Missäs pappakerhon jäsenet luuraa,hemmetti,kirjoitellaan ja kommentoidaan mekin nyt jotain,Rosewater,Hb(uudella persoonallisuudellaan,elokuvahullu(ja Miss Modesty?)!?
Huhuu ukkelit,ettehän te nyt eläkkeelle jääneet?
Huhuu ukkelit,ettehän te nyt eläkkeelle jääneet?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Morjensta vaan Jl=)
terv. hohbee
kyllähän mie kommntoin jo tossa alapuolella jotain.
Mä vedän taas lärvää, ja hävettää noi aikaisemmat sekoilut kännissä. Siks pitää olla enemmän piloksissa, ymmärrät=)
Mutta kommentoidaan kun kehdataan ja pistä säkin jotain juttua tulemaan, ihan mistä vaan elokuviin liittyvästä=) *kippis*
Niin tosiaan, missäs muut papat ovat...
No god`damit mies hengissä,hyvä,enhän minä sinua ole tunnistanut,anonymiteettia kun vaihtanut olet,mutta nyt tiedän,kiva kuulla sustakin,itselläkin Jim Beam-lauantaiehtoo,ettei vaan lähtisi viemään cityn valoihin..
Hienoa,nyt kun löytyvät vielä Rosewater ja Elokuvahullu,mr.Ylipappa ja aah..Miss modesty!
Palataan asiaan!Adios,amigo!
Toivottavasto papat ilmoittavat olemassaolostaan vaikka tässä ketjussa. Ja uudet voivat ilmoittautua jäseniksi, liittyminen on vapaaehtoista ilman ehtoja=)
Palataan, jep
Aloitin Lämäri 2;sta ketjun. 1 vastaus. Kirjoitin Ameliesta rivitolkulla, kenties parasta tekstiäni, 0 vastausta. Joko palsta on kyllästynyt minuun tai minä palstaan, mutta tuli tunne, että lienee syytä pitää hieman taukoa. Minulle merkitsee paljon se vastataanko kommentteihini vain ei. Minusta on parempi jotta yksinpuhelua käyvät lähinnä skitsofreenikot.
juttua varmasti tulee kun on aihetta. Olen myös pyrkinyt ainakin jollain tapaa vastaamaan kerholaisten aloittamiin ketjuihin, joskin viivettä on viime aikoina tullut.
Eräs lännenelokuva on houkutellut kirjoittamaan, sellainen tuoreehko hieno länkkäri, joka jostain syystä on unohtunut meiltä kaikilta.
Mahdollisesti kirjoitan jotain joululahjoina saamistaniu DVD-elokuvista, mikäli itselleni moisia lahjoja ostan.
Hyvää joulua kerholaisille !
ole tullut nähtyä muiden juttuja. Itse olen kommentoinut joitakin vaikkakin hieman myöhässä. Itsellä aika on mennyt appivanhempia vaimon kanssa hoidellessa eikä ole ehtinyt oikein elokuviin paneutua. Tuntematonta ja itsenäisyyspäivää juttuihin ainakin otin kantaa.
Terveisiä kaikille pappakerholaisille ja kiitos huomion osoituksista, tuntuu aivan kivalta. Ja olen samaa mieltä muiden kanssa, teidän kaikkien kerholaisten juttuja on kiva lukea vaikka aina ei kantaa otakkaan. Niitä oikein odottaa. Palstalle on ilmaantunut taas näitä tyhjän jauhajia joitten juttuja ei viitsi edes kommentoida saati lukea.
Lippu korkealle kaikilla kerholaisilla ja Hyvää Joulua sekä Elokuvarikasta Uutta Vuotta! Vaikka ehdimmehän me vielä kirjoitellakin sitä ennen!
Tervehdys myös Rosewater ja elokuvahullu(papasmurf!)!
Älähän nyt Rose,kuulosti aika kyyniseltä,pääpapan kanssa olen kyllä vähän samaa mieltä tämän palstan nykymenosta..
Olen itsekkin laiminlyönyt aika paljon kirjoittelupuuhia tänne,töissä menossa sellainen halvatun projekti..
Niin,täällä on aika pitkälti,sen mitä olen ehtinyt silloin tällöin vilkaista,menossa nähtävästi aika paljon meitä nuorempien ihmisten
paneeli,aika uusista elokuvista.
Kuten aiemmin jo kirjoittelin,innostun todella harvakseen ns.nykyelokuvista,mielelläni luen jotain ent.Hb;n tai Rosewaterin kommenteja jostain TSH;ta tai Spidermanista tai Ameliesta,mutta en viitsi heittää niihin mitään spiikkiä,koska niitä näkemättömänä,minulla ei ole substanssia siihen.
Niin,näistä nykyelokuvista(uusiksi lasken kaikki v-85 jälkeen tehdyt),äskeittäin töllöstä tullut American Beauty,oli kyllä mielestäni eräs nykyelokuvan helmi.
Ehkä asiasta teki vielä koskettavamman se,että loistava Kevin Spacey näytteli 42!-vuotiasta perheenisää.En nyt toki itseäni ihan siitä tunnistanut,mutta elokuvan pohjavire;Tuo meille kaikille yli neljäkymppisille tuttu ns.illuusioton tila,koska illuusiot alkavat käydä niin vähiin,tälläinen kyyninen "Tässäkös kaikki olikin"-fiilis.
Tilahan on tietenkin virheellinen,mutta kaikki sen läpikäyvät,tiedostaen tai tiedostamattaan.
Se on vaihe,jossa keski-ikää armottomasti lähestyvä mies suree pois nuoruutensa,ajan jota ei koskaan enää tule olemaan.
Jokaisella on siihen omat hoitokeinonsa,jotka tosiaan tapahtuvat,tajusi ihminen tuon tilan tai ei.Joku lähestyy asiaa materialismin keinoin;ostaa moottoripyörän,tai Spaceyn tapaan nuoruutensa suosikkiauton,toiset henkisemmin keinoin;aletaan harrastaa "nuorekkaampia" harrastuksia,aletaan jopa muuttaa egoa nuorekkaamaksi,mutta ei nyt sentään Spaceyn tapaan rakastuta tyttären kavereihin..
Niin,kantaaottamatta mikä tapa paras on,niin yksi asia on selvä;Ihminen on ulkoisesti senikäinen kun on,on suorastaan turmiollista valheellisuudessaan yrittää muuta olla,totuuden paljastuminen on monelle ylitsepääsemätön shokki.
Mutta,sisäisesti ihminen on sitä mitä haluaa olla,pitää olla avoin vielä elämän tarjonnalle ja olla tutkaimet valmiina vastaanottamaan kaikkea itseään kiinnostavaa,muuten seurauksena on kyyninen,"Pohjanmaa"-elokuvan sanoin;"Ikävä ihminen",joka on rasittava itselleen sekä kanssaihmisille.
Huh,huh,johan meni filosofoinniksi,mutta hell,Rose,kirjoittele edelleenkin ja muutkin,tuollainen aikuinen,todellisen elokuvaharrastajan teksti on aina miellyttävää luettavaa,vaikkei itse tule aina kantaa otettuakaan.
Niin,seuraava etappi elokuvissa käynnille ainakin meikäläiselle on 31.1.03 ensi-iltansa saava Raid-elokuva,se kuuluu mulla ainakin ns.must-juttuihin.Hurahdin ko.aiheen TV-sarjaan aivan totaalisesti,kaipa siinä oli jotakin tuttua länkkäreistä,kostoteema tms.
Ehdoton suosikkihahmoni oli muuten (Kyyninen)Komisario Jansson,loistava Oiva Lohtander,toki kaikki muutkin hyvin työnsä hoitivat.Tosin sarjan alkumontaasit kitaraa näppäilevistä käsistä oli aivan selkeä plagiaatti Rio Lobon alkumontaaseista,mutta ei se menoa häirinnyt!
No niin,papat,minä jo pelästyin missä te ootte,mutta eiköhän yritetä itse kukin aktivoitua,mikä muuten se länkkäri oli Rose...
Kiitos aivan mahtavasta tekstistä! Nyt täytyy heittää projektit syrjään vastauksen ajaksi. Jutussasi kumisi kokemuksen vankka rintaääni eikä mitään hyttysen ininää. Tuli niin paljon asiaa, ettei tiedä mihin oikein kommentoisi kun niin sormia oikein syyhyttää. Olen monesta asiasta samaa mieltä kanssasi mutta en kaikesta ja siinähän se juju ja mielenkiinto piileekin. Arvosta ja kunnioitan toisten mielipiteitä vaikka ne poikkeaisivatkin omastani.
American Beauty ei minua jostakin syystä sytyttänyt, ei voi mitään. Jokin siinä tökki oli jotenkin tekemällä tehdyn oloinen. Se siitä polusta.
Kuten totesit, ihminen on sen ikäinen kuin on. Itseäni on alkanut ärsyttämään tuo ikuisen nuoruuden ihannointi, Cher, Michael Jackson, Aira Samulin ym. itseään leikkelevät tai muuten vain hurahtaneet. Missä on aikuisuuden ja kypsyyden arvostus? Nuorena ihannoin vanhempia ihmisiä jotka olivat nuorekkaita, mutta nyt, liika on aina liikaa. On se vain naurettavan näköistä kun joku vanha pappa tai mummu yrittää olla kuin joku teini, voi, voi, ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Voihan sitä vanheta tyylikkäästi. Säälittää kun joku viisi-kuusikymppinen rokkari yrittää teinivetimissä hyppiä kuin joku nuori karju ja muistuttaa enemmän jotain tutisevaa pelleä. Onko se enää kenenkään katsottavaa? Eikö silloin olla jo täysin väärillä raiteilla?
Toki olen kompuroinut ja kokeillut kaikenlaista tässä elämän varrella, kokenut vaikeuksia ja selvinnyt niistä kohtuullisesti. Miten sen nyt sanoisi, olen omasta mielestä selviytyjä, toisten mielestä varmaankin luuseri, koska olen jo kolmatta kertaa naimisissa. Itse siihen on ollut pakko tottua, mutta rehellisyyden nimissä kun kuulen jonkun muun olevan kolmatta kertaa naimisissa niin ensimmäinen ajatus on, että voi mikä tyyppi. Kuitenkin pidä itseäni aivan hyvänä tyyppinä. Toki olisin halunnut sen ensimmäisen onnistuvan, mutta kun liian nuorena alkaa leikkimään aikuista ja hyppää suoraan äidin sylistä ”naisen” syliin. Mitä siitä voi muuta seurata kuin vaikeuksia. Tätä olen yrittänyt opettaa lapsilleni ja vaimoni lapsille mutta ei se vain tunnu menevän perille. Kaikesta huolimatta kannattaisi ensin kokeilla niiden omien siipien kantavuutta, ettei sitten myöhemmin tule halua kokeilla ja tietäähän mitä siitä seuraa. Ehkä juuri siitä on American Beautyssä kysymys. Kuitenkin täytyy olla varovainen, ettei yksin oleminen ja bailaaminen jää päälle ja huomaakin olevansa vanha yksinäinen varis. Lapset on tehtävä 20 – 30 vuoden välillä on minun mielipiteeni ja se on jämpti niin. Silloin ehtii ja jaksaa vielä nauttia lastenlapsistakin. Peli kaverini toinen vaimo sai keväällä pojan kaveri täyttää keväällä 50 vuotta. Kun poika menee inttiin on hän jo 70 vuotias!
Toisella kerralla hurahdin itseäni huomattavasti nuorempaan ja kyllä siitäkin seuraa vaikeuksia kun kokemustasot ovat aivan eri sfääreissä. Itse on jo kokeilut kokeillut mutta toinen vasta haluaisi, ei siitäkään kovin hyvää voi seurata. Hänelle kävi eron jälkeen huonosti sillä hän alkoholisoitui ja poika muutti luokseni.
Tämä kolmas on kestänyt jo pitkän tovin ja kummankin kokemustasot ovat samankaltaisia. Kummallakin on lapsia ja olihan se mahtava ja haasteellinen kokemus kun oli kolme murrosiän kynnyksellä olevaa kersaa vuoden välein. Vaimon tytöt ja minun poikani toisesta avioliitosta. Kyllä siinä miestä koeteltiin ja suhtkoht hyvin selvittiin vaikka voimille se otti. Mutta en antaisi siitä hetkeäkään pois! Tytöt tekivät kylläkin juuri kuten ei olisi pitänyt mutta minkä teet. Ovat kyllä myöntäneet isänsä manipuloineen heitä ja usuttanut meitä vastaan. Nyt todenneet, että jos olisi tämä pää niin olisivat tehneet toisin, siis kuten opastimme. Mutta minkäs teet kun oma isä vihan ja kostonhimon sokaisemana käyttää omia lapsiaan koston välikappaleena ajattelematta mitä tuhoa heille aiheuttaa. Poika on vielä kotona tai juuri nyt asepalvelusta suorittamassa mistä olen hyvin ylpeä.
Nuoruus on elettävä silloin kun on nuori, ettei sitten kaduta ja yritä elää sitä mitä ei enää voi. Mutta kohtuus siinäkin. Eräs kaveri suomensi minulle, että kyllä sitä täytyy pukeutua ja käyttäytyä ikänsä ja asemansa mukaisesti ja tottamaar hän on oikeassa. Itse olen tasoittunut, levollinen niin, että sohvaperunaksi voisi mainita ja jopa tasapainoinen kaiken hullunmyllyn keskellä. Tykkään olla kotona ja nauttia hyvistä elokuvista. Ennen oli päästävä baanalle bailaamaan tosi rajusti. Nyt joskus saunan jälkeen riittää sixpack vaimon kanssa puokkiin. Ja on hyvä ja täyteläinen olo.
No tämä purkaus on totaalisesti Jenkkilänkkärin syytä. Toivottavasti ette kyllästyneet kuoliaaksi jotta saan lukea jatkossakin teidän kaikkien pappakerholaisten erinomaisia juttujanne asiasta kuin asiasta. Onneksi täältä löytää kypsiäkin kirjoittajia. Kaikkea hyvää kaikille!
Kannattaa muistaa tällaisten palstojen luonne. Me kirjoitamme halusta kirjoittaa, emme esimerkiksi rahasta. Koska halu kirjoittaa on ainoa motiivi, niin sitä tulisi vaalia niin muiden kuin oman itsensäkin kohdalla.
Minulle tämä on ensisijaisesti kommunikointia. Kysymys on vasta toissijaisesti elokuvista. Jos kirjoitan jotain ja se jää ilman vastauksia, tulkitsen asian niin ettei syystä tai toisesta kanssani haluta sillä kertaa kommunikoida, mikä on vaistomainen reaktio, jolle en voi mitään. Ilmiö on tuttu muilta palstoilta jo vuosien ajalta, joten tunnen kyllä tilanteen. Voi olla, että valitsen aiheeni väärin tai ajoitukseni on pielessä eli kirjoitan jostakin leffasta kun se ei enää muita kiinnosta. Oli syy mikä tahansa, niin vastauksitta jääminen ajaa monologiin ja se taas ei motivoi minua.
Kuulen aika usein, että tekstiäni on kiva lukea, etenkin niillä palstoilla, joille kirjoitan asioista jotka todella tunnen, elokuvathan on minulle ihan toissijainen hobby joskin yhä enemmissä määrin kiinnostava. Ei minulle ole tärkeää se minkälaisia vastauksia saan, vaan se, että minulle tarjotaan edes jonkinlainen mahdollisuus dialogiin.
Toisaalta joulu aiheuttaa kiireitä kahtaalla, niin siviilissä kuin virassakin. Nyt ei ole oikeastaan aikaakaan kirjoittaa. Tarkoitukseni ei niinkään ole olla kyyninen, vaan tarjota jonkinlainen totuudenmukainen selitys miksi oma kommentointi väheni radikaalisti. Ruuti on kuivaa ja haulikko ladattu, en vain näe mitään liikkuvaa (kuvaa) jota ampua.
Jätän länkkärin arvattavaksi, minkä luulisi olevan helppo tehtävä, sillä hyviä länkkäreitä ei oikeastaan ole montaa tehty vuoden 85 jälkeen, hyvä jos pari.
Vai ei suomalainen mies osaa kertoa tunteista ja tuntemuksistaan..olen mielelläni syyllinen tuohon ylipapan tarinaan..kerron joskus itsestäni paremmalla ajalla..
Roselle en kyllä voi ehdottaa kuin kahta;Tanssii susien kanssa tai Armoton,josta jälkimmäinen yksi suosikkielokuvistani.
Ja taas mentiin..
Eipä ole kumpikaan. Armottoman unohdin itsekin, mikä todellakin on vaikuttava elokuva. Kerrankin Oscarit meni oikeaan osoitteeseen.
Susien (hitto, eihän koko leffassa esiinny sen nimistä eukkoa) kanssa tanssimista en ota edes vakavasti.
Vertaileva juttu Wyatt Earpista ja Tombstonestakin kävi mielessä.
Ahaa,no niin,minulle noista kahdesta mieluisampi tuo Tombstone,b-elokuvien (Rambo,Cobra ym.taideteoksia)ohjaajan George Pan Cosmatosin tähän mennessä paras elokuva.
Yksi ansiosta tietenkin Kurt Russelilla,joka vähäeleisenä sopii rooliinsa mainiosti,ja Val Kilmerkin tekee yhden tähänastisen uransa parhaista rooleista.
Ns.kostokohtaus jossa Earpin joukkio lähtee haulikoin varustettuna hakemaan hyvitysta Clantonin koplalta ,on toteutettu juuri sillä hurjuudella josta oikeat westernit on tehty,se hakee paikkaansa Hurjan Joukon tai Cowboysin ikuisesti mieliinpainuvasta finaalista.
Wyatt Earp-elokuva kuuluu mielestäni samaan sarjaan kuin Hillin Geronimo,katsokaa tää on nyt varmasti TULEVA KLASSIKKO,joista ikävä kyllä,kumpikaan sitä ei ole.Tuo ratkaisun tekeminen on ikkänkuin otettu katsojalta pois.
Molempia vaivaa tuo tyypillinen Hollywood-tauti,ylituottaminen,Wyatt Earpissa on vähän kaikkea liikaa;ylituotettu,mielestäni ylinäytelty ja ennen kaikkea ylipitkä,elokuva,missä lopussa aletaan näyttää minuuttikaupalla takaumia elokuvan alusta,on kyllä aina kyseenalainen.
Ei Wyatt Earpkaan toki huono ole,muttei kyllä mikään erityisen nautittava elokuvakaan,vielä vähemmän tuleva klassikko,ei sitä ole Tombstonekaan,mutta minusta monta pykälää parempi,oikeastaan harmi,että yleisö löysi paremmin Wyatt Earpin kuin Tombstonen..
No niin,mitähän mieltä itse näistä kahdesta..
Jos on lukenut Dan Gordonin kirjan Wyatt Earp, niin sen jälkeen näiden kahden elokuvan vertailu on puhtaasti W.E.:n eduksi. Wyatt Earp on lännen kuuluisin lainvartija, joka kovalla kädellä piti kulloisenkin kaupunkinsa rauhallisena. Dan Gordonin kirja kuvaa varsin hyvin tämän historiallisen hahmon elämänvaiheita.
Elokuvana Wyatt Earp on uskollinen Gordonin kirjalle. Toki elokuvassa tarinaa on romantisoitu ja oiottu monin tavoin elokuvalle paremmin sopivaksi. Ei kuitenkaan häiritsevässä määrin. Ohjaaja Lawrenve Kasdan osoitti jo Silveradossa hallitsevansa lännenelokuvan lajityypin. Silveradosta mukaan tarttui myös Kevin Costner. Costner ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, mutta klaaraa roolinsa kunnialla. Minusta Wyatt Earpin yksi nautittavimpia piirteitä on ohjaaja Kasdanin leikittely legendalla. Hän tiedostaa aiheensa olevan jo enemmän legendaa kuin totta ja tuo sen myös esille.
Joka tapauksessa minulle Wyatt Earpin pyrkimys historialliseen totuudenmukaisuuteen tai oikeammin sen romantisoituun heijastumaan, antaa itselleni paljon enemmän kuin Tombstonen toimintapainotteinen kokonaisuus. Wyatt Earpissa tapahtumilla ja ihmisillä on taustansa ja Wyatt earpin henkilökuvaa rakennetaan jo lapsesta asti. Wyatt Earpissa hienot roolit tekee Gene Hackman, jälleen kerran, sekä Dennis Quaid, jonka Doc Holliday on suorastaan briljeeraavaa näytöstä.
Ei Tombstone huono elokuva ole, jos unohtaa tarinan epäloogisuudet, historian suorannaisen pilkkaamisen ja ohjaajan mieltymyksen toimintaan, niin Tobstone on suorastaan hyvä elokuva. Tombstonessa väkivaltaa ei perustella mitenkään, siihen ei edes pyritä, sitä vain on. Tästä saadaankin elokuvan kosto-mentaliteetille tarpeeksi selitystä, eikä mihinkään sen kummempaan edes pyritä.
Cosmatos on tosiaankin toimintaelokuvillaan 'maineensa' niittänyt ohjaaja. Yllättävän hyvin lännenelokuvakin häneltä syntyy. Tombstonen parasta antia on sen visuaalinen näyttävyys. Kuvakulmat ja vauhti ovat todella hienoja, välillä Cosmatos saa aikaan uskomattoman vauhdikasta, mutta yhtäaikaisesti kaunista kuvaa. Vaikka Tpmbstone ei kaikessa minua miellytäkään, niin Kurt Russell teki parhaan roolinsa pitkiin pitkiin aikoihin. Hän on yksinkertaisesti sanottuna loistava. Kurt Russell todennäköisesti tulee olemaan se superpappa, joita nykyisin näyttelee Connery, Hackman ja kumppanit. Russelilla on siihen tarvittava karisma ja osaaminen. Kuten Jenkkilänkkäri totesi, myös Val Kilmer tekee Tobstonessa hienon roolin, uransa parhaan toistaiseksi. Kolmas hienon roolin vetävä on Sam Elliott, jonka karismaa toivoisi näkevän useammassakin elokuvassa.
Kyseessä on kaksi hyvää lännenelokuvaa. Tombstone tarjoaa visuaalisen toimintapläjäyksen, kun taas Wyatt earp on selvästi eeppisempi ja syvempi tarina. Kumpikin leffa on löytänyt ystävänsä, mutta minulle Wyatt Earp on se oikea OK Corral leffa.
Sam Elliott on aivan jämy mies ja on hänellä hieno rooli myös uudehkossa Olimme sotilaita elokuvassa Mel Gibsonin kaverina. Ja vielä noista pappa jutuista niin yllättävän leppoisaa pappaenergiaa löytyy sivuosista elokuvassa Palaa luokseni joka oli aivan kelpo elokuva ja josta uskoisin pitävän myös nuoremman väen.
Kurt Russell on mielestäni ollut vähän mitään sanomaton näyttelijä mutta hän yllätti minut Tulimyrskyssä. Se piti hankkia myös DVD:nä joka oli kuvanlaadultaan pettymys, ei ollut kuin letterbox ei oikea laajakuva. Minusta Kurtin tulkinnassa oli syvyyttä ja sopivaa tuskaa joka puri ainakin minuun kaikkea kokeneeseen kolliin, tunsin syvää myötätuntoa hänen yrittämiselleen ja epäonnistumisilleen. Vaikkakin Tulimyrsky olikin hieman yliampuvaa palokohtauksissa pidin elokuvasta ja se on niitä harvoja joita olen katsonut useammin kuin kerran. Elokuvassa oli myös muita huippunäyttelijöitä kuten Robert de Niro, Donald Sutherland, Scott Glenn.
Wyatt Earpissa juuri Dennis Quaidin Doc Holliday oli suorastaan häkellyttävän hyvä suoritus. En meinannut ensin uskoa tätä rykivää pyssysankaria Denniseksi ollenkaan. Kyllä hän lunasti kultaiset kannukset tällä häikäisevällä näyttelijän työllään. Muuten elokuvasta en osaa oikein sanoa juuta taika jaata koska ei se ainakaan kolahtanut siten kuin olin odottanut lukemieni arvostelujen perusteella. Huom. olen ollut parantumaton arvostelujen tutkija jo murrosiästä lähtien. Kun niitä onnistuu tulkitsemaan niin ei tule sorruttua aivan surkeisiin tapauksiin. Suuret elämykset ja taide-elämykset pyrin kyllä kiertämään kaukaa on niistä sen verran kokemusta. En toki usko sokeasti mutta suuntaa antavina ne ovat aivan paikallaan. Toki usein arvostelut ja omat mielipiteet heittävät iloista häränpyllyä mutta kiva niitä on lukea kuten näitä iloisia sanantaitajia tällä palstalla. Mielestäni tänne on kertynyt aivan hyvää porukkaa joita ei mielestäni kannattaisi boikotoida kuten eräs kirjoittaja ehdotti. Melkein päivittäin käyn tsekkaamassa löytyykö näiden sankareiden lennokkaita juttuja ja jos ei löydy niin pettymys on suuri kun täytyy tarkistella kaiken maailman paskanjauhajia!
Tombstonea en muista katsoneeni joten sen kommentoiminen jää odottamaan hämärään tulevaisuuteen!
Okay,näistä kahdesta siis,mutta allekirjoittaneen mielestä nautittavin O.K.Corrall/Wyatt Earp-filmatisointi on kyllä kirkkaasti John Sturgesin 1957 ohjaama O.K.Corrall-kuolemanloukku.
Sturgesin versio asiasta päihittää jopa milestäni Fordin Aavikon lain(My Darling Clementine,1946)joka sekin samasta aiheesta,mutta on kyllä jo länkkäriksi mielestäni liian "runollinen" ja ennenkaikkea turhankin hidasliikkeinen.
Eihän Sturgesin version äänimaailma/visuualinen vaikutus ole lähelläkään 90-luvulla tehtyjä elokuvia,mutta se tunnelma..
Ja ennenkaikkea pääosan esittäjät;Kirk Douglas ja Burt Lancaster,siinä on molemmissa sellaista karismaa ja tosimiestä,että puhaltaisivat vasemmalla kädellä Kurt Russelit ja Val Kilmerit ulos valkokankaalta,ja perässä menisivät pölinällä Kevin Costnerit ja Dennis Quiadit.
Oikeastaan John Sturges on liiankin aliarvostettu ohjaaja,eihän mies ehkä mitään mestariteoksia tehnyt,mutta rautaisen luja ammattilainen.En saa nyt mieleeni oikeastaan yhtään heikkoa elokuvaa Sturgesilta.
Mutta nautittavia,tuollaisia aika maskuliinisia jämerän miehisiä toiminallisia draamoja on paljon;Seitsemän rohkeata miestä,Suuri Pakoretki,
Joe Kidd,McQ-asekettu,Kotka on laskeutunut jne.
Onhan se hyvä, että olette olleet aktiivisia ja asiallisia mutta onko tämä elokuvaan liittyvää?
On tuossa vähän alempana vähän sivuttu elokuvaakin,ammuttiin OK.Corrallissa koko Clantonin klaani Rosewaterin kanssa ainakin neljän version voimin.
Tuo alkupään jutustelu on sellaista keski-ikäisten ja sitä lähestyvien jorinointia,ohita tyylikkäästi jos tuntuu aihe vielä kaukaiselta,
kunhan höpötellään,saahan sitä välillä filosofoidakkin,ja innoittajanahan ko.toiminnolle on toiminut tuossa tapauksessa elokuva;American Beauty,no niin,olihan se elokuvaan liittyvää!Heureka!
Siinä onkin elokuva, joka hieman nuorempaakin on koskettanut! Vaikka tuohon neljänkympin kriisiin onkin vielä aikaa, niin edellisestä ikäkausi kriisistä on sen verran vähän aikaa, että on helppo samaistua kyseisen teoksen tematiikkaan.
Ja löytyyhän siitä näkökulmia nuoremmillekin/nais katsojille. Mm. sukupolvien tai sukupuolien välisestä kuilusta (mikä klisee mutta menköön). Kaiken kaikkiaan hieno elokuva. Toimii, sanoi Arkhimedes!