…Seppo Hietaseen? Älä ilahdu, Seppo, en aio tehdä sitä fyysisesti! Enkä henkisestikään, kun tarkemmin ajattelen.
Tarkoitin vain sitä, että pitäisiköhän minunkin ruveta valittamaan, miten paljon asiattomia kirjoituksia saitilla on. Mutta en tee sitä, kun varmaan minun ja Sepon näkemykset asiattomasta poikkeavat yhtä paljon kuin näkemyksemme kaikesta muustakin. No, onhan Sepolla ollut lähes terveitä välähdyksiä Lähi-idän tilanteesta, mutta jo niiden ”selitysosa” on osoittanut sellaisen pelkäksi vahingoksi!
Antaa vain kaikkien kukkien kukkia minun puolestani, ja rikkaruohojenkin rehottaa. Niiden kitkeminen on seriffin asia, mutta ei näy ehtivän kaikkeen, kun rikkaruohoilla on tapana levitä ja kasvaa nopeasti. Ja kun niiden ahkerin kylväjä taitaa olla hän, joka saitin tilasta eniten valittaa!
Olin taas kolme päivää poissa saiteillta, kun olin Kemiön saarella ystäväperheen mökillä. Ei siellä ollut internet-yhteyttä, mutta en toki sitä kaivannutkaan, kun oli paljon muuta ja mukavampaakin tekemistä. Kalastelimmekin, mutta kun en osaa valehdella edes kalavaleita, niin vaikenen saaliista.
Mutta nyt kotiin palattuani katselin hieman saittia, ja tuon Matin naisystävän rintojen koon ja koostuman lisäksi täällä on puhuttu Matista itsestäänkin, eli on ihmetelty samaa kuin lehdistössäkin: miksi Matti ei ole mukana hommeleissa, jotka ovat varmasti tärkeimpiä, mitä maallamme nyt voi olla ja mitä pitkiin aikoihin tulee olemaan. Monenlaisia selityksiäkin on näköjään annettu. Mutta mielestäni ei pitävintä:
Matti on viisaampi kuin mitä hänestä voisi luulla. Hän tietää rajoituksensa, eikä lähde nyt munaamaan itseään, vaan antaa itseään pätevämpien hoitaa tärkeimmät hommat. Ja omalta kannaltaan tärkeimpiä ovat juuri ne maatalousnäyttelyt, joissa hän Susansa kanssa liikuskelee. Siellähän kepun potentiaaliset äänestäjätkin liikkuvat, eivät inhoamissaan euroympyröissä.
Toinenkin syy Matin lusmuiluun on: hän ei ole varma, kumpi kanta kepun kentässä on voitolla: Israelia vai arabinaapureita sympatiseeraava. Matti ei tiedä, kummalle puolelle asettua. Hän antaa ajan kulua, ja tilanteen selvittyä asettuu sitten luontevasti kepun enemmistön kantaan. Sellainen on tyypillistä Matti Vanhasen kaltaisille johtajille, jotka eivät kulje joukkojen edellä, vaan perässä. Matti ei ole Paavo Lipponen. Ja vaikka hän reservin vääpeli on, ei hän ilmeisesti olisi kummoinenkaan sotilasjohtaja.
Ei näy tulleen selvää täälläkään siitä, kumpi on pahis, Israel vai Hizbollah. Varmimpia mielipiteitä kyllä näkyvät esittäneen sellaiset, joiden edellytykset niihin ovat vähäisimmät. Sellainen saa minut aina suutahtamaan, kun mielestäni asia on niin vakava, että siitä ei pitäisi noilla eväillä lausua sanaakaan. Ylisanat kepusta puoleen tai toiseen ovat sentään viatonta huvia tuon asian rinnalla.
Kun minut näköjään pyritään leimaamaan yksisilmäiseksi Israelin myötäilijäksi, juutalaisten nuolijaksi ja arabien vihamieheksi, niin sellaisesta sanoudun jyrkästi irti.
Olin aikanani kunnon rauhanturvaaja, ja siis tiukasti puolueeton osapuolia kohtaan. Mieluummin heidän molempien puolella kuin kumpaakaan vastaan. Ja niin pyrin olemaan edelleen, eikä siinä mielestäni ole mitään vaikeutta, kun tunnen tilanteen taustoineen.
Vaikka minulla oli jonkin aikaa Israelin juutalainen naisystävä, YK-urani aikaisista henkilökohtaisista tuttavistani Lähi-idässä enemmistö oli arabeja, Siinain aikana egyptiläisiä ja Golanin aikana Israelin arabeja eli palestiinalaisia. Olen kertonut YK-muistelmissanikin lämmöllä mm. Suezin Bell Air –hotellin ”Väiskistä”, joka oli Finnvillamme vakioasiakas, kun hän koptikristittynä piti kovasti viskistä. Olen kertonut Abu Zeniman arabityöntekijöistä (parturimme, vaatturimme, siivoojamme ym) ja monista muista, joita voin kutsua ystäviksenikin.
Israelin Tiberiaksessa oli YK-miesten erityisesti suosima baari, jota kutsuimme Anwarin baariksi vain siksi, että sen pidetyin tarjoilija ja meidän kaikkien ystävämme oli Anwar, palestiinalainen kristitty hänkin. Palestiinalaisista on muuten kristittyjä hyvin suuri osa, kai n. 20-30 %, ja lähes puhtaasti palestiinalaisessa kaupungissa (vaikka ei kuulu Länsirantaan) Nasaretissa kai enemmistö.
Sydämeni on nytkin hyvin voimakkaasti palestiinalaisten puolella, kun koen heidät ulkopuolisten uhreiksi. Mutta ymmärrän sen, että Israel taas reagoi noin voimakkaasti, sillä ”suuttuu se lopulta hiljainenkin mies, jos oikein härnätään”. Vaikka he ovat mielestäni menneet voimankäytössä kohtuuttomuuksiin ja siviileihin ja YK-tarkkailijoihinkin kohdistuneissa pommituksissa ovat tehneet virheitä, jollaisia Israelin armeijan tasoiselle sotakoneelle ei saisi sattua, en silti voi tuomita juutalaisiakaan, kun ymmärrän tilanteen ja sen syyt paremmin kuin useimmat siitä täällä puhuvat. Olen siitä jo niin paljon puhunut, että turha on enää jatkaa enempää.
Tämä sota kuten aikaisemmatkin on ulkopuolisten tuotantoa. Sitä ovat suuresti myös vuosia jatkuneet Israelin sisäiset levottomuudet. Israelin palestiinalaisten valtaosa haluaisi vain tehdä työtä ja vaurastua edelleen (ovat jo nyt paljon vauraampia kuin arabiveljensä naapurimaissa), mutta siihen ulkopuoliset eivät anna heille mahdollisuutta.
Minun ei tosiaankaan pitäisi reagoida sellaisiin, kun esim. Timo Ristimäki vyöryttää saitille suurena epäkohtana tietoa, että palestiinalaiset eivät voi ostaa maata Israelissa. Asia kun on niin, että juutalainen ei voi, ei ole koko Israelin itsenäisyyden aikana, omistaa maata Israelissa, kun kaikki maa kuuluu valtiolle, niin myös kibbutshien ja moshavien maat. Palestiinalaiset sen sijaan voivat omistaa edelleen ne maansa, jotka heillä ovat olleet sukupolvien ajan. Ilmeisesti hekään eivät voi ostaa lisämaata.
Vielä vähemmän pitäisi reagoida siihen, kun jotkut panevat kaiken pahan sionistien piikkiin. Sionistit kun saavuttivat päämääränsä jo 1948. Sionismin perustajan, Itävallan juutalaisen kirjailijan Theodor Herzlin idea juutalaisvaltiosta, ja tämän ideansa hän sai hyväksytyksi tavoitteeksi v. 1897 ensimmäisessä maailman juutalaiskongressissa Baselissa, ja 50 vuotta myöhemmin juutalaiset saavuttivat tavoitteensa.
Siihen minun pitää reagoida, että viisaana ja totuudelliseen näkemykseen tuossa(kin) asiassa pyrkivä Mielipidepankkikin näkyy tarkoitushakuisesti poimivan ”rusinoita pullasta”. Arkkipiispa Jukka Paarman HS:ssa käyttämään todella hyvään puheenvuoroon nojatessaan hän jättää huomaamatta Paarman toteamuksen ”israelilaiset puolestaan elävät jatkuvien ohjusiskujen pelossa”.
Paarma myös toteaa Pyhän maan historian osoittavan, että väkivalta ei tuo rauhaa, vaan sodan hävitys luo pelkoa ja vihaa. Sitä se tekee, niin Israelissa arabeja kohtaan kuin Libanonissa juutalaisia kohtaan. Ja mikä surullisinta: libanonilaistenkin kannalta katsoen heidän maastaan Isrelia ohjuksin tulittavista vain hyvin pieni vähemmistö on libanonilaisia, sillä Hizbollahin taistelijoiden enemmistö on palestiinalaispakolaisia ja paljon heidän joukossaan lienee myös Syyriasta ja muista arabimaista tulleita.
On helppo yhtyä Paarman mielipiteeseen, kun hän sanoo: ”Tarvitaan välitön tulitauko ja aselepo Libanoniin ja sitten edellytykset pysyvän ja oikeudenmukaisen rauhan saamiseksi koko Lähi-itään”. Sen verran hyvin uskon tuntevani tuon alueen historiaa, ihmisiä ja kaikkea todellisuutta, että valitettavasti luulen Paarman lausunnon loppuosan jäävän vain ns. hurskaaksi toivomukseksi.
Tarkoitin vain sitä, että pitäisiköhän minunkin ruveta valittamaan, miten paljon asiattomia kirjoituksia saitilla on. Mutta en tee sitä, kun varmaan minun ja Sepon näkemykset asiattomasta poikkeavat yhtä paljon kuin näkemyksemme kaikesta muustakin. No, onhan Sepolla ollut lähes terveitä välähdyksiä Lähi-idän tilanteesta, mutta jo niiden ”selitysosa” on osoittanut sellaisen pelkäksi vahingoksi!
Antaa vain kaikkien kukkien kukkia minun puolestani, ja rikkaruohojenkin rehottaa. Niiden kitkeminen on seriffin asia, mutta ei näy ehtivän kaikkeen, kun rikkaruohoilla on tapana levitä ja kasvaa nopeasti. Ja kun niiden ahkerin kylväjä taitaa olla hän, joka saitin tilasta eniten valittaa!
Olin taas kolme päivää poissa saiteillta, kun olin Kemiön saarella ystäväperheen mökillä. Ei siellä ollut internet-yhteyttä, mutta en toki sitä kaivannutkaan, kun oli paljon muuta ja mukavampaakin tekemistä. Kalastelimmekin, mutta kun en osaa valehdella edes kalavaleita, niin vaikenen saaliista.
Mutta nyt kotiin palattuani katselin hieman saittia, ja tuon Matin naisystävän rintojen koon ja koostuman lisäksi täällä on puhuttu Matista itsestäänkin, eli on ihmetelty samaa kuin lehdistössäkin: miksi Matti ei ole mukana hommeleissa, jotka ovat varmasti tärkeimpiä, mitä maallamme nyt voi olla ja mitä pitkiin aikoihin tulee olemaan. Monenlaisia selityksiäkin on näköjään annettu. Mutta mielestäni ei pitävintä:
Matti on viisaampi kuin mitä hänestä voisi luulla. Hän tietää rajoituksensa, eikä lähde nyt munaamaan itseään, vaan antaa itseään pätevämpien hoitaa tärkeimmät hommat. Ja omalta kannaltaan tärkeimpiä ovat juuri ne maatalousnäyttelyt, joissa hän Susansa kanssa liikuskelee. Siellähän kepun potentiaaliset äänestäjätkin liikkuvat, eivät inhoamissaan euroympyröissä.
Toinenkin syy Matin lusmuiluun on: hän ei ole varma, kumpi kanta kepun kentässä on voitolla: Israelia vai arabinaapureita sympatiseeraava. Matti ei tiedä, kummalle puolelle asettua. Hän antaa ajan kulua, ja tilanteen selvittyä asettuu sitten luontevasti kepun enemmistön kantaan. Sellainen on tyypillistä Matti Vanhasen kaltaisille johtajille, jotka eivät kulje joukkojen edellä, vaan perässä. Matti ei ole Paavo Lipponen. Ja vaikka hän reservin vääpeli on, ei hän ilmeisesti olisi kummoinenkaan sotilasjohtaja.
Ei näy tulleen selvää täälläkään siitä, kumpi on pahis, Israel vai Hizbollah. Varmimpia mielipiteitä kyllä näkyvät esittäneen sellaiset, joiden edellytykset niihin ovat vähäisimmät. Sellainen saa minut aina suutahtamaan, kun mielestäni asia on niin vakava, että siitä ei pitäisi noilla eväillä lausua sanaakaan. Ylisanat kepusta puoleen tai toiseen ovat sentään viatonta huvia tuon asian rinnalla.
Kun minut näköjään pyritään leimaamaan yksisilmäiseksi Israelin myötäilijäksi, juutalaisten nuolijaksi ja arabien vihamieheksi, niin sellaisesta sanoudun jyrkästi irti.
Olin aikanani kunnon rauhanturvaaja, ja siis tiukasti puolueeton osapuolia kohtaan. Mieluummin heidän molempien puolella kuin kumpaakaan vastaan. Ja niin pyrin olemaan edelleen, eikä siinä mielestäni ole mitään vaikeutta, kun tunnen tilanteen taustoineen.
Vaikka minulla oli jonkin aikaa Israelin juutalainen naisystävä, YK-urani aikaisista henkilökohtaisista tuttavistani Lähi-idässä enemmistö oli arabeja, Siinain aikana egyptiläisiä ja Golanin aikana Israelin arabeja eli palestiinalaisia. Olen kertonut YK-muistelmissanikin lämmöllä mm. Suezin Bell Air –hotellin ”Väiskistä”, joka oli Finnvillamme vakioasiakas, kun hän koptikristittynä piti kovasti viskistä. Olen kertonut Abu Zeniman arabityöntekijöistä (parturimme, vaatturimme, siivoojamme ym) ja monista muista, joita voin kutsua ystäviksenikin.
Israelin Tiberiaksessa oli YK-miesten erityisesti suosima baari, jota kutsuimme Anwarin baariksi vain siksi, että sen pidetyin tarjoilija ja meidän kaikkien ystävämme oli Anwar, palestiinalainen kristitty hänkin. Palestiinalaisista on muuten kristittyjä hyvin suuri osa, kai n. 20-30 %, ja lähes puhtaasti palestiinalaisessa kaupungissa (vaikka ei kuulu Länsirantaan) Nasaretissa kai enemmistö.
Sydämeni on nytkin hyvin voimakkaasti palestiinalaisten puolella, kun koen heidät ulkopuolisten uhreiksi. Mutta ymmärrän sen, että Israel taas reagoi noin voimakkaasti, sillä ”suuttuu se lopulta hiljainenkin mies, jos oikein härnätään”. Vaikka he ovat mielestäni menneet voimankäytössä kohtuuttomuuksiin ja siviileihin ja YK-tarkkailijoihinkin kohdistuneissa pommituksissa ovat tehneet virheitä, jollaisia Israelin armeijan tasoiselle sotakoneelle ei saisi sattua, en silti voi tuomita juutalaisiakaan, kun ymmärrän tilanteen ja sen syyt paremmin kuin useimmat siitä täällä puhuvat. Olen siitä jo niin paljon puhunut, että turha on enää jatkaa enempää.
Tämä sota kuten aikaisemmatkin on ulkopuolisten tuotantoa. Sitä ovat suuresti myös vuosia jatkuneet Israelin sisäiset levottomuudet. Israelin palestiinalaisten valtaosa haluaisi vain tehdä työtä ja vaurastua edelleen (ovat jo nyt paljon vauraampia kuin arabiveljensä naapurimaissa), mutta siihen ulkopuoliset eivät anna heille mahdollisuutta.
Minun ei tosiaankaan pitäisi reagoida sellaisiin, kun esim. Timo Ristimäki vyöryttää saitille suurena epäkohtana tietoa, että palestiinalaiset eivät voi ostaa maata Israelissa. Asia kun on niin, että juutalainen ei voi, ei ole koko Israelin itsenäisyyden aikana, omistaa maata Israelissa, kun kaikki maa kuuluu valtiolle, niin myös kibbutshien ja moshavien maat. Palestiinalaiset sen sijaan voivat omistaa edelleen ne maansa, jotka heillä ovat olleet sukupolvien ajan. Ilmeisesti hekään eivät voi ostaa lisämaata.
Vielä vähemmän pitäisi reagoida siihen, kun jotkut panevat kaiken pahan sionistien piikkiin. Sionistit kun saavuttivat päämääränsä jo 1948. Sionismin perustajan, Itävallan juutalaisen kirjailijan Theodor Herzlin idea juutalaisvaltiosta, ja tämän ideansa hän sai hyväksytyksi tavoitteeksi v. 1897 ensimmäisessä maailman juutalaiskongressissa Baselissa, ja 50 vuotta myöhemmin juutalaiset saavuttivat tavoitteensa.
Siihen minun pitää reagoida, että viisaana ja totuudelliseen näkemykseen tuossa(kin) asiassa pyrkivä Mielipidepankkikin näkyy tarkoitushakuisesti poimivan ”rusinoita pullasta”. Arkkipiispa Jukka Paarman HS:ssa käyttämään todella hyvään puheenvuoroon nojatessaan hän jättää huomaamatta Paarman toteamuksen ”israelilaiset puolestaan elävät jatkuvien ohjusiskujen pelossa”.
Paarma myös toteaa Pyhän maan historian osoittavan, että väkivalta ei tuo rauhaa, vaan sodan hävitys luo pelkoa ja vihaa. Sitä se tekee, niin Israelissa arabeja kohtaan kuin Libanonissa juutalaisia kohtaan. Ja mikä surullisinta: libanonilaistenkin kannalta katsoen heidän maastaan Isrelia ohjuksin tulittavista vain hyvin pieni vähemmistö on libanonilaisia, sillä Hizbollahin taistelijoiden enemmistö on palestiinalaispakolaisia ja paljon heidän joukossaan lienee myös Syyriasta ja muista arabimaista tulleita.
On helppo yhtyä Paarman mielipiteeseen, kun hän sanoo: ”Tarvitaan välitön tulitauko ja aselepo Libanoniin ja sitten edellytykset pysyvän ja oikeudenmukaisen rauhan saamiseksi koko Lähi-itään”. Sen verran hyvin uskon tuntevani tuon alueen historiaa, ihmisiä ja kaikkea todellisuutta, että valitettavasti luulen Paarman lausunnon loppuosan jäävän vain ns. hurskaaksi toivomukseksi.
Vastaukset 20
Vanhimmat
että ei epäilisi fyysistäkin yhtymistä.
te molemmat olette Siionististen elitistien kannalla.
tosin keris oikein fanaattisesti!
Ei Isänmaallisuus paljoa paina kun tukee mailman juutalaisia kaikessa niiden rikoksissaan ja rahan vallan orjuutuksessa.
Tässähän se on:
- Matti on viisaampi kuin mitä hänestä voisi luulla. Hän tietää rajoituksensa, eikä lähde nyt munaamaan itseään, vaan antaa itseään pätevämpien hoitaa tärkeimmät hommat. Ja omalta kannaltaan tärkeimpiä ovat juuri ne maatalousnäyttelyt, joissa hän Susansa kanssa liikuskelee. Siellähän kepun potentiaaliset äänestäjätkin liikkuvat, eivät inhoamissaan euroympyröissä.
Toinenkin syy Matin lusmuiluun on: hän ei ole varma, kumpi kanta kepun kentässä on voitolla: Israelia vai arabinaapureita sympatiseeraava. Matti ei tiedä, kummalle puolelle asettua. Hän antaa ajan kulua, ja tilanteen selvittyä asettuu sitten luontevasti kepun enemmistön kantaan. Sellainen on tyypillistä Matti Vanhasen kaltaisille johtajille, jotka eivät kulje joukkojen edellä, vaan perässä. Matti ei ole Paavo Lipponen.-
matti on demokraatti joka kuuntelee kansaa, uskoisin tai haluan uskoa
paavo taas oli piilotyranni, joka ratsasti aatteella ja pakotti kansan tahtoonsa - ja oli erkkomafian palveluksessa
Matin toivoisi vain pysyvän tällä kuuntelun tiellä. Juuri näin kansa saa mahdollisuuden puhua hänen kauttaan ja se on DODELLISTA demokratiaa.
Toivotaan, toivotaan.... olisiko Matti viimeinkin vilpitön ja laskelmoimaton poliitikko?
Jos niin Suomi kuuluu hänelle. Hänen johdettavakseen.
Pitäisikö Vanhasen leimautua arabi-ystävälliseksi Tuomiojan ja Halosen tavoin?
Tuomiojan käytöksestä näkee selvästi, kummalle puolelle hän on Lähi-Idän viimeisimmässä sodassa asettunut.
Tuskinpa ainakaan israelilaiset luottavat täysillä myöskään Tarja "Arafatinystävä" Haloseen.
Onhan puolueettomalla Suomella oltava ainakin yksi poliittinen johtaja johon myös israelilaiset luottavat. Matti Vanhanen ei ole ainakaan vielä onnistunut pilaamaan mainettaan puolueettomana miehenä.
...eräässä puheenvuorossani, jossa totesin, että Matin sivussa pysytteleminen saattaa olla enemmänkin harkittua viisautta kuin päättämättömyyttä. Mutta nyt olen alkanut arvella sen viisauden motiiveja toisiksi.
Mutta oikeassahan periaatteessa olet. Joskaan en voi täysin yhtyä käsitykseesi Tuomiojasta tässä asiassa. Toki hänen taustansa ja niihin liittyvät sympatiansa tunnen, ja tunnetaan ne varmasti Israelissakin, mutta silti Tuomioja on nyt toiminut mielestäni niin hyvin kuin tuossa tilanteessa vain voi toimia.
Ja onhan hänellä mm. poliittisen kokemuksensa, kielitaitonsa ja - uskaltaisin sanoa - älykkyytensäkin puolesta ihan tuossa vaikeassa tilanteessa toimimiseen ihan erilaiset edellytykset kuin Matti Vanhasella.
Mutta jos asiat ihan umpisolmuun menevät nykyisellä kokoonpanolla, niin Matille tarjoutuu hyvä mahdollisuus yrittää se avata. Mahdottomana en pitäisi siinä onnistumistakaan, sillä astuisihan hän kehään ryvettymättömänä, ja kyllä hänen avustajinaan jatkaisivat ne parhaat voimat, jotka nyt Tuomiojaakin avustavat.
ihmisyyden ja humanismin puolelle
silloin kun on kyse hyvästä ja pahasta on valinta tehtävä hyvän suuntaan
toivotaan että niin tekee mattikin
...tuosta, ehdottomasti:
>> kun on kyse hyvästä ja pahasta on valinta tehtävä hyvän suuntaan
Tuomiojan viime matkalla Tel Aviviin ja Beirutiin, kummalla puolella hänen sympatiansa ovat. Tel Avivissa hän esiintyi kärttyisesti ja Beirutissa osaaottavaisena. Vaikka se onkin ymmärrettävää, ulkoministerin roolissa pitäisi jaksaa olla neutraali molempiin suuntiin, jos aikoo toimia menestyksellisesti välittävänä osapuolena. Tuomioja olisi voinut toimia viisaammin tällä kertaa. Hänellä on jo tarpeeksi painolastia Israelin suuntaan aikaisemmista harkitsemattomista tokaisuista.
Tuomiojan puheenjohtajana toimimista katsoessa tuli verratuksi häntä Ahtisaareen. Kyllähän Ahtisaari painii tällaisissa tilanteissa on aivan eri sarjassa. Tuomioja vaikuttaa epävarmalta teiniliiton puheenjohtajalta hänen rinnallaan.
Vaikka Vanhasen kielitaito ei vertailuja kestäkään, kukapa tietää kuinka taitava hän muuten on? Eihän mitään katastrofia ole vielä sattunut missään tilanteessa tähän asti hänen pääministeriaikanaan. Ja ei hän tietenkään ole yksin. Hänellä on luultavasti apunaan paras asiantuntemus mitä Suomesta löytyy. Ovat ne Tuomiojankin käytössä, mutta hänen persoonansa luultavasti estää saamasta niistä parhaan hyödyn.
...itsekin olen taipuvainen ajattelemaan samansuuntaisesti.
Ja tuosta olen täysin samaa mieltä kanssasi:
>> Tuomiojan puheenjohtajana toimimista katsoessa tuli verratuksi häntä Ahtisaareen. Kyllähän Ahtisaari painii tällaisissa tilanteissa on aivan eri sarjassa.
kuka paha.
minusta israelin sionistijohto edistää pahuuden voimia, ruokkii niitä.
Israelin pitäisi muistaa että se on saanut etuoikeuden tula takaisin alueelle josta roomalaiset heidät jokus häätivät kun he eivät sopeutuneet.
Lähtökohta on siis se että he ovat tulleet ja ottaneet palestiinalaislta jotain joka on kuulunut heille liki parituhatta vuotta. Silloin ei saisi ärsyttää ja provosoida vaan olla nöyrä ja pysyä niissä rajoissa joihin on YKn lupa.
Arabien ja palestiinalaisten aggressiota olisi pitänyt ymmärtää: heillä oli oikeus vihannsa tunkeilijaa kohtaan. olisi vain pitänyt puolustatua ja kestää hyökkäilyä mutta ei aloittaa valloitussotia ja uusien alueiden miehittämistä. Se osui omaan nilkkaan ja pahensi kierrettä.
olen aivan varma että jos Israel olisi ns. pysynyt nahoissaan niin se olisi saanut muun maailman sympatin - minunkin - mikäli palestiinalaiset olisivat hyökänneet toistubasti sen kimppuun - ja koko alue olisi vähitellen rauhoittunut.
Mutta kun sionisteilla ei ole takoituskaan pysyä ns. raameissa. Hehän esittävät - mm. suomen tv.ssäkin tämä suomen juutalaisten päämies - että palestiinalaiset saavat mennä muualle, esim. jordaaniaan. uskon, että juuri tämä on Israelin taktiikka: he haluavat kaiken itselleen ja vähitellen tuhota palestiinalaiset.
Tämä on se mitä en heissä voi sietää, tämä itsekkyys ja ahneus ja ylpeys.
Seminologi on keinosiementäjä eli kravattisonni.
...mitä yhteyttä sillä tähän asiaan on? Onko sillä jokin semioottinen merkitys? En ymmärrä edes semiologiselta kannalta käsitteen kummassakaan merkityksessä (kielitieteellisessä tai lääketieteellisessä). Semitismiin ainakaan tämä avaukseni ei liittynyt.
Ai, nyt minä taidan ymmärtää: Tarkoittanet, että Seppo tarvitsisi seminologia, kun minä en aio häneen yhtyä! Tuskinpa seminologinkaan työllä Sepossa olisi kantavuutta!
se tuo parhaan tuloksen?
Joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu, myös sananmiekkaan.
Hieman kravattisonnimaista tuo tyyli.
Mielipiteensä kaverista voi sanoa myös ilman halveksuntaa - tekoja voi silti halveksua.
...kuin pätkässä, johon vastasin. En nimittäin ymmärrä seminologin kuuluvan aiheeseen muuten kuin irvailumielessä. En edes semiotiikan kannalta.
viisas ei käytä sitä tyyliä vaan yrittää päästä käsiksi syvempiin motiiveihin.
Pienenä vinkkinä vain.
neuvoja. Hän uskoo jo olevansa ainakin melkein täydellinen. Sehän on narsistin normaali ominaisuus.
tyyliä.... kannatuksesi on romahtamassa kuten GWBn... koita uusiutua ja löytää syvin olemuksesi!
Mene hoitoon ja vie kannattajasikin.
... nyt kaikkein viimeksi mitään ymmärtää, varsinkaan nyt hakeutua hoitoon. Mieti sinäkin mitä puhut.
sinäkin hoitoon.