Helluntailaisille usko, kasta ja osallisuus Pyhästä Hengestä ovat tärkeämmät kuin mikään opillinen julkilausuma. Kuitenkin seurakunnan elämään kuuluu opetus, jota annetaan jumalanpalveluksissa ja niissä pienryhmissä. Opetuksen tarkoituksena on tukea ihmistä kasvussaan kristittynä.
Olen mietiskellyt sitä opetusasiaa. Jos koko seurakunnalla ei ole yhteistä teologisopillista käsitystä, mitä silloin opetetaan? Pohjautuuko koko uskominen vain yksilön tuntemisille? Mitä tarkoittaa teille osallisuus Pyhästä Hengestä? Mitä on konkreettisesti elämän pyhitys?
Ei ole tarkoitus pilkata eikä provoilla, vaan aivan oikeasti tietää. Hassua, mutta tämä peräkaneetti on aina liitettävä, jotta ei menisi pahansuopaisuuden piikkiin.
Olen mietiskellyt sitä opetusasiaa. Jos koko seurakunnalla ei ole yhteistä teologisopillista käsitystä, mitä silloin opetetaan? Pohjautuuko koko uskominen vain yksilön tuntemisille? Mitä tarkoittaa teille osallisuus Pyhästä Hengestä? Mitä on konkreettisesti elämän pyhitys?
Ei ole tarkoitus pilkata eikä provoilla, vaan aivan oikeasti tietää. Hassua, mutta tämä peräkaneetti on aina liitettävä, jotta ei menisi pahansuopaisuuden piikkiin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Dogmatiikka on vapaiden suuntien mielestä kuivaa kaavoihin kangistumista. Itse kuitenkin luterilaisena ajattelen, että jokaiselle kirkkokunnalle olisi hyödyksi selkeästi kirjata ylös ne asiat, joihin uskotaan ja sitoudutaan. Kun kaikki sitoutuvat uskomaan tietyllä tavalla kirkkonsa sisällä, se vähentää kirkkokunnasta eroavien ryhmien määrää. Tämä opillisuus on seurakunnan järjestyksen ja yhtenäisyyden kannalta tärkeää.
On oikeastaan aika vaikea hahmottaa, mitä usko on, jos ei ole selkeää, mihin uskoo. Ainakin äkkiseltään ajateltuna tuntuu, että jos usko on tuntemisista kiinni, entäs sitten kun tulee niitä kuivia kausia, jolloin ei tunnu oikein miltään ja alkaa kalvaa, että onko edes oikealla tiellä.
Miten sitten, jos ei koe Pyhän Hengen osallisuutta, mihin sitä sitten nojautuu ja mistä päästä alkaa purkamaan, vai joutuuko sitä välittömästi uskon ulkopuolelle? Vaikeaa on ajatella elämän pyhitystäkin. Ei onnistu ainakaan näin heikolta, joka lankeaa syntiinhelposti. Jos ei töin, niin ainakin sanoin ja ajatuksin.
Hellareiden suurin ongelmahan on nimenomaan se, että yksilötasolla (ja erityisesti yksittäinen yhteisö- tasolla -> Vrt. Knutby) siellä jää hyvin PALJON tilaa erilaisille tulkinnoille siitä mitä se "elävä usko" on käytännössä.
Se on samaan aikaan sekä hyvä että huono asia.
Samaan aikaan kun joku kohtuulliseen kriittisyyteen kykenevä hellari (JOS sellaisia on) suhtautuu eri ilmiöihin terveen kriittisesti, joku toinen "kuka-tahansa-uskoon-väkevästi-herännyt-hellari" näkee joka asiassa jumalan johdatuksen, joka asiassa henkivaltoja, ja joka asiassa jotain yliluonnollista.
Ja nimenomaan näitä mielikuvitusrikkaita väkevästi uskossa olevia veljiä ja sisaria herrassa, hellarit eivät useimmiten uskalla kyseenalaistaa. Heistä tulee helposti hellalreiden omia julkkiksia, omia epäjumalia.
Esimerkkeinä vaikkapa Nicky Cruz, Kathryn Kuhlman, Niilo Yli- Vainio yms...
Olisi varmasti ahdistavaa jos hellarit olisivat opillisesti vaikkapa yhtä ahdas liike opeiltaan kuin esim. jehovantodistajat.
Mutta toisaalta asiassa on toinenkin puoli; se kaikki ns. "joustavuus" antaa tilaa monenlaisille - voisikohan jopa sanoa uskonnollisille perversioille (tarkoittamatta mitään seksuaalista) koska kaikenlaisten ääri- ilmiöiden tullessa esiin, hellarit eivät uskalla sanoutua niistä irti sen pelossa, että he saattaisivat vahingossa sanoutua irti sen aidon Jumalansa vaikutukselta. Koko hellarius itsessään perustuu nimenomaan helluntaina opetuslasten saamaan Pyhän Hengen vuodatuksen ja siihen liittyi oleellisesti epäsovinnainen ja "hullu" käyttäytyminen.
Mistäpä siis keskivertohellari tietäisi mikä "hulluus" on jumalasta ja mikä ei. Varmuuden vuoksi on siis parempi olla suopea kaikenlaisille uusille ilmiöille, kuin suhtautua niihin kriittisesti.
Ai niin... mutta tosiuskovainenhan "tietää" sen hengessään, mikä on Jumalasta ja mikä ei..... ;-P
Kas vaan kuinka monia niitä eriäviä "tosiuskovaisten hengesä saamia tietoja" milloin mistäkin asiasta onkaan...... Milloin mikäkin on "jumalasta" ja milloin ei.