :-(
kuten ylläolevastakin, saa käsityksen, että kaikkialla kristikunnassa, eritoten helluntai-osastolla, kristillisyys ja opetus sisältää vain ja ainoastaan kultahippuja, täristystä tai muuta voimavaikutusta.
kun tuonkaltaista "tällaisia ne kaikki ovat, paitsi minä" -evankeliumia mainostetaan jatkuvalla syötöllä, kuka enään uskaltaa hätätilassaan lähestyä uskovia ihmisiä ja seurakuntia?
uskon, että saarikalle-videoiden jatkuvat syöttämiset eivät johda ihmisiä Totuuden tuntemiseen, vaan päinvastoin, tekevät uskovaisista naurunalaisia.
julistamalla "ulkopuoliselle maailmalle" harhaoppi-sanomaa, etäännytät heidät kauemmaksi ristin sanomasta.
---------------------------------------------
Monien mielestä varmaan raamattukin on vaarallinen kirjoitus, kun siellä tuodaan julki kuinka näitä helluntailaisuuksien, ynnä kaikkien kristillisyyksien kieroutumia paljastetaan? asioista kiinnostunut raamatun lukija huomaa Paavalin käyttävän erittäin suorasanaista linjaa, kun hän puhuu evankeliumin väärentäjistä,
nimeämällä heitä raamatun lehdillekin meille jälkipolvelle esimerkkinä sen aikaisesta toimintatavasta. Jokainen voisi virkistää muistiaan avaamalla raamattunsa vaikka Galattalaiskirjeen kohdalta ja ei olisi pahitteeksi jos luettaisiin mitä Paavali näistä "lumotuista" siellä puhuu.
Sitä paitsi, ne jotka tarvitsevat Elävää JUmalaa, kyllä löytävät Hänet, vaikka Saarikallen tai jonkun toisen vidoita täällä tyrmäysesimerkkeinä paljastellaan. Todellisten Jumalan miesten ja naisten saarnat ja sanat saavat elämää aikaan, eivätkä ne jää häviölle, muuta kuin niitten mielissä, jotka ovat terveitä, eivätkä parantajaa tarvitse.
Ulkopuolinen maailma voi olla enempi perillä harhaoppiasioista, kuin mitä sisäpuolella olevat aavstavat. He sentään osaavat käyttää arvostelukykyään uskonnollisuudenkin suhteen, eivätkä syö kaikkea mitä "sisäpuolinen maailma" kulloinkin Jumalan nimissä syöttää.
Voi olla niin, että se sisäpuoilinen maailma sitä
harhaoppi-sanomaa tarvitsee, eikä ne ulkopuoliset.
Kiitos veli/sisar!
Harvinaisen raittiista ja asiallisesta vastauksestasi!