Hei nimimerkki "...". Olen lukenut viestejäsi ja ne ovat hyvin asiallisia. Onko sinulla kotisivuja tai muuta paikkaa, jossa kerrot enemmän näistä asioista? Kiinnostaa etenkin jumalakäsityksesi jne. Mitä kirjoja olet lueskellut ja mitä haluaisit suositella? Taidan olla etsijän paikalla...
...
Sivustaseuraaja :)
6421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei, minulla ei ole kotisivuja. En ole paljoa jutellut kokemuksestani, sillä kolmasosa ei usko sanaakaan, kolmasosa pitää minua sekopäänä ja kolmasosa taas sanoo, että olen Saatanan riivaama. Ymmärtänet, etten mielelläni puhu näistä asioista.
Jumalakäsitykseni on se, että Jumala on valtava, rajaton Rakkaus - ei niin, että rakkaus olisi yksi Jumalan attribuutti, vaan niin, että Jumala itsessään on Rakkaus. Me jokainen olemme osa Jumalaa itseään - me kaikki olemme pieniä pisaroita Pyhää Henkeä - ja vaikka meillä on yksilöllisyys ja identiteetti, me emme kukaan ole erillisiä, vaan olemme kaikki samaa substanssia - niin sinä, minä, Hentun Liisa ja Juorkunan Jussi.
Me kaikki olemme täällä vapaaehtoisina - olemme langenneet omasta halustamme syntiin tänne, sillä halusimme kasvaa, kehittyä ja tulla Taivaan Isän kaltaisiksi, ja sitä varten meidän oli omaksuttava tämä kuolevainen, materiaalinen ruumiimme, unohdettava se keitä todella olemme, ja koettava kipu, tuska, sairaus, pelko ja yksinäisyys, jotta oppisimme hyvän ja pahan käytännössä. Meille on annettu tänne kaksi pykälää - rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö - joiden mukaan meidän tulee täällä elää. Kun aikamme on tullut, ruumiimme kuolee ja me itse palaamme takaisin Taivaan Isän luo, jossa meitä odottaa loppuraportti ja -arviointi siitä, miten olemme pärjänneet ("viimeinen tuomio"). Jumala rakastaa meitä kaikkia, hän on meistä tehnyt jokaisen, ja hän tuntee meistä jokaisen.
En ole uskonnollinen, mutta hengellinen kyllä. Jumala on kaikille uskonnoille sama, ja sama kääntäen: jokainen sellainen monoteistinen uskonto, jonka Jumala on Rakkaus, on kategorisesti oikea.
Hyviä kirjoja? Kaikkien uskontojen pyhät kirjat näin alkajaisiksi; sitten Raymond Moodyn "Kertomuksia kuolemasta". Parhaat webisivut ovat valitettavasti englanninkielisiä.
Minusta ajatuksissasi on sisältöä, mutta en omasta kristinuskoisesta taustastani johtuen saa niistä kunnolla otetta. Haluiaisitko kertoa miten ymmärrät seuraavat käsitteet:
1. JUMALA. Millä tavalla ihminen eroaa Jumalasta? Onko Jumala kolmiyhteinen? Puhut Taivaan Isän luo menemisestä, mutta samassa lauseessa siitä että ihminen on samaa substanssia Jumalan kanssa (= ei kristinuskon näkemys. Tosin ihminen on kristinuskossakin jumalallista alkuperää). Miten jumalakäsitykseesi sopii esim. rukouselämä vai sopiiko se?
2. SYNTI. Mitä tarkoitetaan synnillä ja syntiinlankeemuksella käsityksesi mukaan? Turmeltuiko ihminen kokonaan vai vain keho ja mieli?
3. JEESUS. Oliko Jeesus yksin Jumalan poika, vai olemmeko mekin samalla tavalla Jumalan poikia ja tyttäriä kuten Jeesus oli? Mitä ajattelet Jeesuksesta, joka sanoi "kukaan ei voi tulla Isän tykö muutoin kuin minun kauttani"?
No ei tällä kertaa tämän enempää. Toivottavasti kysymyksistäni ei ole vaivaa. Mielenkiinnolla näitä kyselen, kun tunnun olevani itse jonkunlaisessa "prosessissa". :)
Vielä lisättävä kysymys ruumiin ylösnousemuksesta. Sehän on kristinuskon kulmakiviä. Eskatologisissa visioissa kristityt kokevat ajan lopulla ruumiillisen ylösnousemuksen, haudat avautuu. Näin ollen ihmisen henki on voimaakkaasti sidoksissa myös tähän ajalliseen, kristinuskon mukaan. Mutta ruumista nimitetään ylösnousemusruumiiksi. Mitä mieltä olet tästä?
1) Kyllä, Jumala on kolmiyhteinen. On olemassa Isä, Poika ja Pyhä Henki, jotka ovat kaikki saman substanssin eri aksidensseja (kemisti sanoisi "saman aineen eri allotrooppeja"). Me olemme todellakin samaa substanssia Jumalan kanssa - me olemme pieniä pisaroita Pyhää Henkeä, ja vaikka emme ole samaa aksidenssia kuin Isä, me olemme osia Hänestä. John Lennon sanoisi "I am he as you are he and you and me are we are all together" (I Am the Walrus)
Ja juuri tämän takia Jeesuksen opettama kultainen sääntö on niin tärkeä: koska me olemme kaikki yhtä ja samaa substanssia, kaiken mitä me teemme toisillemme, teemme loppupeleissä itsellemme. Jos vahingoitamme toisiamme, vahingoitamme samalla itseämme, sillä vaikka meillä on oma identiteettimme kullakin, me emme ole toisistamme erillisiä - muodostamme valtavan verkon tai matriisin, jonka solmuja olemme.
Rukous on puhetta Jumalalle; meditointi Hänen kuuntelemistaan. Molemmat ovat tärkeitä. Sattuneesta syystä luen taas nykyään iltarukoukseni säännöllisesti :)
2) Synti tarkoittaa juuri sitä mitä se kreikaksi tarkoittaa ('amartia): hutilaukausta. Synti ei ole rikos vaan epäonnistuminen. Synti merkitsee sitä, että olemme epäonnistuneet siinä, mitä tulimme tänne oppimaan. Kun synti latinoitiin rikokseksi (peccatio) Versio Vulgatassa, koko synnin käsite hämärtyi. Synti on teko, jossa rikomme joko rakkauden kaksoiskäskyä tai kultaista sääntöä vastaan eli olemme epäonnistuneet niiden noudattamisessa. Se siis ei ole rikos, josta seuraisi sanktio tai rangaistus (puhumattakaan ikuisesta kidutuksesta!) vaan epäonnistuminen, josta tulee palautetta.
Synnin tekemisestä meille seuraa syntivelkaa eli karmaa. Karman käsite on sama kuin syntivelka. Tämä ilmenee sanoissa "mitä jokainen kylvää, sitä hän myös niittää". Kyseessä on syyn ja seurauksen laki: koska olemme kaikki yhtä ja samaa substanssia ja koska vahingoittaessamme toisiamme vahingoitamme myös itseämme, joudumme kaikki lopulta ennemmin tai myöhemmin myös vastuuseen teoistamme. Ja siksi anteeksiantamus on niin tärkeää. Jumala kyllä antaa meille anteeksi, jos pyydämme ja rukoilemme - mutta osaammeko me antaa anteeksi toisillemme? Anteeksiantamus nollaa pahimmankin karman. Tästä syystä Herran rukouksessa on tuo "anna meille meidän syntimme anteeksi niinkuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet".
Syntiinlankeemus on symbolinen kertomus. Me "lankesimme syntiin" eli jätimme Taivaan Kodin taaksemme ja tulimme materiaan kehittyäksemme, oppiaksemme ja kasvaaksemme - vapaaehtoisesti. Tulimme tänne siksi, että halusimme tulla Jumalan kaltaisiksi, ja sen takia meidän oli jätettävä Taivaan Koti taaksemme ja sitouduttava tänne materiaan. Meidän kehomme ovat evoluution tuotetta, vuosimiljardien aikana kehittyneet darwinistisen olemassaolokamppailun kautta, ja meillä on elukan mieli ja ruumis. Tätä merkitsee turmeltuminen - olemme sidottuja materiaan ja sen lainalaisuuksiin, mukaanlukien darwinistinen olemassaolon taistelu ja brutaali kelvollisimpien eloonjäämiskamppailu. Ja tämän elukan egon voittaminen - se on se todellinen Paholainen - ja egon yläpuolelle kohoaminen on yksi tärkeimpiä oppituntejamme täällä maailmassa. Pahin mahdollinen virhe on upota materialismin suohon ja jäädä täysin tuon elukan luontomme armoille ja hallittavaksi - se on varmin tapa joutua eroon Jumalasta.
3. Hyvä kysymys! Se ei minulle täysin selvinnyt, mutta oletan selviävän ajan mukana. Olettaisin, että Hän oli omien sanojensa mukaan "alfa ja omega, alku ja loppu" eli ikäänkuin primordiaalinen ihminen, adam kadmon. Olettaisin, että me jokainen olemme samalla tavoin Jumalan poikia ja tyttäriä kuin Jeesus, ja tavoitteemme on lopulta tulla samankaltaiseksi kuin Hän.
Mitä ajattelen Jeesuksen sanoista? Jos lähdemme siitä, että Jumala on Rakkaus ja Jeesus on osa Jumalaa, niin tällöin Jeesus on ruumiillistunut Rakkaus, ja tällöin tie takaisin Taivaan kotiin kulkee täsmälleen Rakkauden kautta - noudattamalla rakkauden kaksoiskäskyä ja kultaista sääntöä. Jeesus itse vahvistaa tämän synoptisissa evankeliumeissa moneen otteeseen - häneltä kysytään, miten pääsee taivaaseen, ja hän vastaa "rakastamalla lähimmäistään kuten itseään ja Jumalaa yli kaiken" sekä "kohtelemalla lähimmäistään kuten haluaisi itseään kohdeltavan". En usko, että Hän tarkoitti, että Häntä itseään pitäisi palvoa, lepyttää tai kumarrella, vaan että tie takaisin kotiin kulkee emuloimalla häntä ja toimimalla kuten Hän teki.
Kun itse kuolin, en tajunnut sitä aluksi lainkaan. Huomasin vain katselemalla itseäni katonrajasta ja lääkintähenkilökunnan singahtelevan. Tajusin "Oh shit, olen kuollut." Seuraava ajatukseni oli "OH SHIT! Jos olen kerran kuollut ja pystyn yhä ajattelemaan ja havainnoimaan, se merkitsee sitä, että ne jutut Jumalasta ja uskonnosta olivatkin tosia!" Sen jälkeen minua vietiin.
Kuoleman jälkeen koin olevani yhä edelleen se sama olento kuin ennenkin, tosin ilman egoa - minun kaikki aistini toimivat ja koin, että minulla oli saman_kaltainen_ ruumis kuin ennenkin. Mutta aistini olivat paljon terävämmät kuin ikinä materiassa, ja kykenin näkemään sellaisia värejä, joita en materiassa pysty - oletan niiden olleen ultravioletti ja infrapuna. Samoin ruumiini tuntui paljon "ehjemmältä" ja täydellisemmältä kuin ikinä maan päällä; en esimerkiksi tarvinnut silmälaseja eikä kädessäni enää ollut arpea. En myöskään ollut sidottu luonnonlakeihin enää, vaan saatoin liikkua paikasta toiseen nolla-ajassa vain keskittymällä johonkin ja kulkemalla sinne. Samoin kommunikaatio oli puhdasta telepatiaa ja ajatuksen siirtoa. Mutta tuonpuoleisessa ei myöskään ole mitään salaisuuksia eikä "yksityisyyttä", vaan ajatus liikkuu mielestä toiseen siinä samalla kun se syntyy.
Oletan, että nimenomaan tämä oli se ylösnousemusruumis, josta puhutaan. Olen täysin varma siitä, että ylösnousemusruumis _ei_ tarkoita materiaa eikä materiaalista ruumista, sillä se olisi joka tapauksessa altis luonnonlaeille, mukaanlukien termodynamiikan lait, ja siihen liittyisi yhä edelleen aika, ajan hammas, entropia ja kuluminen. Se olisi täsmälleen yhtä kuolevainen ja tuhoutuva kuin nytkin. En tiedä, mitä substanssia "ylösnousemusruumis" on, mutta oletan sen liittyvän kvanttitason ja omega-pisteen ilmiöihin. Tunnen kvanttimekaniikkaa aivan liian huonosti!
Näen tuon hautojen avautumisen ja ruumiiden kipuamisen ylös niinkuin jossakin zombielokuvassa lähinnä symbolisena. Itse ainakin koin "viimeisen tuomion" samantien. Mielenkiintoisin havainto oli, ettei tuonpuoleisessa ole lainkaan aikaa, vaan se todellakin on ikuisuus - menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat kaikki samanaikaisesti läsnä.
Näen termin "ruumiin ylösnousemus" juuri sinä prosessina, jossa lähdemme takaisin Jumalan luo (se todella tuntui siltä, kuin olisin kulkenut ylöspäin) ja otamme uuden muodon ikuisuutta varten.
Kirjoista puheen ollen. Itse olen saanut myös kristillisen kasvatuksen, mutta pienestä pitäen tunsin kristinuskon hyvin epäloogiseksi ja vaikeatajuiseksi. Sattumoisin aloin joskus teininä lukea ufokirjoja kuten Ufojen kosminen viesti(Tapani Kuningas) ja siellä selitettiin monia hengellisiä asioita niin että aloin ymmärtää ja nyt kun luen näitä sinun tulkintoja, niin samoja asioita kerrot! Aivan ihana kirja oli "Valon syleilyssä" (Betty J. Eadie) Siinä juuri kerrottiin kuoleman kokemuksesta. Mitä olet mieltä näistä? Paljon muitakin erinäisiä kirjoja olen lukenut, enkä voi tietolähteiden luotettavuutta tietää, mutta tiedonmuruja olen kerännyt ja minusta nuo kertomasi asiat ovat loogisempia kuin raamattu ikinä! Vaikkakin paljon samaa raamatusta löytyy, mutta niitä tekstejä en ymmärtäisi ilman näitä lukemiani "oudompia kirjoja"
Outoa,että melkein kaikki pitävät sinua huuhaatyypinä tms. Minusta tuo kaikki kertomasi on erittäin loogista ja selvää. Mistään en tiedä mitään, mutta näin tunnen! (ilmeisesti se "tunne" on sama kuin alitajunta, ja se viisaana yrittää kertoa minulle totuuksia?)