Jos saisitte vaikka 10000 €, niin laittaisitteko sen heti haisemaan, vai laittaisitteko korkeakorkoiselle tilille odottamaan tulevaa?
Oma perheeni on aika säästäväinen, mutta tunnen perheitä, jotka ovat heti hankkimassa jotain suurempaa, jos vähänkin taskun pohjalla on rahaa.
Oma perheeni on aika säästäväinen, mutta tunnen perheitä, jotka ovat heti hankkimassa jotain suurempaa, jos vähänkin taskun pohjalla on rahaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yhden euron ostovoima on sama on se yksin tai porukassa 9999:n kanssa.
Tiedän kyllä useimpien ihmisten käyttäytyvän toisin.
Me elämme omien tarpeidemme mukaan rahamäärän vaikuttamatta kulutukseemme.
"Oikeat tarpeet" ovat loppujen lopuksi aika halpoja.
Joskus olen vain ihmettellyt ihmisten logiikkaa; jos saa lahjaksi vaikka sen 10000 €, niin ostetaan tärräytettään auto. Auton arvo laskee niin nopeasti, että ei todella kannata!
Jos tosiaan on saamassa lahjaksi rahaa, tulee se investoida niin, että sen arvo säilyy. esimerkiksi rahastoihin.
Itsekin otan lainaa auton ostoon ja makselen sitä takaisin aikani, ei siinä mitään, mutta sen lisäksi mitä jää, niin ne laitetaan pesimään, kunnes on vara ostella vaikka kiinteistö.
Toiset taas eivät ole koskaan ajatelleetkaan säästämistä, vaan kaikki käytetään heti pois johonkin kerskakulutukseen. Ostetaanko heti uusi sohvakalusto, auto, pyörät, tv:t, onhan näitä, minkä arvo putoaa, kun se kotia tuodaan.
Eihän auton ostaminen velaksi tietenkään järkevää ole, mutta maksuerät on sen verran pieniä, että saa säästettyä toisesta päästä.
Eläminen pitää pystyä maksamaan omista tuloistaan.
Heräteostoksiin on jo pikkurahaa tarpeeksi. Kaikki ylimääräinen säästöön. Pääsee sitten omin luvin "eläkkeelle" ajoissa.
Mikään ei ole tyhmempää kuin törsätä kaikki ja ottaa vielä velkaa päälle.
Me säästetään rahaa aina jotain tarkoitusta varten eli tiedetään, että kun on sen ja sen verran säästössä niin päästään sitten ostamaan jotain. Säästökohteita on ollut asunto, kallis auto, vene ja eläke. Rahaa on lisäksi sen verran aina tilillä, että se riittää elämiseen, huonekalujen uusimiseen yms., matkusteluun... Sitä en ymmärrä, kun meidänkin tuttavapiirissä on ihmisiä, jotka säästävät ns. pahan päivän varalle. Kyllähän mekin tosiaan eläkepäiviin varaudumme, mutta kun nämä tuntemamme pahan päivän varalle säästäjät eivät ikinä käytä noita rahojaan. Elävät minimaalisesti ja makuuttavat rahojaan, jollain 0-pankkitilillä. Jättävät ne varmaan sitten perinnöksi jollekin...
että säästetään vain säästämisen vuoksi. Ensin säästetään eläkepäiviä varten ja sitten kun ollaan päästy eläkkeelle ei kuitenkaan päästä irti vanhasta tavasta vaan edelleen eletään säästöliekeillä...
Ei niitä rahoja hautaan mukaan saa, joten miksi rahojaan ei kuluttaisi mihin itse haluaa, vaikka sitten uuteen autoon.
Minusta säästämisellä pitää olla joku tarkoitus, kohden johon rahat sitten käyttää. Sitten kun rahat on kasassa, pitää myös raaskia ostaa.
Itse käyttäisin tuosta 10000 eurosta autolainan maksamiseen 7000 euroa ja lopuilla 3000 eurolla rempattaisiin kylppäri.
Noin 40-kymppisinä, kun penskat olivat 10 ja kaksi asuntoa hankittu, totesimme ettei meidän ole järkevää odottaa "oikeaa" eläkeikää vaan luodaan pohja omaehtoiselle vetäytymiselle.
Tähtäys 50 - 52v, vaimo on 5-vuotta nuorempi.
Emme olleet ennenkään "pihistäneet" emmekä siihen ryhtyneet nytkään.
Olimme aina analysoineet tarpeemme omista lähtökohdista ja tehneet siltä pohjalta ratkaisumme.
Koskaan meillä ei ole ollut auto- tai muutakaan kulutusvelkaa. Ensin rahat, sitten hankinta.
Esim. auton ostan käteisellä tehdasuutena, pidän sitä 14 - 16 vuotta ja myyn sen halvalla jollekin yksityiselle 270000 - 340000km ajettuna.
Tämä aikaisemmin. Viime vuosinahan ei kilometrejä ole paljoa tullut.
Kesämökkiä kokeilimme neljä vuotta. Emme pitäneet.
Uutta retkeilyvenettä kokeilimme Saimaalla kaksi kesää. Emme lämmenneet.
Kaikki muut lomamme olemme viettäneet matkoilla.
Päivittäisessä, "pienessä" kulutuksessa ajattelemme rahan käyttöä.
Sitä on tuntunut jääneen suurempien hankintojen tekemiseen.
Työssä käymisen lopetimme omaehtoisesti 53/48 vuotiaina. Meni hieman pitkäksi.
Viimeiset 9-vuotta meillä on ollut vapaus, myös taloudellisesti, tehdä mitä kohtuuden ja rikoslain puitteissa haluamme.
Matkoilla olemme vuodessa noin 3 - 4 kuukautta.
Mm. Peking, Mexico, kv-risteilyt, Azorit, Kap Verde, Niili, USA, Euroopan kohteet ja tietenkin Espanjan asuntomme (en laske matkailuksi). Euroopan "käymättömiä" maita ovat Islanti, Albania, Romania, Moldovia, Valkovenäjä ja Ukraina.
Kääpiövaltiotkin on käväisty katsomassa. Viimeeksi San Marino.
Eli, pidimme tärkeänä, päivittäisestä kulutuksesta tinkimättä, hankkia itsellemme elämäntapaamme koskevan päätösmahdollisuuden.
Siinä onnistuimme.
Suunnittelun tähtäys vain oli pitempi kuin tiliväli.
Ostelusta. Käytän tarvittaessa yksityislääkäriä, viimeeksi silmäkirurgi.
Vaimo tekee spontaaneja ostosmatkoja Eurooppaan, tietenkin halpislennoilla kunhan aikataulut miellyttävät.
Aikanaan mieleni olisi tehnyt Porshea. Siihen ei ollut teoreettisiakaan mahdollisuuksia.
Nyt kun sen voisi ostaa niin ei se enää olekaan tärkeä.
Ym.
Kaikella tällä viittaan tuohon väittämääni ensimmäisen ja miljoonannen euron yhtäläisestä ostovoimasta.
Ps. Tulomme olivat teollisuustyöntekijäpërheen alempaa keskitasoa. Ei edes paprun.
Nykyiset "eläkkeemme"ovat, johtuen varhaisesta työn lopetuksesta, todella pienet mutta emme niiden varaan mitään laskeneetkaan.
e-, m- ja l-kirjainta edellisessä kirjoituksessa on?
Juuh, säästöön laittaisin johonkin rahastoon tod. näkösesti.
En missään tapauksessa ainakaan ostaisi koko rahalla jotain (osan saattaisin yhteen ulkomaan reissuun laittaa).