Mulle tuli tossa mieleen, että onpa menossa viimeinen kesäkuukausi. Voi kurjuuden kurjuus! Millä hitolla te taltutatte sen ahdistavan olon, joka tulee tietoisuudesta, että taas kerran tämä "ikuinen" kesä saa liian nopean päätöksen? En kerkiä tekemään puoliakaan siitä, mitä ajattelin kesän aikana tehdä.
Alkaako ahdistus?
Puhurix
16676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Enää ei ole paljon aikaa skipata vuodenaikoja, vaan elettävä ja nautittava joka hetkestä. Räntäsateestakin löytyy jotain, jos sen oikein osaa oivaltaa.
Asennekysymyshän se taitaa olla.
Nuo kesäkuukaudet oikeastaan pitäisi määritellä...
Eihän ne lumihanget ja routa ainakaan estä keskikesällä rästiin jääneitten hommien tekoa vaikka syys- loka- marraskuussa.
Parempi tehdäkin vähän syksymmällä, kun ei hikoilutakaan enää niin paljon.
lumihanget estää sen, että makoilen radiota kuunnellen pihakoivun alla, pyöräilen jokivartta pitkin auringosta nauttien tai käyn lavatansseissa edes kerran. Hitto kaikki noi jäi tekemättä. Niin ja mansikkamaa piti perustaa.
jäljellä vaikka kuinka paljon. Tuossa juuri kirjoitin itselleni muistiin aihetta liippaavan hajatelman, haikuformaatissa:
Tulevaisuuden
suunnittelijalta jää
se tekemättä.
Että jossakin vaiheessa on hyvä opetella elämään vain tätä hetkeä.
Toi oli hyvä haiku!
olen syksyihmisiä, tykkään viileistä ilmoista ja etenkin ruska-ajasta. Kesälomalla olen kuin märkä rätti varsinkin näin helteillä ja muutenkin, siksi en suunnittele mitään etukäteen koska en kuitenkaan saa mitään aikaan. Aikaansaannokset tulevat silloin kun duunit alkavat, kuten tämä huushollin maalaus.
Joskus tuntuu että ihmiset asettavat lomalleen ihan liikaa tavoitteita ja odotuksia, loman pitäisi olla latautumisen aikaa eikä tekemättömistä hommista pitäisi kantaa huonoa omaatuntoa. Siksi en teekään mitään, vain pällistelen. :))
suunnattomasti. VIHAAN TALVEA! loskat, kylmät, lumet, en niistä pidä. Joku kaunis kerta täräytän tonttini taloineen ilmaan ja lasken kiertoradan johonkin lämpimämpään maahan.
Toisaalta, ei tarvitse odottaa kun 10-20v niin täälläkin on lämpimämpää tällä menolla.
en kertakaikkiaan näe talvessa mitään hyvää, en tosin kesässäkään. Syksy on ainoa vuodenaika mistä saan vähän vauhtia. Talvella on niin himskatin kylmä, auton laseja joutuu rääpimään vähän väliä, käsiä palelee ja harmittaa. En ole edes hiihtänyt kouluaikojen jälkeen eikä kyllä kiinnostakaan. Tosin muistan erään kerran kun tein pitkiä päiviä ja sen jälkeen kävelin koirani kanssa kantavilla hangilla kuutamossa, siinä oli taikaa. :)
Kuu on niin lähellä, Kuu on niin kaukana...
Kesä on kliffa ja saisi olla pitempi. Mainitsemasi talven haitat rysähtivät mieleeni samantien, ei olisi tarvinnut muistuttaa...
Toi tuska muakin repii. Loska, kura, viima, kylmä. Siinä se on neljällä sanalla suomalainen talvi.
vaihtoehtoa jossa kesällä tehdään kaikki se mitä tarvitsee ja talvella se mitä haluaa tehdä. Näin olisi mahdollisuus pysytellä turvassa talven ihanuuksista.
Eräs vaihtoehto olisi heittäytyä montakymmentä vuotta etuajassa varhaiseläkkeelle vaikkapa huomenna klo 12.32. Silloin voisi syödä loppuelämän ensimmäisen illallisen rauhassa klo 17.30.
Kesä menee ja talvi tulee. Niin se menee. Ennen oli potutuksille enemmän aikaa, mutta nyt en ainakaan hae niitä itselleni sellaisista asioista joille ei mitään voi, kuten vuodenajoista. Asennoitumiskysymys löytää myös marraskuusta fiiliksiä.
Nehän on asioita, joille ei mitään voi. Aina välillä iskee joku ihme ehtoopuolen murrosikä ja haluais kapinoida, vaikka se on ihan turhaa. Mä menen takaovelle ja huudan kadonneen asenteen takaisin.
Helpottiko.
Mä olen ihan eri ihminen.