Ennen toistamaailmansotaa pasifistit tekivät kaikkeinsä myötäilläkseen Hitleriä, jotta rauhanomainen ratkaisu toteutuisi. Neuvotteluja, neuvottelujen perään, diplomaattisia nootteja ja lausumia tuhansia sivuja, myötäilyä, alue-luovutuksia, silmien-ummistamista Saksan asevarustelulta ja sokeaa uskoa rauhan voittamiseen.
Hitleri taas käytti tämän hänelle annetun hengähdystauon juutalaisten massamurhaamisen toteuttamiseen, valmisteluun ja pasifistien hänelle luovuttamien sudeteettialueet hyödynnettiin koko Tsekkoslovakian nopeaan miehittämiseen. Hitler jatkoi päättäväisesti massiivista asevarusteluaan ja Saksan valmistamista totaaliseen ja koko euroopan rakenteita järisyttävään sotaan, jossa menetti henkensä vähintään 30miljoonaa ihmistä. Samaan aikaan Hitler kuitenkin neuvotteli ilman pienintäkään tarkoitusta koskaan pitää lupauksiaan ainoastaan ostaakseen aikaa asevarusteluun ja oman asemansa vahvistamiseen.
Olisiko pasifisti ollut oikeutettu esimerkiksi päätöksessään olla ryhtymättä sotaan Hitleriä vastaan, olettaen että Hitlerin aikeet eivät olisi olleet estettävissä muilla kuin sotilaallisilla keinoilla?
Hitleri taas käytti tämän hänelle annetun hengähdystauon juutalaisten massamurhaamisen toteuttamiseen, valmisteluun ja pasifistien hänelle luovuttamien sudeteettialueet hyödynnettiin koko Tsekkoslovakian nopeaan miehittämiseen. Hitler jatkoi päättäväisesti massiivista asevarusteluaan ja Saksan valmistamista totaaliseen ja koko euroopan rakenteita järisyttävään sotaan, jossa menetti henkensä vähintään 30miljoonaa ihmistä. Samaan aikaan Hitler kuitenkin neuvotteli ilman pienintäkään tarkoitusta koskaan pitää lupauksiaan ainoastaan ostaakseen aikaa asevarusteluun ja oman asemansa vahvistamiseen.
Olisiko pasifisti ollut oikeutettu esimerkiksi päätöksessään olla ryhtymättä sotaan Hitleriä vastaan, olettaen että Hitlerin aikeet eivät olisi olleet estettävissä muilla kuin sotilaallisilla keinoilla?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos Saksassa olisi ollut pasifismi voimissaan tuolloin, niin olisiko se ollut "korruptoiva vaara" - vai Euroopan pelastus. Mielestäni pasifismi olisi ollut Saksalle ja saksalaisille parempi ratkaisu kuin militarismi.
Miksi näissä teoreettisissa kyselyissä aina oletetaan vain toinen osapuoli pasifistiseksi - kun pasifisti toivoo sitä molemmilta, jolloin mitään sotaa ei edes tule.
Ja jos sitten tätä sanotaan teoreettiseksi vaihtoehdoksi - niin sitähän oli myös koko alkuperäinen kysyms, koska kumpikaan osapuoli ei (valitettavasti ja kaikkien kärsimykseksi) ollut pasifisteja.
Tuossahan on selvästi kyse siitä mitä tapahtui! Ei siitä mitä olisi tapahtunut! Pasifismi on kuin kommunismi, hyvä idea mutta niin kauan kun ihmiset ovat ihmisiä niin se ei toimi!
Eivät USA, Britannia, Ranska jne. olleet pasifistisia, puhumattakaan Neuvostoliitosta. Niillä oli armeijat joita ne myös käyttivät jo ennen 2. maailmansodan alkua omissa pikku sodissaan. Joten ei voi sanoa että kyseessä olisi ollut varsinaisesti pasifistinen asennoituminen Saksan militarismiin.
Jälkikäteen on aina helppo viisastella, mutta eivät muut maat tuolloin tienneet tulevia tapahtumia, Auschwitzia ja maailmansotaa. Ei välttämättä edes Hitlerillä itsellään ollut tarkkaa kuvaa mielessään siitä, mitä tulee tapahtumaan. On täysin ymmärrettävää että neuvottelemalla haluttiin saada rauha aikaan. Sillä kertaa se saattoi johtaa jopa lopputuloksen huonontumiseen, mutta yleensä rauhanneuvottelut ja kompromissi, omista tavoitteista tinkienkin ovat parempi vaihtoehto kuin sota. Varsinkin nykyisellä ydinaseiden aikakaudella.
Yksipuolinen totaalipasifismi ei ole välttämättä järkevä linjaus valtion johtajalta, mutta mielestäni tavallisen yksilön kohdalla se on täysin hyväksyttävä, koska yhden yksilön aseistakieltäytyminen ei sotaa aiheuta. (Ja kysymykseen: mitä JOS kaikki tekisivät niin... vastaus on: jokainen voi tehdä päätökset vain omalta osaltaan). Myös valtionjohdon tasolla realistinen pasifismi on kunnioitettavaa. Kuten esim. Tarja Halosen omaksuma = ei ole lakkauttamassa yksipuolisesti armeijaa mutta tekee silti tosissaan työtä rauhan hyväksi ja miltarismia vastaan.
Historiallisesti II. maailmansota oli vain I. maailmansodan jatke. Natsismin nousu riippui suoraan I. maailmansodan tappion katkeruudesta, rauhanehdoista ja sen aiheuttamista talousongelmista. Ja I. maailmansota syntyi oikeastaan pelkästään siksi, että molemmat osapuolet halusivat kovasti sotaa. Jos silloin edes toisessa puolella olisi ollut vähänkin pasifismia, koko sotaa ei olisi syntynyt, eikä siis myöskään II. maailmansotaa.
Pitkässä juoksussa pasifismi on kestävin (-ainoa kestävä-) katsantokanta, vaikka toki irrottamalla asiat kontekstistaan voidaan esittää sodan muka olevan jossain tilanteissa tarpeellinen.
"Pitkässä juoksussa pasifismi on kestävin (-ainoa kestävä-) katsantokanta, vaikka toki irrottamalla asiat kontekstistaan voidaan esittää sodan muka olevan jossain tilanteissa tarpeellinen."
Eli voimme vetää johtopäätöksen, että pasifisti ei jatkossakaan aio ottaa vastuuta pasifististen ratkaisumalliensa aiheuttamista viattomista kuolonuhreista, silloin kun pasifistinen ratkaisumalli ei toimi?
Eli käytännössä pasifisti hämärtää oman vastuunsa asiassa, jolloin enemmän tiedostavien ja realistisempien yksilöiden on astuttava esiin ottamaan kokonaisvaltaisempi vastuu.
Minä kyllä sanoisin hämärretyksi vastuuksi sellaista, että annetaan ymmärtää että pasifismi on vastuussa II. maailmansodasta tai jostain muusta sodasta. Kummatkohan niitä sotia tuppaa aloittamaan, pasifistit vai antipasifistit?
Sota voi jossain tilanteissa näennäisesti vaikuttaa lyhyellä tähtäimeltä parhaalta huonoista vaihtoehdoista. Tällöin on usein kyse siitä, että antipasifistit ovat ehtineet sulkea kaikki muut vaihtoehdot pois sotaisella politiikallaan.
2. maailmansodasta lienee suurimmassa henkilökohtaisessa vastuussa Adolf Hitler. Perässä tulevat sitten sellaiset nilkit kuin Tojo, Stalin, Mussolini jne. joista yksikään ei ollut pasifisti.
Pasifistit kuten vaikka Einstein ja Pekurinen ovat sitten ihan jonon hännillä kun sotaan syyllisiä haetaan.
Stalin ja Hitler laajensivat alueita, kuten Hirohit ja Mussolini, ei ihme että demokraattisilta mailta palo pinna kun Saksa vallotti Itävallan,Tsekkoslovakian ja osan puolasta, ja neukut osa puolaa, osa suomea ja Viro,Latvia ja Liettua ja Japanin hyökkäys Kiinaan ja Italian vallattua Etiopian ja Albanian sekä Espanian sisällissodan päättyminen fasistien voittoon, silloin maailma oli täynnä sotaa ja alueiden valtausta, ennen 2.maailmansotaa. Demokraattiset valtiot vain menetti alueita, ei saanut, fasisti valtiot varustivat armeijaa jo ennen maailmansotaa, ja demokraattiset valtiot vasta 2 maailmansodan alettuua. Siinä oli lyhyt tiivistelmä.
Miten pasifistiset ongemanratkaisumallit kuten neuvotteleminen, painostaminen tai taloudelliset pakotteet toimivat tilanteessa, jossa vastapuolella ei ole pienintäkään aikomusta noudattaa yhtään neuvottelujen päätöstä? (vrt. Hitler esimerkki)
Pasifismin vastustajat asettavat vaatimuksen, että pasifistisen ratkaisun pitää toimia aina, jopa kuvitteellisessa mahdollisimman huonoksi kehitetyssä teoreettisessa tilanteessa. Vaatimuksessa ei ehkä sinänsä ole vikaa, mutta mitäs jos esim. maanpuolustusideologialle laitettaisiin samankaltainen vaatimus. Edellytettäisiin, että sen pitää ratkaista tilanne aina, esimerkiksi tilanteessa vihollinen olisi sotilaallisesti täytin ylivoimainen ja uhkaisi käyttää ydinaseita siviiliväestöä vastaan. Muussa tapauksessa koko ideologia pitäisi hylätä. Kukaan ei aseta, koska se tiedetään mahdottomaksi vaatimukseksi, mutta pasifismiltä vaaditaan enemmän.
Sinänsä en epäile, etteikö globalisoituvassa maailmassa löytyisi toimiva pasifistinen ratkaisu yhä useammin, kun maiden riippuvuus toisistaan kasvaa. Ainakin rauhanomainen ratkaisu toimii huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä kuin sota. Viimeksi USA yritti ratkaista jonkin ongelman hyökkäämällä Irakiin. Siitä, mikä tuo ongelma oli, on epäselvyyttä, mutta varmaa on että on syntynyt vain koko joukko uusia ongelmia. Enpä löisi vetoa Israelinkaan valinnan toimivuuden puolesta.
toimettomuuskaan ei ole välttämättä pasifistinen ratkaisu. Saddamin Irak ja Hizbollah/Syyria/Iran kun eivät ole mitään pasifisteja ja laajamittainen tappaminen oli jokapäiväistä jo ennen USA:n ja Israelin asioihin puuttumistakin. Rauha ei alueella vaihtunut sotaan, vaan yksi sota toiseen.
On yleinen väärinkäsitys, tai tarkoituksellinen mustamaalaus pikemminkin, että pasifismi tarkoittaisi ettei ihmisoikeusongelmille, konflikteille yms. pitäisi muka tehdä mitään.