Kysäisin tuossa hiljattain nimimerkiltä "Joosua", missä kohdassa Raamatussa mainitaan käsite "avioliitto". Vastaukseksi sain kehoituksen lukea hääseremonioita koskevia Raamatun kohtia, mm. kertomusta Kaanaan häistä. Häiden merkitys taitaa kuitenkin olla raamatullisesti hieman outo, puhutaanhan jossain ilmeisesti myös "karitsan häistä"!
Mainitaanko Raamatussa myöskään käsitteitä "kihlautuminen" tai "vihkiminen"? Toisaalta: laivojakin vihitään, joten ei avioliittoa taideta voida eksaktisti silläkään termillä määritellä.
Kysymys kuuluu siis näin:
Voidaanko avioliitto-instituutiota pitää Raamattuun pohjautuvana ilman, että joudutaan irtaantumaan Raamatun tekstien tarkoista merkityksistä ja vetämään johtopäätöksiä tekstien tulkintojen perusteella?
Mainitaanko Raamatussa myöskään käsitteitä "kihlautuminen" tai "vihkiminen"? Toisaalta: laivojakin vihitään, joten ei avioliittoa taideta voida eksaktisti silläkään termillä määritellä.
Kysymys kuuluu siis näin:
Voidaanko avioliitto-instituutiota pitää Raamattuun pohjautuvana ilman, että joudutaan irtaantumaan Raamatun tekstien tarkoista merkityksistä ja vetämään johtopäätöksiä tekstien tulkintojen perusteella?
Vastaukset 10
Vanhimmat
ja sulhasista ja vähän niinkuin siitä, että Jumala yhdistää kaksi ihmistä ja niitä ei niinku voi ihminen erottaa...
vaikkapa Israelin kansaa.
Mutta puhutaanko Raamatussa niinku ollenkaan niinku siitä, että avioliitto ois niinku jotenki niinku Jumalan määräämä niinku sellane instituutio?
Raamatussa on tämäkin asia tulkinnanvarainen-niinkuin yleensä-Raamattu puhuu "vertauksilla"
-Sulhanen ja morsian esim.voi tarkoittaa ihan muuta kuin mitä meillä ymmärretään.On enkelin morsiankin siellä mainittu-siis enkelikin voi olla myös mies.esim.(Gaabriel)Tuskin se tarkoittaa esim.homoa tai lesboa.
Sitäpaitsi ihminen voi erottaa avioliiton-siksihän avioeroprosessissa juuri ihminen-tai ihmiset sen asian päättää.(tuomioistuimessa on ihmisiä) Ei ole yksinkertaista tulkita raamatun sanomaa-Siksi uskontokuntia-lahkoja sun muita on niin paljon. Jos raamattu olisi täysin selkeä-ei olisi eri uskontokuntia tappelemassa.
käsitys asioista, että Jumala ei voi verrata asioita keskenään, jos periaate ei ole niinku voimassa myös niinku arkielämässä. Raamatussa puhutaan mm. Paavalin kirjeissä ihan niinku käytännön avioliitosta niinku, joka tota tarkoittaa sitä, että mies ja nainen menee niinku yhteen ja harrastaa seksiä ja ovat tiedätsä sidottuja toisiinsa koko loppuelämän, tiiätsä sillai, ne ei saa niinku erota toisistaan niinku siel mooseksenkirjassa sanotaan. Siis kymmenes käskyski on sanottu älä himoitse lähimmäisesi vaimoa mikä niinku tarkoittaa sitä et ne niinku voi olla tiedätsä naimisis ja sit joku muu voi himoita sitä vaimoa.
raamatus puhutaan niin paljon siitä avioliitosta miehen ja naisen välillä ja huoraaminekin kielletään. Siis ei saa nussia ketään jos ei oo naimisis sen kaa...
silloin kun totteutuu Raamatun Sana. "Mies erotkoon isästään ja äidistään,samoin vaimo erotkoon isästään ja äidistään,kun mies ja vaimo yhtyvät,tulevat ne yhdeksi lihaksi."
Molemminpuolinen vastuu yhdynnän saurauksesta on Jumalan edessä siinä hetkessä kun yhdyntä tapahtuu.
Raamatusssa ei ole mitään vihkimiskaavoja,tai määräyksiä.
Nykyinen häätapahtuma on täysin vain syntynyt jostain kulttuurin muodoista,kuten vaikka kun ennenvanhaan pidettiin kruunuhäitä,ja sitä ennen on ollut ties mitä rituaaleita.
Mutta avioliitto on raamatullinen yhdessä elämisen muoto,koska mies luotiin mieheksi ja nainen vaimoksi. On siis täysin raamatun Hengen mukaista olla sitoutunut toinen toiseensa ja yhteiskunnalliselta kannalta katsoen lain ja järjestyksen ylläpitämiseksi vaioliitto kodinkin kannlta on välttämätön,koska yhteiskunta perustuu perheeseen,ja perhe syntyy kun mies ja nainen "vihitään" avioliittoon,ei siinä hääseremoniassa siis ole mitään Jumalan Hengen vastaista.
kohta tuo "mies erotkoon isästään ja äidistään"; yhteiskuntahan oli patriarkaalinen eikä matriarkaalinen, joten nainen erosi vanhemmistaan ja liittyi miehen isän/isoisän /veljien perheeseen josta mies ei milloinkaan lähtenyt. Vaimo meni "perintönä" veljelle jos mies ehti kuolla ennen pojan saamista.
Samoin oli voimassa moniavioisuus, orjia ja jalkavaimojakin oli ja mies voi heitä käyttää, joten mies voi halutessaan liittyä hyvin moneen lihaan. Perhe on suhteellinen käsite, on aina ollut.
Hebrealaiskirje:
13:4 Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.
Näkyy se sana sieltä kuitenkin löytyvän.
Avoliittoa uskovat pitävät arvossa ja kristityt kuvittelevat sen olevan ainoa oikea yhdessäolon muoto. Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa avioliitto on sakramentti, luterilaisessa ei.
Kristityillä on todella huonot ja hatarat perustelut pitää kiinni avioliitosta ainoana oikeana yhdessä elämisen muotona. Raamatullisia perusteita ei asialle ole.
Avioliittoa ei voi perustella esim luomistyöllä.
Se ei kerro jumalan asettaneen avioliittoa vaan paremminkin avoliiton. Jumala ei missään vaiheessa vihkinyt Adamia ja Eevaa avioliittoon, käski vain lisääntyä ja täyttää maa.
Aadam ja Eeva elelivät koko elämänsä avoliitossa, vihityttämättä itseään kristilliseen tai mihinkään muuhunkaan avioliittoon.
Uusi Testamentti ei myöskään anna mitään perusteita pitää avioliittoa kristillisenä instituutiona. Avioliitto oli Jeesuksen ajan yhteiskunnassa ainoa sallittu parisuhteen muoto, muita vaihtoehtoja ei ollut.
Jeesus ei ole asettanut avioliittoa eikä ole lisännyt Juutalaiseen käytäntöön mitään sellaista joka oikeuttaisi ihmisiä puhumaan kristillisestä avioliitosta.
Raamatusta esim Markus 10 luku, Matteus 19 luku, Paavalin 1 kor kirjeen 7 luku ovat opastusta siihen MITEN kristittyjen pitäisi elää avioliitossa, ei suinkaan niin että kaikkien pitäisi elää avioliitossa. Huomioi tämä.
Luterilaiset uskonpuhdistajat ovat palanneet aikoinaan raamatullisille linjoille avioliiton suhteen. Avioliitto poistettiin sakramenttien joukosta koska se ei ole Jeesuksen asettama. Avioliiton katsottiin kuuluvan maalliseen yhteiskuntajärjestykseen eikä hengellisen elämän piiriin. Lutherin mukaan avioliitto olisi voitu ilman muuta jättää pelkästään maallisten viranomaisten huoleksi, pelkkä avioparin siunaaminen heidän halutessaan olisi voinut kuulua kirkolle. Tämä näkemys on ainoa joka voidaan perustella.
Kun ottaa huomioon kaiken tämän tiedon, voi ymmärtää että on samantekevää millaisessa suhteessa ihminen elää. Tärkeintä on ainoastaan se rakastetaanko toisiaan ja onnistutaanko tekemään toisillensa hyvää. Tämä on kristillisen hengen mukaista.