Täällä on kirjoiteltu viimeaikoina reippaanlaisesti ekumeniasta. Toivoisin "oikeaoppisten ortodoksien" mielipiteitä siitä mikä olisi sitä sopivaa tai oikeaa ekumeenista toimintaa. Ortodoksi ei saisi mielestänne kuulua tai näkyä ekumeenisissa liikkeissä. Kuitenkin ort.kirkon pappi on tietääkseni valittu ekumeeniseen järjestön oliko peräti johtoon, pitäisikö hänen mielestänne erota? Eikö protestanttien ja ortodoksien välillä voi olla ekumeniaa ja jos voi niin minkälaista?
Ekumeniaa
ööö ihmettelijä ööö
8767
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Osaankohan ilmaista ajatukseni niin, että en kuulosta töykeältä. Jos kuulostan, pyydän anteeksi jo etukäteen. En oikein osaa ilmaista ajatuksiani tässä asiassa kaunopuheisesti.
Kuka on tämä "oikeaoppinen ortodoksi", jonka vastauksen toivoisit? Ajatteletko, että papin tai peräti piispan mielipide olisi oikeaoppisempi kuin tavallisen riviortodoksin, jos palstalla olijoiden mielipiteitä vähättelet? Miksi tuon papin mielipide olisi "oikeaoppisempi"?
Kenen toivot kertovan sinulle, missä tuon oikean ja väärän, sallitun ja kielletyn ekumenian raja kulkee?
Neuvon sinua lukemaan ortodoksisten kirkkoisien opetuksia ja kirkon kanoneita...valitettavasti myöskään kaikki ortodoksisen kirkon papit ja päättäjät eivät ole säästyneet aikamme eksytyksiltä...
Ekumeniaa voi olla - kunnioitusta ja rakkautta, kuten kaikkia ihmisiä ja koko näkyvää luomakuntaa kohtaan - ei muuta (ehkä hieman kärjistetysti - mutta esim. heterodoksien kanssa rukoileminen on ortodoksisen kirkon kanoneissa kielletty saati sitten mikään muu yhteinen kirkollinen toiminta).
Ortodoksit toivottakoot kaikki heterodoksit ja pakanat tervetulleiksi kirkkoon katumuksen ja harhaopeista luopumisen ja tarpeellisten sakramenttien kautta ilman kompromisseja.
mitä tarkoittaa ekumenia.
"Ekumenia tulee kreikan sanasta oikoumene, joka tarkoittaa asuttua maata, maailmaa ja maanpiiriä. Ekumenia on kaikkea sitä toimintaa, jonka tarkoituksena on edistää kirkkojen yhteyttä ja ilmentää maailmanlaajan kirkon ykseyttä. Kristus perusti yhden kirkon, mutta se on ihmisen syntisyyden tähden pirstoutunut ja hajaantunut. Ekumeeninen liike pyrkii Kristuksen tahdon mukaisesti (Joh. 17:21) kokoamaan yhteen hajaantuneet kirkot niin, että ne voisivat tuntea toisensa, rukoilla toistensa puolesta ja todistaa yhdessä maailmalle Kristuksesta.
Kristuksen kirkko oli lähes 1000 vuoden ajan yhtenäinen. Sen jälkeen se on opillisten erimielisyyksien vuoksi jatkanut hajaantumistaan. Kirkon keskeisimmät ekumeeniset ongelmat liittyvät kasteen, ehtoollisen ja kirkollisen viran erilaisiin tulkintoihin, eivät niinkään kirkon hallinnollisiin kysymyksiin.
Edinburghissa järjestettiin vuonna 1910 maailmanlähetyskonferenssi, jonka seurauksena syntyi moderni ekumeeninen liike ajamaan kirkkojen yhteyttä ja ykseyttä. Kansainvälinen lähetysneuvosto perustettiin vuonna 1921, ja se liittyi Kirkkojen maailmanneuvostoon vuonna 1961. Life and Work ja Faith and Order -liikkeet perustivat Kirkkojen maailmanneuvoston vuonna 1948.
Saman tunnustuskunnan piirissä yhteyspyrkimykset ovat johtaneet tunnustuskunnallisten maailmanjärjestöjen, kuten Luterilaisen maailmanliiton perustamiseen vuonna 1947. Yksityisten kristittyjen välistä hengellistä yhteistoimintaa ovat harjoittaneet esimerkiksi Evankelinen allianssi, NMKY, NNKY, kristillinen ylioppilasliike ja jotkut lähetysseurat.
Guugletin ekumenia sanan ja löysin vastauksia, kiitos. Minua kiinnostaisi käytännön ekumenia ja kuinka sitä tässä ajassa ortodoksit toteuttavat tai ovat toteuttamatta. Kirkon yhdistymiseen en usko (ennenkuin näen).
>>>Kristus perusti yhden kirkon, mutta se on ihmisen syntisyyden tähden pirstoutunut ja hajaantunut.
n. 1000-luvulla Rooman patriarkaatin ero Konstatinopolin, Aleksandrian, Antiokian ja Jerusalemin patriarkaateista, joten tähän eroon tuskin Lutterilla oli osaa ja arpaa.
Olen ymmärtänyt näin, että Lutter halusi ainoastaan korjata roomalaiskatolisen kirkon vääriä oppeja. On kirjoitettu, että ei hän halunut uutta kirkkoa perustaa ja tuskin Vatikaani aivan syytön on uskonpuhdistuksen alkamisen syihin, mutta ainahan on hyvä heittää se ensimmäinen kivi, vai mitä xyz.
keskinäinen loitontuminen alkoi jo paljon aikaisemmin, ehkä jo 500-luvulla, jolloin kirkot alkoivat kehittyä opillisesti eri suuntiin. Filioque-lisäys uskontunnustuksen latinalaiseen käännökseen lienee peräisin jo 500-luvulta.
700-luvulla paavit alkoivat sitten tehostaa pyrkimyksiään maalliseen valtaan. 750-luvulla perustettiin kirkkovaltio Italiaan ja paavit rupesivat azettamaan maallisia hallitsijoita. Myös lähetyskilpailu lisäsi ristiriitoja.
800-luvulla ristiriidat kärjistyivät, kun paavi julisti Konstantinopolin uuden patriarkan Fotioksen pannaan, koska tämä oli syrjäyttänyt edeltäjänsä. Patriarkka taas syytti lännen kirkkoa harhaopista: Rooman pariarkaatti oli lisännyt uskontunnustuksen latinankieliseen käännöksen sanan filioque(ja Pojasta). Paavi ja patriarkka julistivat toisensa pannaan.
Tapahtuma sarja olisi jo tässä vaiheessa voinut päättyä skismaan, mutta tällä kertaa patriarkat sopivat riitansa. Fotioksen edeltäjä oli nyt kuollut ja paavi Nikolaus katsoi nyt voivansa hyväksyä Fotioksen, ja anathemat perutettiin.
Minulle oikeaoppinen orodoksi oli 8,7 vuotias poikani joka kuolin aamunaan oikaisi äidilleen mitä tarkoittaa teofania. Hän kertoi sen kuin olisi lukenut suoraan raamatusta. Hän myös itki kerran sängyssään kun oli nukkumaan menon aika kysyin mikä on, hän vastasi että on niin paha ettei jumala ota häntä luokseen. Jotenkin ymmärsin kertoa hänelle Kristuksen viimeisistä vaiheista ristillä ja niistä kahdesta ryöväristä joista toinen katui. En ole fiksu ihminen en ymmärrä puoliakaan teidän keskusteluissa käytetyistä hienoista termeistä, mutta suhteeni jumalaan on yksinkertaisuudessaan kuin tuon lapsen toivon ja rukoilen joka hetki että se riittää.
Kiitos viestistäsi. Olen pahoillani siitä, mitä olet joutunut kestämään. En usko, että palstan keskustelijat haluavat loukata ketään Kristukseen uskovaa ja Häneen toivonsa laittavaa. Ajattelen kuitenkin, että ihmisen eläessä hänellä on vielä mahdollisuus etsiä totuutta ja kysellä. Kuolinvuoteella jää usko Kristukseen ja ylösnousemukseen.
Vaikka siis tässä ajassa keskustelisimme kirkon opeista ja kiivailisimme niiden puolesta, ei mukana ole tarkoitusta tuomita yksittäisiä ihmisiä. Tuomiovalta on yksin Jumalan ja itse henkilökohtaisesti uskon - vai haluanko uskoa - että Jumala on armollinen ja laupias.
Rukoile siis lapsesi puolesta rauhassa ja luota Jumalan armoon :)