Olisi aika muistaa niin koululaisia kuin opiskelijoita rukouksin, eikä unohtaa koulujen henkilökuntaakaan. Yksi tyttäristäni aloitti kolmen vuoden urakan. Siinä kysytään siipien kestävyyttä, kun ensimmäiset hetket lennetään aivan yksin, ilman vanhempia. Onneksi enkelten saattamina. Nyt ei voi enää äitinä mitään. Määrätyssä mielessä tehtäväni on päättynyt. Toki olen vielä äiti johon turvaudutaan, mutta nyt tuli hetki, jolloin tietoisesti siirryn takavasemmalle ja annan lapselleni koko tilan hallintaan - sen viimeisen nurkankin, jossa vielä olen ollut tukena ja turvana. Nyt vain ollaan kädet ristissä! :)
Koulut alkaa!
terjaliini
3134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
lomiltaan palailevien ihmisten puolesta. on se kun joutuvat tuonne liikenteen vaaroihin ja sen sellasta! nyt vain kädet ristiin kaikki. jumalalle kaikki on mahdollista.
nyt tässä kaikkien nähden totean rukoilleeni ettei ykskään enää kuole liikenneonnettomuuksissa. kaikkihan on mahdollista rukoilemalla aina vihollisen tainnuttamisesta sateiden aikaansaamiseen. joten miksipä ei liikenneonnettomuuksien estäminen? ens vuonna vaan rukoilemaan hyvissä ajoin ennen kesän alkua. nyt kaikki rukoilemaan! miksi emme ole tätä aikaisemmin huomanneet?!
tai oikeestaan. rukoillaan nyt kaikki yhdessä, ettei kukaan ihminen enää maapallolla kuolis muuta kuin luonnolllisen kuoleman kautta. kyllä jumalalle sekin on mahdollista! ja rukoillaan ettei ihmiset samalla enää tee niitä lapsia enää samassa määrin kuin nykyään, muuten tulee ongelmia väestönkasvun suhteen.
rukoillaan suoraan heti kaikkien ongelmien poistumisen puolesta. ihminenhän aiheuttaa itse itselleen ja toisilleen nää ongelmat joten miksipäs jumala ei vois kaikkien ihmisten mieliin pikkasen vaikuttaa ettei kukaan enää käyttäytyis onkelmallisesti. ku kerta jumalalle kaikki on mahdollista!!
otsikko ja nimimerkki kertonee riittävästi !
Minunkin lapseni aloittaa pian koulutaipaleensa.
Vanhemmilla siihen liittyy kai aina hieman nostalgisia tunnelmia, surumielisyyttä (ikäänkuin tietty aika lapsuudesta olisi ohi) ja huolta tulevasta. Toisaalta tunnelmiin liittyy todellakin myös suurta iloa ja ripaus ylpeyttäkin, ollaanhan saavutettu ainakin yksi etappi.
Olen muistellut oman lapseni elämää ja omaakin elämääni viime aikoina Raamatun sanoin:
Psalmi 113:9
Hän turvaa hedelmättömälle naiselle kodin, antaa hänelle lapsia ja äitiyden ilon. Halleluja!
(On siis Jumalan lahjaa omistaa äitiyden ilo)
Matteus 10:30 Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö.
(Tätä olen monesti ajatellut lapsiani katsellessa. Kaikki mitä meissä on pienintä piirtoakin myöten on Jumalan tiedossa ja hyvässä huolenpidossa).
Psalmi 121:7-8
Herra varjelee sinut kaikelta pahalta,
hän suojelee koko elämäsi.
Herra varjelee kaikki sinun askeleesi,
sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.
(Ajattelin siunata lapsukaiseni näillä Raamatun jakeilla koulun alkaessa. Tämä on parhainta, mitä voin hänelle antaa evääksi.)