Oli kesä, kun näin Sinut sattumalta...
"Tyttö kadun yli juoksi, kuin kesän pääsky on hän,
tyttö,tyttö, miksen sua mä nää...
Monta ihmistä mä tunnen, kuka vihdoin kertois, miksi juoksi tyttö kauas pois..."
Nähdessäni Sinut maailmani muuttui erilaiseksi.
En tiennyt, että maailmassa voi olla jotain noin ihanaa kuin mitä Sinä olet.
Juttelimme heinäkuun helteessä erään liikekeskuksen ulko-ovella, ja tunsin olevani onnellinen mies.
Sitten aloin varmaankin käyttäytyä jotenkin typerästi ja ilmeisesti säikäytin sinut liialla innostumisellani, vaikka vain hipaisin silkinpehmeää ihoasi.
Olisin niin halunnut olla ystäväsi, jutella ja nauttia lähelläolostasi.
(Tupakanpolttosi vähän vaivasi minua, mutta ajattelin, että pääset siitä eroon vanhetessasi.)
Miksi olin niin malttamaton, miksi en antanut sinulle aikaa tottua esim. ikäeroomme ?
Syksyn mittaan muutuit aina vain etäisemmäksi, etkä hymyillyt tai jutellut minulle enää.
Voi, miten kärsin siitä, etten ollut kyennyt käyttäytymään siten, että olisimme pysyneet ystävinä...
Voisitko antaa minulle anteeksi?
En pyydä Sinulta mitään, vaikka toivoisin Sinulta kaiken.
En vaadi Sinulta mitään, vaikka itse antaisin koko sydämeni.
Tiedän kyllä: Olen naimisissa, olen Sinulle liian vanha, olen tuntematon...
Sanotaan, että rakkaus on sokea. Minun kohdallani se merkitsee sitä, että Sinut edes vilauksen näkemällä on se päivä saanut suuremman merkityksen kuin ne päivät, jolloin en Sinua näe.
En näköjään voi tajuta, että ikäeromme on liian suuri, että voisin olla iän puolesta vaikka isäsi.
Minulle riittäisi kuitenkin sekin, että joskus vielä näkisin Sinun katsovan minua hymyillen, että vielä joskus saisin tuntea, että edelleen olisimme ystäviä.
Annathan minulle sen verran anteeksi?
Nyt meihin sopivat laulun sanat ikivihreästä laulusta "Kuolleet Lehdet" :
"Toivoisin Sinunkin muistelevan
päiviä kesämme kaunehimman.
Aurinko hymyili suloisemmin
rinnallas armahin kun astelin.
Kauan tuo kesämme kestänyt ei,
pois halla sen kukkaset vei.
Kesästä jäljelle jäi muisto vain,
polttava kaipuu nyt on rinnassain.
Ken muistoja mielessään kantaa
paljon hän voi omistaa.
Ei niitä voi toisille antaa,
ne syömehen kätkeä saa.
Kun saapuu syys, niin lehdet puiston
ne hehkumaan saa loistoaan.
Kuin ikävyys, mi kauniin muiston
voi synnyttää, vaikk´ suru jää.
Hetken lehdet nuo vielä hehkuu,
on loisto tuo jo viimeinen;
ovat muistojemme lehdet kuolleet,
ne mennessään vie tuulonen..."
Heli! Haaveilen Sinusta, unelmoin Sinusta ja uneksin Sinusta.
Olen useasti kohdannut Sinut unessani.
Kun en ilmeisesti koskaan pääse lähellesi oikeassa
elämässä, anna minun päästä edes uniisi.
Todellisuudessa en voisi ikinä loukata Sinua,
tahtoisin Sinulle vain hyvää.
Kunpa edes hymyilisit minulle, anteeksiannon merkiksi...
"Tyttö kadun yli juoksi, kuin kesän pääsky on hän,
tyttö,tyttö, miksen sua mä nää...
Monta ihmistä mä tunnen, kuka vihdoin kertois, miksi juoksi tyttö kauas pois..."
Nähdessäni Sinut maailmani muuttui erilaiseksi.
En tiennyt, että maailmassa voi olla jotain noin ihanaa kuin mitä Sinä olet.
Juttelimme heinäkuun helteessä erään liikekeskuksen ulko-ovella, ja tunsin olevani onnellinen mies.
Sitten aloin varmaankin käyttäytyä jotenkin typerästi ja ilmeisesti säikäytin sinut liialla innostumisellani, vaikka vain hipaisin silkinpehmeää ihoasi.
Olisin niin halunnut olla ystäväsi, jutella ja nauttia lähelläolostasi.
(Tupakanpolttosi vähän vaivasi minua, mutta ajattelin, että pääset siitä eroon vanhetessasi.)
Miksi olin niin malttamaton, miksi en antanut sinulle aikaa tottua esim. ikäeroomme ?
Syksyn mittaan muutuit aina vain etäisemmäksi, etkä hymyillyt tai jutellut minulle enää.
Voi, miten kärsin siitä, etten ollut kyennyt käyttäytymään siten, että olisimme pysyneet ystävinä...
Voisitko antaa minulle anteeksi?
En pyydä Sinulta mitään, vaikka toivoisin Sinulta kaiken.
En vaadi Sinulta mitään, vaikka itse antaisin koko sydämeni.
Tiedän kyllä: Olen naimisissa, olen Sinulle liian vanha, olen tuntematon...
Sanotaan, että rakkaus on sokea. Minun kohdallani se merkitsee sitä, että Sinut edes vilauksen näkemällä on se päivä saanut suuremman merkityksen kuin ne päivät, jolloin en Sinua näe.
En näköjään voi tajuta, että ikäeromme on liian suuri, että voisin olla iän puolesta vaikka isäsi.
Minulle riittäisi kuitenkin sekin, että joskus vielä näkisin Sinun katsovan minua hymyillen, että vielä joskus saisin tuntea, että edelleen olisimme ystäviä.
Annathan minulle sen verran anteeksi?
Nyt meihin sopivat laulun sanat ikivihreästä laulusta "Kuolleet Lehdet" :
"Toivoisin Sinunkin muistelevan
päiviä kesämme kaunehimman.
Aurinko hymyili suloisemmin
rinnallas armahin kun astelin.
Kauan tuo kesämme kestänyt ei,
pois halla sen kukkaset vei.
Kesästä jäljelle jäi muisto vain,
polttava kaipuu nyt on rinnassain.
Ken muistoja mielessään kantaa
paljon hän voi omistaa.
Ei niitä voi toisille antaa,
ne syömehen kätkeä saa.
Kun saapuu syys, niin lehdet puiston
ne hehkumaan saa loistoaan.
Kuin ikävyys, mi kauniin muiston
voi synnyttää, vaikk´ suru jää.
Hetken lehdet nuo vielä hehkuu,
on loisto tuo jo viimeinen;
ovat muistojemme lehdet kuolleet,
ne mennessään vie tuulonen..."
Heli! Haaveilen Sinusta, unelmoin Sinusta ja uneksin Sinusta.
Olen useasti kohdannut Sinut unessani.
Kun en ilmeisesti koskaan pääse lähellesi oikeassa
elämässä, anna minun päästä edes uniisi.
Todellisuudessa en voisi ikinä loukata Sinua,
tahtoisin Sinulle vain hyvää.
Kunpa edes hymyilisit minulle, anteeksiannon merkiksi...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vaaleat, pitkät luonnonkiharat hiukset jotka hulmuavat tuulessa valloittavasti, valkoiset helmenhohtoiset hampaat, iso suu, d-kuppikoko, ampiaisvyötärö, korkeat korot, minihame ja nahkatoppi. Ikäeromme ei haittaa, himoitsen myös sinua. Viis vaimostasi, ollaan niinkuin häntä ei olisi olemassakaan. Se on helppoa kun hän on niin mitättömän näköinenkin, en ihmettele, että antaisit koko sydämesi kenelle hyvänsä muulle mieluummin. Kirmatkaamme yhdessä taivaisiin. Minä en sinua moralisoi, nuppuseni, vanha viekas vaari-ressu. Olet jo kärsinyt riittävästi sen tyrannimaisen kotkan kynsissä. Tartu tiukasti hanuriin ja näppäile mua..MINULLE ei riitä hymy ja ystävyys. Haluan kaiken. Aivan kaiken!
Käymme yhdessä ain käymme aina rinnakkain vaikka esteitä ois joskus tiellä kohtalon voimme kaikki ne voittaa kun uskomme vaan käymme yhdessä ain rinnakkain.
Lähetäthän osoitteesi rakkaani niin kerron tilinumeroni. Ah ja voih..tätä rakkauden piinaa..