Olen kristitty ja olen kotoisin helluntalaisesta kodista ja sen olen saanut nahoissani tuntea. Minua on kiusattu koulussa uskoni takia ja vieläpä vähän vanhempanakin. Olen vasta vähitellen oppinut näkemään asioiden todellisen puolen ja olen kasvanut vapaaksi noista uskonnon kahleista, joita minulla on ollut.
Lapsuuden kodissa meillä oli tiukka kuri, aivan ehdottummuuteen saakka, en viitsi mennä kaikkiin yksityiskohtiin, sillä vieläkin nämä muistot ahdistavat minua. Joka tapauksessa olen saanut tuntea fyysisesti nahoissani sen tiukkapipoisuuden, jota helluntalaisuskonto pahimmillaan edustaa.
En toivo kenellekkään samanlaisia vanhempia, joita minulla on ollut. Heidän ehdottomuutensa takia, minulle on jäänyt pysyviä traumoja ja pelkoja tästä uskonlahkosta.
Vielä nykyäänkin kun olen vanhempieni luona käymässä koen näitä samoja tuntemuksia.
Jos/kun joku haluaa kasvattaa lapsensa helluntalaiseksi, niin ottakaa nyt hyvät ihmiset huomioon sen, että lakihenkisyydellä ei mitään hyvää aikaan saada, eikä uskonnosta ole tarpeen tehdä mitään suoritusta, jota seurataan.
Onneksi en ole enää vanhempieni talutus, enkä käskynuorassa ja on suoranainen ihme, että ylipäätään enää olen uskossa, sillä hengellinen väkivalta on minun kohdallani ollut harvinaisen tuskallista.
Enää en halua olla missään tekemisissä koko uskonlahkon kanssa. Jeesus on herrani ja hän tietää, mitä minulle on tehty. Hänen avullaan minä olen päässyt tämän kaiken yli, mutta trauma tästä on silti jäänyt. Lempipaikkani raamatusta on seuraava jae, kyyneleet silmissä olen tuota kohtaa monesti lukenut ja saanut siitä uskomatonta voimaa jatkaa elämääni, monien vaikeuksieni läpi.
John 11:25 Jesus said to her, "I am the resurrection and the life. He who believes in me will live, even though he dies;
Amen.
Lapsuuden kodissa meillä oli tiukka kuri, aivan ehdottummuuteen saakka, en viitsi mennä kaikkiin yksityiskohtiin, sillä vieläkin nämä muistot ahdistavat minua. Joka tapauksessa olen saanut tuntea fyysisesti nahoissani sen tiukkapipoisuuden, jota helluntalaisuskonto pahimmillaan edustaa.
En toivo kenellekkään samanlaisia vanhempia, joita minulla on ollut. Heidän ehdottomuutensa takia, minulle on jäänyt pysyviä traumoja ja pelkoja tästä uskonlahkosta.
Vielä nykyäänkin kun olen vanhempieni luona käymässä koen näitä samoja tuntemuksia.
Jos/kun joku haluaa kasvattaa lapsensa helluntalaiseksi, niin ottakaa nyt hyvät ihmiset huomioon sen, että lakihenkisyydellä ei mitään hyvää aikaan saada, eikä uskonnosta ole tarpeen tehdä mitään suoritusta, jota seurataan.
Onneksi en ole enää vanhempieni talutus, enkä käskynuorassa ja on suoranainen ihme, että ylipäätään enää olen uskossa, sillä hengellinen väkivalta on minun kohdallani ollut harvinaisen tuskallista.
Enää en halua olla missään tekemisissä koko uskonlahkon kanssa. Jeesus on herrani ja hän tietää, mitä minulle on tehty. Hänen avullaan minä olen päässyt tämän kaiken yli, mutta trauma tästä on silti jäänyt. Lempipaikkani raamatusta on seuraava jae, kyyneleet silmissä olen tuota kohtaa monesti lukenut ja saanut siitä uskomatonta voimaa jatkaa elämääni, monien vaikeuksieni läpi.
John 11:25 Jesus said to her, "I am the resurrection and the life. He who believes in me will live, even though he dies;
Amen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ihan luterilaisessa kodissa. Olen kärsinyt tiukasta kurista ja määrätyistä kaavoista omassa elämässäni, mutta - kuten sinä - minä otin irtioton ja nyt on kotiin hyvät välit. Elän omaa elämääni perheeni kanssa ja saamme nauttia kukin tahollamme Jumala-suhteesta, jonka jokainen lapsemme on itse "luonut" ja kasvaa tai on kasvamatta siinä. Jumalaan voi mielestäni uskoa vain omilla aivoilla ajatteleva ihminen. Jokaisen on oivallettava uskon salaisuus ja lähdettävä etenemään sitä kohti. Usko on vapautta Jeesuksessa Kristuksessa. Se on armoa, jota voi halutessaan käyttää väärin, mutta oikein käytettynä se vie kohti rakkautta, johon voi jo matkalla heittäytyä ja antaa sen viedä perille. Kaikki tämä vain ja ainoastaan siksi, että Kristus kuoli puolestamme!
Lakihenkisyyttä on kaikissa uskonsuunnissa. Siihen on helppo sortua, koska se antaa "turvalliset rajat" elämälle. Eikä tarvitse olla missään uskossa, ateistikin voi olla "lakihenkinen", ainakin tältä palstalta löytyy niitä. Armossa eläminen on vapaaehtoista ja vapaata, koska me olemme Kristuksessa ja saamme kasvaa Hänessä. Laki on meidän puolestamme täytetty, mikä ei tarkoita, että saisimme elää kuin siat pellossa vaan niin kuin Jeesus on antanut meille esimerkin.
Siunausta!
Siunausta myös sinulle!
T. Edellisen viestin kirjoittaja