Amerikkalaisen armeijan psykiatrin Leon Goldensohnin, joka haastatteli Nurnbergin oikeudenkäynnin yhteydessä natsisyytettyjä, kirjassa Nurnbergin haastattelut ( Tammi, 2004, s.36) kerrotaan että 27:lle natsisyytetylle tehtiin älykkyystesti. Testin teki tri Gilbert.
Tulokset olivat melko kiinnostavat:
27 testatusta natsirikollisesta 7:llä ÄO oli 130 ja näiden lisäksi kahdella muulla yli 140.
Vain yhden testatuista (J. Streicher) älykkyys ei ollut yli keskiverron. Kaikien muiden oli.
Tulokset olivat melko kiinnostavat:
27 testatusta natsirikollisesta 7:llä ÄO oli 130 ja näiden lisäksi kahdella muulla yli 140.
Vain yhden testatuista (J. Streicher) älykkyys ei ollut yli keskiverron. Kaikien muiden oli.
Vastaukset 47
Vanhimmat
oli oikeassa, tappakaa älymystö!!! Maailma pelastuu!!!
Syytettyinä olivat johtajat ja jotain ominaisuuksiahan natsienkin johtajaksi nouseminen edellyttää.
Osoittaako tämä, että pelkkä äly ei tuo onnea?
Olisi kiva tietää mikä oli Aatun ÄO.
Rytihän mainitsi Aatua muistaakseni nerokkaaksi, ehkä tosin kieli ruskeana.
Luin joku aika sitten Tieteen Kuvalehdestä tutkimustuloksesta, jonka mukaan "tyhmät" pärjäävät paremmin älykkyystesteissä.
Ne tyhmät siis. Valaisetko hieman.
Mielestäni tyhmyyttä/älykkyyttä ei voi määritellä tai asettaa jonkinlaiseen muottiin. Nämä ÄOt ovat peräisin USAsta, jossa on aina yritetty mitata kaikkea mahdollista.
Esim: Olet automekaanikko. Saat huonon tuloksen "älykkyystestistä". Tunnustatko olevasi tyhmä? Tuskin. Osaat kuitenkin korjata auton! Olen lääketieteen professori. Saan huippupisteet "älykkyystestistä". En ymmärrä autoista kuitenkaan mitään. Osaan kuitenkin määritellä oikean diagnoosin. Kumpi meistä on älykkäämpi?
Autistit oppivat vaivalloisesti puhumaan ja ovat henkisesti lapsen tasolla (=tyhmiä?), mutta maalaavat näyttävästi ja pimputtelevat pianoa Mozartin lailla.
Kaikki nämä älykkyystestit ovat siis mielestäni puppua. Psykologian tunneilta jäi mieleen, että ihmisen oppimiseen vaikuttavat perimä, ympäristö ja oma halu. Jos kaikki osa-alueet suosivat, niin voi oppia mitä tahansa ja miksi tahansa.
Ja muistan hyvin, kun näin kirpparilla kirjan "Näin opit vastaamaan oikein älykkyystesteissä". Älykkyystesti (mikä on kuvasarjan seuraava kuvio?) perustuu logikkaan. Onko se älyä? Ei minusta.
P.S. Olin älykkystestin mukaan keskimääräistä älykkäämpi. Koulutodistuksen ka. oli 7.8. En ymmärrä autoista mitään. Olenko siis älykäs?
että kutakuinkin kaikki suomalaiset koululaiset saavat sellaisista 'perusälykkyystesteistä' keskivertoa parempia tuloksia koska niissä mitataan useimmiten juuri sitä loogista päättelykykyä, johon koulussa harjaannutetaan.
Minäkin sain keskivertoa paremman tuloksen, eikö se jo todista jotain. Niistä testeistä siis.
Sekoittamalla älykkyystesteihin kaikkea mahdollista, kuten lääkärin diagnoosin, automekaanikon työn, oppimisen voi tienkein sanoa, ettei älykkyystesti mittaa mitään ja on hyödytön.
Sekoittamisessa on kyse vähän samasta kuin sanoisi, ette sadan metrin juoksuajalla ole merkitystä, koska osaa painia hyvin. Tai kysymysmuodossa olenko hyvä sadan metrin juoksija, jos painin hyvin?
nyt meni loppukin uskottavuus
Tuota seikkaa ei ilmeisesti ole mm. juutalaisten ja voittajavaltioiden taholla juurikaan ääneen huudeltu (ainakaan en ole tuohon asiaan jostain syystä koskaan törmännyt ennen tuota kirjaa) koska se ilmeisesti oli heidän kannaltaan "valitettava" ja ei-toivottu tulos.
He olisivat todennäköisesti huutaneet riemusta jos olisikin ollut asia ihan päinvastoin.
Aivan samoin nykyään ei kai voi tutkia ja vertailla esim. eri ns. rotujen tai väestöryhmien älykkyyksiä millään tavoin joutumatta joltain taholta leimatuksi rasistiksi. Ilmeisesti ihan pätevienkin ja objektiivisten mittausten mukaan esim. monien afrikkalaisten maiden ihmisten keskimääräinen ÄO on siellä 70-80 tienoilla. JOS se on totta, niin sitten se on totta. Turha sitä on pillastua.
Toinen mahdollisuushan tietenkin on että teeskennellään että kaikkien rotujen ja kansojen keskimääräinen ÄO on ihan täsmälleen sama ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Eli keisarilla on vaatteet vai onko hän sittenkin munasillaan...
Älykkyyden mittaamisessa on sellainen ongelma, että älykkyyttä on niin monta lajia.
Älykkyyden mittareitakin on monenlaisia, voidaan mitata eksperientaalista älykkyyttä, komponentiaalista älykkyyttä, kontekstuaalista älykkyyttä tai erotella kielellistä ja suoritusälykkyyttä WISC- tai WAISS-mittarein. Voidaan mitata nopeutta, muistia, havaintoa, päätelykykyä, mutta älykkyyteen kuuluu myö sosiaalinen älykkyys.
Jos pitäisi keksiä joku todellinen älykkyysmittari niin se voisi olla sellainen, jossa yksilö laitetaan hänelle täysin uuteen tilanteeseen vieraaseen ympäristöön ja katsottaisiin miten hän selviää. Moni 'nero' todennäköisesti menestyisi huonommin kuin tavallinen tallaaja.
Ja nyt:
"Tuota seikkaa ei ilmeisesti ole mm. juutalaisten ja voittajavaltioiden taholla juurikaan ääneen huudeltu..."
Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Aina silloin tällöin kuulee kommentteja 'poliitikot ovat tyhmiä' mutta ei se voi olla niin: jotta ihminen nousisi yhteisössään johtavaan asemaan esim. kansanedustajaksi tai vaikka natsipuolueessa merkittävään asemaan niin hänellä täytyy olla jotain lahjoja. Typerykseltä se ei onnistu. Toisekseen avauksen mukaan kaksi kolmasosaa testatuista natseista sijoittui äo:ltaan jonnekin lievästi keskiverron yläpuolelle. Olen oikeastaan yllättynyt, että joukossa oli joku alle keskiverron: hänellä oli varmaan lahjoja, joita ei mitattu.
"..monien afrikkalaisten maiden ihmisten keskimääräinen ÄO on siellä 70-80 tienoilla"
Eli kysymys on siitä mitä mitataan. Mikä olisi tulos, jos ko. ihmiset eläisivät länsimaisessa kulttuurissa täkäläisen koulutuksen piirissä ja olisivat jossain määrin tottuneita ratkomaan sellaisia pulmia, joita testeissä käytetään?
Jonkin linkin ÄO:sta?
Itse olen tiede.fi palstalla käynyt vääntöä, johtuuko USA:n mustien köyhien rikollisuus matalasta ÄO:sta, mutta en ol löytynyt netistä mtiään, joka todistaisi, että ÄO ei ole mikään objektinen älykkyysmittari, jolla voi moisia asioita selittää. Tätä kun jotkut tieteelliset rasistit ovat ehdottaneet selitykseksi. Vastaavasti kiinalaisten matalat rikollisuusluvut kuulemma johtuvat korkeasta ÄO:sta...
Olen itse ollut älykkyystestien kanssa tekemisissä muuten kuin netin kautta, en valitettavasti osaa ohjata millekään linkille. Psykologian laitoksen kirjastosta löytyy kyllä.
ÄO-testi mittaa sitä mitä se mittaa eli kykyä päätellä loogisia suhteita. Meidän kouluopetuksemme itseasiassa harjaannuttaa sellaiseen ja siksi varsinkin nuoremmat suomalaiset pärjäävät testeissä kohtuullisen hyvin.
"...johtuuko USA:n mustien köyhien rikollisuus matalasta ÄO:sta..."
En kyllä ymmärrä miten asioiden loogisten suhteiden hahmottamiskyky pitäisi ihmisen pois rikollisista puuhista. Tai heikompi kyky panisi rötöstelemään. Ajatuksessa ei äkikseltään tunnun olevan mitään mieltä.
"Vastaavasti kiinalaisten matalat rikollisuusluvut kuulemma johtuvat korkeasta ÄO:sta..."
Kiinalaisten ylivertainen yhteiskuntajärjestelmä ja matalat rikollisuusluvut johtuvat kenties molemmat korkeasta ÄO:sta :D
että eihän se linkin tarvii liittyä suoraan esittämääsi erityisongelmaan.
Yhdysvalloissa ollaan käsittääkseni nykyisin aika pitkälle hyväksytty Howard Gardnerin teoria älykkyyden lajeista. Se on pikemminkin täydentymässä kuin karsiutumassa. Seuraavassa on perusjutut aiheesta:
http://www.infed.org/thinkers/gardner.htm
"En kyllä ymmärrä miten asioiden loogisten suhteiden hahmottamiskyky pitäisi ihmisen pois rikollisista puuhista". Täh? Ehkä varmaan siksi että kykenee hahmottamaan syy-seuraussuhteita ja riskejä.
Olihan Göbbelskin väitellyt tohtori
Mengele jopa kahdesti väitellyt tohtori. Keskusturvallisuuspalvelu RSHA:ssa, jonka osa mm. Gestapo oli, suuri osa virkailijoista oli tohtori- ja lisensiaattitasoisia.
Eivät nuo tulokset minusta kovin mullistavia ole, koska jotain älyn nokkeluutta vaatii päästä maan johtoasemaan. Siis tulokset osoittavat, että yksi jäi alle keskiarvon ja 27:stä 18 alle 130 ÄO:n. Mikä oli testin normaalijakautuma?
Kun muistelee psykologian peruskurssia jossain 50-60-luvun taitteessa, kovin olivat erilaisia käsitykset älykkyydestä siihen aikaan. Ja onpa totisesti tapahtunut muutamassa vuosikymmenessä niin rajua muutosta, ettei enää voi sanoa puhuvansa edes samasta asiastakaan kuin silloin.
Silloin käsitteen "älykkyys" kulttuurisidonnaisuus oli jonkinlainen julkilausumaton itsestäänselvyys, eli "älykkyys" oli psykologien tapa ilmaista sitä mitä pitivät ihmisessä arvokkaana. Käsitteen ensimmäiset eksaktisoinnit olivat yrityksiä kehitellä erilaisia osa-alueita, faktoreita. Kun se ei varsinaisesti selvyyttä lisännytkään, mentiin metriikan suuntaan eli kehitettiin mittausmenetelmiä matemaattisemmiksi. Eli puettiin koko epäselvä käsite täsmällisen psykometriikan kaapuun. Substanssin epämääräisyys ratkaistiin mittausvälineen täsmällisyydellä.
Nyt kuvitellaan jopa julkilausuen että "älykkyys" olisi jokin objektivoitu kohde jota voitaisiin mitata yhtä eksaktisti kuin vaikkapa ihmisen pituutta tai painoa. Ja tällaiseen lähtökohtaoletukseen (!) perustuen on sitten uskottu siihen että myös "älykkyys" on sellainen ominaisuus joka jakautuu väestössä jonkin normaalijakauman mukaan.
Ja nyt sitten yksi kaveri kyselee että mikähän oli normaalijakauma silloin kun natsirikollisten äo:t mitattiin.
Ja tämä tapahtuu historian palstalla.
Ai kun kiva.
"Ja nyt sitten yksi kaveri kyselee että mikähän oli normaalijakauma silloin kun natsirikollisten äo:t mitattiin. "
Aloituksessa älykkyystestien tulokset ilmaistiin numerolla eikä pelkkä numero kerro älykkyyttä suhteessa väestöön ellei normaalijakauma ole tiedossa. Ja aloittajan tarkoitus oli osoittaa natsien korkea älykkyys, joka minusta ei ollut kovin ihmeellistä eikä erikoista normaalijakaumalla 24.
"puettiin koko epäselvä käsite täsmällisen psykometriikan kaapuun"
Käsite ei ole epäselvä jos pitää mielessä, että älykkyydellä tarkoitetaan sitä mitä on mitattu eikä sotke siihen automekaanikon taitoja. Emmehän me valitse keihäänheiton voittajaakaan sen mukaan miten hyvin hän korjaa autoja. Mutta monille tuntuu olevan tärkeää, että älykkyys olisi jotain muuta kuin mitä sen mittaamiseen kehitetyn testin tulos on eli keihäänheiton voittaja valittaisiin muilla mittareilla kuin heittämälllä keihästä.
>> Käsite ei ole epäselvä jos pitää mielessä, että älykkyydellä tarkoitetaan sitä mitä on mitattu
Sulle on nyt jäänyt hukuksiin se että natsipomoja mittailtiin reilut puoli vuosisataa sitten. Silloin kukaan ei vielä puhunut normaalijakaumista tässä yhteydessä.
>> monille tuntuu olevan tärkeää, että älykkyys olisi jotain muuta kuin mitä sen mittaamiseen kehitetyn testin tulos on eli keihäänheiton voittaja valittaisiin muilla mittareilla kuin heittämälllä keihästä
Keihäskaaren pituus mitataan kylläkin metreillä ja senteillä. Ihan samoilla mitoilla kuin mitataan esim. ihmisten pituutta. Se millä älykkyyttä mitataan on epäselvää. Siihen jää vastaukseksi vain että sitä mitataan sillä itsellään. Ja lujassa uskossa siihen että kyseessä olisi jokin mitattavissa oleva asia, joka joidenkin muiden ominaisuuksien (kuten vaikkapa ihmisen pituuden) tapaan jakautuisi väestössä jonkin normaalijakauman mukaan.
Älykkyystestien kritisoijat perustelevat usein kritiikkiään sillä, etteivät älykkyystestit huomio joitain muita ihmisen ominaisuuksia tai taitoja.
Mielestäni pitkä on vain pitkä eikä keihäänheiton maailmanmestari ja älykkyystestissä pärjännyt on siinä älykäs eikä välttämättä autonkorjaamisessa. Autonkorjaamisessa taitava voi olla myös älykäs mutta lyhyt ja heittää keihästä pitkälle.
Toisistaan riippumattomat mittaukset jakautuvat tietääkseni normaalijakauman mukaisesti ja kun kritisoit sitä, niin sinulla lienee jotain tietoa ettei normaalijakauma päde, mutta epäilen hiukan onko.
"Älykkyystestien kritisoijat perustelevat usein kritiikkiään sillä, etteivät älykkyystestit huomio joitain muita ihmisen ominaisuuksia tai taitoja. "
Kysymys on enemmänkin siitä, että asetetaan kysymys "mitä on älykkyys" tai "mitä älykkyyteen kuuluu" ja pohditaan sitten miten sitä voitaisiin mitata. Tavallisimmin älykkyystestit ovat mitanneet loogisten suhteiden tajua, havainnon nopeutta ja tarkkuutta jne. Niiden tulokset kertovat loogisten suhteiden tajusta. Mutta onko loogisten suhteiden hyvä hahmottamiskyky älykkyyttä vai kuuluuko älykkyyteen muuta kuten vaikkapa sosiaalinen älykkyys. Nykyään ollaan useimmiten sitä mieltä, että kuuluu.
Luulisin, että kirjoittaja nimimerkillä kiva-kivempi tarkoittaa juuri tätä älykkyys-käsitteen muuttunutta sisältöä.
Älykkyystestien kritisoijana en suinkaan väitä etteivät älykkyystestit huomioi joitain muuta kuin "älykkyyttä". Väitän ettemme tiedä mitä ne huomioivat.
Kas keihäänheiton suoritukset jäsentyvät yleisesti käytössä olevan suureen ja sen yksiköillä mitatun mittaustuloksen perusteella. Mitään tämänkaltaista ei älykkyystestauksessa ole käytettävissä. On vain aiemmin suoritettuja testejä, ja yrityksiä mahdollisimman edustavia koejoukkoja käyttäen kalibroida uusia testejä. "Toisistaan riippumattomat mittaukset" on vähän hassu sanonta, kun oikeastaan käytännössä kaikki testit ensin säädetään antamaan samoja tuloksia, ja totta kai ne sitten antavatkin.
Kuten aiemmin totesin, käsitykset "älykkyydestä" ovat muuttuneet aikalailla sen viidenkymmenen vuoden aikana jona minä olen psykologiaa seuraillut. Jos joku väittää tietävänsä mitä kaikkea käsitteeseen voisi sisältyä ja liittyä, valehtelee. Psykologiassa todellakin vallitsee yhtä aikaa käsitesekaannus ja empiirinen metodi.
Tämäkin keskustelu on lähtenyt liikkeelle älykkyystesteihin liitetyistä asenteista. On nähty älykkyystestien kertovan jostain jotain. Minusta älykkyyden käsitteeseen ja testaamiseen liittyy niin paljon kysymysmerkkejä, ettei mihinkään tuollaisiin asenteellisiin odotuksiin ole aihetta. Ja tämä on asia, joka tällaisissa yhteyksissä pitää aina tuoda esiin.
Golemanin tunneälystähän oli äskettäin kirjoitus Helsingin Sanomissa. Sosiaalisesta älykkyydestä en ole tainnut kuullakaan. Mutta totta se on, että jos älykkyydestä täytyy keskustella mitä se on, ei sitä voi mitatakaan. Ja ainakin jotkut ihmiset ovat taipuvaisia sisällyttämään älykkyyteen kyvyn suoriutua erilaisista tehtävistä tai sosiaalisista tilanteista. Kun älykkyystestit mittaavat lähinnä nopeutta suoriutua loogisista päätelmistä, niin jos älykkyyden määritelmän jättää sille tasolle ongelma poistuu. Aika paljon yksinkertaistaen jos mietimme mitä keihäänheitto on, emme todennäköisesti osaa mitata heiton pituutta, koska osa haluaa tarkastella vaikka heittäjän suoritusta ja arvioida sitä tyylipisteillä.
Tuossa natsien testissä kumminkin oli testattu jollakin älykkystestillä tai sen tapaisella ja saatu jotain lukemia natsien johtajille ja paheksuntaa näytti herättävän ainakin kysymykseni millä keskihajonnalla.
Ne keihäänheiton tulokset ilmoitetaan tosiaan metreinä ja älykkyystestien tulokset asteikolla, jossa 100 on väestön keskiarvon kohdalla. Puolet väestöstä saa keskiarvon alla olevia tuloksia ja puolet yli sadan.
Akateemisesi voitaisiin keskustella mitä älykkyys on ja mysö mitä keihäänheitto on. Onko keihäänheitto sitä, että annetaan tyylipisteitä vai mitataanko keihään lennon pituus vai niiden kombinaatio. Samalla tavalla kuin älykkyystestejä joku voisi ihmetellä keihäänheittoa. Mutta kun me keihäänheitossa olemme sopineet, että mitataan keihään lennon matka metreinä ja käytämme Pariisissa varastoitua metrin tankoa standardina. Voisimme hyväksyä, että älykkyys on älykkyystesteillä mitattua nopeaa suoriutumista loogisista päättelytehtävistä. Jätetään älykkyyden neurofysiologiset detaljit pois niin kuin me jätämme keihäänheitonkin tyylipisteytyksen.
Kun kerran olet psykologiaa seurannut, niin miten suhtaudut psykologisiin testeihin, joissa sentään ei ole edes oikeaa tai väärää vastausta kuten älykkyystesteissä on aina. Tarkoitan että psykologiset testit ovat astetta sumuisempia kuin älykkyystestit.
Muuten, älykkyystestien tulokset tietääkseni normitetaan siten, että keskiarvo asettuu sataan ja pisteytetään siten, että joku osa väestöstä/testatuista saa esimerkiksi 132 tai yli riippuen mikä on keskihajonta.
Golemanin tunneäly on vielä tuoreempaa teoriaa kuin laiskasti viittaamani sosiaalinen älykkyys, jonka tieteellisempi nimi on interpersoonallinen älykkyys. Se on yksi Gardnerin älykkyysluokittelun kategoria, muut ovat siis loogis-matemaattinen älykkyys, kielellinen älykkyys, musiikillinen älykkyys, visuaalis-spatiaalinen älykkyys, ruumiillis-kinesteettinen älykkyys ja intrapersoonallinen eli intuitiivinen älykkyys. Gardnerin teoriasta tällainen linkki:
http://www.infed.org/thinkers/gardner.htm
Tunneäly on vähän sellainen yhdistelmä inter- ja intrapersoonallisesta älykkyydestä lisättynä joillakin uusilla piirteillä.
Vielä uudempi termi henkinen äly, josta on kirjoittanut ainakin Dana Zohar. Zoharin teoria kyllä menee jo mitattavuuden tuolle puolen...
"Tuossa natsien testissä kumminkin oli testattu jollakin älykkystestillä tai sen tapaisella ja saatu jotain lukemia natsien johtajille ja paheksuntaa näytti herättävän ainakin kysymykseni millä keskihajonnalla."
Joku testi on tehty ja oletettavasti siihen aikaan mitattiin loogis-matemaattista älykkyyttä. Testin tulos ei sinänsä ole minusta kovin ihmeellinen. Ihmeellistä olisi, jos johtavissa asemissa olevat eivät olisi älykkäitä. Joku testatuistahan oli keskiarvon alle, hänellä oli luultavasti sitä interpersoonallista älyä TAI jotain muuta.
Älykkyystestaamisen historiallinen lähtökohta oli kehityspsykologiassa, eli seurattiin lapsen normaalikehitystä ja yritettiin löytää kehityksellisiä kiintopisteitä, jotka mahdollistaisivat yksittäistapausten vertailemisen. Ajateltiin siis tietynikäisen lapsen pystyvän tiettyihin suorituksiin, eikä käsittääkseni edes koettu kovin syvällisenä ongelmana kriteerien kehittelyä tämän lähtökohdan tarkkaan määrittelyyn. Kehitettiin henkisiä valmiuksia koskeva käsite "älykkyysikä", jonka suhde fyysiseen ikään, eli jakolaskun tulos nimettiin "älykkyysosamääräksi". Jos joku osoittautui olevan yksitoistavuotiaan tasolla vaikka hän oli vasta kymmenvuotias, hänen älykkyysosamääränsä oli 11:10 = 110, kuten se lukuarvona ilmoitettiin.
Psykometristä näennäiseksaktiutta on sittemmin tullut mukaan kuvaan, ja niinpä nykyisin on mahdollista kuvitella että olisi todellakin olemassa jokin "asteikko, jossa 100 on väestön keskiarvon kohdalla". Mielikuva asteikosta vastaa mielikuvaa mittanauhasta, ja siinä missä psykologian historiassa jäi erilaisten henkisten kykyjen määritteleminen epämääräiseksi, siinä nyt jää epämääräiseksi tämän mitta-asteikon itseriittoisuus. Kun keihäskaaren pituutta mitataan metreillä ja senteillä, pituus-suure ja mittayksiköt ovat asioita joilla on sama pätevyytensä myös yleisessä käytössä ja merkityksessä. Sen sijaan älykkyys-suure ja sen näennäinen mitta-akseli periaatteessa määrittelevät toisensa, sikäli kun nyt sitten mistään määrittelemisestä voidaan puhua, kun määrittelemisen yleensä katsotaan edellyttävän jotain ulkopuolisia, yleisesti näkyviä kriteereitä. Miten jokin asia voidaan kalibroida sillä itsellään?
Psykometrinen painotus on tässä luonut harhan, että metodin eksaktisuus siirtyisi itse tutkimuskohteen eksaktisuudeksi. Vielä kun käytetään erilaisia keskihajontoja, monen maallikon mielestä älykkyysmittaukset näyttävät absoluuttisen määritellyiltä ja päteviltä. Tosiasia kuitenkin on, ettei henkisten resurssien todellisesta laadusta toistaiseksi tiedetä tarpeeksi, ja että mittauksiin liitetään hirvittävä määrä merkityksiä vaikka mitään pohjaa sellaisille merkityksenannoille ei olisi.
Älykkyystutkimus on se psykologian osa-alue, jossa on helpointa nähdä että "psykologia on nuorta tiedettä, jossa vallitsee yhtä aikaa käsitesekaannus ja empiirinen metodi". Tämä toteamus on Ludwig Wittgensteinin suusta, ja sattumoisin muuten Wittgensteinia pitävät jotkut arvioijat historian kaikkien aikojen älykkäimpiin kuuluneena ihmisenä. Psykologiaa koskevassa arviossaan Wittgensteinia kannattaa kuunnella, ja se merkitsee, että älykkyystestaamista ei kannata pitää kovin korkeassa kurssissa. Henkisistä resursseista ei ehkä saada mitään oikeaa kuvaa niiden mielikuvien perusteella joita niihin nyt liitetään.
Ns. projektiiviset testit, esim. perinteiset Wartegg ja Rorschach, eivät varmasti sijoitu samalle akselille älykkyystestien kanssa, eikä niistä siten voi sanoa että ne olisivat jotenkin "astetta sumeampia". Projektiivisilla testeillä yritetän saada tutkittava tuottamaan omilla ehdoillaan jotain mahdollisimman omaa. Psykologit ovat näiden testien tulkitsemiseen sillä lailla harjaantuneita, että samat testitulokset saadaan vaikka testit arvioitettaisiin useammilla psykologeilla. Kuitenkaan näidenkään testien kertomaan ei suhtauduta muuta kuin viitteellisenä tietona -- siis ihan erilaisella varovaisuudella kuin mitä tällaisilla keskustelupaltoilla suhtaudutaan todella "sumeisiin" älykkyystesteihin.
Psykoanalyytikot myöskin "kalibroivat" oman mitta-asteikkonsa, eli analysoivat toisensa ja sitä kautta luovat yhteisen pohjan tekemilleen persoonallisuuanalyyseille. Psykoanalyysi on joutunut viime aikoina kärsimään kaikenlaisista sitä vastaan suuntautuneista hyökkäyksistä, joista osa nousee tunteiden, osa yksipuolisten ja harhaisten tieteenfilosofisten oppien pohjalta, mutta analyyttisen ajatteluperinteen ydin on niin vahva että luulen sen kestävän ainakin nämä nykyiset iskut. Teoriapuolella ilmenevässä vastustuksessa on psykologian piirissä paljolti kysymys juuri tuosta samasta psykometriikan mukanaan tuomasta harhasta, osin taas yleisistä tieteenfilosofisista harhoista eli uskosta ns. tieteelliseen realismiin.
Interpersonaalinen olikin tuttu termi. En vain tunnistanut, että tarkoitit sosiaalisella älykkyydell sitä.
Olen samaa mieltä, etteivät natsien tulokset vaikuta erikoisen hyviltä tai huonoilta. Alle keskiarvon jäänyt natsijohtaja ei ole minusta erikoista, koska johtajaksi nyt vain ei valita älykkyyden perusteella pelkästään. Huipputuloksia saavien looginen nopea päättelykyky ei pitkälle vie, jos tunnepuolella tökkii pahasti.
"Sen sijaan älykkyys-suure ja sen näennäinen mitta-akseli periaatteessa määrittelevät toisensa, sikäli kun nyt sitten mistään määrittelemisestä voidaan puhua, kun määrittelemisen yleensä katsotaan edellyttävän jotain ulkopuolisia, yleisesti näkyviä kriteereitä. Miten jokin asia voidaan kalibroida sillä itsellään? "
Kysehän on pitkälle tilastomatematiikasta, keskiarvoa merkitään sadalla. Sadalla voitaisiin myös merkitä keskiarvoa suuren keihäänheittäjäjoukon heittotulosten keskiarvoa, ja ilmasta euroopan mestarin tulos suhteessa keskiarvoon, mutta metri on kätevämpi.
"mittauksiin liitetään hirvittävä määrä merkityksiä vaikka mitään pohjaa sellaisille merkityksenannoille ei olisi."
Aivan, eikä pitäisi sekoittaa loogista päättelykykyä mihinkään johtajanominaisuuksiin, moraaliin, tunteisiin jne. Looginen päättelykyky olkonn vain loogista päättelykykyä.
"Psykologit ovat näiden testien tulkitsemiseen sillä lailla harjaantuneita, että samat testitulokset saadaan vaikka testit arvioitettaisiin useammilla psykologeilla."
Saan sen käsityksen, että pidät psykologisia testejä jollain tavalla tarkempina kuin älykkyystestejä, vaikka psykologit arvioivat psykologisten testien tulokset. Eli voisi kysyä testataanko psykologisella testillä testattavaa vai psykologia. Älykkyyystestien ero on se, ettei arvoijalla ole tekemistä testin tulosten arvoimisessa sen jälkeen kun testi on normitettu.
Oikeasti mainitsemasi testien arvioittaminen monella psykologilla on yritys tilastollisesti validoida testiä, eli samaa perustaa kuin älykkyystesteillä. Validointijoukko psykologisissa testeissä vaan on ulkoinen arvioija ja ongelmana arvioijan vaikutus tuloksiin.
Kärjistäen vertaamalla urheiluun, psykologiset testit joissa psykologi tulkitsee tuloksia, ovat kuin kaunolustelukilpailua. Älykkyystestit kuin keihäänheittoa ja mäkihypyssä molempia.
Älykkyystestit antavat tuloksen, mutta oikeasti emme tiedä mitä on tehty. Ehkä on heitetty keihästä, ehkä ei. Aiemmin psykologian historiassa tulos on saatu laskemalla osamäärää ja nyttemmin käyttämällä tilastomatematiikkaa, mutta koko ajan on ollut epäselvää mitä laatua määrä on.
Esimerkiksi "looginen päättelykyky" on verbaali-ilmaus, kieli- ja mielikuva, jota saatetaan käyttää mutta jonka sisältöä ei määrittele mikään. Testeillä sanotaan mitattavan loogista päättelykykyä, mutta kyseessä on vain nimi joka testaamisen kohteelle on annettu. Itse asiassa emme tiedä tästä "loogisesta päättelykyvystä" oikeastaan mitään, se määrittyy vain testin tehtävien kautta. Emme esim. tiedä missä ja miten tämä "looginen päättelykyky" syntyy, miten se liittyy muihin persoonallisuutta kuvaaviin käsitteisiin, esim. luovuuteen, induktiiviseen tai dedukstiiviseen päättelyyn, syysuhdeajatteluun, jne. Kun jokin asia kuvitellaan tiedetyksi (ja pahimmassa tapauksessa jopa selitetyksi) sillä että sille annetaan nimi, kyseessä on tuo Wittgensteinin mainitsema käsitesekaannus. Toistan vielä hänen lausumansa: "Psykologia on nuori tiede, jossa vallitsee yhtä aikaa käsitesekaannus ja empiirinen metodi."
Pitää nähdä, että epäselvyys sijaitsee paljon syvemmällä kuin siinä että varotaan vetämästä yhteyksiä esim. "loogisen päättelykyvyn" ja "johtajuuden" välillä. Jos haluaisin esim. väittää että "päättelykyky" onkin paljon muuta kuin yksilöominaisuus, esimerkiksi että se on pohjimmiltaan sosiaalinen ominaisuus, jonka sisältö ei kokonaisuudessaan palaudu yksilötasolle, aivan kuten "johtajuudenkaan" sisältöä ei voi määritellä yksilötasolla, eikä oikeastaan koko johtajuutta ole olemassakaan puhtaana yksilöominaisuutena -- kukaan ei tällaisia väitteitä nykytiedon varassa voisi kumota.
Totean vielä uudestaan, että projektiiviset testit ovat eri maaperällä kuin älykkyysmittaukset, eikä näitä voi verrata toisiinsa. Ei siis ole niin että "oikeasti testien arvioittaminen monella psykologilla on yritys tilastollisesti validoida testiä, eli samaa perustaa kuin älykkyystesteillä". Projektiivisilla testeillä etsitään psyykenominaisuuksia joista ei vallitse samanlaatuista käsitteellistä epäselvyyttä kuin mikä käsitteseen "älykkyys" liittyy. Jos "älykkyys" voitaisiinkin liittää täsmällisin määritelmin muuhun psykologian käsiteperheeseen, ongelmat olisivat ohi. Mutta operationalistiseen määritelmään älykkyys-käsitteen sisällöstä on aikanaan päädytty juuri siksi ettei ulkopuolelta tulevia määritelyjä ole pystytty kehittämään.
Älykkyystestejä ei voi verrata urheilukilpailuihin koska ei voida täsmällisesti nähdä missä lajissa kilpa käydään. Kuitenkin sekä hurraahuutajia että buuaajia tuntuu älykkyystestien ympärille kertyvän samanlaiset massa kuin olympialaisiinkin.
"Emme esim. tiedä missä ja miten tämä "looginen päättelykyky" syntyy, miten se liittyy muihin persoonallisuutta kuvaaviin käsitteisiin, esim. luovuuteen, induktiiviseen tai dedukstiiviseen päättelyyn, syysuhdeajatteluun, jne"
Ymmärrän mitä tarkoitat, ettei kaikkia älykkyyden ominaisuuksia tunneta. Emme tiedä keihäänheitostakaan miten se syntyy, miten se liittyy luovuuteen, persoonaan ja fysiologiaan mutta silti mittaamme keihään lentoradan pituuden ja voittaja on se, joka heittää pisimmälle.
Siksi itse vähättelen natsien älykkystestissä saamia tuloksia, koska ne loppujen lopuksi kertovat vain menestyksestä yhdessä testissä. Testissä joka oletettavasi pyrki mittaamaan testattavan loogista päättelykykyä. Mielestäni älykkyysosamäärä on vain testin tulos eikä juuri muuta. Tuloksesta on paha tehdä mitään johtopäätöksiä ja arvioita testattavan mistään muista ominaisuuksista kuin juuri siitä, mitä on testattu.
>> Ymmärrän mitä tarkoitat, ettei kaikkia älykkyyden ominaisuuksia tunneta. Emme tiedä keihäänheitostakaan miten se syntyy, miten se liittyy luovuuteen, persoonaan ja fysiologiaan mutta silti mittaamme keihään lentoradan pituuden...
Ei. Näin ongelmaa ei pidä ymmärtää. Perusjäsennys ja painotukset ovat aivan toiset. Käsite älykkyys ei ole määritteettömyydessään samassa sarjassa kuin esim. urheilulaji keihäänheitto.
Älyykkyys on jo pitkään psykologiassa elänyt käsite, joka alusta alkaen on ollut sekaannuksen kohteena. Käsite on aikanaan syntynyt kun on yritetty kuvata jotain inhimillistä (kehitys)ominaisuutta, mutta mittaaminen on sitten mennyt omia menojaan, eikä se suinkaan ole täsmentänyt käsitteen sisältöä vaan pelkästään luonut harhan täsmällisyydestä. Emme me edes tiedä onko käsitteen sisällä yhtään mitään. Voi olla, ettei ole mitään yhtä asiaa "älykkyys".
Jostain syystä tarvitsemme aina jonkin nimen sille "keihäänheitolle" jonka tuloksia mitataan. Mutta valitettavasti "älykkyys" ei toistaiseksi pidä sisällään mitään tarkkaa. Se ei ole sellainen havaittavissa oleva käsite kuin keihäänheitto, jota voidaan edelleen analysoimalla jakaa osatekijöihin. "Älykkyys" on toistaiseksi yhtä kehittymätön käsite kuin sen vastakohtana ollut "hullu". Tiedämme nyt ettei maailmassa ole ihmistä joka olisi jotenkin yleensä vain "hullu", mutta silti kuvittelemme että olisi olemassa ihminen joka olisi "älykäs". "Hulluus" hävisi maailmasta kun psyyken sairauksia opittiin erittelemään ja tuntemaan tarkemmin, samoin voi käydä nyt vain leiman tavoin toimivalle käsitteelle "älykkyys".
"Psykologia on nuori tiede jossa vallitsee yhtä aikaa käsitesekaannus ja empiirinen metodi."
Olen varmaan sanonut nyt tästä aiheesta sen minkä siitä tässä keskustelussa pystyn sanomaan.
""Älykkyys" on toistaiseksi yhtä kehittymätön käsite kuin sen vastakohtana ollut "hullu"".
Olen aina pitänyt älykkyyden vastakohtana tyhmyyttä ja kun sinä pidät vastakohtana hulluutta, niin me aivan varmasti puhumme eri asioista.
Mutta tavallasi totean että olen pointtini natsien älystä kirjannut ja vähän muutakin.
... korjaan:
>> kun sinä pidät vastakohtana hulluutta, niin me aivan varmasti puhumme eri asioista
En pidä älykkyyden vastakohtana hulluutta. En tiedä, mitä älykkyys on enkä näin ollen puhu sen vastakohdasta. Sen sijaan sanoin, että älykkyyden vastakohtana on ollut hulluus. Tämän piti kertoa jotain siitä miten paljon käsite on yleisissä puheissakin sisällöltään viidessäkymmenessä vuodessa muuttunut.
Olen pahoillani etten enää jaksa muotoilla sanottaviani tarpeellisella tarkkuudella.
älykkyystestit...
http://www.anarkismi.net/kapis/10rasismi.htm
Finn on myös irlantilainen sukunimi. Hmmm...
Streicheria oli kidutettu kaamealla tavalla.
Samaa voidaan sanoa ammattirikollisista ja psygopaateista, ne on yleensä huomattavasti älykkäämpiä kuin tavalliset kadunmiehet.
Ei niitä silti päästetä irti tai valtaan ...
he sitten olivat syytettyjen penkillä natsien rikoksista? Äly hoi sullekin :D
niinkuin sitä on mitattu lähinnä loogisena päättelykykynä ei ole sama asia kuin esimerkiksi viisaus tai järkevyys.
Ei älykkyys estä pahuuden voimia, monesti päinvastoin.
Tuo että useimmat Nürnbergissä syytetyt olivat erittäin älykkäitä ei ole mikään yllätys. Olihan Hjalmar Schacht tunnustettu talousnero joka nosti Weimarin tasavallan ja Kolmannen valtakunnan talouselämän jaloilleen ja hääripä vielä takapiruna Adenauerinkin hallinnossa. Albert Speer oli kertakaikkiaan nerokas arkkitehti ja organisoija.
Streicher oli ilmeisen mielisairas ja hänen henkiset kyvyt olivat heikenneet.
Yllättävintä oli se, että SS-Oberstgruppenführer Kaltenbrunner oli älykkyydeltään vain keskitasoa vaikka hän valmistui erinomaisin arvosanoin juristiksi. Toisaalta voidaan spekuloida että vuosikausia jatkunut alkoholismi olisi lamannut hänen kykynsä.
En huomannut onko joku ottanut kantaa siihen, olisivatko sosialististen maiden johtavat kommunistit olleet keskimäärin maittensa muuta väestöä älykkäämpiä. Kommunistinen puolue oli noiden yhteiskuntien eliitti, johon kuuluminen antoi mahdollisuuden eteenpäin pyrkimiseen ja asemien saavuttamiseen lähes kaikilla tuon yhteiskuntajärjestelmän eri alueilla. Kyvykkäiden urakiertoon kuuluivat nuorisojärjestöt ja puolueen jäsenyys, ideologia ei ehkä ollutkaan muuta kuin pakkopullaa, jota oli nieleskeltävä menestyksen saamisen välttämättömänä pahana.
On siis näin syytä olettaa, että johtavat kommunistit olisivat olleet keskimääräisväestöä älykkäämpiä. Tämä on puhdas olettamani ja tuosta natsikeskustelusta siinnyt ajatus. Muistettakoon, että järjestelmän purkautuessa monet kommunistipuolueen jäsenet osasivat ottaa "tilaisuudesta vaarin" ja ovat nykyjään näitä oligarkeiksi haukuttuja suurliikemiehiä.
Täällä on moni tuonut esille sen, ettei älykkyys takaa ihmisen hyvyyttä tai oikeudenmukaisuutta. Älykäs ihminen voi olla myös henkisesti kieroutunut. Viisas ei ole yhtä kuin älykäs. Jonkun pahuutta ei voi puolustaa pahan ihmisen älykkyydellä. Ehkäpä päinvastoin, sillä älykkään ihmisen tulisi myös kyetä paremmin arvioimaan toimintansa seuraukset. kenelle on paljon anneettu, siltä paljon vaaditaan!
Älykkyyden yhtenä mittarina voi olla suoritettu korkeakoulututkinto, jonka läpivieminen edellyttää ainakin jonkinasteista älykkyyttä. Muistan lukeneeni jostain, että korkeakoulututkinnon suorittaneiden älykkyysosamäärä olisi tilastollisesti jonkin verran muuta väestöä korkeampi. Näistä natseistakin löytyi kokeakoulututkinnon suorittaneista. Tietenkin lahjakkuus voi ilmetä, paitsi loogisena päättelykykynä, myös muilla tavaoin kuten kielellisenä tai sosiaalisena lahjakkuutena.
Konsta Pylkkänen totesi viisaan osan vaikeaksi tarkoittaen sitten kait tuota älykästä ihmistä. Konstan mielestä viisaan aivo oli useasti tulehtunut, mutta mikä oli tyhmän ollessa. Sen kun makasi savupiippunsa juuressa, otti ilon irti yksinkertaisista asioista niinkuin hiekkamaan perunasta ja matikkasopasta, ellei matikka sattunut olemaan kesälline retku. Mitäpä siihen voisi sanoa - ei mitään.
Vallankaappaajat ovat aina älykkäitä, ei tyhmä nynny sellaiseen kykene vaikka yrittäisikin.
Millaiset olivat kysymykset? Oliko niitä sokkotestattu?
Epäilemättä kova pala niellä on se että jopa räyhänatsi Streicher joka julkaisi Der Sturmer -lehteä ja sen törkeitä pilakuvia oli keskivertoa älykkäämpi. Kaikki muut testatut olivat selkeästi häntä älykkäämpiä.