Minua kiinnostaa kysymys,olisivatko Suomi ja Saksa pystyneet valloittamaan Leningradin 1941.
Olen ymmärtänyt että Suomi pysäytti kesähyökkäyksensä vauhdissa.
Tiedän että poliittisesti ei voitu valloittaa mutta oliko voimasuhteet sellaiset että valloitus olisi ollut mahdollinen?
T.Starstruck
Olen ymmärtänyt että Suomi pysäytti kesähyökkäyksensä vauhdissa.
Tiedän että poliittisesti ei voitu valloittaa mutta oliko voimasuhteet sellaiset että valloitus olisi ollut mahdollinen?
T.Starstruck
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voimasuhteet olivat akseleiden eduksi, mutta saksalaiset tyytyivät piirittämään kaupungin nälkäkuolemaan, kun suomalaisetkin pysähtyivät vanhalle rajalle.
Rynnäkkö olisi ollut mahdollinen. Paljon ihmishenkiä se olisi kyllä vaatinut (etenkin venäläisten ja suomalaisten - uskoisin natsien jäävän tahallaan sivustakatsojiksi, suomalaisten hoitaessa likaisen työn). Jos valloitus onnistuisi, niin Suomi harkitsisi silloin kahdesti sodan jatkamisesta.
Mutta kaikki tämä on jossittelua. II maailmansodasta löytyy rutosti materiaalia. Paremmat analyysit löytynevät kirjastosta.
Saksalainen iskuosasto odotti hyökkäyskäskyä tunkeutua Leningradin keskustaan, mutta yht'äkkiä Hitler päätti muuttaa painopisteen Moskovaan ja aloittaa Leningradin piiritys. Oliko se virhe? Sen voin ainakin kertoa, että "se" on pienestä kiinni (moraalinen kvantti).
Ehkäpä Hitler suunnitteli poimivansa ensin suurimman hedelmän eli Moskovan syystalvella 1941. Tämän vuoksi olisi joukkoja keskitetty Leningradin sijasta Moskovan hyökkäykseen. Tämä hyökkäys olisi vienyt sen verran voimavaroja, että Leningradin valloitussuunnitelmasta luovuttiin ainakin toistaiseksi. Kun Moskovan valloitus epäonnistui, alkoi sodan aloite pikku hiljaa valua Saksalta Neuvostoliitolle. Tosin tämä alkoi tuntuvasti näkyä vasta pitkällisen asemasotavaiheen jälkeen. Näkyvimpänä merkkinä Staliningradissa saksalaisten tappio, sekä NL:n onnistuminen Leningradin piiritystaistelussa ja sen lopettamisessa.
Ensinnäkin Jatkosodan ns. hyökkäysvaihe päättyi – ei kesällä 1941 – vaan
joulukuussa 1941 jolloin rintamillamme alkoi ns. asemasotavaihe joka taas
jatkui aina kesäkuuhun 1944.
Leningradin piirityksen päättämiseksi Akseli-valtioiden suunnitelmiin kuului
myös kaupungin ”Elämäntien” katkaiseminen Laatokalla. Tämä oli tarkoitus
tehdä vesitse Laatokalla tai ilmavoimien avulla.
Saksalaisten sodanjohto laatikin ns. Brazil-suunnitelman Laatokan etelä-osassa
sijainneen Suhon tekosaaren valtaamiseksi syksyllä 1942. Saari oli tärkeä siinä
mielessä, että sieltä valvottiin koko Laatokkaa. Suomellahan itsellään ei ollut
sotalaivastoa Laatokalla. Suhon valtaamiseen lokakuussa 1942 osallistuivatkin
vain saksalaiset tykkilautat ja Mussolinin torpedoveneet.
Nämä tykkilautat olivat auttamattoman hitaita ja kömpelöitä maihinnousutuki-
aluksia aseistuksenaan kolme vaatimatonta 87 mm:n tykkiä;
http://www.kurkijoki.fi/dia/p3cp3/_2741.jpg
.. ja 4 italialaista torpedoveneiden tulivoima oli riittämätön Laatokalla;
http://users.tkk.fi/~jaromaa/Navygallery/Smallship/BoatGal/PMAS-Ladoga.jpg
Valtaus epäonnistui ja venäläiset tuhosivat peräti 17 saaren maihinnousuun
osallistuneesta 23 aluksesta. Tämän jälkeen Laatokalla ei enää taisteltu ja
taisteluista ehjinä selviytyneet italialaiset torpedoveneetkin siirrettiin Saimaan
kanavan kautta Itämerelle.
Tarkempi kuvaus sotatoimista Laatokalla 1941-1944 löytyy esim. täältä:
http://heninen.net/laatokka-war/english.htm
Sinänsä koko Leningradin 999-päiväinen saarto on suomalaisen sotahistorian
kannalta täysin ’kyntämätön’ sarka. Mutta ainakin minun on vaikea uskoa
että suomalaisilla joukoilla olisi ollut mahdollisuuksia osallistua Leningradin
valloitukseen sen paremmin kannaksen kuin Syvärinkään suunnalta.
Olisiko Suomen tuolloisella poliittisella johdolla (tai sodanjohdolla) ollut intoa
Leningradin valtaamiseen on tietysti toinen ja erityisen arkaluontoinen kysymys
johon tutkijoilla tuskin ihan kohta on mahdollisuuksia pureutua!
Suomessa puhutaan suomea!
http://heninen.net/laatokka-war/suomeksi.htm
Kyllä Laguksen panssareiden eteneminen pysäytettiin ihan tarkoituksellisesti ja treffit Tihvinässä jäi tekemättä. Suomalaiset olisivat varmaankin sinne päässeet, mutta sakujenhan piti tulla Syvärille tapaamaan suomalaisia aseveljiä ja sitä yhtä omaa saksalaista divisioonaa, 163.D
Kyllä Pietari olisi romahtanut, jos Suomi olisi lähtenyt hommaan mukaan täysillä. On ihan eri asia olisiko siinä ollut mitään järkeä!
http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Jatkosota/Kartat/41JoukkojenRyhmitykset.jpg
Tuota kuvaa kun katsoo, niin suomalaisilla olisi ollut aika luhyt matka sinne Pähkinälinnaan ja siis yhteys Saksalaisiin olisi saatu. Se on siis siinä LeniNgradin N:n kohdilla noin suunnilleen ja Suomalaiset oli siinä Syvärin eteläpuolella Lotinapellon kohdalle saakka.
http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Jatkosota/Kartat/cwdata/41VanhaltaRajaltaSyv%E4rille.html
http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Jatkosota/Kartat/cwdata/41Petroskoi%26AunuksenIt%E4Osa.html
Jääkärieverstiluutnantti Väinö Merikallion komentama 1.Jääkäriprikaati ja eversti-
luutnantti Sven Björkmanin komentama panssaripataljoona siirrettiin jo syyskuussa
1941 Lotinanpellolta Petroskoin rintamalle (Osasto Lagus - Historia):
http://www.lagus.org/
Ja enpä usko että nämä Savolaiset ja Karjalaiset miehet olisivat edes ’viitsineet’
lähteäkään Leningradia valloittamaan. Niillä oli kiire ’mamman’ luokse mukuloita
laskemaan. Josko olisi vaikka tullut lisää? Sitä paitsi panssareilla eteneminen olisi
ollut turhan vaivalloista Laatokan rämeikköjen ja lukuisten jokienkin takia (zoomaa
hiirellä):
http://www.around.spb.ru/maps/history/ladoga.jpg
Vaikea uskoa, että Suomalaisia Sotilaita kiinnosti juurikaan joidenkin huru-ukkojen ...
http://www.kolumbus.fi/klaus.grewendorp/delXIII.htm
... mahdollinen Leningradin henkireikien katkaiseminen:
http://www.rkka.ru/maps/ladoga.gif
Mutta jos jostain minulle tuntemattomasta syystä viittasit os. Laguksella syksyllä
1943 perustettavaan rynnäkkötykkipataljoonan porukkaa, niin nämä pojathan olivat
noihin aikoihin vielä Mius-joella Ukrainan itä-osissa ...
http://www.feldgrau.com/finland.html
Mius-joki laskee Azovan mereen Donin kanssa samaan lahteen (zoomaa kuvaa
hiirellä!): http://www.poezdnik.kiev.ua/reki/rivers_ua_map/rivers_ukraine_all.jpg
Olisipa sieltä ollut pitkä matka tulla Leningradia valloittamaan. Sitä paitsi näillä
pojilla taisi olla kova hinku ihan toiseen suuntaan – Stalingradiin, Tshetsheniaan
ja - edelleen aina Asheronin öljykentille saakka!
PS. Pahoittelen, että jotkin tietolähteet ovat saatavina vain ’ulkomaankielisinä’
Jos viittaat rynnäkkötykkipataljoonaan tulevilla miehillä suomalaiseen ss-pataljoonaan ja sen oloon Mius joella syksyllä -43, olet väärässä. Suomalainen ss-pataljoona vedettiin rintamalta talvella-43 ja kuljetettiin saksaan kotiuttamista varten, sillä palvelussopimus oli koko pataljoonalla päättymässä toukokuussa.
Kun pataljoona tuotiin Hankoon, oli kaikilla ensin loma, jonka aikana Saksa ja Suomi keskustelivat pataljoonan jatkosta. Suomen kuitenkin ilmoitettua tarvitsevansa kaikki miehet omalla rintamalla, pataljoonan jatko raukesi ja luovutettuaan saksalaiset varusteensa ja saatuaan suomalaiset tilalle, pataljoonan miehet sijoitettiin eri rintaman osille ja joukko-osastoihin, vain pieni osa sijoitettiin panssaridivisoonaan joka ei vielä tässä vaiheessa ollut saanut saksalaisvalmisteisia rynnäkkötykkejä.
Ja lähteenä on ollut:
Mauno Jokipii: Panttipataljoona, suomalaisen ss-pataljoonan historia.
Tuossa rynnäkkötykkiasiassa voit lukea Erkki Käkelän kirjan: Laguksen rynnäkkötykit.
Minä en viittaa ”ss-pataljoonaan ja sen oloon Mius joella syksyllä -43”,
vaan minä viittaan SS-Pataljoonan valmistautumiseen hyökkäykseen
Stalingradiin ja etenemiseen Kaukasukselle alkuvuodesta 1942!
SS-pataljoona saapui Mius-joen tukikohtaan 8. tammikuuta 1942, missä
se virallisesti alistettiin motorisoidulle SS-divisioona Wikingille.
Suomalainen SS-pataljoona (vajaa) liitettiin Wiking-divisioonan Nordland-
rykmenttiin. Kesäkuun lopulla 1942 täältä Mius -joen tukikohdasta ...
http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Eastern_Front_1941-06_to_1941-12.png
... alkoi saksalaisten kesäoffensiivi, jonka kohteena ei varsinaisesti niinkään
ollut Staliningrad vaan Apsheronin öljykentät Kaspianmerellä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Eastern_Front_1942-05_to_1942-11.png
Oletkos kuullut sen laulun Oi, Edelweiss, Edelweiss ... kaunis laulu! No, tässä
Operaatio Edelweiss’ssa soi eri lyriikkka, sävellaji, ja ”soittimetkin” olivat
toisenlaisia: Operaatio Edeweiss’in tarkoituksena oli Azerbaidzhanin
öljykenttien ... valloitus ..
Nobelin veljesten porauskaivoja Balahanissa, Bakun esikaupungissa:
http://www.asiaphotos.net/gallery/Other_Places/images/Other_Places0341.jpg
Saksan eteläisen Armeijaryhmittymän eteläsiiven ja siihen kuuluneen piskuisen
SS-Wiking -pataljoonankin eteneminen pysähtyi Tshetsheniassa syyskuussa 1942
johtuen osakseen Saksan suurista menetyksistä Stalingradin taistelussa.
Lopuksi, myös pari mielenkiintoista lähdettä:
Tieke, Wilhelm: Das Finnische Freiwilligen-Bataillon der Waffen-SS,
Osnabrück 1979
Tyrkkö, Jukka: Suomalaisia suursodassa - SS-vapaaehtoisten vaiheita jääkärien
jäljillä 1941 – 43, Porvoo 1961
Suomella oli mahdollisuus tuhota Murmanskin rata joka oli Leningradin "elämän ehto" ja viimeinen toivo.
Mutta Suomi katsoi länteen omaa maataan, sitä me puolustimme, hyökkääjäksi emme ryhdy.
Saksaa se ärsytti, oikeastaan "vitutti" mutta me sodimme vain samaa vihollista vastaan, eri syistä.
Saksa ei yksinään olisi pystynyt tuhomaan Leningradia, saksahan yritti kaikkensa, 900 päivän ajan taisteltiin Leningradissa Saksan ja Neuvostoliiton kesken, Suomi katseli kauempaa.
mm. Lennigradin taistelua käytetään todisteena tukeakseen Suomen "erillissota"-perustelua, miksi ei tuhota Leningradia kun on mahdollisuus?
Kyllä länsiliittoutuneet painostivat Suomea olla ryhtymättä Murmanskin radan valtaamiseen.
Ei siinä ollut hyvästä tahdosta kyse.
Kyllähän sitä liikennettä häirittiin tilapäisesti, mutta ei sitä saatu poikki kokonaan.
Saksalaiset joukot pohjoisessa eivät tosin kyenneetkään radan tuhoamiseen.
Suomen vallattua Petroskoin, rata kiersi Äänisen järven itäpuolitse.
Ei Suomi hyvästä tahdosta rataa jättänyt tuhoamatta, haluttiin vain pysyä oman maan puolustuksessa eikä tappaa Leningradin siviilejä tai tuhota sitä maan tasalle. Suomella nyt ei vain ollut mitään ideaa tuhota Leningradia ja antaa neuvostoliitolle mahdollisuutta leimata Suomea.
Totuus on että Murmanskin rata oli pommikoneen etäidyydellä ja yksi isku olisi tuhonnut radan, syitä tuhoamatta jättämiseen on kai monta ja jos kerran rataa oltaisiin yritetty tuhota tai sen haluttiin tuhoutuvan niin miksi ei osallistuttu Leningradin taisteluun? Uhreja nyt syntyy jo tietä ylitettäessä.
Tuon muurmannin radanhan suomalaiset katkaisivat Käppäselässä ja pitivät hallussaan joulukuusta -41 kesään -44. Mutta, Nl oli rakentanut yhdysradan Sorokasta Arkangeliin, se oli sitten reitti jota myöten USA.n apu kulki etelään Arkangelista. Saksahan olisi halunnut, että Siilasvuon johdolla olisi pitänyt hyökätä Sorokkaan ja näin katkaista rautatieyhteys etelään, mutta Mannerheim kielsi Siilasvuota onnistumasta tässä. Saksalaiset luulivat, että syy oli yksin Siilasvuon ja tästä syntyi skisma, joka hälveni vasta kun Mannerheim siirsi Siilasvuon etelään komentajaksi.
Tuon Arkangelista etelään johtavan radan suomalaisten kaukopartiot räjäyttämällä katkaisivat useaan otteeseen, mutta tarviketoimitusten viivästyminen laskettiin päivissä, ei viikoissa, siksi tärkeänä Nl piti radan kunnossa pitämistä ja tavaroiden kuljetuksia.
Jotain kommenttia sekaan ...
Leningradin valtaus olisi tuonut tullessaan enempi ongelmia kuin hyötyjä, esim. kaupngissa asui 4 miljoonaa ihmistä.
Niiden sijoittaminen, ruokkiminen, valvominen olisi syönyt resursseja armeijalta.
Valtaaminen myös sokkeloisessa kaupungissa on sotatoimena vaikea ja vaatii ihan omia joukkoja, siihen ei oltu varauduttu.
Myös USA:n suhtautuminen Suomeen olisi muuttunut, ehkä se olisi jopa julistanut Suomelle sodan.
Etuja tälläisesta saavutuksesta on vaikea keksiä, en usko että Saksalaisetkaan tosissaan Suomea painostivat kyseisessä taistelussa tai siihen osallistumisessa.
Kyllä se varmaan olisi onnistunut, jos siihen olisi tosissaan pyritty ...
Mutta sodassa ei ole tärkeintä jonkin "kukkulan" valtaaminen, vaan vallatun "kukkulan" pitäminen eli valtauksen varmistaminen ...