Kirje Israelista

Eräästä lehdestä poimittu. Valottaa sitä mitä Israelissa tapahtuu juuri nyt, sitä mistä Suomen terroristeja syleilevä punamedia ei ole kertonut mitään.


"Maailma on melko tietämätön mitä Israelissa on tapahtunut viimeisen vuoden aikana johtuen tiedotusvälineiden virheellisestä informoinnista.

Isarelin vetäydyttyä Gazasta sinne on tuotu aseistusta muista arabimaista. Hizbollahia ja Hamasia tukevat ja aseellisesti varustavat lähinnä Iran ja Syyria. Koko kuluneen vuoden Hamas-terroristijärjestö on pommittanut ohjuksillaan Gazan pohjoispuolella olevia juutalaisia lähikaupunkeja, erityisesti Siderotin kaupunkia, siis sen siviiliväestöä. Siderotin asukkaat ovat eläneet pelon alla, pelänneet lähettää lapsiaan kouluun, liikkua ulkona eivätkä ole kyenneet elämään normaalia rauhallista elämää. Jumalan ihme on, ettei ihmisuhreja ole syntynyt enempää.

Kuluneen kesän aikana ohjuksia alkoi tulla myös Askeloniin. Asukkaat järjestivät mielenosoituksia vaatien Israelin hallitusta pitämään parempaa huolta omasta siviiliväestöstään. Siksi, eikä vain yhden sotilaan kidnappauksen vuoksi, Israel tunkeutui Gazaan puhdistaakseen Hamasin ohjuskeskukset, jotta israelilaiset voisivat elää rauhassa omissa kodeissaan.

Todellinen sota alkoi Hizbollahin toimesta 12.7. aamulla, jolloin Hizbollah ampui Pohjois-Israeliin siviiliväestön keskuuteen toistasataa ohjusta ja sen turvin kidnappasi kaksi israelilaista sotilasta (ja tappoi kahdeksan). Siitä päivästä lähtien Hizbollah on ampunut 100-200 ohjusta Pohjois-Israelin kaupunkeihin siviiliväestön keskuuteen. Pommeja on tullut aina Afulaan, Haifaan, Tiberiakseen saakka. Hizbollah on uhannut myös lähettää pommeja Tel Aviviin asti. Eilinen päivä 3.8. oli tähän astisista rankin Hizbollahin pommituspäivä. Pommitukset uloittuivat jopa Beit Sheanin kaupunkiin, joka sijaitsee Genesaretin etelä kärjessä.

Ohessa otteita Poriassa asuvan perheen äidin viestistä:

"Tänään saatiin suurin annos pommeja, mitä tähän asti on tullut. Aamulla kymmenestä lähtien hälytys oli joka 5-10 minuutti. Kerralla pommeja tuli 10. Olimme koko ajan pommisuojassa talomme kellarissa ja kävin välillä nopeasti keittämässä ruokaa, jota sitten söimme pommisuojassa. Illalla olisi ollut seurakuntamme rukouskokous, mutta kukaan ei päässyt tulemaan, eräältä ystävältä esim. tänne ei ole enää yhtään tietä, johon ei olisi tippunut pommeja, Porian risteykseenkin 8. Myöhemmin kuulimme, että tämän päivän pommituksissa 8 sai surmansa. Rukoillaan ja katsotaan, mitä huominen tuo tullessaan."

Israelin kannalta sota on puolustusotaa. Hizbollah-terroristijärjestö aloitti sodan ja Israel lähti puolustamaan omia siviilejään. Israelin ainoa tavoite on saada tuhotuksi Hizbollahin pesäkkeet, radiolinkit ja maan alle, aivan Israelin rajan tuntumaan rakennetut betonibunkkerit, jotka ovat olleet täynnä ohjuksia ja muuta aseistusta ja hyvin koulutettuja Hizbollahin kommandojoukkoja.

Yksi ongelma on se, että Hizbollah ei päästä siviilejä, eikä myöskään YK:n tarkkailijoita (kanadalaisen YK-tarkkailijan lausunto) lähtemään alueelta, koska se käyttää ihmisuhreja suojanaan. Viimeisin isku, josta nyt maailma syyttää Israelia ja jossa kuoli n.50 siviiliä (oikea luku 28), mukana myös lapsia Qanan kylässä, on esimerkki Hizbollahin sotastrategiasta. Israel pommitti Qanaa 7 tuntia aikaisemmin kuin tämä kyseinen rakennus räjähti. Ilmeisen selvästi Hizbollah on joko tahallaan tai vahingossa aiheuttanut kyseisten siviilien kuoleman.

Ehkä kuolleitten vähäisen lukumäärän selitys voi olla myös se, että pohjoisen kaupunkien asukkaat eivät liiku mihinkään. Ihmiset ovat eläneet koko sodan ajan pommisuojissa tai pysytelleet kotonaan tai paenneet Etelä-israeliin sukulaistensa luo. Hyvin monet ovat lähteneet maasta. Ne, joilla ei satu olemaan sukulaisia etelässä tai ei ole varaa matkustaa minnekkään yrittävät pysytellä kotonaan jatkuvasta pommituksesta huolimatta.

Kaupat, liikkeet, ja tehtaat ja työpaikat ovat suljettuina. Monet pommisuojat ovat olleet huonossa kunnossa, joissakin skorpionit ovat tervehtinee turvaa etsiviä ja jotkut ovat homeessa ja jotkut aivan liian pieniä. Postinkulku esim. Haifassa on ollut pari viikkoa pysähdyksissä. Joillakin paikkakunnilla armeija toimittaa ruokapaketteja kotiin, toiset joutuvat lähtemään ruokaostoksille pitkien matkojen päähän, sinne, missä kaupat ovat vielä auki.

Metullassa pommitus on ollut niin jatkuvaa, ettei kukaan voi olla enää siellä, niinpä Metulla on evakuoitu siviileistä. Kirjat Shmonassa hedelmätarhojen hedelmät tippuvat maahan ja mädäntyvät, kun kukaan ei voi mennä korjaamaan satoa. Ongelma Hizbollahin ohjusten suhteen on ollut, että ne ovat niin nopeita, että sireenit hälyttävät vasta kun ohjus jo melkein iskeytyy maahan.

Israelin valtio halusi Kirjat Shmonan jäljelle jääneille asukkaille tarjota virkistysmatkan muutamaksi päiväksi pois pommitusten stressin alta. Bussin ollessa paluumatkalla Kirjat Shmonaan ihmiset kuulivat pommien äänen ja tulivat täysin hysteerisiksi, pysäyttivät bussin ja paniikissa huusivat, etteivät halua palata kotiinsa.

Erityisesti lapsille jatkuvan kuoleman uhan ja pelon alla eläminen, pommien odottaminen ja niiden äänien kuuleminen tuo stressitilan, jonka paranemiseen menee aikaa.

K.K.

Kuvitelkaa tällaista elämää omalle kohdallanne.