Olen tässä miettinyt että voiko vastuuta omista teoistaan siirtää toiselle? Tämähän tapahtuu kristillisessä maailmankuvassa: jumala luo ihmisen ja kärsimyksen ihmiselle, ja vastuu kärsimyksen poistamisesta annetaan ihmiselle. Niinhän te krisselit aina sanotte ateille, että ei se jumala voi meitä auttaa vaan ihmisten on autettava toisiaan.
Tämä voisi miltei toimia;yksi iso mutta tässä asetelmassa kuitenkin on: jos siirtää vastuun toiselle, kuten vanhempi lapselleen, täytyy vastuun saaja valmentaa kunnolliseksi vastuunkantajaksi. Tämä tapahtuu useimmissa perheissä: vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan, kunnes aikanaan lapsi on niin iso että kykenee vanhempiensa neuvoja noudattaen kantamaan itse vastuun itsestään.
Jumalan kanssa tämä ei toimi. Jumala ei ole ketään valmentanut joten on perustelmatonta että ihminen olisi vastuussa kärsimyksestään. Jumala ei ole antanut selkeitä ohjeita, tai edes todistetta olemassaolostaan, joten ihmistä ei voi syyttää kärsimyksestä.
Asia olisi täysin eri jos ennen syntymää ihminen kävisi läpi jonkun kurssin, jolla kerrottaisiin miten pitää elää. Täytyy olla selkeät ohjeet jotta vastuun voi siirtää. Niitä ei kuitenkaan ole, joten jos jumala on olemassa, hän on myös silloin vastuussa ihmisen kärsimyksestä. Case closed.
Tämä voisi miltei toimia;yksi iso mutta tässä asetelmassa kuitenkin on: jos siirtää vastuun toiselle, kuten vanhempi lapselleen, täytyy vastuun saaja valmentaa kunnolliseksi vastuunkantajaksi. Tämä tapahtuu useimmissa perheissä: vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan, kunnes aikanaan lapsi on niin iso että kykenee vanhempiensa neuvoja noudattaen kantamaan itse vastuun itsestään.
Jumalan kanssa tämä ei toimi. Jumala ei ole ketään valmentanut joten on perustelmatonta että ihminen olisi vastuussa kärsimyksestään. Jumala ei ole antanut selkeitä ohjeita, tai edes todistetta olemassaolostaan, joten ihmistä ei voi syyttää kärsimyksestä.
Asia olisi täysin eri jos ennen syntymää ihminen kävisi läpi jonkun kurssin, jolla kerrottaisiin miten pitää elää. Täytyy olla selkeät ohjeet jotta vastuun voi siirtää. Niitä ei kuitenkaan ole, joten jos jumala on olemassa, hän on myös silloin vastuussa ihmisen kärsimyksestä. Case closed.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kun kangistut samoihin kaavoihin mitä arvostelet, etkä voi niitä ajatus-malleja hyväksyä [tietenkään], sidot tällä tavoin itsesi myös asiaan niin vahvasti, että et pääse itsekkään näkemään asioita "simmusta simmuun".
Jos et niitä etsi,,no silloin ei mitään, silloinhan tarkoituksesi on vai nostattaa omaa egoasi muita panamalla (heidän typeryydestään), mutta jos etsit jotain todellisempaa, sinun on irrottauduttava ajatus-malleista joita arvostelet,,käsitätkö?
tämä Brotheruksen teksti jossa aukottomasti tuodaan esiin myös tuohon vastuuseen liittyvä problematiikka:
http://www.brotherus.net/home/articles/uskonkappaleiden_ongelmia.php
Ei ollut tuttu. Todella kivaa luettavaa. Kiitti tästä!
millä voi ainakin lievittää kärsimystä.
Fyysisiin kärsimyksiin löytyy apua lääkäriltä/apteekista.
Henkisiin kärsimyksiin voi saada apua psykiatrilta, kaverille kertominenkin auttaa.
ps.Jos haluaa tietoa kärsimyksestä, Raamatusta löytyy vastaus ja syy kärsimykseen.
Itse pidän kärsimystä parhaana "opettajana" josta voi oppia jotain, on mahdotonta kärsiä oppimatta mitään.
Jos kärsimys poitettaisiin, poistettaisiin samalla nautinto.
Ah, muistatko kun rakastit niin paljon että, se oli yhtä kärsimystä.
Hyvä pointti:ilman kärsimystä ei olisi onneakaan.
"ps.Jos haluaa tietoa kärsimyksestä, Raamatusta löytyy vastaus ja syy kärsimykseen."
Raamatusta löytyy myös ohjeet munakkaan valmistukseen ja kansakuntien tuhomaiseen JOS SILTÄ ITSESTÄÄN TUNTUU. MEinaan että raamattu on siinä mielessä turha opus että ihminen löytää niistä kaunokirjallisista runoista sitä mitä itse haluaa; toisin kuin tiedekirjasta jossa on yksi totuus kaikille. ELi mielestäni raamattu on täsä mielessä turha kirja, josta ei aitoja vastauksia löydy.
"Itse pidän kärsimystä parhaana "opettajana" josta voi oppia jotain, on mahdotonta kärsiä oppimatta mitään."
Allekirjoitan sataprosenttisesti. Tuskin minäkään olisin nyt näin suuri ajattelija ellei elämäni olisi ollut yhtä ylipitkää kauhutarinaa. Toisaalta kärsimyksen vastapainona on tämä pyhä tietämättömyys, jossa moni onnellinen elää: liian täydellinen elämä ilman kärsimystä on ajanut heidät tähän euforiseen onnen tilaan jossa he eivät oikeastaan koskaa kykene olemaan niin onnellisia kuin kärsimystä kokeneet parhaimmillaan mutta heidän onni on tasaista ja loputonta. Tiedä sitten kumpi on parempi.
ihminen, tunteeko hän esim. surua läheisen ystävän, tai lemmikkieläimen kuollessa!
Mielestäni kukaan ei selviä kärsimyksettä.
Ei ole tunnetila. On hyvinkin mahdollista olla onnellinen ja surra samaan aikaan, onnellisuus tulee elämästä, surra voi yhtä ihmistä tai tapahtumaa tai vaikka montaakin ilman että sen antaa ottaa ylivallan koko elämästä.
Minua potuttaa päivittäin mikä milloinkin, olen jopa masentuneena ollessanikin säilyttänyt tietoisuuden perusonnellisuudestani. Kuulostaahan se hölmöltä, mutta onnellisena olemiseen ei tarvita jumalvoimia tai seurakuntayhteyttä, vallan hyvä, tasapainoinen elämänasenne riittää.
***
en juokse onnen enkä minkään muunkaan tunnetilan perässä, enkä omaa tiettyä "asennetta".
Asiat "otetaan raakana".
siitä että sen seurauksena kun Aatami ja Eeva rikkoivat Jumalan lakia niin synti tuli ihmiskuntaan ja synnin seurausta ovat maailman ongelmat.
Jos haluat elää maailmassa missä ei ole kärsimystä niin anna itsesi Jeesukselle, tule elävän Jumalan lapseksi.Niin pääset kuoltuasi elämään rauhan valtakunnassa.
" No kun ongelma lähtee
L.J.H 15.8.2006 klo 18.45
siitä että sen seurauksena kun Aatami ja Eeva rikkoivat Jumalan lakia niin synti tuli ihmiskuntaan ja synnin seurausta ovat maailman ongelmat.
Jos haluat elää maailmassa missä ei ole kärsimystä niin anna itsesi Jeesukselle, tule elävän Jumalan lapseksi.Niin pääset kuoltuasi elämään rauhan valtakunnassa."