Mielenkiinnolla kyselisin, että kun jälleensyntymä on todellista, miltä se sitten tuntuu? Tai siis, tämä on vaikea pukea sanoiksi, mutta mielessäni on eräänlainen looginen ristiriita sitä koskien.
Kun siis palaamme tuonpuoleiseen, muistammeko entiset elämämme? Ilmeisesti kyllä? Miltä se sitten tuntuu? Onko tämänhetkinen minuutemme kuitenkin vielä läsnä, ts. olenko "oma itseni" palattuani tuonpuoleiseen.
Ja sitten kun olen siellä tuonpuoleisessa ja palaan takaisin, olenko samalla hetkellä taas tuonpuoleisessa? Kun emme muista entisiä elämiämme enkä olemistamme "kodissa".
Kun siis palaamme tuonpuoleiseen, muistammeko entiset elämämme? Ilmeisesti kyllä? Miltä se sitten tuntuu? Onko tämänhetkinen minuutemme kuitenkin vielä läsnä, ts. olenko "oma itseni" palattuani tuonpuoleiseen.
Ja sitten kun olen siellä tuonpuoleisessa ja palaan takaisin, olenko samalla hetkellä taas tuonpuoleisessa? Kun emme muista entisiä elämiämme enkä olemistamme "kodissa".
Vastaukset 10
Vanhimmat
>>Mielenkiinnolla kyselisin, että kun jälleensyntymä on todellista, miltä se sitten tuntuu? >Kun siis palaamme tuonpuoleiseen, muistammeko entiset elämämme? Ilmeisesti kyllä?>Miltä se sitten tuntuu? >Onko tämänhetkinen minuutemme kuitenkin vielä läsnä, ts. olenko "oma itseni" palattuani tuonpuoleiseen.>Ja sitten kun olen siellä tuonpuoleisessa ja palaan takaisin, olenko samalla hetkellä taas tuonpuoleisessa? Kun emme muista entisiä elämiämme enkä olemistamme "kodissa".
Kiitos valaisevasta viestistä. Minulla olisi vielä toinen kysymys.
Lainasin kirjastosta sydänlääkäri Maurice Rawlingsin kirjan kuolemanrajakokemuksista, joka sisälsi täysin päinvastaisen sanoman kuin yksikään lukemani muu tutkimus aiheesta.
Sen mukaan liki puolet kuolemanrajakokemuksista ovat negatiivisia, ts. ollaan jouduttu helvettiin. Tästä Rawlings päätteli, että Raamatun Jumala on olemassa ja pitäisi tunnustaa synnit yms yms
Mutta onko tuo lähde luotettava? Rawlings itse perustelee, että koska hän haastattelee kokemuksen läpikäyneitä heti, hänellä on totuudenmukaisempi tieto asiasta. Ihminen kuulemma poistaa tällaisen helvettikokemuksen mielestään ja korvaa sen positiivisilla mielikuvilla...
Entä jos olen jossakin elämässäni ollut paha ihminen? Vaikka joku murhaaja tai vallanahne rikollinen? En todellakaan halua tietää olleeni sellainen? Voisoko Jumala kenties pyyhkiä tuollaiset kokemukset mielestäni, sillä en halua tietää olleeni joku Hitler edellisessä elämässäni! Se olisi pahin painajaiseni...
Pidän Rawlingsia _suunnilleen_ luotettavana, mutta hänen otosaineistonsa on vinoutunut ja mielestäni hän ei ole aivan objektiivinen teksteissään. Hänellä on agenda.
IANDS:n mukaan negatiivisten kuolemakokemusten osuus on paljon pienmpi kuin Rawlingsin, eli noin 1%-15% kaikista. (On muistettava, että vain noin 20% kaikissa kliinisen kuoleman ja elvytyksen tapauksissa tapahtuu kuolemakokemus - noin 80%ssa potilaat eivät muista jälkeenpäin mitään - mutta kuolemakokemus on sitä todennäköisempi, mitä pitempään kliininen kuolema ja suoraviivaisen EEG:n jakso on kestänyt.) Tässäpä lainaus IANDSin sivuilta (http://www.iands.org):
http://www.iands.org/distressing.htm
The estimated incidence of distressing NDEs (dNDEs) has ranged from 1% to 15% of all NDEs (Bonenfant, 2001). The results of prospective studies in which the researchers interviewed everyone who experienced cardiac arrest in one or more hospitals during a period of at least several months are noteworthy. In the four prospective studies conducted between 1984 and 2001 1, 2, 3, 4 involving a total of 130 NDErs, none reported distressing experiences. This finding seems to confirm that the experience is relatively rare.
However, dNDEs may occur more frequently than they are reported. One possible reason for underreporting might be repression, in which traumatic experiences are relegated to the unconscious mind. However, a cardiologist who has been present at numerous resuscitations and has been open to hearing about dNDEs, disagreed that repression could be occurring: "These experiences are so profound...that repression is hardly an option" (Rommer, 2000, p. 25).
Negatiiviset kuolemakokemukset jaetaan neljään tyyppiin:
Tyyppi I : kuolemakokemus on muutoin samankaltainen kuin positiivinenkin, mutta itse kokemus koetaan pelottavana, loppuraportti ahdistavana jne. Tämä on negatiivisista kokemuksista kaikkein yleisin. Kokija todellakin _pelkää_ Jumalaa tässä kokemuksessa.
Tyyppi II: ns. "harmaa tyhjö". Kokija löytää itsensä harmaasta, absurdista tyhjöstä, jossa ei ole mitään muuta kuin kokija itse ja hänen oma tajuntansa. Tämä tila on hyvin yleinen ateisteilla. Siitä käytetään nimityksiä "The Void" ja "limbus".
Tyyppi III: klassinen helvettikokemus. Tähän liittyy ruma ja vastenmielinen miljöö, demonisia olentoja, mahdollisesti se klassinen tulijärvi, vastenmielisiä hajuja tai ääniä ja yleisenen kauhun tunnelma. Näitä kokemuksia on hyvin vähän, mutta niitä kuitenkin on. Tämä on yleisin uskonnollisilla ihmisillä.
Tyyppi IV: 'mene, mene, tekel ufarsin'. Tämä kokemus on kuten I, mutta siihen liittyy ahdistava tuomion tunnelma tai kokemus siitä, että on epäonnistuttu maan päällä tai että ollaan Jumalan edessä täysin arvoton.
Rommerin (2000) mukaan 55% niistä, joilla oli ollut tyypin II negatiivinen ja 18% niistä, joilla oli ollut tyypin III negatiivinen kokemus, olivat yrittäneet itsemurhaa. Heillä myös tyyppi IV on yleinen.
On muistettava, että negatiivinen kuolemakokemus loppuu välittömästi siihen, kun ymmärretään huutaa Jumalaa avuksi. Jumala kyllä tulee avuksi, eikä hän ole pimeimmässäkään kuolemanvarjon laaksossa kaukana. Ei hän käännä meille selkäänsä. George Ritchien ja Howard Stormin kokemukset ovat hyvin mielenkiintoista luettavaa.
Eli jokaiselle tiedoksi, että jos negatiivinen kokemus uhkaa, niin huutakaa välittömästi Jumalaa avuksi. Hän kyllä kuulee.
>>Sen mukaan liki puolet kuolemanrajakokemuksista ovat negatiivisia, ts. ollaan jouduttu helvettiin. Tästä Rawlings päätteli, että Raamatun Jumala on olemassa ja pitäisi tunnustaa synnit yms yms>Mutta onko tuo lähde luotettava? Rawlings itse perustelee, että koska hän haastattelee kokemuksen läpikäyneitä heti, hänellä on totuudenmukaisempi tieto asiasta. Ihminen kuulemma poistaa tällaisen helvettikokemuksen mielestään ja korvaa sen positiivisilla mielikuvilla...
>>Entä jos olen jossakin elämässäni ollut paha ihminen? Vaikka joku murhaaja tai vallanahne rikollinen? En todellakaan halua tietää olleeni sellainen? Voisoko Jumala kenties pyyhkiä tuollaiset kokemukset mielestäni, sillä en halua tietää olleeni joku Hitler edellisessä elämässäni! Se olisi pahin painajaiseni...
>>jos olen jossakin elämässäni ollut paha ihminen?
on se oikea kirkko mikä kertoo olevansa. Heillä opetetaan että jos teet pahaa joudut helvettiin kärsimään. Sieltä on mahdollisuus päästä pois jos katuu. Miten kauan kärsit se riippuu siitä miten paljon olet pahaa tehnyt. Kun oikeudenmukaisuus on täytetty pääset asumaan jonnekkin paikkaan. Sielläkin pystyt kehittymään jotenkin. Siis pitää ottaa huomioon että mormonien mukaan sinulla on kuolemanjälkeenkin aikaa tehdä parannus ja ottaa sovitus vastaan. Kävihän Jeesuskin saarnaamassa kuolleille että he eläisivät hengessä opetusten mukaan. Siis henkimaailmassakin on mahdollisuus elää ja parantaa vielä asioita. Mormonit järjestävät kasteita kuolleiden puolesta jotta kuolleetkin saavat nuo toimitukset. Islamistit hindut pääsevät taivaaseen kuoltuaan jos eivät tee pahaa lähimmäisilleen ihan sikamaisesti. Taivaassa heillä on mahdollisuus ottaa vastaan kaste joka on tehty täällä maanpäällä. Miehet ja naiset liitetään avioliittoon. Vain ja ainoastaan avioparit pääsevät korotukseen. Korotuksessa pääset Jumalaksi ja saat oman maapallon.
on suoraansanoen outo, mutta sisältää kyllä totuuden siemeniä.
Ensinnäkin, aivan kuten mormonit opettavat, me todellakin olemme tulleet tänne Taivaasta ja palaamme sinne takaisin. Toiseksikin, mormonien oppi siitä ettei Helvetti ole mikään ikuinen kidutuskammio pelkän Jumalan sadismin tyydyttämiseksi on sekin oikein. Eli oppi siitä, että vielä henkimaailmassakin on mahdollisuus järjestää asiansa, on oikein - Jumala on kaikesta huolimatta Rakkaus, ja rakastaa meitä vielä henkimaailmassakin :)
En kuitenkaan allekirjoita kertomuksia neefiläisistä, jaredilaisista ja muista Keski-Amerikan tapahtumista. Mutta mormonien keskuudesta on tullut paljon mayojen ja tolteekkien kulttuurien tutkijoita!
Tuo oppi "ylennyksestä" on todella vekkuli. Yksi villeimmistä kosmologisista teorioista nimittäin on, että joka kerralla kun jokin hypermassiivinen tähti romahtaa mustaksi aukoksi ja syntyy singulariteetti, samalla "toisella puolen" syntyy uusi alkuräjähdys - ja uusi maailmankaikkeus. Eli meidän maailmankaikkeutemme olisi vain musta aukko jossakin paljon meitä valtavammassa multiversumissa! Tästä spekuloitiin alkuvuodesta "Tähdet ja Avaruus" -lehdessä. Mikäli tuo mormonikirkon oppi ylennyksestä pitää paikkaansa, hyvällä tuurilla me jokainen saamme hoidettavaksemme (tai riesaksemme) ikioman maailmankaikkeutemme - ja omat älylliset olentomme eli lapsemme, ja meistä itsestämme tulee jumala.
Mä tuossa aiemmin kirjoittelinkin toiseen topicciin LSD-kokeiluistani... On ihan pakko tähän yhteyteen jatkaa, että olen nähnyt nousevani Jumalaksi joskus tulevaisuudessa... Koko trippi pelotti minua ihan julmetusti jälkeenpäin, kun ajattelin, että itse nostan itseni Jumalaksi ja sitähän ei saa tehdä. Mutta juuri sillä hetkellä oivalsin, että minusta itsestäni tulee joskus Jumala omaan "maailmaani" ja saan itse alkaa tehdä lapsia. Ihan niinkuin nyt me teemme tässä fyysisessä maailmassa lapsia, niin sitten joskus saamme henkisessä maailmassa "oikeuden" muuttaa omaan "kotiin" ja tehdä lapsia... Mutta tähän hommaan tarvitaan siis 2 ihmistä... Mies ja nainen! Yksin ei saanut olla Jumala, vaan tarvittiin molemmat!
Vannon, etten ole ennen tätä hetkeä koskaan lukenut moisesta asiasta. Että joku uskontokin opettaa noin??? Ja mä trippaan omassa päässäni ja näen tollasia? Aika hurjaa...
mitä tuolla aiemmin puhuin enteogeeneistä :-)
Hih, LSD kuuluu ergotamiineihin eli torajyväalkaloideihin. Raamatun näkyleivistä arvellaan, että niiden leipomiseen käytettiin torajyvää sisältäviä jauhoja. Olivatko heprealaisten papit kerran viikossa tripillä?
Ja ehkäpä juuri tämän vuoksi Jumala loi meidät mieheksi ja naiseksi - erillisiksi, jotta voisimme tulla yhteen.