Ote Kirjasta "Occult ABC" (Okkultismin ABC), Kurt Koch 1978.
Näinä sekasorron aikoina, meillä ei ole vain oikeus, vaan velvollisuus koetella jokainen liike Pyhien Kirjoitusten normeilla. Varsinkin meidän täytyy suunnata raamatullinen koetusvalo niihin suuriin persoonallisuuksiin, jotka komeetan lailla nousevat hengelliselle taivaalle.
Meillä ei ole oikeutta tuomita:
"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;" (Matt.7:1).
"Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa" (Room.14:4).
"Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi?" (Jaak.4:12).
Meillä on kuitenkin velvollisuus koetella:
" mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;" (1 Tess. 5:21)
"Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan." (Joh. 4:1).
Kathryn Kuhlman oli parantaja, joka veti suuria joukkoja kokouksiinsa. Miljoonat tulivat hänen luokseen saadakseen apua. Hänen kokouksiinsa osallistui kymmeniä tuhansia kerrallaan.
Kathryn syntyi Concordiassa 60 mailin päässä Kansas Citystä. Hänen äitinsä oli metodisti, isä baptisti. Nuorena tyttönä hän meni Baptistien seminaariin ja valmistui Baptistien saarnaajaksi. Hänen ensimmäinen seurakuntansa oli Franklin Pennsylvaniassa. Eräänä päivänä jotkut seurakuntalaiset sanoivat parantuneensa hänen saarnatessaan. Kathryn oli hämmästynyt. Kun sellaista alkoi tapahtua useamminkin, hän alkoi saarnata uskolla paranemisesta, kuitenkin edelleen pannen pääpainon sielun pelastukselle. Ennen pitkää hän siirtyi Franklinista Pittsburghin suureen kaupunkiin, jossa alati kasvavat joukot kokoontuivat hänen tilaisuuksiinsa. Vuodesta 1946 lähtien hän piti keskimäärin 125 parantamiskokousta vuodessa. Hän käytti USA:n suurimpia halleja ja hänen kokouksiinsa osallistui noin 1.5 miljoonaa ihmistä vuosittain. Nämä tiedot on antanut lääkäri nimeltä William Nolen.
Paitsi kokouksissaan hän esiintyi monissa radio- ja TV-ohjelmissa. Suunnattomat uhreina annetut rahasummat on käytetty 25 kirkon, monien koulujen ja kotien rakentamiseen, sekä monenlaisiin sosiaalisiin projekteihin.
On epäkiitollinen, mutta välttämätön tehtävä alistaa tämän naisen parantamistoiminta Sanan koeteltavaksi. Tulen tekemään sen siten, että mahdollisimman monien toisten tarkkailijoiden on mahdollista sanoa sanottavansa.
Näkemysteni taustalla on monien luentomatkojeni aikoina USA:ssa kokoamani aineisto. Kirjoittamisen aikoina olen matkustanut siellä 34 kertaa. Olen lukenut neiti Kuhlmanin kirjoja, olen osallistunut nelituntiseen parantamiskokoukseen (First Presbyterian Church, Pittsburgh) ja olen henkilökohtaisesti keskustellut hänen kanssaan. Minulla on myös monta suullista ja kirjoitettua todistusta ihmisiltä, jotka osallistuivat hänen kokouksiinsa.
Tällä kohtaa kiitän lämpimästi kahta tärkeintä tietolähdettäni. Rouva H. Maynard Johnson Eifelin sairaalan teknisen johtajan vaimo Minneapolisissa, kokosi minulle 28 parantumistapausta tarkoin osoittein Minneapolisista ja ympäristöstä. Sain myös erinomaisen, tieteellisesti perustellun artikkelin tri H. H. Ehrensteinilta Songtimesta Bostonista. Muiden avustajien nimet tulevat esiin myöhemmin tässä luvussa.
Aivan ensiksi minun täytyy antaa lyhyt kuvaus näiden parantamiskokousten tyylistä. Suurenmoisen urkualkusoiton jälkeen Kathryn ilmestyi lavalle pukeutuneena pitkään siniseen tai valkoiseen pukuun. Kaikki nousivat seisomaan. Hän sanoi: "Kuinka iloinen olenkaan, että te olette täällä. Pyhä Henki on tekevä suurenmoisen työn teidän keskellänne." Ilmapiiri kohosi, kun tuhannet odottavat ihmiset yhtyivät alkulauluun. Sitten seurasi rukous ja lyhyt saarna. Sitten Kathryn yhtäkkiä saattoi ilmoittaa: "Siellä ylhäällä parvekkeen toisella rivillä eräs mies on juuri parantunut syövästä. Olkaa hyvä ja tulkaa lavalle." tai "eräs tyttö 17. rivillä on juuri parantunut keuhkotaudista." Kokous jatkui samalla tavalla useita tunteja. Parantuneet ihmiset tulivat lavalle. Kathryn piti käsiään kuuden tuuman etäisyydellä kunkin parantuneen pään yläpuolella ja rukoili. Sitten he kaatuivat taaksepäin lattialle. Kaksi avustajaa otti heidät kiinni heidän kaatuessaan, jotta he eivät loukkaisi itseään. Parantuneet ihmiset makasivat 10-30 sekuntia tajuttomina lattialla. Noustessaan he sanoivat, että heillä oli ihmeellinen tunne. Kun katselin tätä, näin jopa saarnamiesten, eräs heistä katolinen pappi, vaipuvan lattiaan tajuttomina.
Sitten Kathryn saattoi kysyä parantuneilta yhden tai kaksi kysymystä, joka kerralla eri tavalla. Hän kysyi esimerkiksi yli 50-vuotiaalta naiselta: "Uskotteko Jeesukseen?" "En, olen Buddhisti." Noin 20-vuotiaalta nuorelta mieheltä kysyttiin: "Oletteko kristitty?" "En, olen ateisti." "Ettekö tahtoisi uskoa Jeesukseen nyt, että Hän on parantanut vaimonne?" Kathryn kysyi. Pitkä hiljaisuus. Pitkän painostuksen jälkeen Kathrynin taholta hän vihdoin sanoi: "Minä yritän".
Monet ovat pohtineet kysymystä, mistä Kathryn saattoi tietää, kuka oli parantunut mistäkin sairaudesta. Monet lääkärit ovat tutkineet tätä arvoitusta ja tulleet eri tuloksiin. Oliko se selvänäköisyyttä vai mediumistinen kontakti?
Seuraava kysymys on: Tapahtuiko paraneminen todella ja oliko se pysyvä?
Toinen kysymys liittyy näiden paranemisten hengelliseen puoleen. Löysivätkö parantuneet ihmiset tien Jeesuksen luokse ja jos he jo olivat uskossa, aiheutuiko siitä vahinkoa heidän uskolleen?
Se, että parantuneet kaatuivat taaksepäin, oli sensaatio. Mitä voimia tähän sisältyi? Oliko se hypnoosia? Kathrynin ystävät kutsuivat sellaisia ihmisiä Herran lyömiksi (engl. slain of the Lord , sanatarkasti: Herran lahtaamiksi tai teurastamiksi, Suomessa puhutaan vain kaatumisesta, suom.huom.)
Kutsukaamme nyt muutamia todistajia. Koska olen yksi heistä, kerron ensin kolme omaa kokemustani.
Esim.105 Parantumiskokouksessa Pittsburghissa eräs naislääkäri toi naisen lavalle. Lääkäri tiedotti seuraavaa: "Tällä naisella oli pitkälle kehittynyt pesäkekovettumatauti (multiple sclerosis). Hän käytti kahta tukilastaa ja oli lähes sokea. Hänen vatsansa oli osittain halvaantunut. Hänellä oli pysyvästi katetri kolme vuotta. Kolme kuukautta sitten menin potilaan kanssa Kathryn Kuhlmanin kokoukseen. Potilaani parantui. Sen koommin hän ei ole tarvinnut lastoja eikä katetria. Halvaus on hävinnyt. Hän on nyt hoitaja siinä sairaalassa, jossa hän oli potilaana."
Ei ole mitään syytä epäillä tämän todistuksen totuudellisuutta. Tiedämme kuitenkin, että paranemisen tosiasia ei anna meille mitään todistusta siitä, mikä sen sai aikaan.
Esim.106 Seuraava esimerkkini näyttää hengellisen tilanteen. Tapasin erään miehen kokouksessa, joka salli minun tehdä hänelle muutamia kysymyksiä. Hän vastasi niihin hyvin halukkaasti. "Oletteko kokenut parantumisen?" "Kyllä, 13 vuotta sitten parannuin Kathrynin kokouksessa." "Kuulutteko Jeesukselle?" Rukoiletteko ja luetteko Raamattua?" "Kyllä, seuraan Jeesusta ja tunnen Hänet Herranani ja Pelastajanani." "Onko parantumisenne kestänyt?" "Kyllä, 13 vuotta." Tämä on toinen todistus, jota en voi noin vain ohittaa.
Esim.107 Kolmannen kokemuksen myötä aloin epäillä. Se oli henkilökohtainen haastattelu Kathrynin kanssa. Äkkiä hän alkoi rukoilla kanssani. Hän piti käsiään noin kuusi tuumaa pääni yläpuolella. Aloin heti rukoilla sydämessäni: "Herra Jeesus, jos tämä nainen saa voimansa sinulta, niin siunaa sekä häntä että minua. Jos hänellä on lahjoja ja voima, joka ei tule sinulta, suojele minua niiltä. en halua joutua vieraan vaikutuksen alle." Kathrynin rukoillessa kaksi avustajaa tuli ja seisoi takanani ottaakseen minut kiinni kun kaatuisin. En kuitenkaan tuntenut mitään, vaan seisoin kuin kivi menettämättä tajuntaani vähimmässäkään määrin. Sitten tuli uusi yllätys. Kathryn tönäisi minua lempeästi, ilmeisesti saadakseen minut kaatumaan. Hän ei onnistunut. Sitten hän kysyi minulta: "Onko teillä itsellänne parantamispalvelu?" Vastasin: "Sielunhoitotilanteissa sitä on tapahtunut silloin tällöin, mutta se ei ole minun kutsumukseni; tehtäväni on saarnata evankeliumia ja johtaa ihmisiä pelastukseen."
Tämän kokemuksen jälkeen olen pitänyt silmäni ja korvani auki ja pyrkinyt löytämään totuuden näiden valtavien parantumisten takaa.
Kolmetoista vuotta sitten parantuneen miehen kokemuksessa on eräs ongelma, vaikkakin hänen hengellinen elämänsä ei ollutkaan kärsinyt. Olettaen, että Kathryn ei parantanut Jumalan voimalla, kuten tuhannet uskovat, olisiko mahdollista, että sillä tavalla parantunut henkilö ei kuitenkaan kärsisi hengellistä vahinkoa? Minulla on kylliksi esimerkkejä, kun olen opastanut ihmisiä vastaavissa tilanteissa, vastatakseni kyllä.
Esim.108 Eräs saksalainen arkkitehti kertoi minulle löytäneensä tien Jeesuksen luokse erään juopon pastorin saarnan kautta. Pastori oli usein humalassa, mutta selvänä hänen saarnansa oli raitis. Jumala voi tuoda ihmisiä uuteen elämään käyttäen aivan arvottomia todistajia.
Esim.109 Olen kuullut, että monet ovat löytäneet pelastuksen tien epäraamatullisia oppeja opettavan huijarisaarnaajan toiminnan kautta. En mainitse miehen nimeä, vaikka hän on saanut aikaan paljon vahinkoa.
Seuraava todistajamme on rouva H. Maynard Johnson, jonka jo mainitsin, nainen Minneapolisista, joka on hankkinut minulle runsaasti hyödyllistä aineistoa. Hänen lähettämillään selostuksilla on suuri todistusarvo, koska ne kuvaavat tilannetta vuoden kuluttua parantumisesta. Aloitan rouva Johnsonin omalla ja omasanaisella kokemuksella, mutta lyhennettynä.
Esim.110 "Mieheni, tyttäreni ja minä menimme katsomaan ja kuulemaan neiti Kuhlmania ja rukoilemaan, että parantuisin sairaudesta, jonka lääkärini oli juuri sanonut saattavan olla nivelreuman (rheumatoid arthritis) alkuvaihe. Minulla oli ollut kipuja nivelissä, erityisesti sormissa ja ranteissa. Minun oli pakko luopua harrastuksistani ommella ja soittaa urkuja. Kirjoittaminen oli myös käynyt tuskalliseksi. Parantamispalvelun aikana neiti Kuhlman puhui lavalta sanoen jonkun meidän sektorissamme vastaanottavan parantumista tulehduksesta (arthritis). Käteni kohosivat pääni yläpuolelle ja aloin heilutella kaikkia sormiani, eikä kipua tuntunut ollenkaan. Eräs avustajista pysähtyi rivimme kohdalle ja pyysi minua kanssaan eteen. Kun lähestyin neiti Kuhlmania, hän kysyi, mistä olin parantunut, sitten hän kevyesti kosketti otsaani sormenpäillään samalla pyytäen Jumalaa poistamaan tulehduksen ruumiistani. Tuossa hetkessä tulin Hengen lyömäksi (kaatui). Tunsin olevani täydellisesti erotettu ympäristöstäni, kun kaunis rauha meni koko olemukseni läpi. Kun jätimme kokoussalin tuona päivänä, sanoin perheelleni: "Vaikka fyysinen parantuminen ei olisi tarkoitettu pysyväksi, tiedän, että hengellinen parantumiseni ei milloinkaan tule jättämään minua." Vuotta myöhemmin voin edelleen ilmoittaa: fyysinen parantuminen on myös kestänyt. Kokouksen jälkeisenä päivänä minulla oli ajanvaraus klinikalle laajoihin verikokeisiin. Verikokeeni osoittivat, että en ollut ainoastaan normaali, vaan parempi kuin normaali. Olen todistanut monille tästä ihmeellisestä ruumiini ja henkeni paranamisesta. Koko elämänsuuntani on muuttunut tämän tapahduttua minulle. Rukouselämäni sai uuden tarkoituksen. Sanan nälkäni on suuresti kasvanut. Levitän jatkuvasti sanomaa siitä, kuinka suurta se onkaan, kun annamme Jumalalle täydellisen hallinnan."
Koska olen hyvin kiitollinen rouva Johnsonille niistä 28 tapauksen historiasta, jotka hän niin huolellisesti on raportoinut minulle, minulla voisi olla kiusaus pitää mölyt mahassani, mutta tämäkin tapaus nostaa joukon kysymyksiä.
Tulehdustapauksissa psyyke ja psykosomaattiset yhteydet usein näyttelevät osaansa. Tulehduksista parantumiset ovat kärjessä suggestioparantumisten listalla.
En voi hyväksyä tätä kaatumisilmiötä (being slain in the Spirit = tulla Hengen lyömäksi, lahtaamaksi) Pyhän Hengen työnä. Kun ihmiset kaatuvat maahan hengellisessä herätyksessä katuen ja syntejään surren, itkien syntiensä vuoksi ja anoen Jumalalta anteeksiantoa, se on aivan eri asia.
Mitä sitten teemme rouva Johnsonin hengelliselle parantumiselle, joka jäisi jäljelle, vaikka fyysinen häviäisikin? Monet spiritistiset parantajat käyttävät ilmaisua "hengellinen parantuminen". Ainoa hengellinen parantuminen, jonka Raamattu tuntee, on kääntymyksen ja uudestisyntymisen prosessi. Rouva Johnson oli jo uskova kristitty kokoukseen mennessään. Ei ole sellaista asiaa kuin toinen uudestisyntyminen. Tässä ns. hengellisessä parantumisessa ei ole mitään järkeä ja sen voisi rinnastaa sellaiseen, joka ääriliikkeissä (in extreme circles) tunnetaan Pyhän Hengen kasteena.
Valitettavasti tilanpuute estää käsittelemästä kaikkia 28 tapausta yksityiskohtaisesti, niin mielenkiintoista kuin se olisikin. Kirjaan tähän vain yleisen johtopäätöksen.
Vuoden kuluttua Kathrynin kohtaamisesta hän luonnehti näiden 28 ihmisen tilaa seuraavasti: Kymmenen ei ollut parantunut, seitsemän oli kokenut tilassaan huononemista, Yhdellätoista (11) oli sairauksia, joissa mieli voi näytellä tärkeää osaa. Koko tässä laajassa raportissa ei ole ainuttakaan selvää parantumista elimellisestä sairaudesta. Siis kaikesta rouva Johnsonin vaivannäöstä huolimatta, josta taas kerran häntä kiitän, mitään ei ole todistettu.
Eräs lisätodistaja on nainen, joka oli kaksi vuotta Kuhlmanin sihteerinä. Hän seurasi minua ja sai minut kiinni erään suuren Amerikan kaupungin lentokentällä. Keskustelussa hän kertoi minulle, että kaksi vuotta hän oli kirjannut parantuneiden osoitteita ja sitten myöhemmin tehnyt kyselyitä heidän tilastaan. 75% rekisterissä olevista oli pysynyt terveenä.
Minkä arvon voimme antaa näille luvuille?
Ensikädessä hänen työnsä sihteerinä on edustaa työnantajaansa. Eikö tämä loukkaa objektiivisuutta?
Hänen takaa-ajonsa päämäärä selvästikin oli antaa hyvä vaikutelma parantumisista.
On ilmeistä, että tällä naisella ei ole välttämätöntä tietoa lääketieteestä ja psykologiasta kyetäkseen arvioimaan parantumisten luonnetta.
Parantuminen on alue, josta on vaikea saada selvää kaikenkattavaa näkemystä. Se voi tapahtua suggestion, hypnoosin, mediumististen tai okkulttisten voimien tuloksena, mutta sillä voi olla myös raitis raamatullinen pohja.
Tämä hänen antamiensa lukujen arviointi ei ole hyökkäys kysymyksessä olevan naisen vilpittömyyttä vastaan. Sain hänestä oikein hyvän vaikutelman kuten myös rouva Johnsonista.
Keväällä 1974 Jerusalemissa oli "karismaattinen" kongressi teemalla "Pyhä Henki". Kathryn Kuhlman otti osaa. Kuusi kuukautta tämän helluntaiseurakuntien maailmankonferenssin jälkeen sain kirjeen eräältä naiselta, joka työskenteli suomalaisen lähetyssaarnaajayhdistyksen (Finnish Missionary Society) kanssa Jerusalemissa. Se koski Kathryn Kuhlmania.
Esim.111
Jerusalem 17.9.1974
Dear Dr. Koch,
"Kirjoitan, kun en tiedä ketään toista, joka osaisi vastata kysymyksiini.
Olen lukenut Kathryn Kuhlmanin kirjan Jumala Voi ja pidin sitä hyvänä. Kun K.K. tuli Jerusalemiin viime keväänä, menin hänen ihmekokouksiinsa suurin odotuksin. Ensimmäisessä kokouksessa tunsin itseni onnelliseksi, mutta jälkeenpäin aloin epäillä.
Kuinka hän saattoi tietää, milloin henkilö oli parantunut?
Kenen voimalla parantuminen tapahtui?
Miksi parantuneet kaatuivat lattialle hänen rukoillessaan heidän puolestaan?
Menin seuraavaan kokoukseen ja yritin rukoilla koko ajan, mutta myös tarkkailla huolellisesti. Parantamispalvelun jälkeen K.K. lähti lavalta ja meni joukon läpi seisoen suuressa hallissa. Yhtäkkiä tunsin ahdistuksen ja pelon, että hän koskettaisi minua. Suljin silmäni, nostin käteni ja rukoilin Jeesuksen nimessä, että Jumala auttaisi minua. Kun K:K: pääsi paikkaan, jossa istuin, hän tarttui voimakkaasti oikeaan käteeni hetkeksi. Mitään ei tapahtunut. Hetken kuluttua tunsin vahvan sähkön kaltaisen voiman ylläni, minusta tuntui kuin kuolisin. Käteni halvaantuivat, enkä heti voinut laskea niitä. Tämän jälkeen minulla on ollut iso vaikeus uskoa, että hänen voimansa on Jumalasta. Olen juuri saanut luetuksi K.K:in toisen kirjan "Uskon Ihmeisiin". Minusta se on oikein hyvä, enkä voi ymmärtää, miksi sain hänestä toisenlaisen vaikutelman.
En pääse vapaaksi epäilyksistäni yksin, eivätkä ne ole lakanneet häiritsemästä minua hengellisesti. Jos ymmärrätte tätä ja voisitte vastata minulle suuresta työtaakastanne huolimatta, olisin äärimmäisen kiitollinen."
Tämä suomalainen lähetyssaarnaaja ei ole yksin kokemuksessaan. Toisetkin, itseni mukaanlukien, ovat huomanneet eron kirjojen ja henkilön välillä. Usein ihmiset ovat kertoneet minulle, että kun he ovat rukoilleet jatkuvasti koko kokouksen ajan, he ovat tulleet tietoisiksi epäraamatullisesta ilmapiiristä. On mahdollista, että silloinkin subjektiiviset elementit sekoittuvat objektiiviseen arvioon. Vim Malgo käsittelee "Pyhän Hengen Maailman kongressia" (World Congress on the Holy Spirit) Jerusalemissa. Neljä epäraamatullista kohtaa esiintyy tässä raportissa.
Pyhä Henki oli keskeinen teema. Pyhä Henki ei salli itselleen annettavan keskeistä asemaa; Pyhä Henki asettaa Jeesuksen keskeiseksi (Joh.16:13).
Pyhän Hengen kaste on sama kuin uudestisyntyminen. Jumalan lapsi täytetään (Ef.5:18) alati syvemmin Pyhällä Hengellä uskollisen tottelevaisuutensa mukaan.
Pyhä Henki ei suostu olemaan päähenkilö. Jeesus sanoo Joh.16:14: "Hän on minut kirkastava."
Lopuksi se oli ekumeeninen kongressi, jossa kaikki mielipiteet (all shades of opinion) olivat edustettuina.
Vim Malgon johtopäätös on, että siellä ei toiminut Pyhä Henki vaan toiset henget. Niin sanottu henkikaste on tavallisesti henkien kaste.
Malgo sanoo: "Henget löytävät toisensa." Englanniksi meillä on sananparsi: "Birds of a feather flock together.(Samanhöyheniset linnut kokoontuvat yhteen)" Siksi on luonnollista, että K.K. oli eräs pääpuhujista ja veti suurimman kuulijakunnan. Tämä seikka on vaivannut minua aina vain enemmän vuosien aikana: Kathryn hyväksyi kutsut villeiltä extreemisteiltä ja seisoi samalla lavalla heidän kanssaan.
K.K:in esiintymisistä Vancouverissa ja Seattlessa on pitkä raportti. Tilanpuute jälleen pakottaa minut mainitsemaan vain tärkeimmät seikat. Tämä tarkkailija kirjoittaa: "Kathryn Kuhlman kutsuu itseään Herran työkaluksi. Tosiasiassa hän on tämän maailman herran meedio. Ihminen ei voi vastaanottaa toista syntymistä Pyhästä Hengestä, kun joku koskettaa hänen kasvojaan ja sanoo hänelle muutaman sanan. Minä uskon henkilahjoihin, mutta se mitä K.K. esittää, ei ole Jumalan Pyhän Hengen lahja, vaan niiden henkien lahja, jotka hallitsevat avaruudessa. Nämä henget käyttävät häntä petettynä pettämään muita ... Hän on saatanan meedio."
Toinen joka kirjoittaa samaan sävyyn, on Tubingenin yliopiston hyvin tunnettu teologian professori, jolla on uudestisyntyneen kristityn maine uskovien keskuudessa. Tämä professori kirjoitti minulle. "Kathryn Kuhlman on spiritisti. Kaksikymmentä vuotta sitten olisit sanonut niin itse."
Varmaa on, että en milloinkaan langettaisi niin kovaa tuomiota ilman huolellista tutkimusta. Meidän täytyy ajatella ja puhua hyvää ihmisestä niin kauan kuin hän ei ole osoittanut olevansa paha.
Kaikkein tieteellisin arvio on tri Ebrensteinin minulle lähettämä raportti USA:sta. Artikkeli joka ilmestyi eräässä kristillisessä lehdessä, on otsikoitu "In Search of a Miracle (Ihmettä etsimässä)" Sen on kirjoittanut eräs lääkäri ja kirurgi Minneapolisista, tri Nolen, jolla on hyvä maine myös kristittynä. Tri Nolenilla oli 82 henkilön osoitteet ja puhelinnumerot Minneapolisista hänelle lähetettyinä. Nämä ihmiset olivat olleet Kuhlmanin kokouksissa ja heidän sanottiin parantuneen. Jotkut heistä potivat syöpää, pesäkekovettumatautia ja muita sairauksia. Tri Nolen seurasi niitä, jotka olivat parantuneet saadakseen tarkan kuvan koko tarinasta.
Esim.112 Ennen kokouksen alkua, lääkäri seisoi hissin lähellä, jolla noin 100 potilasta pyörätuoleineen vietiin ylös kukin vuorollaan. Heidän joukossaan oli eräs mies ilman pyörätuolia hyvin pahasti ontuen. Lääkäri kysyi häneltä: "Onko teillä kipuja, kun kävelette?" "Kyllä, minut leikattiin kaksi vuotta sitten, mutta se ei auttanut. Nyt toivon, että Kathryn Kuhlman parantaa minut."
"Tuonko teille pyörätuolin?"
"Se olisi teiltä kovin ystävällistä?"
Lääkäri toi rammalle miehelle pyörätuolin, jolla hänet vietiin saliin.
Kokouksen aikana Kathryn ilmoitti salissa: "Siellä on mies, jolla on syöpä lantiossaan. Olette parantunut. Tuskanne on poissa. Tulkaa alas ja ilmoittakaa parantumisenne."
Mies pyörätuolissa oli hämmentynyt ajatuksesta, että hänet työnnettäisiin eteen lavalle pyörätuolissa. Niinpä hän nousi ja käveli hitaasti alas saliin. Hänen takanaan tuli yksi avustajista pyörätuolia työntäen. Lääkäri tarkkaili huolellisesti. Hän oli se mies, jolle hän oli lainannut pyörätuolin. Kun mies pääsi lavalle, Kathryn kysyi häneltä: "Kenen tuo pyörätuoli on? Ei varmaankaan teidän?"
"Kyllä se on," mies vastasi. Hän ei halunnut antaa pitkää selitystä. Kathryn jatkoi:
"Teillä oli syöpä lantiossa ja nyt kipunne on poissa. Onko näin?"
"Kyllä", mies vastasi.
"Taivuttakaa itseänne, jotta kaikki voivat nähdä." Hän taivutti itseään."Kävelkää ympäri!" Hän käveli ympäriinsä. "Eikö Pyhä Henki olekin ihmeellinen?" Kathryn huusi. Ilon huuto kaikui salissa.
Jälkeenpäin lääkäri kyseli mieheltä. Mikään ei ollut muuttunut hänen tilassaan, mutta kristillisissä piireissä levitettiin uutista joka puolella, että mies pyörätuolissa oli parantunut.
Esim.113 Toinen tapaus, jota tri Nolen seurasi, koski naista, jonka sanottiin parantuneen keuhkosyövästä. Hänen omin sanoin: "Kun otin yhteyttä häneen, Leona kertoi minulle, ettei hänellä ollut ollut keuhkosyöpää ollenkaan. 'Minulla oli Hodgkinin tauti', hän sanoi ja se on levinnyt joihinkin rauhasiin rinnassani, mutta kun kukaan muukaan ei noussut ylös, kun neiti Kuhlman sanoi jonkun parantuneen keuhkosyövästä, ajattelin sen olevan minulle. Olen taas käynyt lääkärissä ja hän sanoo, ettei voi nähdä mitään muutosta röntgenkuvissani. Luulen, että hengitän paremmin, mutta se on vaikea sanoa, koska minulla ei milloinkaan ole ollut paljon hengitysvaikeuksia.
Tri Nolen myös sai Kathryn Kuhlmanilta listan kahdeksasta henkilöstä, joiden väitettiin parantuneen syövästä. Jälleen hänen tutkimustensa tulos oli täysin negatiivinen.
Tri Nolenin kommentti:
Mitä enemmän tulin tuntemaan K.K:in ihmetoiminnan tuloksia, sitä epäilevämmäksi tulin, että kaikki se hyvä mitä hän teki, mahdollisesti voisi kompensoida sen kurjuuden, jota hän sai aikaan .... En usko, että hän on valehtelija tai huijari, tai että hän olisi tietoisesti epärehellinen .... Luulen, että hän uskoo vilpittömästi, että ne tuhannet sairaat, jotka tulevat hänen kokouksiinsa ja sanovat parantuneensa, todella parantuvat hänen palvelunsa kautta elimellisistä sairauksista .... Ongelma on - ja ikävä sanoa tämä - vain tietämättömyys. Neiti Kuhlman ei tunne eroa psyykkisperäisen (psychogenic) ja elimellisen sairauden välillä. Vaikka hän käyttää hypnoottisia tekniikoita, hän ei tiedä mitään hypnotismista ja suggestion voimasta. Hän ei tiedä mitään autonomisesta hermojärjestelmästä. Tai jos hän tietää jotakin näistä asioista, hän varmasti on oppinut salaamaan tietonsa.
Tri Nolenin raportti, jonka olen toistanut tässä lyhennettynä, ei vastaa kaikkiin kysymyksiin, joita nämä oudot parantumiset nostavat esiin. Varsinkin, kun hän ei käsittele potilaiden kaatumista taaksepäin, tai kutsuu sitä vain hypnoosiksi. Sellainen selitys on riittämätön. Lääkäreitä, saarnamiehiä ja lujatahtoisia ihmisiä ei saada lattialle, ikään kuin heidät olisi tyrmätty hypnoosilla. Tähän sisältyy muita voimia. Myös joskus hyvinkin tarkka potilaiden istumispaikan ja heidän sairautensa luonteen määrittely kuulostaa merkittävästi psyykkiseltä kontaktilta.
Sen katsotaan olevan minua vastaan, että ensin puhuin hänestä myönteisesti. Tähän olen jo vastannut. Meidän pitäisi säilyttää myönteinen arvio henkilöstä, kunnes hän on antanut todistuksen päinvastaiseen. Neljän vuoden aikana tuosta ensimmäisestä kokouksesta, olen saanut suuren määrän aineistoa. Tämä on saanut aikaan erilaisen vaikutelman, kuin se minkä ensin sain. Joka tapauksessa Kathryn Kuhlman seisoo tai kaatuu Herransa edessä. Jeesuksella on viimeinen sana hänestä ja hänen työstään, eikä meillä lyhytnäköisillä ihmisillä. Meillä on velvollisuus koetella hänen työnsä ja tiedottaa Kristuksen seurakunnalle.
Pitäkäämme huolta, että meidän työmme pystyy seisomaan Herran silmissä. Kun Daavid näki oman syyllisyytensä Jumalan valossa, hän huokaili: "Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat." (Ps.38:5) Kun tunnemme oman syyllisyytemme, halu heitellä kiviä poistuu. Siitä huolimatta emme säästy välttämättömältä velvollisuudelta toimia tienviittoina Kristuksen seurakunnalle, silloinkin kun se merkitsee suurta sydämen tuskaa. Ja sen pitäisi olla ilmeistä tämän luvun perusteella, että minulle ei tuota pienintäkään iloa kirjoittaa Kathryn Kuhlmanista.
Kathryn Kuhlman kuoli 20.2.1976.
Näinä sekasorron aikoina, meillä ei ole vain oikeus, vaan velvollisuus koetella jokainen liike Pyhien Kirjoitusten normeilla. Varsinkin meidän täytyy suunnata raamatullinen koetusvalo niihin suuriin persoonallisuuksiin, jotka komeetan lailla nousevat hengelliselle taivaalle.
Meillä ei ole oikeutta tuomita:
"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;" (Matt.7:1).
"Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa" (Room.14:4).
"Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi?" (Jaak.4:12).
Meillä on kuitenkin velvollisuus koetella:
" mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;" (1 Tess. 5:21)
"Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan." (Joh. 4:1).
Kathryn Kuhlman oli parantaja, joka veti suuria joukkoja kokouksiinsa. Miljoonat tulivat hänen luokseen saadakseen apua. Hänen kokouksiinsa osallistui kymmeniä tuhansia kerrallaan.
Kathryn syntyi Concordiassa 60 mailin päässä Kansas Citystä. Hänen äitinsä oli metodisti, isä baptisti. Nuorena tyttönä hän meni Baptistien seminaariin ja valmistui Baptistien saarnaajaksi. Hänen ensimmäinen seurakuntansa oli Franklin Pennsylvaniassa. Eräänä päivänä jotkut seurakuntalaiset sanoivat parantuneensa hänen saarnatessaan. Kathryn oli hämmästynyt. Kun sellaista alkoi tapahtua useamminkin, hän alkoi saarnata uskolla paranemisesta, kuitenkin edelleen pannen pääpainon sielun pelastukselle. Ennen pitkää hän siirtyi Franklinista Pittsburghin suureen kaupunkiin, jossa alati kasvavat joukot kokoontuivat hänen tilaisuuksiinsa. Vuodesta 1946 lähtien hän piti keskimäärin 125 parantamiskokousta vuodessa. Hän käytti USA:n suurimpia halleja ja hänen kokouksiinsa osallistui noin 1.5 miljoonaa ihmistä vuosittain. Nämä tiedot on antanut lääkäri nimeltä William Nolen.
Paitsi kokouksissaan hän esiintyi monissa radio- ja TV-ohjelmissa. Suunnattomat uhreina annetut rahasummat on käytetty 25 kirkon, monien koulujen ja kotien rakentamiseen, sekä monenlaisiin sosiaalisiin projekteihin.
On epäkiitollinen, mutta välttämätön tehtävä alistaa tämän naisen parantamistoiminta Sanan koeteltavaksi. Tulen tekemään sen siten, että mahdollisimman monien toisten tarkkailijoiden on mahdollista sanoa sanottavansa.
Näkemysteni taustalla on monien luentomatkojeni aikoina USA:ssa kokoamani aineisto. Kirjoittamisen aikoina olen matkustanut siellä 34 kertaa. Olen lukenut neiti Kuhlmanin kirjoja, olen osallistunut nelituntiseen parantamiskokoukseen (First Presbyterian Church, Pittsburgh) ja olen henkilökohtaisesti keskustellut hänen kanssaan. Minulla on myös monta suullista ja kirjoitettua todistusta ihmisiltä, jotka osallistuivat hänen kokouksiinsa.
Tällä kohtaa kiitän lämpimästi kahta tärkeintä tietolähdettäni. Rouva H. Maynard Johnson Eifelin sairaalan teknisen johtajan vaimo Minneapolisissa, kokosi minulle 28 parantumistapausta tarkoin osoittein Minneapolisista ja ympäristöstä. Sain myös erinomaisen, tieteellisesti perustellun artikkelin tri H. H. Ehrensteinilta Songtimesta Bostonista. Muiden avustajien nimet tulevat esiin myöhemmin tässä luvussa.
Aivan ensiksi minun täytyy antaa lyhyt kuvaus näiden parantamiskokousten tyylistä. Suurenmoisen urkualkusoiton jälkeen Kathryn ilmestyi lavalle pukeutuneena pitkään siniseen tai valkoiseen pukuun. Kaikki nousivat seisomaan. Hän sanoi: "Kuinka iloinen olenkaan, että te olette täällä. Pyhä Henki on tekevä suurenmoisen työn teidän keskellänne." Ilmapiiri kohosi, kun tuhannet odottavat ihmiset yhtyivät alkulauluun. Sitten seurasi rukous ja lyhyt saarna. Sitten Kathryn yhtäkkiä saattoi ilmoittaa: "Siellä ylhäällä parvekkeen toisella rivillä eräs mies on juuri parantunut syövästä. Olkaa hyvä ja tulkaa lavalle." tai "eräs tyttö 17. rivillä on juuri parantunut keuhkotaudista." Kokous jatkui samalla tavalla useita tunteja. Parantuneet ihmiset tulivat lavalle. Kathryn piti käsiään kuuden tuuman etäisyydellä kunkin parantuneen pään yläpuolella ja rukoili. Sitten he kaatuivat taaksepäin lattialle. Kaksi avustajaa otti heidät kiinni heidän kaatuessaan, jotta he eivät loukkaisi itseään. Parantuneet ihmiset makasivat 10-30 sekuntia tajuttomina lattialla. Noustessaan he sanoivat, että heillä oli ihmeellinen tunne. Kun katselin tätä, näin jopa saarnamiesten, eräs heistä katolinen pappi, vaipuvan lattiaan tajuttomina.
Sitten Kathryn saattoi kysyä parantuneilta yhden tai kaksi kysymystä, joka kerralla eri tavalla. Hän kysyi esimerkiksi yli 50-vuotiaalta naiselta: "Uskotteko Jeesukseen?" "En, olen Buddhisti." Noin 20-vuotiaalta nuorelta mieheltä kysyttiin: "Oletteko kristitty?" "En, olen ateisti." "Ettekö tahtoisi uskoa Jeesukseen nyt, että Hän on parantanut vaimonne?" Kathryn kysyi. Pitkä hiljaisuus. Pitkän painostuksen jälkeen Kathrynin taholta hän vihdoin sanoi: "Minä yritän".
Monet ovat pohtineet kysymystä, mistä Kathryn saattoi tietää, kuka oli parantunut mistäkin sairaudesta. Monet lääkärit ovat tutkineet tätä arvoitusta ja tulleet eri tuloksiin. Oliko se selvänäköisyyttä vai mediumistinen kontakti?
Seuraava kysymys on: Tapahtuiko paraneminen todella ja oliko se pysyvä?
Toinen kysymys liittyy näiden paranemisten hengelliseen puoleen. Löysivätkö parantuneet ihmiset tien Jeesuksen luokse ja jos he jo olivat uskossa, aiheutuiko siitä vahinkoa heidän uskolleen?
Se, että parantuneet kaatuivat taaksepäin, oli sensaatio. Mitä voimia tähän sisältyi? Oliko se hypnoosia? Kathrynin ystävät kutsuivat sellaisia ihmisiä Herran lyömiksi (engl. slain of the Lord , sanatarkasti: Herran lahtaamiksi tai teurastamiksi, Suomessa puhutaan vain kaatumisesta, suom.huom.)
Kutsukaamme nyt muutamia todistajia. Koska olen yksi heistä, kerron ensin kolme omaa kokemustani.
Esim.105 Parantumiskokouksessa Pittsburghissa eräs naislääkäri toi naisen lavalle. Lääkäri tiedotti seuraavaa: "Tällä naisella oli pitkälle kehittynyt pesäkekovettumatauti (multiple sclerosis). Hän käytti kahta tukilastaa ja oli lähes sokea. Hänen vatsansa oli osittain halvaantunut. Hänellä oli pysyvästi katetri kolme vuotta. Kolme kuukautta sitten menin potilaan kanssa Kathryn Kuhlmanin kokoukseen. Potilaani parantui. Sen koommin hän ei ole tarvinnut lastoja eikä katetria. Halvaus on hävinnyt. Hän on nyt hoitaja siinä sairaalassa, jossa hän oli potilaana."
Ei ole mitään syytä epäillä tämän todistuksen totuudellisuutta. Tiedämme kuitenkin, että paranemisen tosiasia ei anna meille mitään todistusta siitä, mikä sen sai aikaan.
Esim.106 Seuraava esimerkkini näyttää hengellisen tilanteen. Tapasin erään miehen kokouksessa, joka salli minun tehdä hänelle muutamia kysymyksiä. Hän vastasi niihin hyvin halukkaasti. "Oletteko kokenut parantumisen?" "Kyllä, 13 vuotta sitten parannuin Kathrynin kokouksessa." "Kuulutteko Jeesukselle?" Rukoiletteko ja luetteko Raamattua?" "Kyllä, seuraan Jeesusta ja tunnen Hänet Herranani ja Pelastajanani." "Onko parantumisenne kestänyt?" "Kyllä, 13 vuotta." Tämä on toinen todistus, jota en voi noin vain ohittaa.
Esim.107 Kolmannen kokemuksen myötä aloin epäillä. Se oli henkilökohtainen haastattelu Kathrynin kanssa. Äkkiä hän alkoi rukoilla kanssani. Hän piti käsiään noin kuusi tuumaa pääni yläpuolella. Aloin heti rukoilla sydämessäni: "Herra Jeesus, jos tämä nainen saa voimansa sinulta, niin siunaa sekä häntä että minua. Jos hänellä on lahjoja ja voima, joka ei tule sinulta, suojele minua niiltä. en halua joutua vieraan vaikutuksen alle." Kathrynin rukoillessa kaksi avustajaa tuli ja seisoi takanani ottaakseen minut kiinni kun kaatuisin. En kuitenkaan tuntenut mitään, vaan seisoin kuin kivi menettämättä tajuntaani vähimmässäkään määrin. Sitten tuli uusi yllätys. Kathryn tönäisi minua lempeästi, ilmeisesti saadakseen minut kaatumaan. Hän ei onnistunut. Sitten hän kysyi minulta: "Onko teillä itsellänne parantamispalvelu?" Vastasin: "Sielunhoitotilanteissa sitä on tapahtunut silloin tällöin, mutta se ei ole minun kutsumukseni; tehtäväni on saarnata evankeliumia ja johtaa ihmisiä pelastukseen."
Tämän kokemuksen jälkeen olen pitänyt silmäni ja korvani auki ja pyrkinyt löytämään totuuden näiden valtavien parantumisten takaa.
Kolmetoista vuotta sitten parantuneen miehen kokemuksessa on eräs ongelma, vaikkakin hänen hengellinen elämänsä ei ollutkaan kärsinyt. Olettaen, että Kathryn ei parantanut Jumalan voimalla, kuten tuhannet uskovat, olisiko mahdollista, että sillä tavalla parantunut henkilö ei kuitenkaan kärsisi hengellistä vahinkoa? Minulla on kylliksi esimerkkejä, kun olen opastanut ihmisiä vastaavissa tilanteissa, vastatakseni kyllä.
Esim.108 Eräs saksalainen arkkitehti kertoi minulle löytäneensä tien Jeesuksen luokse erään juopon pastorin saarnan kautta. Pastori oli usein humalassa, mutta selvänä hänen saarnansa oli raitis. Jumala voi tuoda ihmisiä uuteen elämään käyttäen aivan arvottomia todistajia.
Esim.109 Olen kuullut, että monet ovat löytäneet pelastuksen tien epäraamatullisia oppeja opettavan huijarisaarnaajan toiminnan kautta. En mainitse miehen nimeä, vaikka hän on saanut aikaan paljon vahinkoa.
Seuraava todistajamme on rouva H. Maynard Johnson, jonka jo mainitsin, nainen Minneapolisista, joka on hankkinut minulle runsaasti hyödyllistä aineistoa. Hänen lähettämillään selostuksilla on suuri todistusarvo, koska ne kuvaavat tilannetta vuoden kuluttua parantumisesta. Aloitan rouva Johnsonin omalla ja omasanaisella kokemuksella, mutta lyhennettynä.
Esim.110 "Mieheni, tyttäreni ja minä menimme katsomaan ja kuulemaan neiti Kuhlmania ja rukoilemaan, että parantuisin sairaudesta, jonka lääkärini oli juuri sanonut saattavan olla nivelreuman (rheumatoid arthritis) alkuvaihe. Minulla oli ollut kipuja nivelissä, erityisesti sormissa ja ranteissa. Minun oli pakko luopua harrastuksistani ommella ja soittaa urkuja. Kirjoittaminen oli myös käynyt tuskalliseksi. Parantamispalvelun aikana neiti Kuhlman puhui lavalta sanoen jonkun meidän sektorissamme vastaanottavan parantumista tulehduksesta (arthritis). Käteni kohosivat pääni yläpuolelle ja aloin heilutella kaikkia sormiani, eikä kipua tuntunut ollenkaan. Eräs avustajista pysähtyi rivimme kohdalle ja pyysi minua kanssaan eteen. Kun lähestyin neiti Kuhlmania, hän kysyi, mistä olin parantunut, sitten hän kevyesti kosketti otsaani sormenpäillään samalla pyytäen Jumalaa poistamaan tulehduksen ruumiistani. Tuossa hetkessä tulin Hengen lyömäksi (kaatui). Tunsin olevani täydellisesti erotettu ympäristöstäni, kun kaunis rauha meni koko olemukseni läpi. Kun jätimme kokoussalin tuona päivänä, sanoin perheelleni: "Vaikka fyysinen parantuminen ei olisi tarkoitettu pysyväksi, tiedän, että hengellinen parantumiseni ei milloinkaan tule jättämään minua." Vuotta myöhemmin voin edelleen ilmoittaa: fyysinen parantuminen on myös kestänyt. Kokouksen jälkeisenä päivänä minulla oli ajanvaraus klinikalle laajoihin verikokeisiin. Verikokeeni osoittivat, että en ollut ainoastaan normaali, vaan parempi kuin normaali. Olen todistanut monille tästä ihmeellisestä ruumiini ja henkeni paranamisesta. Koko elämänsuuntani on muuttunut tämän tapahduttua minulle. Rukouselämäni sai uuden tarkoituksen. Sanan nälkäni on suuresti kasvanut. Levitän jatkuvasti sanomaa siitä, kuinka suurta se onkaan, kun annamme Jumalalle täydellisen hallinnan."
Koska olen hyvin kiitollinen rouva Johnsonille niistä 28 tapauksen historiasta, jotka hän niin huolellisesti on raportoinut minulle, minulla voisi olla kiusaus pitää mölyt mahassani, mutta tämäkin tapaus nostaa joukon kysymyksiä.
Tulehdustapauksissa psyyke ja psykosomaattiset yhteydet usein näyttelevät osaansa. Tulehduksista parantumiset ovat kärjessä suggestioparantumisten listalla.
En voi hyväksyä tätä kaatumisilmiötä (being slain in the Spirit = tulla Hengen lyömäksi, lahtaamaksi) Pyhän Hengen työnä. Kun ihmiset kaatuvat maahan hengellisessä herätyksessä katuen ja syntejään surren, itkien syntiensä vuoksi ja anoen Jumalalta anteeksiantoa, se on aivan eri asia.
Mitä sitten teemme rouva Johnsonin hengelliselle parantumiselle, joka jäisi jäljelle, vaikka fyysinen häviäisikin? Monet spiritistiset parantajat käyttävät ilmaisua "hengellinen parantuminen". Ainoa hengellinen parantuminen, jonka Raamattu tuntee, on kääntymyksen ja uudestisyntymisen prosessi. Rouva Johnson oli jo uskova kristitty kokoukseen mennessään. Ei ole sellaista asiaa kuin toinen uudestisyntyminen. Tässä ns. hengellisessä parantumisessa ei ole mitään järkeä ja sen voisi rinnastaa sellaiseen, joka ääriliikkeissä (in extreme circles) tunnetaan Pyhän Hengen kasteena.
Valitettavasti tilanpuute estää käsittelemästä kaikkia 28 tapausta yksityiskohtaisesti, niin mielenkiintoista kuin se olisikin. Kirjaan tähän vain yleisen johtopäätöksen.
Vuoden kuluttua Kathrynin kohtaamisesta hän luonnehti näiden 28 ihmisen tilaa seuraavasti: Kymmenen ei ollut parantunut, seitsemän oli kokenut tilassaan huononemista, Yhdellätoista (11) oli sairauksia, joissa mieli voi näytellä tärkeää osaa. Koko tässä laajassa raportissa ei ole ainuttakaan selvää parantumista elimellisestä sairaudesta. Siis kaikesta rouva Johnsonin vaivannäöstä huolimatta, josta taas kerran häntä kiitän, mitään ei ole todistettu.
Eräs lisätodistaja on nainen, joka oli kaksi vuotta Kuhlmanin sihteerinä. Hän seurasi minua ja sai minut kiinni erään suuren Amerikan kaupungin lentokentällä. Keskustelussa hän kertoi minulle, että kaksi vuotta hän oli kirjannut parantuneiden osoitteita ja sitten myöhemmin tehnyt kyselyitä heidän tilastaan. 75% rekisterissä olevista oli pysynyt terveenä.
Minkä arvon voimme antaa näille luvuille?
Ensikädessä hänen työnsä sihteerinä on edustaa työnantajaansa. Eikö tämä loukkaa objektiivisuutta?
Hänen takaa-ajonsa päämäärä selvästikin oli antaa hyvä vaikutelma parantumisista.
On ilmeistä, että tällä naisella ei ole välttämätöntä tietoa lääketieteestä ja psykologiasta kyetäkseen arvioimaan parantumisten luonnetta.
Parantuminen on alue, josta on vaikea saada selvää kaikenkattavaa näkemystä. Se voi tapahtua suggestion, hypnoosin, mediumististen tai okkulttisten voimien tuloksena, mutta sillä voi olla myös raitis raamatullinen pohja.
Tämä hänen antamiensa lukujen arviointi ei ole hyökkäys kysymyksessä olevan naisen vilpittömyyttä vastaan. Sain hänestä oikein hyvän vaikutelman kuten myös rouva Johnsonista.
Keväällä 1974 Jerusalemissa oli "karismaattinen" kongressi teemalla "Pyhä Henki". Kathryn Kuhlman otti osaa. Kuusi kuukautta tämän helluntaiseurakuntien maailmankonferenssin jälkeen sain kirjeen eräältä naiselta, joka työskenteli suomalaisen lähetyssaarnaajayhdistyksen (Finnish Missionary Society) kanssa Jerusalemissa. Se koski Kathryn Kuhlmania.
Esim.111
Jerusalem 17.9.1974
Dear Dr. Koch,
"Kirjoitan, kun en tiedä ketään toista, joka osaisi vastata kysymyksiini.
Olen lukenut Kathryn Kuhlmanin kirjan Jumala Voi ja pidin sitä hyvänä. Kun K.K. tuli Jerusalemiin viime keväänä, menin hänen ihmekokouksiinsa suurin odotuksin. Ensimmäisessä kokouksessa tunsin itseni onnelliseksi, mutta jälkeenpäin aloin epäillä.
Kuinka hän saattoi tietää, milloin henkilö oli parantunut?
Kenen voimalla parantuminen tapahtui?
Miksi parantuneet kaatuivat lattialle hänen rukoillessaan heidän puolestaan?
Menin seuraavaan kokoukseen ja yritin rukoilla koko ajan, mutta myös tarkkailla huolellisesti. Parantamispalvelun jälkeen K.K. lähti lavalta ja meni joukon läpi seisoen suuressa hallissa. Yhtäkkiä tunsin ahdistuksen ja pelon, että hän koskettaisi minua. Suljin silmäni, nostin käteni ja rukoilin Jeesuksen nimessä, että Jumala auttaisi minua. Kun K:K: pääsi paikkaan, jossa istuin, hän tarttui voimakkaasti oikeaan käteeni hetkeksi. Mitään ei tapahtunut. Hetken kuluttua tunsin vahvan sähkön kaltaisen voiman ylläni, minusta tuntui kuin kuolisin. Käteni halvaantuivat, enkä heti voinut laskea niitä. Tämän jälkeen minulla on ollut iso vaikeus uskoa, että hänen voimansa on Jumalasta. Olen juuri saanut luetuksi K.K:in toisen kirjan "Uskon Ihmeisiin". Minusta se on oikein hyvä, enkä voi ymmärtää, miksi sain hänestä toisenlaisen vaikutelman.
En pääse vapaaksi epäilyksistäni yksin, eivätkä ne ole lakanneet häiritsemästä minua hengellisesti. Jos ymmärrätte tätä ja voisitte vastata minulle suuresta työtaakastanne huolimatta, olisin äärimmäisen kiitollinen."
Tämä suomalainen lähetyssaarnaaja ei ole yksin kokemuksessaan. Toisetkin, itseni mukaanlukien, ovat huomanneet eron kirjojen ja henkilön välillä. Usein ihmiset ovat kertoneet minulle, että kun he ovat rukoilleet jatkuvasti koko kokouksen ajan, he ovat tulleet tietoisiksi epäraamatullisesta ilmapiiristä. On mahdollista, että silloinkin subjektiiviset elementit sekoittuvat objektiiviseen arvioon. Vim Malgo käsittelee "Pyhän Hengen Maailman kongressia" (World Congress on the Holy Spirit) Jerusalemissa. Neljä epäraamatullista kohtaa esiintyy tässä raportissa.
Pyhä Henki oli keskeinen teema. Pyhä Henki ei salli itselleen annettavan keskeistä asemaa; Pyhä Henki asettaa Jeesuksen keskeiseksi (Joh.16:13).
Pyhän Hengen kaste on sama kuin uudestisyntyminen. Jumalan lapsi täytetään (Ef.5:18) alati syvemmin Pyhällä Hengellä uskollisen tottelevaisuutensa mukaan.
Pyhä Henki ei suostu olemaan päähenkilö. Jeesus sanoo Joh.16:14: "Hän on minut kirkastava."
Lopuksi se oli ekumeeninen kongressi, jossa kaikki mielipiteet (all shades of opinion) olivat edustettuina.
Vim Malgon johtopäätös on, että siellä ei toiminut Pyhä Henki vaan toiset henget. Niin sanottu henkikaste on tavallisesti henkien kaste.
Malgo sanoo: "Henget löytävät toisensa." Englanniksi meillä on sananparsi: "Birds of a feather flock together.(Samanhöyheniset linnut kokoontuvat yhteen)" Siksi on luonnollista, että K.K. oli eräs pääpuhujista ja veti suurimman kuulijakunnan. Tämä seikka on vaivannut minua aina vain enemmän vuosien aikana: Kathryn hyväksyi kutsut villeiltä extreemisteiltä ja seisoi samalla lavalla heidän kanssaan.
K.K:in esiintymisistä Vancouverissa ja Seattlessa on pitkä raportti. Tilanpuute jälleen pakottaa minut mainitsemaan vain tärkeimmät seikat. Tämä tarkkailija kirjoittaa: "Kathryn Kuhlman kutsuu itseään Herran työkaluksi. Tosiasiassa hän on tämän maailman herran meedio. Ihminen ei voi vastaanottaa toista syntymistä Pyhästä Hengestä, kun joku koskettaa hänen kasvojaan ja sanoo hänelle muutaman sanan. Minä uskon henkilahjoihin, mutta se mitä K.K. esittää, ei ole Jumalan Pyhän Hengen lahja, vaan niiden henkien lahja, jotka hallitsevat avaruudessa. Nämä henget käyttävät häntä petettynä pettämään muita ... Hän on saatanan meedio."
Toinen joka kirjoittaa samaan sävyyn, on Tubingenin yliopiston hyvin tunnettu teologian professori, jolla on uudestisyntyneen kristityn maine uskovien keskuudessa. Tämä professori kirjoitti minulle. "Kathryn Kuhlman on spiritisti. Kaksikymmentä vuotta sitten olisit sanonut niin itse."
Varmaa on, että en milloinkaan langettaisi niin kovaa tuomiota ilman huolellista tutkimusta. Meidän täytyy ajatella ja puhua hyvää ihmisestä niin kauan kuin hän ei ole osoittanut olevansa paha.
Kaikkein tieteellisin arvio on tri Ebrensteinin minulle lähettämä raportti USA:sta. Artikkeli joka ilmestyi eräässä kristillisessä lehdessä, on otsikoitu "In Search of a Miracle (Ihmettä etsimässä)" Sen on kirjoittanut eräs lääkäri ja kirurgi Minneapolisista, tri Nolen, jolla on hyvä maine myös kristittynä. Tri Nolenilla oli 82 henkilön osoitteet ja puhelinnumerot Minneapolisista hänelle lähetettyinä. Nämä ihmiset olivat olleet Kuhlmanin kokouksissa ja heidän sanottiin parantuneen. Jotkut heistä potivat syöpää, pesäkekovettumatautia ja muita sairauksia. Tri Nolen seurasi niitä, jotka olivat parantuneet saadakseen tarkan kuvan koko tarinasta.
Esim.112 Ennen kokouksen alkua, lääkäri seisoi hissin lähellä, jolla noin 100 potilasta pyörätuoleineen vietiin ylös kukin vuorollaan. Heidän joukossaan oli eräs mies ilman pyörätuolia hyvin pahasti ontuen. Lääkäri kysyi häneltä: "Onko teillä kipuja, kun kävelette?" "Kyllä, minut leikattiin kaksi vuotta sitten, mutta se ei auttanut. Nyt toivon, että Kathryn Kuhlman parantaa minut."
"Tuonko teille pyörätuolin?"
"Se olisi teiltä kovin ystävällistä?"
Lääkäri toi rammalle miehelle pyörätuolin, jolla hänet vietiin saliin.
Kokouksen aikana Kathryn ilmoitti salissa: "Siellä on mies, jolla on syöpä lantiossaan. Olette parantunut. Tuskanne on poissa. Tulkaa alas ja ilmoittakaa parantumisenne."
Mies pyörätuolissa oli hämmentynyt ajatuksesta, että hänet työnnettäisiin eteen lavalle pyörätuolissa. Niinpä hän nousi ja käveli hitaasti alas saliin. Hänen takanaan tuli yksi avustajista pyörätuolia työntäen. Lääkäri tarkkaili huolellisesti. Hän oli se mies, jolle hän oli lainannut pyörätuolin. Kun mies pääsi lavalle, Kathryn kysyi häneltä: "Kenen tuo pyörätuoli on? Ei varmaankaan teidän?"
"Kyllä se on," mies vastasi. Hän ei halunnut antaa pitkää selitystä. Kathryn jatkoi:
"Teillä oli syöpä lantiossa ja nyt kipunne on poissa. Onko näin?"
"Kyllä", mies vastasi.
"Taivuttakaa itseänne, jotta kaikki voivat nähdä." Hän taivutti itseään."Kävelkää ympäri!" Hän käveli ympäriinsä. "Eikö Pyhä Henki olekin ihmeellinen?" Kathryn huusi. Ilon huuto kaikui salissa.
Jälkeenpäin lääkäri kyseli mieheltä. Mikään ei ollut muuttunut hänen tilassaan, mutta kristillisissä piireissä levitettiin uutista joka puolella, että mies pyörätuolissa oli parantunut.
Esim.113 Toinen tapaus, jota tri Nolen seurasi, koski naista, jonka sanottiin parantuneen keuhkosyövästä. Hänen omin sanoin: "Kun otin yhteyttä häneen, Leona kertoi minulle, ettei hänellä ollut ollut keuhkosyöpää ollenkaan. 'Minulla oli Hodgkinin tauti', hän sanoi ja se on levinnyt joihinkin rauhasiin rinnassani, mutta kun kukaan muukaan ei noussut ylös, kun neiti Kuhlman sanoi jonkun parantuneen keuhkosyövästä, ajattelin sen olevan minulle. Olen taas käynyt lääkärissä ja hän sanoo, ettei voi nähdä mitään muutosta röntgenkuvissani. Luulen, että hengitän paremmin, mutta se on vaikea sanoa, koska minulla ei milloinkaan ole ollut paljon hengitysvaikeuksia.
Tri Nolen myös sai Kathryn Kuhlmanilta listan kahdeksasta henkilöstä, joiden väitettiin parantuneen syövästä. Jälleen hänen tutkimustensa tulos oli täysin negatiivinen.
Tri Nolenin kommentti:
Mitä enemmän tulin tuntemaan K.K:in ihmetoiminnan tuloksia, sitä epäilevämmäksi tulin, että kaikki se hyvä mitä hän teki, mahdollisesti voisi kompensoida sen kurjuuden, jota hän sai aikaan .... En usko, että hän on valehtelija tai huijari, tai että hän olisi tietoisesti epärehellinen .... Luulen, että hän uskoo vilpittömästi, että ne tuhannet sairaat, jotka tulevat hänen kokouksiinsa ja sanovat parantuneensa, todella parantuvat hänen palvelunsa kautta elimellisistä sairauksista .... Ongelma on - ja ikävä sanoa tämä - vain tietämättömyys. Neiti Kuhlman ei tunne eroa psyykkisperäisen (psychogenic) ja elimellisen sairauden välillä. Vaikka hän käyttää hypnoottisia tekniikoita, hän ei tiedä mitään hypnotismista ja suggestion voimasta. Hän ei tiedä mitään autonomisesta hermojärjestelmästä. Tai jos hän tietää jotakin näistä asioista, hän varmasti on oppinut salaamaan tietonsa.
Tri Nolenin raportti, jonka olen toistanut tässä lyhennettynä, ei vastaa kaikkiin kysymyksiin, joita nämä oudot parantumiset nostavat esiin. Varsinkin, kun hän ei käsittele potilaiden kaatumista taaksepäin, tai kutsuu sitä vain hypnoosiksi. Sellainen selitys on riittämätön. Lääkäreitä, saarnamiehiä ja lujatahtoisia ihmisiä ei saada lattialle, ikään kuin heidät olisi tyrmätty hypnoosilla. Tähän sisältyy muita voimia. Myös joskus hyvinkin tarkka potilaiden istumispaikan ja heidän sairautensa luonteen määrittely kuulostaa merkittävästi psyykkiseltä kontaktilta.
Sen katsotaan olevan minua vastaan, että ensin puhuin hänestä myönteisesti. Tähän olen jo vastannut. Meidän pitäisi säilyttää myönteinen arvio henkilöstä, kunnes hän on antanut todistuksen päinvastaiseen. Neljän vuoden aikana tuosta ensimmäisestä kokouksesta, olen saanut suuren määrän aineistoa. Tämä on saanut aikaan erilaisen vaikutelman, kuin se minkä ensin sain. Joka tapauksessa Kathryn Kuhlman seisoo tai kaatuu Herransa edessä. Jeesuksella on viimeinen sana hänestä ja hänen työstään, eikä meillä lyhytnäköisillä ihmisillä. Meillä on velvollisuus koetella hänen työnsä ja tiedottaa Kristuksen seurakunnalle.
Pitäkäämme huolta, että meidän työmme pystyy seisomaan Herran silmissä. Kun Daavid näki oman syyllisyytensä Jumalan valossa, hän huokaili: "Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat." (Ps.38:5) Kun tunnemme oman syyllisyytemme, halu heitellä kiviä poistuu. Siitä huolimatta emme säästy välttämättömältä velvollisuudelta toimia tienviittoina Kristuksen seurakunnalle, silloinkin kun se merkitsee suurta sydämen tuskaa. Ja sen pitäisi olla ilmeistä tämän luvun perusteella, että minulle ei tuota pienintäkään iloa kirjoittaa Kathryn Kuhlmanista.
Kathryn Kuhlman kuoli 20.2.1976.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Kathryn Kuhlmanin vuoro? Keskity kuule Jeesukseen, äläkä muiden Jumalan Palvelijoiden mustamaalaamiseen. Tee jotain järkevää elämällesi.
Olet mennyt lankaan uskoessasi Kuhlmanin olleen Jumalan nainen. On aukottomasti todistettu entisen jesuiitan Alberto Riveran toimesta, että Kuhlman oli jesuiittojen soluttautuja karismaattisessa liikkeessä. Hänen tarkoituksenaan oli aiheuttaa hämmennystä ja raivata tietä myöhemmille eksytyksille kuten torontolaisuus. Kuhlman oli petturi ja teki ihmeitä saatanan voimassa.
Jumalaa ei koskaan voi kohdata aistien välityksellä ja aistien kautta saatavat tuntemukset olivat Kuhlmanin kokouksien yksi keskeinen elementti.
Mitä pahimmasta luokasta.
Niilo Ylivainiokin kävi ihailemaansa
Kuhlmannia kuulemassa oikein Jerusalemissa asti.
Benny Hinn taas vuorostaan itse omalla suullaan
kertoo käyneensä Kuhlmannin haudalla.
Mitä hän siellä kertoo saaneensa?
Mr Hinn sanoo saaneensa sieltä suurta "voitelua".
Mitä voitelua kysyn minä?
Vainajahenkien voitelua.
Kysymykseni onkin: Miksi kaikki nämä ihmeparantajat ovat omalla ajallaan ihailleet toisiansa?
Mitä olet mieltä?
mutta Benny on eksyttäjä. Benny ihailee Kuhlmania, koska hänessä on sama henki kuin Kuhlmanissa oli... Ratkaisinko arvoituksen oikein?
Oikein , valitan.
Huomaa yhtäläisyys Niilon ja Kuhlmannin kanssa.
Molemmat olivat innokkaita evankelistoja.
He olivat molemmat erittäin hyviä puhujina.
Molempien kokouksissa alkoi yhtäkkiä sairaita parantua.
He eivät kuitenkaan koetelleet henkiä, mistä hengestä tämä heille uusi ilmiö oli.
He uskoivat sumeilematta sen että kysymyksessä TÄYTYY olla Raamatun Jeesus.
Sanoohan sanakin että on olemassa sairaiden parantamisen ARMOLAHJAT ( huomaa monikko )
Molempien kokouksissa alkoi ihmisiä kaatua, suurin joukoin.
Aluksi he molemmat entisinä evankelistoina puhuivat Jeesuksestakin, mutta
Sitten alkoi se pyhän hengen julistus tulla pääasiaksi.
Ja se ihmeparantuminen.
Siinä on se POINTTI.
Mistä keksit termin .... ihailla ??
Jospa he itse käyttävät termiä .... rakastaa !!!
Nyt olet kyllä ihan hakoteillä... Yli-Vainio oli niitä harvoja julistajia, joista voidaan sanoa heidän todella olleen raittiita. Nipa julisti parannuksen evankeliumia ja oli muutenkin hyvin raittiilla pohjalla julistuksessaan. Yhtäläisyydet ovat hataria ja näennäisiä torontolaisuuden ja Yli-vainiolaisuuden välillä.
Ylivainio ihaili Kthryn Kuhlamnnia,
jonka kokouksista Niilo saikin
sen antikristillisen
kaatamiskimmokkeen.
Kuhlmania, mutta kysymys olikin valvomattomuudesta ja petetyksi tulemisesta. Yli-Vainio ei korostanut mitenkään erityisemmin katamista, vaan suhtautui jopa hieman kiusaantuneesti asiasta aiheutuneeseen kohuun.
Missä on todisteet että Niilo IHAILI taikka YLISTI Kuhlmannia Jeesuksen sijasta ?
ei ainakaan hänen
päiväkirjamerkinnöistään päätelleen.
Ylivainio piti tarkkaa lukua
kuinka monta kussakin kokouksessa
kaatui.ja vaikka ei olisi pitänytkään,
on se kaataminen silti epäraamatullinen
kättenpäällepanemissiunaus, joka
menee yli sen, mitä on Raamttuun
kirjoitettu siunaamisesta.
Kaatuminen on raamatullista. Raamatussa esiintyy montakin kohtaa jossa joku on kaatunut Jumalan voiman kohdatessaan. Ei pidä Hellevi valehdella Jumalan Sanaa vastaan.
Miksi Hellevi sinunkin mielestäsi tosiasioiden kirjaaminen on väärin`?
Opinnäytetöitä perinteentutkimuksen näkökulmasta löytyy mm. linkistä:
http://seijatar.suntuubi.com/?cat=5&img=30
julkisesti uskonsa tunnustavien arvioimisessa.
Miten kukaan jaksaa toimia Jumalan palvelijana ajassa, jossa ei kiitosta saa, mutta arvostelua ja moittimista kyllä.
En lukenut loppuun tätä Kuhlmanista kertovaa kirjoitusta, vaan jätin sen siihen, kun tämä arvostelija alkoi hiuksia halkomaan, vaikka vähän aikaisemmin oli kertonut Khulmanin kokouksissa parantuneen ihmisä ja kuinka Khulman oli näiltä parantuneilta kysynyt, että uskotko nyt Jeesukseen. Hän siis antoi Jeesukselle kunnian.
Miten kukaan voi tuollaisen arvostelemisen keskellä pysyä niin täydellisenä, että mitään arvosteltavaa ei löydy. Yksi joka oli täydellinen, on nyt Jumala ja muita täydellisiä ei ole täällä eikä tule.
uskonsa. Otatko sinä hänet vastaan, kun hän tulee? Ylpeys, materialismi ja rakkaudettomuus on antikristuksen hengen hedelmää. Sitä torontolaiset ovat...
Antikristus ei tule koskaan tunnustamaan, että Jeesus on Herra !!
Miksi todistat Jumalan Sanaa vastaan ?
olevansa kytköksissä positiivisessa mielessä Jeesukseen ja kaikkeen hyvään, mikä liittyy Kristinuskoon. Antikristus saattaa jopa esiintyä Jeesuksena. Ainakin hän julistautu Jumalaksi Jerusalemissa juutalais-kristillisen tradition puitteissa.
Mutta antikristus ei tunnusta että Jeesus on Herra. Amen
Jumalanpalvelijan päänmenoksi ei himmentänyt yhtään sitä,että KK: oli suuri työase Jumalan kädessä,Hän saattoi olla syömättä ja juomatta päiväkausia,koska rukoili,"älä rakas Jumala ota minulta pois Pyhää Henkeäsi,vaikka minut riisuttasiin kaikesta muusta,voin olla syömättä ja juomatta,rakas Jumala,kunhan vaan et ota pois Pyhää Henkeäsi,sen Jeesusta Kristusta elämästäni "!
Kuka meistä,Rea, voi rukoilla samanalaisen rukouksen,en ainakaan menisi itsestäni takuuseen,oletko sinä valmis rukoilemaan KK:n kanssa saman rukouksen! Ja myös valmis luopumaan kaikesta maallisesta hyvästä,ja tyytymään "vain" Pyhään Henkeen?
Oletko valmis koetukseen,kun Jumala alkaa riisumaan ja viemään itseltäsi,niikuin vietiin Job:ilta kaikki? Kysyn vaan,ei tarvitse minulle vastata,ettei tule turhia lupauksia.
kaikessa, mikä liittyi Hänen uskoonsa Jeesukseen. Tosiasiassa hän ei uskonut ylösnousseeseen Kristukseen, vaan saatanaan niin kuin kaikki okkultistit. VÄKEVÄ eksytys lähti liikkeelle Kuhlmanin toimesta.
Ei sinun itsesi vuoksi, vaan täällä olevien ajattelevien lukijoiden.
Nyt arvostelit Kuhlmannin toimintaa VÄÄRÄLLÄ tavalla.
Kun HelleviR.:n , rakkaan uskonsisareni ja ystäväni kanssa käsittelimme aihetta Kuhlmann , perustamallani vapaasana foorumilla, eräs Kuhlmannia puolustava vastasi näin:
"Perustan mielipiteeni hänen omiin kirjoituksiinsa omasta uskostaan."
Rea vastaa:
Kyllähän sitä omasta uskostaan voi olla vaikka minkälaisia luuloja ja esittää vaikka minkälaisia rukouksia, mutta
Se mitä toiminnassa ilmenee, tulee koetella Raamatun kokonaisvaltaisen totuuden kautta.
Kun Raamattu sanoo, ettei yksikään taaksepäin kaatuminen ole osoitus Jumalan siunauksesta vaan päinvastoin.
Kuinka se silloin VOI OLLA Raamatun mukainen?
Ei Jumala ole ristiriitainen, ristiriita tulee siitä, kun ihmisen EI TAHDO NÄHDÄ TOTUUTTA.
Minun asiani ei taas ole spekuloida sitä, MIKSI joku ei tahdo nähdä.Jumala yksin tietää motiivit.
Missä kohtaa Raamatussa näin lukee että " ...ettei yksikään taaksepäin kaatuminen ole osoitus Jumalan siunauksesta vaan päinvastoin." >>>
Mitä mieltä olet kun Mooses kaatui rähmälleen Jumalansa edessä ?
Miksi uskon tunnustaminen Jeesukseen on mielestäsi väärin ?
ja viattomien uskovien pettäminen on erityisen väärin. Raamatussahan varoitetaan eksyttäjistä, jotka suloisilla puheilla pettävät viattomia sieluja.
...sähän olet kuin joku saippua;vaikka sulle on esitetty mielipiteitä, tai paremminkin Sanan(Sana on Jumala, Raamatusta)totuutta Jeesuksen tunnustamisesta,Pyhän Hengen työstä...niin mitä sä teet..alat keräilemään porukkaa "omalle puolellesi", ihan kuin kyseessä olis joku suurempikin uskonsota. Tuo ei varmasti ole kyllä Jumalasta.
Varmaan saat muitakin kuin tämän jonkunHillevin(joka henk.koht.ei ole olmeisesti sulle edes lupaa antanut tohon, mitä sä teet(!?))epäilemään Katrin Kuhlmania, koska ei meistä varmaan kukaan voi vannoa tietävänsä paraniko vaiko ei.
Itsestäni voin kertoa, että K.K noudatti 1.(Sanan mukaan suurinta)käskyä mielellään ja uskoi Raamatun ihmeisiin...ehkä se on ollut vähän"pehmee"ja saanut muut turhaan toivomaan, mutta tuskin halusi riitaa.
Mua sen kirjat auttoivat "syventämään"omaa uskoaJeesukseen. Kävivät tietyllä tavalla viihteestä. Älä ota sitä niin vakavasti, Reea....
Eksyttäjä on se joka eksyttää pois uskosta Jeesukseen ja Jeesuksen läheisyydestä - - ei hän joka tuo ihmiset Herramme Jeesuksen luo ja johdattaa uskoon Jeesukseen. Amen
Kirjoitukseesi vastaan, että mielestäni kenenkään uskovan ei pitäisi kasvaa missään viihteessä, vaan Jumalan sanassa, siis Jeesuksessa.
Eikä täällä mitään "uskonsotia" käydä, ollaan täällä vain eri mieltä siitä, mikä on Jeesuksen Hengestä ja mikä taas siitä toisesta
Ja kyllä minä otan nämä asiat vakavasti.
Jeesus on minut pelastanut, ei kaatumaan vaan pysymään pystyssä, Hänessä itsessään.
Haluathan sinäkin seisoa sanan totuudessa, etkä kaatua valheeseen?
Kuka uskova Rea näin väittää, että uskovan tulisi kasvaa viihteessä eikä Kristuksen armossa ?
Sinä Rea vain olet täällä sitä mieltä, että todistus Kristuksesta on väärästä hengestä ? Ei kukaan muu tällaista väitä.
Oletko Rea sitten synnitön (mennari siis) ?
Kaatuminen - lankeaminenhan tarkoittaa synnin tekemistä. Kun ihminen lankeaa niin jotain pahaa on silloin hänessä ja hän tarvitsee Kristuksen armoa noustakseen taas ylös. Amen
Kun kokouksessa Pyhän Hengen voima laskeutuu syntisen ja kärsivän ja joskus sairaan päälle, niin hän voi tietenkin siinä kaatua myös fyysisesti, mutta hän nousee ylös. Amen
Goljat kaatui suoraan kasvoilleen Daavidin osumasta ? Mistä ihmeestä tuo "suuntakin" on löytynyt ,että mikä kaatuu Jumalaan päin tai päinvastoin? Kyllä Rea saa aikaan merkillisiä suuntauksia!
Rea ja Hellevi näköjään kykenevät vain syyttämään. Ainuttakaan asiallista ja Jumalan Sanan mukaista vastausta kysymyksiin ei ole vielä tähän mennessä tullut.
vastauksilla sitä, että Kathryn Kuhlmannnin
toiminta oli Jumalan sanan mukaista toimintaa?
siinä en voi olla kanssasi samaa mieltä.
koska missään kohdassa Jumalan Sanaa ei sanota
että taaksepäin kaatumiset olisivat Jumalan
antamia siunauksia. tekisit hyvin kun tarkistaisit
itsekin Jumalan Sanasta, miten asiat
ovat, ettei kenenkään tarvitsisi mennä eksyksiin
sen vuoksi, että opetat vastoin Jumalan Omaa Sanaa.
K Kuhlman todisti uskosta Jeesukseen ja tämä on taatusti Jumalan Sanan mukainen todistus. EI tätä Hellevi tule kieltää ...
Lisäksi K Kuhlman rukoili sairaiden ja kärsivien puolesta Jeesusta Kristusta. Ei tämäkään ole väärin ...
Amen
Päiväkirjaansa, niitä sivuja oli kymmeniä.
Hänelle ne näyttivät olevan erittäin tärkeitä todistuksia "hengen läsnäolosta":
Heinola 4.9.81. Vapaasti. Noin 800 kuulijaa. Yli puolet kaantymattomia. (Ilma 7 as. lamminta.) Noin 30 halusi pelastua. Noin 250 lensi. Erittain hyva kokous.
Helsinki 5.9.81. Apt. 19:1-. Noin 1300 kuulijaa. Noin 40 halusi pelastua. Noin 300 lensi.
Helsinki 6.9.81. Apt. 10:1-. Noin 1400 kuulijaa. Noin 35 halusi pelastua. Noin 300 lensi. Hyva kokous. - Jotkut tayttyivat P. Hengella heti. Eras 20 v. uskossa ollut.
Kangasala 9.9.81. Luuk.13.lO-. Noin 350 kuulijaa. Yli 10 halusi pelastua. Noin 100 kaatui.
Karhula 13.9.81. Pelastusvarmuudesta. Noin 900 kuulijaa. Noin 30-40 halusi pelastua. Noin 300 kaatui. Erikoisen avoin kokous.
Tampere 17.9.81. Vapaasti - Pelastusvarmuudesta. Noin 1200 kuulijaa. Noin 20 halusip. Noin 250 kaatui. Hyva kokous.
Suonenjoki 18.9.81. Vapaasti. Noin 600 kuulijaa. Noin 30 halusi pelastua. Noin 200 lensi.
Iisalmi 19.9.81. Luuk.13:lO. Noin 1200 kuulijaa. Noin 85 halusi pelastua. Noin 300 kaatui. - Erikoisen paljon kaantymattomHL - Vakeva heratyksen henki!
Kuopio 20.9.81. Apt.19:1-. Noin 1000 kuulijaa. Ehka no in 40 halusi pelastua. Noin 350 kaatui. Hyva kokous.
Kangasala 23.9.81. Jh.5.1-. 580 kuulijaa. Noin 10 halusi pelastua. Noin 60 kaatui. Ei ole sama heratyksen henki kuin Lapualla.
Helsinki 26.9.81. Lah.M-H. Vapaasti. Noin 3000 kuulijaa. Noin 80-90 halusi pelastua. Noin 600-700 lensi maahan.
Miksi Rea tosiasioiden kirjaaminen on väärin ?
Huomaatko, sinä Herran kirjoituksia väärin tulkitseva ja harhaanjohtava nainen!!
Huomaatko, kuinka moni halusi pelastua!! Halleluja! Satoja Jeesukselle antautuneita! Niilo oli väkevä Jumalan mies! Taivaassa tavataan, Niilo veli!
Tee sinä parannus katkeruudestasi.
Ei ihme jos halusivat tulla "uskoon".
Kuka nyt ei halunnut, kun Niilo
julisti ihmeparantumisia.
Eräs hellari nainen sanoikin minulle,
mitäs sitten vaikka olikin väärästähengestä
kun vaan parani syövästä tai mistä nyt sitten
olikaan kysymys.
Onko siis väliä kenen tai millä tavalla parantuu.
Ei se ihmearantaminen kuitenkaan ole evankeliumia.
niin tiedät että Niilo julisti veren evenkeliumia Jeesuksesta Kristuksesta.
Koch ei todistanut mitään, kunhan kertoi musta tuntuu-käsityksiään. Turha teksti.
Annettu tietokin oli mututietoa
Ei kannata uskoa, eihän Hitleriä ollut
olemassakaan.
Uskovat eivät siedä kuulla totuutta vaan haalivat puhjia "korvasyyhyynsä" mukaan puhumaan. Jumala ei koskaan sulje pois ihmisen logiikkaa ja päättelykykyä. Paavalin kirjeet esim. ovat hyvin perusteltuja ja loogisia. Henngellinen arviointi on välltämätöntä.
EEEIIII !!! Ei olle todellista?!?
Kurt Koch kirjoittaa asiaa. Oli tekstiä myös Oral Robertsista ja William Branhamista jossain hänen kirjassaan jonka valitettavasti olen antanut pois.