Tämä on hieman yleisluontoinen kysymys, mutta tarkennetaan nyt Jehovan todistajia koskevaksi (toki muutkin saavat osallistua).
Eli: Riittääkö pelastukseen se, että kuolee uskollisena? Onko aiemmalla uskollisuudella mitään merkitystä, jos kuolee epäuskoisena?
Otetaanpa kaksi ihmiskohtaloa malliksi.
A) Muuan mies tappelee (ehkä tappaakin), juo, pelaa, varastaa, valehtelee, naiskentelee ympäriinsä, ja niin edelleen - kenties ihan tietoisesti pilkkaa Jumalaakin. Aikanaan hän vanhenee, sairastuu ja ryhtyy tekemään kuolemaa. Viime hetkillään hän saa Vartiotornin käteensä, katuu elettyä elämäänsä, ja kääntyy juuri ennen kuolemaansa rukouksessa Jehovan puoleen.
B) Toinen mies elää nuhteettoman (sikäli kun epätäydelliselle ihmiselle on mahdollista) elämän Jehovan todistajana, uskoo ja julistaa uskoaan, noudattaa Raamatun oppia parhaan ymmärryksensä mukaan, ehkä etenee avustavaksi palvelijaksi tai vanhimmaksi asti. Aikanaan hän vanhenee, sairastuu ja ryhtyy tekemään kuolemaa. Viime hetkillään hän toteaa: "Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!". Hän kiroaa Jumalan ja kuolee.
Kumpi löytää itsensä aikanaan paratiisista? Vai ehkä kumpikin? Tai ei kumpikaan?
Eli: Riittääkö pelastukseen se, että kuolee uskollisena? Onko aiemmalla uskollisuudella mitään merkitystä, jos kuolee epäuskoisena?
Otetaanpa kaksi ihmiskohtaloa malliksi.
A) Muuan mies tappelee (ehkä tappaakin), juo, pelaa, varastaa, valehtelee, naiskentelee ympäriinsä, ja niin edelleen - kenties ihan tietoisesti pilkkaa Jumalaakin. Aikanaan hän vanhenee, sairastuu ja ryhtyy tekemään kuolemaa. Viime hetkillään hän saa Vartiotornin käteensä, katuu elettyä elämäänsä, ja kääntyy juuri ennen kuolemaansa rukouksessa Jehovan puoleen.
B) Toinen mies elää nuhteettoman (sikäli kun epätäydelliselle ihmiselle on mahdollista) elämän Jehovan todistajana, uskoo ja julistaa uskoaan, noudattaa Raamatun oppia parhaan ymmärryksensä mukaan, ehkä etenee avustavaksi palvelijaksi tai vanhimmaksi asti. Aikanaan hän vanhenee, sairastuu ja ryhtyy tekemään kuolemaa. Viime hetkillään hän toteaa: "Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!". Hän kiroaa Jumalan ja kuolee.
Kumpi löytää itsensä aikanaan paratiisista? Vai ehkä kumpikin? Tai ei kumpikaan?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Erittäin hyvä kysymys, ja ajattelevainen kun ymmärsin että kysymyksessä oli vain joku, joka ei kuulu mihinkään varsinaiseen uskontokuntaan.
Vaikka olisitte Jt:stä luopuneiden tai miksi heitä kutsummekin, mielestä Vt Seuran näkökulmasta ns. 'Maailmallinen' . Itselleni muodostui varsin helposti mielikuva että voi olla että tästäkin huolimatta se "Jumalan kuva" miksi meidät on 'Sanan' mukaan tehty, ilmenee luonteenpiirteistänne ja vaikuttimistanne vielä varsin selväpiirteisesti.
Siksi en jaksa alkaa teorioida, ja alkaa esittää erilaisia variaatioita erilaisista teorioista. Vaan esittäisin kysymyksen että tiedätkö/muistatko mihin Jumala vertaa kansaansa, ja sen yksilöitä suhteessaan häneen?
Kun saat vastauksen tähän kysymykseen, Voit "Jumalan kuvana" löytää vastauksen esittämääsi kysymyseen, itsestäsi syvältä sisimmästäsi. Eikö olekin hieno asia.
Perjantai ja kiinni jäin! Heh (Smile, candid camera?)
Ihmisen sydämentilasta... ja sen voi tietää vain Jumala yksin.
Kaikkien onneksi, meillä ihmisillä ei ole valta päättää kuka on vilpitön ja kuka ei!!!
>> Kaikkien onneksi, meillä ihmisillä ei ole valta päättää kuka on vilpitön ja kuka ei!!!
Vartiotorni-seura päättää ja sanelee Jehovan todistajille kuka (tai mikä taho) on vilpitön ja kuka (tai mikä) ei.
Kaikki Vartiotorni-seuraa kritisoivat henkilöt ja tahot ovat Vartiotorni-seuran mielestä luopioita, vastustajia, Saatanan puolella olevia henkilöitä, kristikunnan pappien käskyläisiä tai muuten vaan kaltaisiani kieroutuneita ja valehtelevia mulkvisteja jotka eivät ole - selvästikään itsekkäistä syistä - alistuneet ainoan tosi uskonnon alaisuuteen.
Toisinsanoen, koko maailma on vt-seuraa ja vilpittömiä jehovantodistajia vastaan. Ja kun Saatana Panettelija Harmagedonin mittelössä kohdistaa vihansa Jehovan todistajien maailmanlaajuiseen veljesseuraan, niin silloin taivaallinen kuningas Jeesus Kristus enkeleineen tulee ja teloittaa kaikki Vartiotorni-seuraa kritisoineet, valtakunnan sanomasta viis veisanneet henkilöt ikään, sukupuoleen tai kokoon katsomatta.
Tuon iloisen ja kauan odotetun tapahtuman jälkeen taivaan linnut ja villieläimet popsivat kriitikoiden ruumiit suihinsa ja nokkiinsa ja maittavan juhla-aterian jälkeen lannoittavat paskallaan tulevan Paratiisin maata johon on kiva istuttaa yllinkyllin silmänkantamattomiin ruusupensaita.
Ymmärrämmehän, että tuo kaikki on osa Jehova Jumalan rakkaudellista järjestelyä. Ymmärrämmehän?
Otetaanko tästä ns. sydämentilasta jonkinlainen pitkän ajan keskiarvo, vai ratkaiseeko vain ja ainoastaan kuolinhetken tilanne?
Kumpi pelastuu todennäköisemmin: ikänsä törttöillyt mutta kuolinvuoteella katuva, vai ikänsä skarpannut mutta kuolinvuoteella luopuva.
Olisin kiinnostunut kuulemaan myös muulla tavalla uskovilta (ei-JT), miten tämä asia on heidän oman uskontonsa näkökulmasta.
>>>>Otetaanko tästä ns. sydämentilasta jonkinlainen pitkän ajan keskiarvo, vai ratkaiseeko vain ja ainoastaan kuolinhetken tilanne?
Sitä kun ei ihminen voi tietää! Ainoastaan Jumala näkee sinun sydämentilasi.
Sananlaskujen toinen luku valottaa hiukan Jumalan näkemystä asiasta.
1 Poikani, jos otat vastaan sanani ja talletat itsellesi minun käskyni, 2 niin että tarkkaat korvallasi viisautta, jotta taivuttaisit sydämesi tarkkanäköisyyteen, 3 jos lisäksi kutsut ymmärrystä ja korotat äänesi saadaksesi tarkkanäköisyyttä, 4 jos etsit sitä jatkuvasti kuin hopeaa ja haet sitä herkeämättä kuin kätkettyjä aarteita, 5 silloin tulet ymmärtämään Jehovan pelon ja löydät Jumalan tuntemuksen. 6 Sillä Jehova itse antaa viisautta, hänen suustaan tulee tieto ja tarkkanäköisyys. 7 Ja oikeamielisille hän tallettaa käytännöllistä viisautta, nuhteettomasti vaeltaville hän on kilpi 8 noudattamalla oikeuden polkuja, ja uskollistensa tien hän varjelee. 9 Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja oikeamielisyyden, hyvyyden koko tien.10 Kun viisaus tulee sydämeesi ja sielullesi tulee tieto miellyttäväksi, 11 niin ajattelukyky sinua vartioi, tarkkanäköisyys sinua varjelee, 12 vapauttaakseen sinut pahalta tieltä, turmeltuneita puhuvasta miehestä, 13 niistä, jotka jättävät oikeamielisyyden polut vaeltaakseen pimeyden teitä, 14 niistä, jotka iloitsevat pahan tekemisestä, jotka riemuitsevat pahuuden turmeltuneisuuksista, 15 niistä, joiden polut ovat kiemuraiset ja jotka ovat vilpillisiä vaelluksessaan, 16 vapauttaakseen sinut vieraasta naisesta, vierasmaalaisesta naisesta, joka on tehnyt lipeviksi sanansa, 17 joka hylkää nuoruutensa uskotun ystävän ja on unohtanut Jumalansa liitonkin. 18 Sillä alas kuolemaan vajoaa hänen talonsa ja alas elottomien luo vievät hänen jälkensä. 19 Ketkään niistä, jotka yhtyvät häneen, eivät palaa, eivätkä he pääse takaisin elävien poluille.
20 Tarkoitus on, että vaeltaisit hyvien tietä ja pysyisit vanhurskaiden poluilla. 21 Sillä juuri oikeamieliset tulevat asumaan maassa, ja moitteettomat siihen jätetään jäljelle. 22 Jumalattomat puolestaan karsitaan pois maasta, ja petolliset siitä repäistään pois.
>>....Jeesus Kristus enkeleineen tulee ja teloittaa kaikki Vartiotorni-seuraa kritisoineet, valtakunnan sanomasta viis veisanneet henkilöt ikään, sukupuoleen tai kokoon katsomatta.
Niinpä monilla seuduilla tehokkainta ja todella vilpittömän epäitsekästä saarnaamistoimintaa olisikin surmata jokainen ovenavaaja (joka ei ole tullut "totuuden täsmälliseen tuntemukseen") kotiovelleen, heidät kun Vartiotorniseuran mukaan herätetään paratiisiin.
Et selvästikään uskalla ottaa kantaa suuntaan tai toiseen, vaikka kyseessä on kaksi kuviteltua henkilöä. Olkoon niin.
Kerronpa kuitenkin oman kantani.
Minun mielestäni tuo ikänsä uskollisena ollut on moraalisesti vahvemmassa asemassa, vaikka luopuisikin viime hetkellä. Jos hän ei pääse paratiisiin, ei tuon toisenkaan pidä päästä.
Voidaan nimittäin kysyä: entäpä jos elämä olisi jatkunut kummankin osalta? Olisiko väärintekoon tottunut palannut pahoille teilleen, ja hengelliseen elämään tottunut löytänyt taas tavallisen linjansa hetken heikkouden jälkeen. Uskon siihen, että tottumus on ihmisen toinen luonto.
En sulje pois viime hetken katumuksen mahdollisuutta, mutta epäilen sitä hieman. Pitkän ajan keskiarvo antaa mielestäni paremman kuvan ihmisen todellisesta sisimmästä.
Muuan raamatunkohta mietittäväksi:
"muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat" (Saarn. 12:1)
Saatat olla oikeassa...
>>>Et selvästikään uskalla ottaa kantaa suuntaan tai toiseen
En halua ottaa kantaa. Koska tuon viime hetkellä katuvan miehen katumus voi tulla syvältä sydämestä... olla täysin vilpitöntä. Toisaalta olet aivan oikeassa lainaamasi Raamatunkohdan kanssa. Mitä pidempi näyttö varmasti sen parempi. Voihan tuon toisen miehen viime hetken luopumus olla vanhuuden höperyyden tai masennuksen aiheuttamaa... ja menee epätäydellisyyden piikkiin. Onneksi meillä on täydellinen tuomari!!
Mutta mitä luulet.. Miten käy kuningas Salomolle?? Tai kenties sille miehelle joka roikkui Jeesuksen vieressä?? Toinen luopui ja toinen oli viime hetken katuja... (no huono vertaus sinänsä koska toiselle Jeesus lupasi ylösnousemuksen)
Me emme voi tietää mikä on kenenkin sydämentila. Vain Jehova voi nähdä ihmisen vilpittömyyden. Me pystymme huijaamaan jopa itseämme mutta Jehovaa me emme voi huijata!! Sen vuoksi meidän on elettävä tarkasti jokainen hetki niin, että se varmasti on Jumalan mieleen!!! Minä en ainakaan lähde ottamaan riskejä ja katumaan sitten viime hetkellä....
Tuo Golgatan tapaus on häirinnyt minua jossain määrin ennekin. Toisaalta se osoittaa, että kaikilla on mahdollisuus - toisaalta se osoittaa, että millään ei ole väliä, kunhan vain lopussa katuu. Minun on vaikea hyväksyä tätä.
Toisaalta Salomon kohtalo on myös tiedossa. Nämä ovat vaikeita asioita. Mutta kuten totesin, enkä aio sanojani perua: pitkän ajan keskiarvo kertoo mielestäni enemmän kuin viime hetken väläys.
Ehkä he saavat tavata toisensa paratiisissa: Golgatan kaveri ja Salomo.
>>>toisaalta se osoittaa, että millään ei ole väliä, kunhan vain lopussa katuu.
Ainoo ongelma on siinä, että siinä lopussa ei aina ehdi katumaan... 150 km/h ja auto katolleen ja sillankaiteeseen niin siinä voi olla katumiset vähän niukassa... :)
Parempi katsoa kuin katua!! Kyllä mäkin lähden tosta pitkän linjan keskiarvosta liikkeelle... yritän tehdä parhaani ja katsotaan mihin se riittää!!
Olemme näköjään hyvin paljon samoilla aaltopituuksilla... mukava välillä päättää keskustelu täällä palstalla yksimielisesti!
>>A).... ja kääntyy juuri ennen kuolemaansa rukouksessa Jehovan puoleen.
Vartiotorniseuran katsantokannan mukaan Jumala ei lähtökohtaisesti kuuntele muiden kuin jehovantodistajien rukouksia. Poikkeuksena ovat tosin esimerkiksi nk. "kokemukset".
>>B)... Hän kiroaa Jumalan ja kuolee.
Tyyppi on Vartiotorniseuran sanastossa luopiokamaa, joka pyritään mahdollisuuksien mukaan erottamaan vielä ennen kuolemaansa. Vartiotorniseura ei maalaile luopioille juurikaan toivoa.
>>Kumpi löytää itsensä aikanaan paratiisista? Vai ehkä kumpikin? Tai ei kumpikaan?
Jos Vartiotorniseuran paratiisilupausten luotettavuutta päättelee paratiisiopetuksen 70-vuotisen historian perusteella, niin ei kumpikaan, eikä kukaan muukaan.
sanoisin että kumpaakin on höynäytetty pahasti. ei paratiisia tule eikä jehovien oppi ole mistään kotoisin. mutta parempi a-vaihtoehdon miehelle, joka kuitenkin sai elää elämänsä oman mielensä mukaan. vanhana sitten häntäkin höynäytettiin, mutta kuolipahan sitten positiivisin mielin..
b-vaihtoehto on synkkääkin synkempi, koko elämä on eletty ankeasti ja ennen kuolemaa mies tajuaa asioiden oikean laidan.. jos vain mahdollista, kannattaa tehdä tämä oivallus aikaisemmin.
Aika radikaalin muutoksen olet sinäkin mielipiteissäsi saanut aikaan.
>>>ei paratiisia tule eikä jehovien oppi ole mistään kotoisin.
Mikähän mahtaa sitten olla totta... onko Raamattu jäänyt sinne satukirjojen kastiin? Onko luominen vaihtunut kehitysoppiin??
suoraan sanoen en jaksa miettiä asiaa kun sitä on jauhettu niin paljon lapsuudessa. se tuntuu jo puulta. mutta uskon jollakin tasolla evoluutioon, tapahtuuhan sitä koko ajan nykyäänkin vähän kerrallaan.
"Mikähän mahtaa sitten olla totta... onko Raamattu jäänyt sinne satukirjojen kastiin? Onko luominen vaihtunut kehitysoppiin??"
raamattu on vain ihmisten kirjoittama kirja. jeesus oli vain ihminen jolla oli karismaa. ja ajattele asiaa tältä kannalta:en ennen osannut kyseenalaistaa mitään. nyt osaan, ja tämä on minun näkökanta maailmasta. sinun mielestäsi olen kyyninen, ja sinä minun mielestäni naiivi, mutta kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseensä.
Onneksi ei ole meidän päätettävissä! On sullaki huolet...