Kuinka moni on eronnut tai harkitsee eroamista luterilaisesta kirkosta? Oletko ajatellut ehkä liittyä johonkin muuhun kirkkoon vai miksi erosit/eroat? Mihin kirkkoon? Miten asiaan suhtauduttiin? Kertokaa kokemuksianne luterilaisesta kirkosta ja muista kirkoista? Tai jotain hyviä ja luotettavia nettisivuja tai kirjoja..?
Minä itse tuli 18. kesäkuuta uskoon, ja kuulun ainakan vielä luterilaiseen kirkkoon, mutta käyn usein vapaakirkolla. Olen ajatellut liittyä ehkä vapaakirkkoon tai helluntaiseurakuntaan. Itse voisin eroamistani perustella sillä, että luterilainen kirkko on nykyään herjahtanut moniin harhaoppisiin asioihin (esim. lapsikaste ja ainakin jotkut luterilaiset kirkot siunaavat homoja avioliittoon vaikka Raamatussa homoja vastustetaan selkeästi), etten haluaisi kuulua sellaiseen kirkkoon enkä saa itse luterilaiselta kirkolta myös mitään itselleni ( tarkoitan lähinnä siis jotain, että voisin mennä kirkkoon ja kokea Jumalan ). Mutta en ole vielä tehnyt mitään päätöstä asiasta, vaan harkitsen asiaa kunnolla ja otan asioista vielä enemmän selvää. Onneksi minulla on kuitenki paljon ystäviä, jotka ovat uskossa.
Minä itse tuli 18. kesäkuuta uskoon, ja kuulun ainakan vielä luterilaiseen kirkkoon, mutta käyn usein vapaakirkolla. Olen ajatellut liittyä ehkä vapaakirkkoon tai helluntaiseurakuntaan. Itse voisin eroamistani perustella sillä, että luterilainen kirkko on nykyään herjahtanut moniin harhaoppisiin asioihin (esim. lapsikaste ja ainakin jotkut luterilaiset kirkot siunaavat homoja avioliittoon vaikka Raamatussa homoja vastustetaan selkeästi), etten haluaisi kuulua sellaiseen kirkkoon enkä saa itse luterilaiselta kirkolta myös mitään itselleni ( tarkoitan lähinnä siis jotain, että voisin mennä kirkkoon ja kokea Jumalan ). Mutta en ole vielä tehnyt mitään päätöstä asiasta, vaan harkitsen asiaa kunnolla ja otan asioista vielä enemmän selvää. Onneksi minulla on kuitenki paljon ystäviä, jotka ovat uskossa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
toivottavasti loppuelämäsi menee kuitenkin hyvin.
Säälittävää että uskonnot tuottavat vielä nykypäivänäkin tuollaista käytöstä ja suhtautumista.
Mun elämäni menee varmasti hyvin, kun Jeesus on mun Herra.
Mitä suhtautumisia sä tarkoitat?
Jos tota homo juttua tarkoitat niin ei mulla ole mitään homoja vastaan, et ihan ok, mut en menis niitä kirkossa siunaamaan avioliittoon kuitenkaan tai antamaan oikeutta adoptioon. Ennen uskoon tuloanikin olin tätä mieltä.
Ja mitä lapsikasteeseen tuleen niin, kun lukee Raamattua niin siellä tehdään sekin selväksi, ettei ole olemassa muuta kuin uskovien kaste. Lasten kastamisesta ei puhuta.
että malttaa olla kastamatta viattomat lapset moiseen taikauskoon, höpötykseen olemattomista jeesuksista.
Mutta monenko hermo kestää olla manipuloimatta lapsiaan moiseen satuun?
Vaikka vahinko on sattunut, ei sen saisi antaa kiertää.
Itse asias mun vanhemmat on vähän vastaan tätä juttua. Ne siis ei ole uskovaisia.
Eikä mua yritetä mihinkää käännyttää. Jumala mua kutsui ja kutsuu. Menen kasteelle, jos menen omasta tahdosta. Mut on lapsena kastettu kyllä.
...kannattais lukea Raamattua joskus, jos pidän Jeesusta olemattomana. Tai pidät tätä taikauskona. Taikauskoa on kyllä olemassa, mutta tää ei ole sitä.
Itse olen aina ollut ateisti ja vaikka mitä muuta, taikausko ei koskaan napannut. Äidin (typerästä) toiveesta minut kuitenkin kastettiin.
Mutta itse kysymykseen: sanot, ettei Raamattu ole taikauskoa ja että Jeesus oli sen perusteella olemassa. Tiedän tämän olevan jo todella vanha kysymys, mutta voisitkos tarjota vähän todisteita? Siis yksikin todiste että Jeesus oli olemassa ja oli muutakin kuin yksi sadoista profeetoista/saarnamiehistä joita siihen aikaan lähi-idässä vaelteli.
Itse erosin kirkosta aikoinani.
Tämä tapahtui sen takia, että aloin ajattelemaan asioita syvällisemmin ja kristinusko ei tuntunut olevan minulle se paras vaihtoehto.
Aloin pohtimaan henkimaailmaa. En tiedä, mistä se on lähtöisin, mutta olen päättänyt, että jokaisella elävällä on henki.
Sitä en ole päättänyt siis onko niinsanottua henkien henkeä (jumalaa).
Mikäli minä palvon omaa kuollutta isääni. On tämä henki ja minun jumalani esimerkiksi. Minä en tiedä mitään kristinuskon jumalasta verrattuna kuolleisiin sukulaisiini. Tämän takia tuntuisi järkevämmältä palvoa jotakin kuollutta tuttavaa kuin henkeä, jota ei ole koskaan tuntenutkaan.
Mutta asiaa syvemmin pohdittua miksi palvomaan vainajahenkeä, sillä ei hän ole itseäni ihmeellisempi... noh, kuollut toki.
Näiden asioiden takia erosin kirkosta, sillä en halua palvoa mitään vaikka minkään hengen olemassaoloa en kiistäkkään.
Uskon vain puhtaasti elävällä olennolla olevan henki, joka jää jäljelle vielä ruumiin kuoltuakin.
Sitten taas en usko taivas helvetti asetelmaan vaan puhtaasti siihen, että henki jää harhailemaan minne haluaakaan. Uskon siis maailmankaikkeuteen ja siihen, että toiset henget ovat pahempia ja toiset parempia, kuten me elävät ihmiset... joo tiedän, enkelit ja demonit periaatteessa. Helvetti vertauskuvallisena paikkana, jossa pahat henget ovat... Raamattuhan on täynnä tarinoita ja vertauskuvia.
En koskaan menettänyt uskoani kristittyyn jumalaan, mutta taas en kiellä minkään muun uskonnon jumalan olemassaoloakaan. En vain pidä heitä yhtään muita korkeampina voimina.
Tässä oma syyni erota kirkosta.
Sitten, että olenko ajatellut liittyä muuhun kirkkoon....
En ole ajatellut liittyä sillä uskon omalla tavallani enkä ole kuullut, että kukaan muu uskoisi ns "henkioppiin", joksi omaa ajatustapaani kutsun. Miksi siis liittyisin lahkoon ihmisiä, jotka eivät usko täsmällisesti samalla tavalla minun kanssani? Asia olisi erikseen mikäli uskonto olisi vapaampi, mutta kun uskonnossa yleensä on yksi henki ja yksi tapa uskoa ja vain yksi sallittu ajatustapa... ei kiitos minulle. ;)
Sie mietit samoja asioita kun miekin reilut 6 vuotta sitten. Mie erosin evl-kirkosta kesällä 2000 ja liityin samana kesänä vapaaseurakuntaan. Tämä siksi, että löysin Jeesuksen heidän nuortenillassaan ja tunnen sen seurakunnan hengelliseksi kodikseni. Oman pienen kotipaikkakuntani evl-kirkko ei tarjonnut siihen aikaan nuorille kuin rippikoulun. Nuortenillat tulivat myöhemmin, liian myöhään minua ajatellen.
Miun vanhemmat myös kyselivät, että onko aivan pakko tehdä näin ja onko viisasta mitätöidä kaste, jolla kastettu lapsena. Tiukka paikka se heille oli ja siitä otettiin yhteenkin muutaman kerran. Siitä huolimatta mie menin vapaaseurakunnassa kasteelle 06.07.00. Vanhemmatkin sen jossain vaiheessa hyväksyivät, vaikka isovanhemmat joskus vieläkin kyselevät, että millon sie palaat takaisin evl-kirkkoon.
Pieniä muutoksia tietysti "valtaväestön oikeuksiin" silloin tuli, eli mie en nykyään pysty toimimaan virallisesti kummina, vaikka miulla ihana pieni kummipoika onkin. Sitten miun vihkiminen on vähän ongelmallista, kun haluaisin yhden nätin evl-kirkon, mutta he eivät anna siellä vihkiä kuin oman seurakunnan/seurakuntayhtymän papin, siis vapaiden suuntien pappi ei siellä saa vihkiä. Tuleva mieheni kuuluu kyllä evl-kirkkoon, mutta se ei kuulemma muuta heidän päätöstään.
Tässä joitakin käytännössä eteentulleita juttuja ja kokemuksia. Vaan kaikesta huolimatta mie oon edelleen tosi onnellinen Jeesuksen löytämisestä ja elävästä uskosta.
Jos haluat mailailla ja vaihtaa kokemuksia, niin [email protected]
Minulla on jotenkin sellainen käsitys, että toisen pitää kuulua vain luterilaiseen, että saisi siihen kirkkoon häät sitten.. Vaihtelee varmaan kirkoista sitten? Ihan niin kuin se kirkkoon liittyminenkin, kun siihen vapaakirkkoon mihin sitten haluaisin liittyä niin pitäisi käydä aikuiskasteella, että voi liittyä siihen. Mutta se riippuu kirkosta pitääkö tämä kaste ottaa. Pitää kovin rukoilla vanhempieni puolesta, että he hyväksyvät tämän asian. Onneksi he päästävät mut sinne nuorteniltaan aina kuitenkin. Kiitos Herralle! Voisin ottaa mailisi ylös, jos joskus tulee asiaa, mutta mulla on kyllä jo paljon ystäviä joilta voin kysyä, mutta kun olet ollu samankaltaisessa tilanteessa niin.
Häistä puhuttaessa riittää, että toinen puoliso kuuluu evl-kirkkoon, mikäli haluaa evl-seurakunnan papin vihkimään. Meillä vihkijäksi pyydetty vapaakirkon pastoria, vaikka tuleva mieheni kuuluukin evl-kirkkoon. Häitä suunniteltu 1/07.
Ei se kasteella käyminen mikään "pakko ole". "Varsinaiseksi jäseneksi hyväksyttävältä edellytetään, että hän on täyttänyt 15v, on uudesti syntynyt kristitty ja tahtoo toteuttaa Vapaakirkon periaatteita". Tämä on ote Suomen Vapaakirkon yhdyskuntajärjestyksestä. ...Silti itsekin olin jo kauan mukana Vapaaseurakunnan toiminnassa ennen kasteelle menemistä, taisin olla 6 vuotta peräti. :)
Myöhemmin kävin Alfa-kurssin, siellä opetetaan uskon perusasioita ja sinne voi mennä, vaikka ei kuuluisikaan Vapaaseurakuntaan, tosin se ei ole mikään pakkokaan käydä. Tämän jälkeen aloitin pyhäkoulunopettajana ja leiri-isosena. Tosin nämä ajat ovat jo jääneet taakse, koska työni perästä vaihdoin paikkakuntaa ja täällä on todella hiljainen Vapaaseurakunta. Vaan onneksi tuossa on vähän matkan päässä toinen isompi kaupunki, jonne voi mennä tilaisuuksiin, mikäli työvuorot antavat myöten (hoitoalalla työskentelen). Olen kyllä miettinyt, aloittaisinko 1krt/kk lastenkerhon, jossa kertoisin Taivaan Isästä ja leikittäisiin tmv.
Tuo kuvaamasi "vain toinen kuuluu kirkkoon" viittaa avioliiton siunaamiseen, mikä on periaatteessa aivan eri asia kuin vihkiminen. Ks. esim.
http://www.naimisiin.info/haaopas/siunaaminen.html
Käytännössä vieraat tuskin huomaavat mitään eroa seremoniassa.
Itse asiassa ei ihan kuitenkaan.
1. ev.lut avioliittoon vihkiminen
http://www.naimisiin.info/haaopas/evlut.html
Eli jos toinen kuuluu ev.-lut kirkkoon ja toinen johonkin em. sivulla mainittuun kirkkoon, niin vihkiminen ev.lut kirkossa on mahdollinen.
2. ev.lut avioliiton siunaaminen
http://www.naimisiin.info/haaopas/siunaaminen.html eli tuo Jorin antama linkki kertoo tilanteesta, jossa toinen ei kuulu mihinkään kohdassa 1. mainittuun kirkkoon, vaan esim. johonkin ei-kristilliseen uskontoon tai ei mihinkään uskontoon.
Toisin sanoen ev.lut kirkkoon ja vapaakirkkoon kuuluvat voidaan nimenomaan vihkiä ev.lut kirkossa, ei ainoastaan siunata. Mutta totta kai luterilaisessa kirkossa vihkii luterilainen pappi, aivan kuten vapaakirkossa vihkii vapaakirkon pappi.
Olet oikeassa, kiitokset korjauksesta.
Tervehdys rauha9. Minustakin ev.lut.kirkkomme on mennyt homokeskustelussa harhaan. Piispojen pitäisi lukea Raamattua sen sijaan, että kuuntelisivat yleistä mielipidettä. Minäkin aijon erota kirkosta sinä päivänä, kun homoja ja lesboja aletaan vihkiä kirkolliseen avioliittoon. Näin ei ole tietääkseni kuitenkaan vielä virallisesti tapahtunut.
Lapsikasteen suhteen olen kuitenkin kanssasi eri mieltä. Kasteesta riitely ei kuitenkaan ole rakentavaa, joten se siitä. Eihän pelkkä kaste meitä kuitenkaan pelasta, vaan usko Jeesuksen sovitustyöhön. Minulla on ystäviä vapaissa suunnissa, eikä kaste ole ollut meille koskaan mikään ongelma.
Kirkkomme jumalanpalvelus on melko kuiva tilaisuus. En yhtään ihmettele sitä, että et saa sieltä juuri mitään. Seurakunnassa on myös muuta toimintaa. Itse toimin kansanlähetyksen piirissä ja se on ihan rakentavaa. Käy sinäkin tutustumassa kansanlähetyksen toimintaan ennenkuin vaihdat kinkeripiiriä.
Tärkeintä on kuitenkin, että löydät paikkasi jossakin seurakunnassa. Varsinkin noin hiljan uskoon tulleelle on tärkeää päästä uskovien yhteyteen ja Jumalan sanan kuulolle. Samaan taivaaseenhan tässä kuitenkin kaikki olemme matkalla kirkkokunnnasta riippumatta. Siunausta sinulle. Taivaassa tavataan.
Se on kyllä totta ettei se kaste meitä taivaaseen vie, mutta olen kuitenkin nykyään aikuiskasteen kannalla, kun olen Raamattua lukenut vähän enemmän. Mä en oikein tiedä onko meidän seurakunnassa mitään tollaistakaan toimintaa, mutta täytyy otta tietysti selvää ennen kuin eroaa. Eroamiseen on vielä aikaa kuitenkin, vaikka kuukauden päästä täytän 18. Mä käyn vapaakirkolla nyt paljon ja se antaa mulle paljon. Siellä on paljon kavereitakin, jotka ovat uskossa. Jeesuksen löysin myös sieltä. =) Katsotaan mitä teen.
Minä erosin jotta pääsisin eroon keskenään ristiinpuhuvista hihhuleista. Yksi väittää yhtä ja toinen väittää toista. Eipä tarvitse minun olla enää jumaluuksista viran puolesta mitään mieltä, kun en kirkon jäsen enää ole.