Parin viikon päästä käyn Sandarmohin kalmistossa. Paikka on Karjalan Tasavallassa, Karhumäestä itään parikymmentä kilometriä.
Paikka on joukkohauta-alue Stalinin vainojen ajalta 1930-luvun lopulta.
Siellä on lukuisten suomalaisten viimeinen leposija.
Yritän ottaa mahdollisimman paljon valokuvia paikasta.
Oletan, että paikalla on joukkohautoja mäntymetsässä. Aivan metsäisessä maastossa. Hautoja ei ole kai kaivettu auki, eikä enemmältä tutkittu. Ainoastaan pieneltä osalta.
Netissä on ainoastaan muutama tieto paikasta.
Onkohan joku palstalainen käynyt siellä?
Onko jollain erityisiä toiveita esimerkiksi valokuvista tai sanallisista kuvauksista paikasta?
Yritän saada ainakin kuvia julkaistua jossain julkisessa välineessä. Tietysti voin julkistaa kuvia myös kaikille palstalaisille sopivassa osoitteessa.
Paikka on joukkohauta-alue Stalinin vainojen ajalta 1930-luvun lopulta.
Siellä on lukuisten suomalaisten viimeinen leposija.
Yritän ottaa mahdollisimman paljon valokuvia paikasta.
Oletan, että paikalla on joukkohautoja mäntymetsässä. Aivan metsäisessä maastossa. Hautoja ei ole kai kaivettu auki, eikä enemmältä tutkittu. Ainoastaan pieneltä osalta.
Netissä on ainoastaan muutama tieto paikasta.
Onkohan joku palstalainen käynyt siellä?
Onko jollain erityisiä toiveita esimerkiksi valokuvista tai sanallisista kuvauksista paikasta?
Yritän saada ainakin kuvia julkaistua jossain julkisessa välineessä. Tietysti voin julkistaa kuvia myös kaikille palstalaisille sopivassa osoitteessa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En ole käynyt mutta kiinnostuin asiasta ja luin juuri Rossijskaja Gazetasta
että Sandarmohin muistopaikalle (15 km Karhumäestä) olisi pystytetty
4 metriä korkea ja 8 tonnia painava Graniittiristi.
http://www.rg.ru/2005/08/09/krest-anons.html
Vuosina 1937-38 teloitettiin ampumalla tuhansittain karjalaisia ja suomalaisia.
Yksistään Sandormohin hautausmaahan Karhumäessä on haudattu ainakin
n. 1700 suomalaista tai karjalaista henkilöä. Tässä on ainakin joitakin kuvia
Sandarmohin Muistokalmistosta:
http://heninen.net/sandarmoh/suomeksi.htm
Tiesitkö muuten, että netistäkin löytyy näiden vuosina 1937-1938 teloitettujen
suomalaisten ja karjalaisten nimiluettelo osoitteesta:
http://www.onego.ru/win/pages/spiski/
Sandarmohin teloitusten tiimoilta professori Viktor Shashkovin laati artikkelin,
joka uskoakseni kertoo lyhyesti kaiken olennaisen noista ajoista:
http://carelia.onego.ru/1999-4/125.html
Mutta ”täydellinen” (?) luettelo kymmenistä tai sadoista tuhansista Neuvostoliitossa
vuosina 1937 – 38 teloitetuista löytyy valitettavasti vain venäjänkielisenä.
Hyvää matkaa!
Ja toivottavasti otat paljon hyviä kuvia ja kerrot meille muillekin matkastasi!
Ei näitä olisi tapettu.
Kävin kyseisellä paikalla v.2004 Heinäkuussa
Paikalla on pitkälti toistatuhatta Stalinin uhrien joukkohautaa mäntymetsän keskellä.
Pääosin uhrit ovat Solovetskin luostarin vankeja,
joukossa myöskin lukuisia Suomalaisia.
Hauta-alueen vieressä on pieni Ortodoksinen rukoushuone jonka sisällä olevassa paksussa kirjassa kerrotaan olevan jokaisen uhrin nimi.
Eräässä ristissä on viesti "ihmiset älkää tappako toisianne".
Paikka pistää mietteliääksi mutta siitä
huolimatta Antoisaa matkaa
Sukulaiseni asui sielläpäin. Medvezhegorskista itään 50km. Kylän nimi on Padmozero tai lähellä sitä. En muista miten oikein se kirjoitetaan. Kylä on tosi pieni ja sijaitsee Äänisen rannassa. Jos tarvit jotain tietoa paikoista voin soittaa sille. Se käy siellä vuosittain.
Kuinkahan monta suomalaista, tuskin tarkkaa määrä koskaan tiedettäneekään, palkittiin Karjalan kansantasavallan suurimmalla mitalilla, eli lyijyä niskaan sopiva määrä.
Tällä tarkoitan erikoisesti niitä suomalaisia 1918-1930 -luvun loikkareita, jotka lähtivät etsimään parempaa elämää bolsevikkien onnelasta, mutta kohtasivatkin ansiottoman arvomerkkinsä takaapäin niskaan laitettuna!
Kalevi Treeltä on varmasti hyvä asiantuntija vastaamaan...
Osavastaus löytyy tuosta linkistä:
http://www.onego.ru/win/pages/spiski/
ja tuosta...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000002997060#22000000002997060
Olen tavannut muutamia Neuvostoliittoon 1920-1930 muuttaneiden jälkeläisiä. Osa sellaisia, jotka ovat muuttaneet Suomeen vasta 1990-luvulla. Muutamia aivan perheeni tuttuja.
Myös teloitettujen jälkeläisten osa on ollut aika surkea.
Rehabilitointi tapahtui vasta aikaisintaan Hrustsovin ajasta alkaen. Viimeiset vasta 1980-luvulla. Julkisesti asioista sai kai puhua vasta 1990-luvulla.
Teloitettujen perheitä pidettiin huonompiarvoisina, ei hyväksytty opiskelemaan, ei hyväksytty työhön jne.