Olen viime aikoina pannut merkille, että olen alkanut väsyä kahteen seikkaan: mielipiteisiin ja uutisiin. En enää jaksa entisellä innolla vaihtaa mielipiteitä milloin mistäkin, sillä onko sillä nyt niin väliä, mitä mieltä minä tai joku muu jostakin on tai ei ole? En myöskään jaksa enää kovinkaan tarkkaan seurata, mitä maailmalla tapahtuu. Pitäisikö tälläisestä kehityksestä huolestua? Onko sinulla joku asia, johon huomaat vuosien varrella väsyneesi?
Hiipumisvaara
Tuhiwai*
211532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Työmarkkinaneuvottelut, Lähi-idän tilanne ja YK:n ja Yhdysvaltain toimet.
Saman ilmiön olen itsessäni huomannut, mutta pitänyt visusti suuni kiinni siitä.
Moni ennen niin tärkeä asia on minulle nykyisin herttaisen yhdentekevää.
Ollako huolissaan vain helpottunut? En tiedä. Osittain olen helpottunut osittain kiusaantunut. Kiusaantunut siksi, että hieman nolottaa olla seurassa, jossa vaihdetaan kiihkeästi mielipiteitä ja vaikka kuinka yrittää ottaa kantaa ei keksi juuri mitään sanottavaa asiasta.
Niinkuin ei oikeastaan tästäkään asiasta.
Valoisina hetkinä ajattelen, että tarpeeni vaihtaa mielipiteitä seurassa on muuttunut tarpeeksi olla läsnä seurassa. Joskus vain tuntuu siltä, että aika harvoin löytyy sellaisia ihmisiä, jotka ovat kokonaisina paikalla... ehkä olenkin vain väsynyt esittämiseen, sosiaalisten pelien pelaamiseen?
Kuinka monta kertaa sitä tietää jo etukäteen vastauksen kysymykseen, että mitä sulle kuuluu. No, vastaus on yleisimmin mitäs tässä, ei sen kummempia. Harvoin, jos koskaan saa vastauksen - onko sinulla hetki aikaa niin kerron.
helpommalla pääsee kun alkaa kuunnella puhumisen sijaan.
Omassa harkinnassa on tietenkin pitääkö kuulolaitteensa on tai off asennossa.
Jotkut asiat saavat edelleen minut tarttumaan aseisiin, kuitenkin vain sanan säilään.
Kaikenlainen ylimielinen käyttäytyminen on asia joka aiheuttaa intohimoa minussa edelleen. Kohdistuu se sitten itseeni tai keheen tahansa muuhun.
Sinä ajattelet ja tunnet hyvin paljon samoin kuin minä! Paitsi, että minun intohimoni eivät herää, jos joku suhtautuu minuun ylimielisesti... se, että joku suhtautuu toisiin ihmisiin ylimielisesti herättää ne kyllä. Minun intohimoni saattavat olla syvällä, koska ne ovat varsin väkevät pinnalle noustuaan. Ehkä on niin, että minua ympäröivä arki ei kestä niitä ja siksi ne pitää kätkeä?
Millä helvetin tarmolla ne jaksaa vuosmiljoonasta toiseen lahdata toisiaan? Ydinpommia peliin,niin tulis kerralla selvä.Äyh!/Sitten toisekseen ja kolmannekseen vituttaa koiranpaska-ja parveketupakointi "keskustelut" Siinä noi tärkeimmät.
ja juuri noiden erilaisten asioiden kokoero on valtava. Atomipommin sijasta tietysti voisi ajatella jättävänsä kaukaiset maat rauhaan ja antaa heidän harjoittaa kulttuuriansa rauhassa ulkopuolisten puuttumatta. Öljyä olisi kuitenkin kaupan. Ja hiekkaa talvihiekoitukseen. Me voisimme myydä vesipumppuja ja kaivontekovälineitä, käydä rakentamassa taloja ja kaikkea infrastruktuuria (opimpas tuonkin sanan uutisista).
ainakin siivousvimma on aikain saatossa väistynyt. Nuorempana oli viikkosiivous tehtävä just eikä melkein kaavojen mukaan ja huolellisesti. Jos ei joskus ehtinyt mattoja tomuttaa ulkona, niin seuraavan viikon kantoi huonoa omaatuntoa ja pelkäsi jos vaikka vieraita käy ja aavistavat että matot ovat olleet paräti kaksi viikkoa paikallaan. Nyt ei ole temppu eikä mikään antaa mokomien lojua siinä missä ovat, kunhan imuria muistaa niille joskus näyttää :)
Toinen seikka on juuri tuo, että turtuu maailman uutisiin ja tavallaan antaa maailman pienentyä ympäriltään. Ennen oli nähtävä vähintään puoli yhdeksän uutiset joka ikinen päivä, tuntui kuin olisi pakko tietää kaikki maailman asiat, joita sitten tietysti murehti mielessään. Milloinpa uutisita mitään muuta kuin murehdittavaa kerrottaisiin. Nyt maailma saa pauhata aika vapaasti ympärillä ja minä elän omaa pientä elämääni onnellisempana ja tietämättömämpänä.
Olen joskus ajatellut, että eräänlainen biologinen pesänrakennusvimma tekee monesta nuoresta naisesta pikkutarkan ja hiukan kireän, niin ainakin minulle itselleni kävi. Tälläiset piirteet kuitenkin yleensä laimenevat naisissa vuosien myötä, kun on vähemmän kaikkea sitä tai kaikkia heitä, joista pitää kantaa huolta. Oletan, että juuri näistä syistä monet keski-ikäiset naiset kokevat itsensä onnellisemmiksi kuin joskus nuorempana.
tuntuu kyllä. Nyt kun on vastuussa lähinnä vain itsestään, niin sitä voi jo hiukan löysätä ja olla itselleen armollinen. Jos ei viitsi tehdä jotakin, niin ei tee. Voi olla omalla luvalla laiskimuskin välillä. Ja kas, maailma ei kiepsahda kuitenkaan pois radaltaan.
Auton vaihtamisen vimma vähentynyt. Ennen piti saada heti jonkun autolehden koeajossa pärjännyt menopeli. Vaikka mä olen ikäni jonkinmoisella menestyksellä kauppoja tehnyt, niin autokaupoissa olen tosi surkea. On ne kivoja rakkineita olleet, ei siinä mitään. Kuvetta vaan on saanut turhan tiheään kaivaa.
Otan vähän takasin. Toi nykyinen on ollu vasta puoli vuotta.
vuotta joku Igor on ajellut sillä sitä ennen, ennen kuin sä ostit sen?:DDDDDDDDD
Uutisia katson pari kolmekertaa viikon aikana.
Väittelyihin en jaksa ryhtyä ja varmat mielipiteet väsyttävät.
Nuorempana oli hinku hankkiutua rakastuneeksi, mutta nykyisin olen rakkaudellisessa tilassa enimäkseen ilman sen erityisempää kohdetta.
Toisinaan saatan pähkäillä: onko tämä normaalia, mutta silläkään ei ole sen suuremmin väliä.
Osaan olla onnellinen pienestäkin ja elämä maistuu paremmalle ,sekä tuntuu rauhallisuudessaan ihmeen hyvälle.
Ystäväni koen samantyyppisten elämän arvojen taajudella ja vältän mieluusti sellaisia kohtaamisia, joissa joutuisin jotenkin kaventamaan
omaa oloani.
Silti en koe mitenkään olevani rajoittunut. Päinvastoin, koen suvaitsevaisuuteni pikemminkin laajentuneen.
Olen löytänyt ne omat ryhmäni ja tapani henkiseen kasvuun , työskentelyyn ja niiden asioiden kehittämiseen sekä läpiviemiseen , jotka koen sisimmässäni tärkeiksi laajemmassa merkityksessä.
Nautin siitä kaikesta mihin suuntaan energiaani, aikaani ja tekemistäni.
Yhteen aikaan radiosta tuli suoraa lähetystä pesäpallo-ottelukierroksista. Ihmettelin vähän, että kuinka montaa oikeastaan kiinnostaa, kun valtakunnallisella kanavalla lähetettiin tilannetiedotuksia sellaisista otteluista kuin Alahärmä-Koskenkorva, Siilinjärvi-Kitee, Pattijoki-Vimpeli... No, ilmeisesti joitain sopuveikkaajia saattoi paljonkin kiinnostaa. Ja tietysti paikkakuntalaisia, jos vaikka oli tuttuja pelaamassa.
Urheilusta kyllä on kaiken kaikkiaankin mennyt jotenkin maku pois. Onkohan sitä tullut nautittua jo sellainen yliannos, ettei oikein enää jaksa kiinnostaa.
Älä vaihda mielipidettä milloin mistäkin. Valitse vaihdettava mielipide ennen vaihtoa tarkkaan.
Uutisia ei muutenkaan kannata seurata. Samat sävelet joka päivä. Säästyy pitkä sentti kun selailee pahimpaan tiedon tuskaan vanhoja lehdyköitä.
Samat tuulet ne puhaltaa huomennakin.
olet kehityskaaresi pelkistämisvaiheessa, - vai toivottaisinko tervetulleeksi kyynikkojen kerhoon *hmm.. se taitaa olla hieman liian aikaista*.
ps. ethän pode kovan urakan jälkeistä turhaumaa so. alakuloa?
*pirskatti vieköön aina joku vihree*
Minulla on lähipiirissäni varoittava esimerkki kyynisestä ihmisestä jonkalaiseksi en halua itse koskaan muuttua! Ehkä nämä ajatukseni voisi kiteyttää hieman juhlallista raamatullista allegoriaa käyttäen jotenkin niin, että vaikka minulla olisi kuinka mahtavia mielipiteitä hyvänsä, mutta minulta puuttuisi yhteys toisiin ihmisiin, niin mitä minä niillä mielipiteillä tekisin... ?!
kyynisellä ihmisellä ei ole toivoa, vaikka on sanottukin(tosin, sanotaanhan sitä vaikka mitä), että kyyninen ihminen on elämänkoulun viisastama - minusta vain ehkä äärimmäisen pessimisti.
Sanoit tuossa ylempänä jollekin tätä läheisyyskoneeksi - ei se kyllä tainnut olla noin ihan sanatarkasti, mutta kuitenkin välineeksi hakea läheisyyttä toisiin ihmisiin - ja sie sen taas sanoit, niinhän tämä on.
*ja joku rontti kehtaa kyseenalaistaa tämän nettiyhteyslajin*
Kuinka vaikeaa tai helppoa on esim. siellä Kiinassa löytää/saada ihminen/ymmärtävä kontakti toisiin lajitovereihin - minusta tuntuisi ettei se koskaan voi olla samanlaista kuin oman maan ihmisten kesken, vai voiko?
suunnilleen vuosikymmenessä, sitten pitää tehdä jonkinlainen elämänmuutos. Kulkee varmaan noiden Auringon 11-vuotissyklien mukaan, jos vaikka se magneettikentän napaisuuden muutos siellä vaikuttaa...