/* Tarkoitukseni ei ole loukata mitään uskonotkuntaa tai sen kannattajaa; *\
/* lisäksi aiheeni käsittelee suurimmaksi osin länsimaisia uskontoja ja *\
/* varsinkin kristillistä uskoa (tietenkin nimiä mainitsematta). *\
Viimeaikoina kirkko on noussut tapahtumien keskipisteeseen.
Kirkollisveroa on jälleen korotettu ja pian koittaa taas muutamia
"kirkollisia" pyhäpäiviä.
Itse en ole kovinkaan uskonnollinen mutta olen suurella huvittuneisuudella
seurannut miten kirkko etääntyy alkuseurakunnan "pyhistä" tarkoitusperistä.
Kun kuljemme läpi historian hämärän ja viimein saavumme aikaan jolloin
ensimmäiset seurakunnat syntyivät ja alkoicat muodostaa krikoiksi kutsuttuja
yhteisöjä, huomaamme kirkko toimen olleen erilaista.
Kirkon tarkoitus oli alunperin tuoda lohdutusta ihmisten elämään:
antaa tukea vaikeina aikoina, neuvoa kun ihmisten elämä tuntui vaikealta
ja täyttyi ongelmista - kaikin puolin siis valaista ihmisten elämää,
auttaa heitä ja antaa heille jotakin johon uskoa, että he oppisivat
hyväksymään maailman sellaisena kuin se on.
Keskiajalla tapahtui muutos, ahneus (tuo ihmiskunnan ikiaikainen vitsaus) nostatti
rumaa päätänsä näiden "pyhien ihmisten" keskuudessa ja paratiisista tulikin
yhtäkkiä kaupallinen kokonaisuus, johon ketä vain pääsi kuoltuaan - jos oli
varaa maksaa...
Tosin on huomattava, että jopa Keskiajalla oli muutamia "uudismielisiä",
jotka halusivat puuttua kirkon sisäiseen korruptioon ja palata takaisin
vanhoihin hyviksi todettuihin traditioihin: Eli kirkko ei yrittäisikään nylkeä
rahvaalta viimeisiä (hiellä ja tuskalla ansaittuja) pennosia, vaan ottaisi
paikkansa köyhien puolustajana ja auttajina, jotka urhokkaasti taistelisivat
aatelistoksi kutsuttujen iloisten velikultien riistoaa ja sortoa vastaan - ja
muuutenkin pyrkisivät tuomaan ratkaisuja jokapäiväisiin ongelmiin (kuten jo
edellä mainitsin).
Näistä uudistusyrityksistä sitten seurasi se, että kerran niin yhteinäinen
seurakunta jakaantui useaksi pienemmäksi kirkkokunnaksi, joista jokainen julisti
omalle seurakunnalleen Herran sanaa itse parhaaksi näkemällään tavalla...
Näin vierähti muutama vuosisata. Pienistä kirkkokunnista alkoi vähitellen kasvaa
suurempia ja ihmiset olivat jälleen tyytyväisiä - olivathan he viimein löytäneet
tien takaisin alkuseurakunnan helmoihin ja siksi myös elämä hymyili.
Mutta niin siinä sitten kävi, että jälleen kerran ihmisen luontainen ahneus kohotti
kätensä ja asetti sen Taivasten valtakunnan rajalle ottaamaan omansa pois...
Mutta olihan heillä siihen hyvä syy: Kirkko tarvitsi kipeästi rahaa maksaakseen
toimeentulostaan ja olihan se sentään oikeus ja kohtuus, että "Jumalan esitaistelijat"
saivat korvauksen työstään ihmisyyden hyväksi.
Kuten eräs radiokuunnelma sen niin oivasti kiteyttää:
Ihmiskunnan voidaan siis sanoa harpanneen takaisin keskiaikaiseen kaamokseen ja
jälleen kerran uskonnollisuus muuttui pitkälti rahastuskysymykseksi - tosin enää
ei kuolevaisen tarvitse maksaa paikasta Edenin viljavilla vainiolla...
Kuolemisesta sen sijaan laskutetaan, ja siitäkin sen edestä (hautapaikka, hautauskulut yms...).
Kuten voitte päätellä edellä kirjoittamistani asioistasta, itse pidän kirkkoa todellisena
rappion pesäkkeenä, mikä vääristää kaikki ne opit joihin sen toiminnan sanotaan
perustuvan.
Tosin tämä on vain minun tapani tulkita tätä kokonaisuutta, enkä suinkaan väitä
olevani yksin, ja vain yksin, oikeassa mutta väitämpä silti, että jos menette kysymään
"tavallisen kadunmiehen (tai naisen jos niikseen tulee)" mielipidettä kirkosta - niin
suurin osa luultavasti sanoo krikon olevan joukko ihmisiä, jotka kaikin keinoin
pyrkivät hyötymään toisen ihmisten uskosta ja ahdingosta rahallisesti (esim. kolehti,
kirkollisvero, erilaiset maksulliset tapahtumat kuten leirit yms...) tai muuten vain.
Äskeistä väitettäni tukee myös se seikka, että yhä useampi luopuu uskostaan tai vaihtaa
sen kokonaan uuteen uskonsuuntaukseen...
Näin lopuksi joudun surukseni toteamaan, että vaikka menisin naulaamaan omat teesini
kirkkojen oviin tai perustaisin oman kirkkokuntani, niin meininki tuskin siitä
paljoakaan muuttuisi.
Tämä nykymaailma, missä elämme ja kuljemme, on suurimmaksi osin rahan ympäri
muotoutunut: jos rahaa ei hamstrattaisi, koittaisi perin surkea loppu tälle
ihmiselolle - ja tämä koskee myös kirkkoa.
Siksi joudunkin myöntämään, että vaikka vastustankin kirkon "rahanahneutta", joudun
hyväksymään sen pakollisena osana kirkkoa - jos se aikoo sinnitellä hengissä vielä
seuraavat pari vuosisataa.
Niin näin lopuksi pienoinen lohdutus niille teistä, jotka pelkäätte sitä päivää
jolloin akia teidät jättää - ainakaan vielä ei vastaani ole kävelly ainuttakaan
kirkkoon kuuluvaa / kuulumatonta, joita ei olisi tavalla tai toiselle saatettu
viimeiselle matkalle...
/* lisäksi aiheeni käsittelee suurimmaksi osin länsimaisia uskontoja ja *\
/* varsinkin kristillistä uskoa (tietenkin nimiä mainitsematta). *\
Viimeaikoina kirkko on noussut tapahtumien keskipisteeseen.
Kirkollisveroa on jälleen korotettu ja pian koittaa taas muutamia
"kirkollisia" pyhäpäiviä.
Itse en ole kovinkaan uskonnollinen mutta olen suurella huvittuneisuudella
seurannut miten kirkko etääntyy alkuseurakunnan "pyhistä" tarkoitusperistä.
Kun kuljemme läpi historian hämärän ja viimein saavumme aikaan jolloin
ensimmäiset seurakunnat syntyivät ja alkoicat muodostaa krikoiksi kutsuttuja
yhteisöjä, huomaamme kirkko toimen olleen erilaista.
Kirkon tarkoitus oli alunperin tuoda lohdutusta ihmisten elämään:
antaa tukea vaikeina aikoina, neuvoa kun ihmisten elämä tuntui vaikealta
ja täyttyi ongelmista - kaikin puolin siis valaista ihmisten elämää,
auttaa heitä ja antaa heille jotakin johon uskoa, että he oppisivat
hyväksymään maailman sellaisena kuin se on.
Keskiajalla tapahtui muutos, ahneus (tuo ihmiskunnan ikiaikainen vitsaus) nostatti
rumaa päätänsä näiden "pyhien ihmisten" keskuudessa ja paratiisista tulikin
yhtäkkiä kaupallinen kokonaisuus, johon ketä vain pääsi kuoltuaan - jos oli
varaa maksaa...
Tosin on huomattava, että jopa Keskiajalla oli muutamia "uudismielisiä",
jotka halusivat puuttua kirkon sisäiseen korruptioon ja palata takaisin
vanhoihin hyviksi todettuihin traditioihin: Eli kirkko ei yrittäisikään nylkeä
rahvaalta viimeisiä (hiellä ja tuskalla ansaittuja) pennosia, vaan ottaisi
paikkansa köyhien puolustajana ja auttajina, jotka urhokkaasti taistelisivat
aatelistoksi kutsuttujen iloisten velikultien riistoaa ja sortoa vastaan - ja
muuutenkin pyrkisivät tuomaan ratkaisuja jokapäiväisiin ongelmiin (kuten jo
edellä mainitsin).
Näistä uudistusyrityksistä sitten seurasi se, että kerran niin yhteinäinen
seurakunta jakaantui useaksi pienemmäksi kirkkokunnaksi, joista jokainen julisti
omalle seurakunnalleen Herran sanaa itse parhaaksi näkemällään tavalla...
Näin vierähti muutama vuosisata. Pienistä kirkkokunnista alkoi vähitellen kasvaa
suurempia ja ihmiset olivat jälleen tyytyväisiä - olivathan he viimein löytäneet
tien takaisin alkuseurakunnan helmoihin ja siksi myös elämä hymyili.
Mutta niin siinä sitten kävi, että jälleen kerran ihmisen luontainen ahneus kohotti
kätensä ja asetti sen Taivasten valtakunnan rajalle ottaamaan omansa pois...
Mutta olihan heillä siihen hyvä syy: Kirkko tarvitsi kipeästi rahaa maksaakseen
toimeentulostaan ja olihan se sentään oikeus ja kohtuus, että "Jumalan esitaistelijat"
saivat korvauksen työstään ihmisyyden hyväksi.
Kuten eräs radiokuunnelma sen niin oivasti kiteyttää:
Ihmiskunnan voidaan siis sanoa harpanneen takaisin keskiaikaiseen kaamokseen ja
jälleen kerran uskonnollisuus muuttui pitkälti rahastuskysymykseksi - tosin enää
ei kuolevaisen tarvitse maksaa paikasta Edenin viljavilla vainiolla...
Kuolemisesta sen sijaan laskutetaan, ja siitäkin sen edestä (hautapaikka, hautauskulut yms...).
Kuten voitte päätellä edellä kirjoittamistani asioistasta, itse pidän kirkkoa todellisena
rappion pesäkkeenä, mikä vääristää kaikki ne opit joihin sen toiminnan sanotaan
perustuvan.
Tosin tämä on vain minun tapani tulkita tätä kokonaisuutta, enkä suinkaan väitä
olevani yksin, ja vain yksin, oikeassa mutta väitämpä silti, että jos menette kysymään
"tavallisen kadunmiehen (tai naisen jos niikseen tulee)" mielipidettä kirkosta - niin
suurin osa luultavasti sanoo krikon olevan joukko ihmisiä, jotka kaikin keinoin
pyrkivät hyötymään toisen ihmisten uskosta ja ahdingosta rahallisesti (esim. kolehti,
kirkollisvero, erilaiset maksulliset tapahtumat kuten leirit yms...) tai muuten vain.
Äskeistä väitettäni tukee myös se seikka, että yhä useampi luopuu uskostaan tai vaihtaa
sen kokonaan uuteen uskonsuuntaukseen...
Näin lopuksi joudun surukseni toteamaan, että vaikka menisin naulaamaan omat teesini
kirkkojen oviin tai perustaisin oman kirkkokuntani, niin meininki tuskin siitä
paljoakaan muuttuisi.
Tämä nykymaailma, missä elämme ja kuljemme, on suurimmaksi osin rahan ympäri
muotoutunut: jos rahaa ei hamstrattaisi, koittaisi perin surkea loppu tälle
ihmiselolle - ja tämä koskee myös kirkkoa.
Siksi joudunkin myöntämään, että vaikka vastustankin kirkon "rahanahneutta", joudun
hyväksymään sen pakollisena osana kirkkoa - jos se aikoo sinnitellä hengissä vielä
seuraavat pari vuosisataa.
Niin näin lopuksi pienoinen lohdutus niille teistä, jotka pelkäätte sitä päivää
jolloin akia teidät jättää - ainakaan vielä ei vastaani ole kävelly ainuttakaan
kirkkoon kuuluvaa / kuulumatonta, joita ei olisi tavalla tai toiselle saatettu
viimeiselle matkalle...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Näin se on poijaat!
Se tapahtui kun luovuttiin apostolisesta johdosta. Tilalle tuli Rooman keisari ja valtion uskonto. Hajaantuminen alkoi, kun ortodoksit erosivat paljolti poliittisista syistä Rooman johdosta ja julistivat roomalaiskatoliset pannaan. Pian Rooman kirkko teki saman Ortodoksikirkolle.
Luther ja moni muu pyrki uudistamaan kirkkoa, mutta ei huomannut, ettei se ollut enää aito Kristuksen kirkko. Nyt tuo aito kirkko on palautettu:
http://www.mormon.org/welcome/0,6929,403-19,00.html
Hurjaa minkälainen historia, minkälaisia raameja. Eikö kuitenkin Jeesuksen usko syty siinä pienessä ihmissydämessä Jumalan armosta. Eikö juuri se tee meistä kristittyjä, että tulemme yksi kerrallaan ratkaisumme tehneenä uskoon.
Ei siinä tarvita mitää rooman keisaria uskoon tulossa. Jumalan seurakunta koostuu vain ja ainoastaan uskoontulleista ihmisistä.
Mitä merkitystä on historiallisuudella tämänhetken kanssa. Joka hetki syntyy Jeesukselle uusi opetuslapsi siinä todella hajoaa ortodoksit ja politikot, ei niillä ole hengellisten asioiden kanssa mitään tekoa.
koska Raamattu todistaa siitä monista puutteistaan huolimatta. Raamatun kokosivat jo luopumuksen tilassa ollut kirkko ilman ainoankaan apostolin myötävaikutusta. Usko Kristukseen on kristinuskoa, mutta pelkkä usko ei tee vielä oikeaa kirkkoa. Oikeaan kirkkoon kuuluu apostolinen johto ja valtuus evankeliumin toimituksiin.
joitakin tarkennuksia ehkä tarvitaan;
"Kirkon tarkoitus oli alunperin tuoda lohdutusta ihmisten elämään:
antaa tukea vaikeina aikoina, neuvoa kun ihmisten elämä tuntui vaikealta
ja täyttyi ongelmista - kaikin puolin siis valaista ihmisten elämää,
auttaa heitä ja antaa heille jotakin johon uskoa, että he oppisivat
hyväksymään maailman sellaisena kuin se on."
Siis kulkea ihmisen rinnalla, totta, mutta unohdat kirkon (itse olen ev.lut.) tärkeimmän sanoman evankeliumin, joka ei ole uskomista "johonkin". Kirkko ei myöskään ole itsessään mikään "pelastava" laitos, vaan se sanoma, jota se välittää. Tässä on suuri ero. Kirkko myös elää siitä sanomasta, jota se välittää ja jos tämä hämärtyy, niin samoin käy myös kirkolle.
"Kuolemisesta sen sijaan laskutetaan, ja siitäkin sen edestä (hautapaikka, hautauskulut yms...)."
Niin siunaamiseen kuuluu näitä "maallisiakin" menoja, mutta taitavat ne suurimmat kustannukset syntyä muista menoista (esim. arkku) kuin niistä, joista seurakunta veloittaa.
"...suurin osa luultavasti sanoo krikon olevan joukko ihmisiä, jotka kaikin keinoin
pyrkivät hyötymään toisen ihmisten uskosta ja ahdingosta rahallisesti (esim. kolehti,
kirkollisvero, erilaiset maksulliset tapahtumat kuten leirit yms...) tai muuten vain."
kolehti on täysin vapaaehtoinen lahjoitus ja leirit, retket, tapahtumat, tilaisuudet..., joita kirkko/seurakunta järjestää ovat kyllä siitä huokeimmasta päästä. Et taida tietää asioista kovinkaan paljon, kun tällaisia esität. Kehotan ensin tutustumaan asioihin.
Itse näen kirkon rappiotilan enemmänkin hengellisellä puolella, josta on seurauksena juuri tämä kommenttisi: "Äskeistä väitettäni tukee myös se seikka, että yhä useampi luopuu uskostaan tai vaihtaa
sen kokonaan uuteen uskonsuuntaukseen..."
Siunausta elämääsi!