kritiikki

Joskus on seurakuntia joissa kävijöiden ”toivotaan” olevan yksimielisiä ja pysyvän samassa uskonnäkemyksessä.

Seurakunnassa voi olla auktoriteettinen ja hyvin määrätietoinen vahva pastori, joka ei suvaitse, eikä siedä vastaanväittämistä ja toisinajattelijoita. Näiden seurakuntien pariin hakeutuu alistumiskykyisiä persoonia, jotka
kaipaavat vahvaa johtajaa.

Raamattua tuntevat ja itsevarmat persoonat, tavalla tai toisella ohjataan seurakunnan ulkopuolelle.

Koska ihmiset kasvavat uskossa, raamatun lukemisen ja elämän tapahtumien kautta, joskus voi tulla seurakunnassakin yhteentörmäyksiä, kun esim. uskova ihminen näkee miten alkuseurakunnassa toimittiin ja huomaa melkoisen ristiriidan oman seurakunnan toimintaan verraten.

Aina tällainen ihminen ei omaa sitä hengellisen kypsyyden ja pyhittymisen tasoa, että osaisi ja pystyisi tuomaan seurakunnalle ja varsinkin sen johtajalle ikävän asian, esille sillä tavalla, että se jotakin auttaisi ja toisi muutoksen seurakunnan opetukseen tai toimintaan.

Joskus ihminen joka tuntee hyvin raamattua ja on ollut pidempään tervehenkisessä seurakunnassa, voi joutua tilanteeseen, jossa seurakunta muuttuu aivan toiseksi, kuin se alun perin oli.

Seurakuntiin tulee uusia opetuksia ja seurakuntien työntekijät omaksuvat joskus uusia asioita, miettimättä kylliksi, ovatko ne varmasti raamatun opetuksen mukaisia. Sellaisessa tilanteessa joku vanhempi seurakuntalainen voi nousta vastustamaan uudistamista ja joutua vahvan pastorin jalkoihin ja löytää lopulta itsensä seurakunnan ulkopuolelta.

Useimmat eivät ole niin pikkutarkkoja, että alkaisivat niuhottamaan jostakin ”pienestä” asiasta, vaikka siitä että joku seurakunnassa opettaa ihan päinvastoin kuin raamatussa on.

Varsinkin kun monessa seurakunnassa on jo pitkään opetettu, miten paha asia on arvostella opettajia ja opetusta.

On kerrottu miten Jumala on asettanut seurakunnan vanhemmiston ja varsinkin johtajan paikoilleen. ”Mikä sinä olet Jumalan tekoja arvostelemaan”, sanovat, ”jos alat vastustamaan meidän seurakuntamme johtajaa, arvostelet itse Jumalaa.” Ja ”Me kyllä tiedämme miten nämä asiat ovat, olemme niitä niin paljon tutkineet, sinä arvostelet nyt asioita lihallisesti, me toimimme Pyhässä Hengessä, etkä sinä vielä keskenkasvuisena kykene ymmärtämään ja näkemään näitä asioita Jumalan tarkoittamalla tavalla.”



Jossakin seurakunnassa joku vanha mummo, kovin kummastelee kun seurakuntaan tulee Helsingistä joku kuuluisa nuori ylistyksen opettaja, joka heti haukkuu ja moittii, että tähän asti olette ylistäneet aivan väärin, aivan liian vähän ja vain melankolisia virsiä, mollivoittoisia tappiosäveliä, nyt hän opettaa mitä on ilo ja riemu Herrassa, nyt hän opettaa ylistämään uudella voitokkaalla tavalla, niin kohta seurakuntaan tulee ylistysherätys ja suurempi Jumalan voitelu. Monet nuoremmat innostuvat kovin uudistuksesta, vihdoinkin jotakin alkaa tapahtumaan,
”Jee, noilla on pitkät mustat hiukset ja nahkatakki, Lordi-herätys, hevi ylistystä, jippii!!!”

Kaikesta ylistämisestä kovin hämmentynyt ja osittain kuuroutunut Mummo menee kokouksen jälkeen kysymään seurakuntansa pastorilta , ”Mistä tässä nyt on oikein kyse, kun pastorikin on aina kehunut kuoron lauluja, mikä kumma nyt oikein on, en millään ymmärrä, miksi tuo nuori mies meitä haukkuu, parhaamme me olemme tehneet, kahdesti viikossa olemme harjoitelleet… Ja aina sie oot meitä kehunut…”

Pastori ”Ajat ovat muuttuneet, meidänkin seurakunnan on aika uudistua, kirkkokunnasta on tullut uusia ohjeita, meidänkin on avarruttava, muuten menetämme kaikki nuoret. Sinä olet vanha, et ymmärrä että Herra tekee uutta”

Tämän jälkeen, mummo saa huomata, ettei häntä enää kutsuta kahvituksiin palvelemaan, eikä kaikki enää
tervehdi sillä rakkaudella kuin ennen. Hän on arvostellut seurakunnan pastoria ja puuttunut seurakunnan toimintaan, jos seurakunta on epäterve ja johtaja on auktoriteettinen narsistinen persoona, tämä teko, tietää mummolle ikuista tuomiota kakkosluokan seurakuntalaiseksi. Ja samalla se toimii varoituksena muille, ”ettei saa nousta Jumalan voideltua vastustamaan, tai voi käydä niin kuin Ananiakselle ja Safiiralle”

Tuollainen seurakunta on sairas, ei ole tervettä eikä raamatullista, kieltää ihmisiä tutkimasta ja arvostelemasta asioita ja opetusta ja toimintaa. Terve seurakunta ja pastori, kestää toimintansa tutkimista ja sen kyseenalaistamista.
Hyvä ja raamatullinen toiminta, kestää koettelun ja epäilemisen.

Jos jossakin toimitaan oikein ja Jumalan tahdon mukaan, ei se siihen kaadu, että jotkut sitä arvostelevat tai koettelevat.

Koen kovin murheelliseksi sen asian, että monet jotka eivät ole ottaneet vastaan näitä kaikkein uusimpia uudistuksia, kuten menestysteologiaa, joka on Suomessa melko uusi tulokas tai Torontolaisuutta, joka sekin on vasta n. 1994 lähtien saastuttanut seurakuntia, tai tätä ylistysvirusta, joka on levinnyt miltei kaikkialle viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana, ovat joutuneet joissakin seurakunnissa pilkan ja ivan kohteiksi, toisen luokan kansalaisiksi.

Jotenkin julmaa ja hyvin ilkeää, että monet jotka ovat olleet uskossa vuosikymmeniä, eläneet monessa
herätyksessä, nähneet Jumalan suuria tekoja ja ihmeitä, sairaiden parantumisia, ovat nyt joutumassa omissa seurakunnissaan kakkosluokan kansalaisiksi, tai jatkuvan painostuksen tähden seurakunnan ulkopuolelle.

Ihmiset joiden uskollisuuden ja alttiuden tähden monet seurakunnat ovat kasvaneet, monet sairaat ovat parantuneet, ovat nyt kun vanhuus on koittanut, sellaisessa ajassa, jossa heidän uskonsa on pilkan ja rienaamisen kohteena, heidän mielipiteensä on vanhentunutta ja ahdasmielistä ja lakihenkistä, heidän pitäisi ”uudistua” tai sitten pysyä poissa, nuorempien jaloista. Monet heistä ovat vaieten jättäytyneet seurakuntiensa ulkopuolelle, toiset käyvät vain niissä kokouksissa, joissa ei ole ylistystä ja remua ja ylpeyden korskaa.