Me kaikki tunnemme Isä meidän rukouksen ja joskus jopa rukoilemmekin tämän rukouksen sanasta sanaan, mutta ymmärrämmekö me sitä, mitä sanomme Jumalalle tässä rukouksessa?
Minkälaisen haasteen Jeesus meille antoi Isä meidän rukouksessa.
Haluan ottaa vain yhden haasteen lyhykäiseen sponttaaniin kirjoitukseen, ja se on anteeksi antamisesta.
...Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet...
Me tiedämme, että kun Jumala antaa anteeksi meidän pahat tekomme, niin Hän antaa anteeksi todella täydellisesti. Voisi sanoa, että Hän pyyhkii pöydän, mutta Hän myös kiillottaa sen niin, että siinä se pöytä näyttää siltä, kuin siinä ei ikinä likaa olisi ollutkaan.
Hän ei muistele meidän tekemiään vääryyksiä, vaan Hän hukuttaa ne merten syvyyksiin.
Tämä on mahtava anteeksi anto ja armo meidän Luojaltamme meitä kohtaan.
Mutta onko tämä samanlainen anteeksi anto, kuin se mitä me osoitamme lähimmäisillemme, siskoillemme ja veljillemme?
"...Anna meille anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme..."
Jeesus todella osoitti tässä rukous "ohjeessa" meille Jumalan anteeksi annon suuruutta ja armoa. Ja Hän todella näytti mihin meidän on pyrkiminen, jopa tässäkin asiassa.
Ei sanonut Jeesus turhaan, että: "Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." Matt.5:48
Tunnemme myös Joosefin tarinan. Hän antoi täydellisesti anteeksi veljilleen kärsimänsä pahan, vaikka hän oli sellaisessa asemassa Egyptissä, että hän olisi voinut katkaistuttaa veljiensä kaulan pelkän vakoojiksi epäilyn takia.
Mitä Joosef sanoi veljilleen.
1.Moos.45:9 Menkää, rientäkää minun isäni tykö ja sanokaa hänelle: 'Näin sanoo poikasi Joosef: Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi, tule luokseni, älä viivyttele!
Tässä on suora ohje mitä sanoa. Olisiko totuuden kertominen isälle hyödyttänyt isää? Ei olisi. Entä veljiä? Ei olisi Olisiko se hyödyttänyt Joosefia? Ei olisi, sillä kun anteeksi on annettu, niin vanhoja ei pengota enään.
Tietysti, jos luemme tarinaa pitemmälle, niin huomaamme, että veljet pelkäsivät koko ajan Joosefin kostavan heille joskus ja kun isä kuoli, niin silloin heidän pelkonsa Joosefia kohtaan tuli voimakkaasti ilmi.
Annammeko me anteeksi niin, että voimme koko sydämestämme toivoa toiselle menestystä elämään, vaikka hän olisi loukannut meitä joskus pahastikkin?
Jeesus sanoi: "Rukoilkaa siis te näin" Matt.6:9a
Rukous on tärkeä asia meidän uskovien elämässä, kuten oli myös Jeesuksen elämässä. Jeesus sanoi: Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Matt.6:7
Tietäkäämme siis, kun rukoilemme Isä meidän rukouksen, että nämä sanat eivät saa olla turhia meidän suussamme, vaan sen pitää lähteä sydämestä silloinkin, kun sanomme: "Anna meille anteeksi NIINKUIN mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet."
Jumalan siunausta kaikille †
Minkälaisen haasteen Jeesus meille antoi Isä meidän rukouksessa.
Haluan ottaa vain yhden haasteen lyhykäiseen sponttaaniin kirjoitukseen, ja se on anteeksi antamisesta.
...Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet...
Me tiedämme, että kun Jumala antaa anteeksi meidän pahat tekomme, niin Hän antaa anteeksi todella täydellisesti. Voisi sanoa, että Hän pyyhkii pöydän, mutta Hän myös kiillottaa sen niin, että siinä se pöytä näyttää siltä, kuin siinä ei ikinä likaa olisi ollutkaan.
Hän ei muistele meidän tekemiään vääryyksiä, vaan Hän hukuttaa ne merten syvyyksiin.
Tämä on mahtava anteeksi anto ja armo meidän Luojaltamme meitä kohtaan.
Mutta onko tämä samanlainen anteeksi anto, kuin se mitä me osoitamme lähimmäisillemme, siskoillemme ja veljillemme?
"...Anna meille anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme..."
Jeesus todella osoitti tässä rukous "ohjeessa" meille Jumalan anteeksi annon suuruutta ja armoa. Ja Hän todella näytti mihin meidän on pyrkiminen, jopa tässäkin asiassa.
Ei sanonut Jeesus turhaan, että: "Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." Matt.5:48
Tunnemme myös Joosefin tarinan. Hän antoi täydellisesti anteeksi veljilleen kärsimänsä pahan, vaikka hän oli sellaisessa asemassa Egyptissä, että hän olisi voinut katkaistuttaa veljiensä kaulan pelkän vakoojiksi epäilyn takia.
Mitä Joosef sanoi veljilleen.
1.Moos.45:9 Menkää, rientäkää minun isäni tykö ja sanokaa hänelle: 'Näin sanoo poikasi Joosef: Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi, tule luokseni, älä viivyttele!
Tässä on suora ohje mitä sanoa. Olisiko totuuden kertominen isälle hyödyttänyt isää? Ei olisi. Entä veljiä? Ei olisi Olisiko se hyödyttänyt Joosefia? Ei olisi, sillä kun anteeksi on annettu, niin vanhoja ei pengota enään.
Tietysti, jos luemme tarinaa pitemmälle, niin huomaamme, että veljet pelkäsivät koko ajan Joosefin kostavan heille joskus ja kun isä kuoli, niin silloin heidän pelkonsa Joosefia kohtaan tuli voimakkaasti ilmi.
Annammeko me anteeksi niin, että voimme koko sydämestämme toivoa toiselle menestystä elämään, vaikka hän olisi loukannut meitä joskus pahastikkin?
Jeesus sanoi: "Rukoilkaa siis te näin" Matt.6:9a
Rukous on tärkeä asia meidän uskovien elämässä, kuten oli myös Jeesuksen elämässä. Jeesus sanoi: Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Matt.6:7
Tietäkäämme siis, kun rukoilemme Isä meidän rukouksen, että nämä sanat eivät saa olla turhia meidän suussamme, vaan sen pitää lähteä sydämestä silloinkin, kun sanomme: "Anna meille anteeksi NIINKUIN mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet."
Jumalan siunausta kaikille †
Vastaukset 10
Vanhimmat
ja en halunnut antaa anteeksi, eikä sitä kyllä pyydettykään.
Jeesus aloitti opetuksen ja sano, että anna hänelle anteeksi.
Vastasin, että en kykene, eikä minulta ole edes pyydetty anteeksi.
Jeesus vastasi, että anna silti anteeksi ja mene itse ja pyydä anteeksi ja kyvyn ja voiman annan Minä.
Ensin kieltäydyin, mutta Raamatun Sana alkoi aueta kohdista, joissa kerrotaan, että jollen anna anteeksi, ei rukouksiani kuulla.
Jeesus peri voiton, sillä taivuin lihanhengen vastusteluista huolimatta Pyhän Hengen kehoitukseen ja menin ja pyysin anteeksi ja loukkaaja alkoi itkeä ja pyysi myös anteeksi ja näin meidän suhteemme syveni.
Siitä alkaen olen kuolettanut lihantahdon Jumalan Sanalla ja tullut vapaaksi.
Aina ajankohtainen ja tärkeä aihe, joka todella on elintärkeä asia uskollemme.
Pelastumme Jeesuksen sovituksen tuoman anteeksiannon perusteella ja voimme hyvin hengellisesti antamalla jatkuvasti anteeksi meitä vastaan rikkoneille.
Anteeksiantavan mielen saamme Jeesukselta, lahjana.
Kiitos Toni ja Jeesuksen siunausta sinulle!
Ehkä Toni olet paininut ja miettinytkin, onko tuo anteeksi antaminen mahdollista.
Minä kun en ole sellaista ihmistä saanut kokea, joka olisi myös unohtanut kärsimänsä pahan, vaikka olisivat anteeksi antaneet, sanojensa mukaan.
Ne kun vielä pitäisi unohtaa, eiks vaan?
Minä itse mietin ja pohdin kauan kärsimääni pahaa ja perin kovan työn takana on tuo anteeksi antokin ja ne kerrat kun olen antanut olen jo unohtanut, eli siten olen myös raamatullisen anteeksi annon päätökseen vienyt, Kristuksen avulla.
Se katos on helppoa sanoa, että minä annoin sille ja sille anteeksi, ne ja ne asiat, mutta ne kummasti nousevat esiin, jos sattuu toistumaan ja tuskimpa niitä edes tarvii toistaa, kunhan vähän erilinjoilla tuppaa kulkemaan ja estämään omia ajatuksia.
Mielestäni on paras huomata, että meitä on joka junaan, eikä suuttua tai katkeroitua, että turhaan tarvitsisi anteeksi annella.
Se taas, että elää tälläin kun minä ja joutuu huomaamaan, ettei "miellytä" puoliakaan tuottaa tilanteen, että Kristuksen armon kohtaaminen ja siinä eläminen muuttuu vältämättömäksi.
Kyllähän tuo 490 kertaa anteeksi antaminen päivässä kertoo melkoisen asetelman jo opetuslapsillekin, jotka kävivät "raamattu-koulua" kolmisen vuotta, itse Mestarin johdossa.
Siunatut pyhitys tiet, pitäs tässä lippua taas tilata, et pääsis sinne koto-Suomeen juhlille.
Samalla kuitenkin huomaan usein että muistini on erittäin hyvä muistamaan menneet vääryydet. Anteeksiantaminen ei tapahdu napista painamalla, vaan monien vanhojen asioiden kanssa joutuu kipuilemaan kerta toisensa jälkeen.
Toivoisin näille alueille ajatusmaailmaani "huonomuistisuutta" ja helpompaa unohdusta. Mutta varmaan Jumala on hyväksi nähnyt antaa ajan kanssa takuta näissä ongelmissa? Eipähän pääse unohtumaan se, että tässä ollaan keskeneräisiä matkantekijöitä.
Silloin jos ikävät ajatukset toista ihmistä kohtaan valtaavat mielen, yritän samantien alkaa siunaamaan tätä ihmistä ja rukoilemaan hänen puolestaan. Ei tämäkään keino aina ihan ensimmäisenä mieleen juolahda, on niin helppo vanhasta tottumuksesta ajautua tuttuihin ajatusmalleihin. Mutta tuo toisen ihmisen siunaaminen ja hänen puolesta rukoileminen on auttanut monta kertaa, Jumala on muuttanut minua ja myös toisia ihmisiä.
Siunausta.
Ydin on juuri tuo: haluan antaa, tahdon antaa anteeksi, vaikka tunnemaailmani vastustaakin.
Jumala yhtyy tuohon päätökseen ja antaa siihen voiman.
Anteeksianto, siunaaminen ja rukous toisen puolesta on aktiivista Sanan noudattamista, eli emme silloin ole ainoastaan Sanan kuulijoita, vaan sen tekijöitä.
Anteeksianto on hirveän tärkeä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Sen kautta voimme katsoa toisiamme silmiin ja toivottaa siunausta sydämestämme.
Dementia on hyödyksi tässä asiassa vanhentuessamme. Emme jää muistelemaan kärsimäämme pahaa. ;)
Ihminen on tietoisuudeltaan niin vajaaksi rakennettu, ettemme voi antaa anteeksi kaikkia asioita. Tonikaan tuskin lausuisi lapsensa murhaajalle: "Minä Rakastan Sinua" Vaikka Jumala täyttäisi joka solun. Raamatullinen anteeksianto onnistuu tiettyyn rajaan saakka
ihmiselle. Eläimille tämä on helpompaa. Ihminen on tässä suhteessa liian älykäs = tunteellinen ja samalla vajaa, koska kiintyy itseensä tai rakkaisiin asioihinsa.
-Raamattu keehoittaa meitä antamaan anteeksi ja unohtamaankin, kärsimämme vääryyden ja pahan !
-kehoittaa myös rakastamaan vihamiehiämme, mikä on ihmiselle helpommin sanottu kuin tehty !
-jos haet Raamattuhausta anteeksi hakusanalla tietoa, löytyy 126 jaetta, jotka käsittelevät ao. aihetta joten lueppa sieltä ja ota opiksi !Seuraa linkkiä; http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1154891833816&search=anteeksi&rng=0&submit1=Hae&ref=1. Kor. 12:30 &ctx=3&mod1=FinPR&mod2=FinRaam&mod3=FinBiblia
Mut ku eläimilläkin tuntuu olevat joskus aasia pidempi muisti.
60-luvulla eräs naapuri kohteli huonosti hevostaan, melko useinkin ja hevonen tuntu muistavan melko hyvin homman, eli eräänkin kerran meinas "rökittää" omistajan perinpohjin.
Tuo Timon tuomaa ajatusta kannatan, eli dementia on "eduksi".
Sehän on vähä niiku sielun hoitajankin hommia, kun pitäs olla mahtavan suuret korvat ja muisti ku aasilla, eli kyll ne elukat on paljolti opetukselle edeksi.
Vaan oishaN se ehkä entisen seurakunnan kassan varastaneelle hyödyksi, jos kukaan ei muistaisi tehtyä ja kun uudesti pyytelis kassanhoitajan tointa, niin ehkä helpommin valittas.
Olen lukenut Raamattua ja päätynyt omalla ja opettajien järjellä ( kirosana ) tähän ratkaisuun. Entisestään ihmisen kynän ja kulttuurin jälki paistaa Raamatusta läpi. Sen myönnän että yhtä vajaa olen ymmärtämään, mutta tää on elämää vaan. Olemme erilaisia.
Hyvä kirjoitus. Kuinka monesti me kamppailemmekaan tämän asian kanssa. Vaikka emme voisi muuta kuin todeta Isälle, auta minua antamaan anteeksi... voimme kuitenkin pian huomata mielemme antaneen anteeksi.
Emme kykenisi täydelliseen anteeksiantoon useinkaan omassa lihassa. Kuitenkin voimme huomata, kun käännymme Isän puoleen, Hän lähettää meille voiman antaa anteeksi. Tämä sen takia, että halusimme kunnioittaa Isän tahtoa ja toteuttaa näin lähimmäisen rakkautta. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Haluaisimmehan, että meillekin anteeksi annettaisiin rikkomuksemme. Anteeksianto on elintärkeä uskonelämämme kannalta. Katkeruus on myrkky, joka saastuttaa mielemme.