Olen kasvanut henkisesti noin 15 vuotta ja vihdoinkin löytänyt monen risteävän polun kautta oman "JUMALANI". Kuitenkin tämmöisen oikean tunteen kautta voin todeta, että mikään ei ole pysyvää, koska henkinen kasvu lisääntyy entistä vaikeammaksi, mitä lähemmäksi pääsemme itseämme.
Meillä on kaikilla hieno muisto JEESUKSESTA, joka aikoinaan näytti ihmisen JUMALUUDEN toimivuutta sen parhaimmassa muodossa. Sillä miehellä oli ainutlaatuinen rakkaus sisällään, jota jakoi ihmisille joka hetki. Hän oli niin kehittynyt ihmisenä, että hänet oli helppo tappaa vääräuskoisena. Meille jäi "RAAMATUN" muodossa kaikki hienot muistot hänestä ja hänen viisasta opetuksistaan. Hän oli ensimmäinen filosofinen esimerkki ihminen maailmassa, joten pidän mahdollisena, että jokaisesta meistä voi tulla hänen ymmärryksensä kaltainen, siis tajunnallisesti JEESUKSEN tien seuraaja.
Ainoa virhe on tietenkin se, että hyvin moni ihminen pelkää oikeaa uskoa, joka erottaa hyvän ja pahan, mutta ennen kaikkea niiden hallinta ne omassa itsessään pelottaa. JEESUKSEN kirja eli RAAMATTU on täynnä maailman parhaimman FILOSOFIN elämän totuuksia ja sekin on monelle pelkojen suuri alullepanija. Kirja on kuitenkin muuttunut matkalla paljon ja sen oikeat sanomat on haluttu ymmärtää valtaa käyttävinä välineinä.
Sodat syntyvät juuri vääristä JUMALA käsitteistä, koska ihmisen pelko korkeimpaan, (siis todellisuudessa ITSEENSÄ ) on valtava, jolloin kielteinen minä heittää meidät niskalenkillä pelon voimistuessa joka kerta maahan.
Ajatellaan korkeimman tuskaa siitä ( eli oman TAJUNNAN ), kun vääristymät rassaavat meitä päivästä toiseen ja kuitenkin rukoilemme anteeksiantoa joltakin ulkopuoliselta voimalta, mutta jätämme itsemme ymmärtämisen taustalle. Ainoa meitä suurempi voima on MAAILMANKAIKKEUS ja sitäkin olemme jo muuttaneet liikaa, kun luonto rupeaa näyttämään voimiaan ihmiskunnan vain hakiessa vaikeita tieteellisiä selityksiä. Milloin silmät aukeavat kuuluu kysymykseni, ehkä sitten kun totaalinen tuho on väistämätön!!
Vielä haluan puhua ihmisen tajunnasta, jonka liitän JUMALAAN, siis ihmisen omaan YKSILÖÖN. Sillehän me rukoilemme syntimme ja annamme anteeksi väärät tekomme. Joudumme kokemaan omassa ruumissamme tuskaa, niin kauan kunnes olemme valmiita muuttamaan käsitteitämme itseämme kohtaan. Usein haemme toisista syntipukkeja, koska ihmiskunta ja ihmiset ovat kasvaneet liian kauas elämän yksinkertaisista asioista.
Kaiken pahan saa aikaan mieli, jonka levottomuus minulla on käsitteenä LEVOTON APINA, sillä se pomppii aivojemme sisällä edestakaisin ja aiheuttaa osumillaan jopa ikuisia haavoja. Tässä se ihmisen vahvuus sitten punnitaan, miten hän pystyy kesyttämään tämän erittäin vikkelän ja ovelan olennon, jonka olemme itse luoneet omaa tyytymättömyyttämme.
Ehkä olemme tehneet entisissäkin elämissämme jotakin väärää, jolloin kaiken negatiivisen ja pahan tunteet vain lisääntyvät, koska ihmiskunnan ottaessa aina vain vähemmän vastuuta lapsistaan heistä useat jäävät vaille sellaisia tunteita jotka ovat lapselle tärkeitä. Siis lyhyesti lapset ovat ne joiden kautta voimme muuttaa viisaat oppimme ja tunteemme, koska tätä kautta kehitys väärään suuntaan pysähtyy.
Tarkastelemalla JEESUKSEN taustoja hän oli mielestäni naistenmies ja viinin ystävä, koska olen kuullut sen myös monen osaavan ihmisen suusta samalla tavalla minkä olen itse oppinut. Hänhän lähti vaikeasta elämäntilanteesta kasvamaan ihmisenä ja sanoi tulevansa takaisin ystävilleen, kun oli löytänyt itsestään jotakin sellaista, mistä voisi olla onnellinen. Siis oman JUMALANSA ja nykykielellä oman itsensä kokonaisuuden ja YKSILÖN.
Olen keskustellut jopa professoritasoisten ihmisten kanssa näistä käsitteistä, vaikka minulla ei ole minkäänlaista koulupohjaa totuuden ja filosofian asioihin, joten voin jälleen sanoa että omakohtainen kasvaminen on kaiken salaisuus ja vastaus. Pyrin tulemaan onnelliseksi joka päivä vain enemmän ja löytämään yhteiskunnasta semmoisen aseman, että voin ylpeänä kantaa näitä oppejani hautaan asti. Jälleen yksinkertainen huomautus, kaikki asuu meissä itsessämme, ei ulkopuolisissa tekijöissä.
Uskallan sanoa sen myös omasta sydämestäni, että me ihmiset olemme kaikki JUMALIA, mutta jotta sellaiseksi voi kasvaa täytyy olla täysin rehellinen itselleen ja muille. Tällä tavalla meistä tulee rakastavia persoonia sekä monella tavalla elämän myönteisiä ihmisiä. Minun nälkäni kasvaa elämää kohtaan, koska tunteiden sanoma voimistuu päivä päivältä!!
Miksi siis pelkäisimme itseämme, sillä jokaisella meillä on sisällämme sellaista voimaa, jonka avulla voimme kääntää elämämme onnelliseksi voittokuluksi. Kysymyksenä esittäisin sen, että kuinka monen muun jalanjäljet kulkevat minun kanssani? Vastatkaa ihmeessä!!!
Meillä on kaikilla hieno muisto JEESUKSESTA, joka aikoinaan näytti ihmisen JUMALUUDEN toimivuutta sen parhaimmassa muodossa. Sillä miehellä oli ainutlaatuinen rakkaus sisällään, jota jakoi ihmisille joka hetki. Hän oli niin kehittynyt ihmisenä, että hänet oli helppo tappaa vääräuskoisena. Meille jäi "RAAMATUN" muodossa kaikki hienot muistot hänestä ja hänen viisasta opetuksistaan. Hän oli ensimmäinen filosofinen esimerkki ihminen maailmassa, joten pidän mahdollisena, että jokaisesta meistä voi tulla hänen ymmärryksensä kaltainen, siis tajunnallisesti JEESUKSEN tien seuraaja.
Ainoa virhe on tietenkin se, että hyvin moni ihminen pelkää oikeaa uskoa, joka erottaa hyvän ja pahan, mutta ennen kaikkea niiden hallinta ne omassa itsessään pelottaa. JEESUKSEN kirja eli RAAMATTU on täynnä maailman parhaimman FILOSOFIN elämän totuuksia ja sekin on monelle pelkojen suuri alullepanija. Kirja on kuitenkin muuttunut matkalla paljon ja sen oikeat sanomat on haluttu ymmärtää valtaa käyttävinä välineinä.
Sodat syntyvät juuri vääristä JUMALA käsitteistä, koska ihmisen pelko korkeimpaan, (siis todellisuudessa ITSEENSÄ ) on valtava, jolloin kielteinen minä heittää meidät niskalenkillä pelon voimistuessa joka kerta maahan.
Ajatellaan korkeimman tuskaa siitä ( eli oman TAJUNNAN ), kun vääristymät rassaavat meitä päivästä toiseen ja kuitenkin rukoilemme anteeksiantoa joltakin ulkopuoliselta voimalta, mutta jätämme itsemme ymmärtämisen taustalle. Ainoa meitä suurempi voima on MAAILMANKAIKKEUS ja sitäkin olemme jo muuttaneet liikaa, kun luonto rupeaa näyttämään voimiaan ihmiskunnan vain hakiessa vaikeita tieteellisiä selityksiä. Milloin silmät aukeavat kuuluu kysymykseni, ehkä sitten kun totaalinen tuho on väistämätön!!
Vielä haluan puhua ihmisen tajunnasta, jonka liitän JUMALAAN, siis ihmisen omaan YKSILÖÖN. Sillehän me rukoilemme syntimme ja annamme anteeksi väärät tekomme. Joudumme kokemaan omassa ruumissamme tuskaa, niin kauan kunnes olemme valmiita muuttamaan käsitteitämme itseämme kohtaan. Usein haemme toisista syntipukkeja, koska ihmiskunta ja ihmiset ovat kasvaneet liian kauas elämän yksinkertaisista asioista.
Kaiken pahan saa aikaan mieli, jonka levottomuus minulla on käsitteenä LEVOTON APINA, sillä se pomppii aivojemme sisällä edestakaisin ja aiheuttaa osumillaan jopa ikuisia haavoja. Tässä se ihmisen vahvuus sitten punnitaan, miten hän pystyy kesyttämään tämän erittäin vikkelän ja ovelan olennon, jonka olemme itse luoneet omaa tyytymättömyyttämme.
Ehkä olemme tehneet entisissäkin elämissämme jotakin väärää, jolloin kaiken negatiivisen ja pahan tunteet vain lisääntyvät, koska ihmiskunnan ottaessa aina vain vähemmän vastuuta lapsistaan heistä useat jäävät vaille sellaisia tunteita jotka ovat lapselle tärkeitä. Siis lyhyesti lapset ovat ne joiden kautta voimme muuttaa viisaat oppimme ja tunteemme, koska tätä kautta kehitys väärään suuntaan pysähtyy.
Tarkastelemalla JEESUKSEN taustoja hän oli mielestäni naistenmies ja viinin ystävä, koska olen kuullut sen myös monen osaavan ihmisen suusta samalla tavalla minkä olen itse oppinut. Hänhän lähti vaikeasta elämäntilanteesta kasvamaan ihmisenä ja sanoi tulevansa takaisin ystävilleen, kun oli löytänyt itsestään jotakin sellaista, mistä voisi olla onnellinen. Siis oman JUMALANSA ja nykykielellä oman itsensä kokonaisuuden ja YKSILÖN.
Olen keskustellut jopa professoritasoisten ihmisten kanssa näistä käsitteistä, vaikka minulla ei ole minkäänlaista koulupohjaa totuuden ja filosofian asioihin, joten voin jälleen sanoa että omakohtainen kasvaminen on kaiken salaisuus ja vastaus. Pyrin tulemaan onnelliseksi joka päivä vain enemmän ja löytämään yhteiskunnasta semmoisen aseman, että voin ylpeänä kantaa näitä oppejani hautaan asti. Jälleen yksinkertainen huomautus, kaikki asuu meissä itsessämme, ei ulkopuolisissa tekijöissä.
Uskallan sanoa sen myös omasta sydämestäni, että me ihmiset olemme kaikki JUMALIA, mutta jotta sellaiseksi voi kasvaa täytyy olla täysin rehellinen itselleen ja muille. Tällä tavalla meistä tulee rakastavia persoonia sekä monella tavalla elämän myönteisiä ihmisiä. Minun nälkäni kasvaa elämää kohtaan, koska tunteiden sanoma voimistuu päivä päivältä!!
Miksi siis pelkäisimme itseämme, sillä jokaisella meillä on sisällämme sellaista voimaa, jonka avulla voimme kääntää elämämme onnelliseksi voittokuluksi. Kysymyksenä esittäisin sen, että kuinka monen muun jalanjäljet kulkevat minun kanssani? Vastatkaa ihmeessä!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siis jälleen uusi selvennös. Kun ihminen rukoilee siinä rukoilee ihmisen oma Jumala eli tajunta. Kelle ihminen puhuu syntinsä "OMALLE JUMALALLEEN". Puhuessaan monikaan ei ymmärrä puhuvansa itselleen, koska pitää sitä itsekkyytenä.
Mistä viesti tulee näihin pyyntöihin /uskomuksiin "OMASTA JUMALASTA" eli oman tajunnan kautta, siis sama kuin JUMALA eli itse. Miksi hyvä olo kasvaa rukoillessa, no siksi koska nöyrtymisen edessä ihmisen sielu saa tilaa uudelle ja vanhat vihat ja kaunat häviävät, sekä puhdistuu totuuden edessä.
Miksi ihminen tulee onnelliseksi ymmärtäessään tämän käsitteen "SIKSI", koska on päässyt lähemmäksi omaa JUMALAANSA eli itseään ketä sitten. Miksi ihmisestä tulee valon lähettiläs NO, koska onnellisuus seuraa totuuden tietä.
Tiedon jakaminen syntyy välittömästä tarpeesta saada tieto eteenpäin toisille, koska jokaisen JUMALAT ovat ainutlaatuisia. Emme voi asettaa omaa JUMALAAMME toisen JUMALAN edelle, koska silloin käyttäisimme JUMALUUTTAMME väärin, siis sydän puuttuu.
Sydämen rakkaus on sama asia, kuin JEESUKSEN rakkaus, siis se JUMALALLINEN rakkaus minkä hän jätti meille haasteeksi. Edelleenkin filosofian ykkösmies, siis lähes korvaamaton. Kenenkään ihmisen taso ei ole sellainen, mutta pyrkimys siihen turvaa oman JUMALAN kasvamisen.
Siis todetaan yksinkertaisesti, miksi muuttaisimme toistemme JUMALIA, vaan liittämällä yhteiset arvot niistä käsitteistä saamme vielä enemmän omaan JUMALAAMME. Myötätunto ja rakkaus kasvattaa automaattisesti oman JUMALAMME loiston ja meistä tulee siis yksilöllisiä JUMALIA!!!
Siis jälleen uusi selvennös. Kun ihminen rukoilee siinä rukoilee ihmisen oma Jumala eli tajunta. Kelle ihminen puhuu syntinsä "OMALLE JUMALALLEEN". Puhuessaan monikaan ei ymmärrä puhuvansa itselleen, koska pitää sitä itsekkyytenä.
Mistä viesti tulee näihin pyyntöihin /uskomuksiin "OMASTA JUMALASTA" eli oman tajunnan kautta, siis sama kuin JUMALA eli itse. Miksi hyvä olo kasvaa rukoillessa, no siksi koska nöyrtymisen edessä ihmisen sielu saa tilaa uudelle ja vanhat vihat ja kaunat häviävät, sekä puhdistuu totuuden edessä.
Miksi ihminen tulee onnelliseksi ymmärtäessään tämän käsitteen "SIKSI", koska on päässyt lähemmäksi omaa JUMALAANSA eli itseään ketä sitten. Miksi ihmisestä tulee valon lähettiläs NO, koska onnellisuus seuraa totuuden tietä.
Tiedon jakaminen syntyy välittömästä tarpeesta saada tieto eteenpäin toisille, koska jokaisen JUMALAT ovat ainutlaatuisia. Emme voi asettaa omaa JUMALAAMME toisen JUMALAN edelle, koska silloin käyttäisimme JUMALUUTTAMME väärin, siis sydän puuttuu.
Sydämen rakkaus on sama asia, kuin JEESUKSEN rakkaus, siis se JUMALALLINEN rakkaus minkä hän jätti meille haasteeksi. Edelleenkin filosofian ykkösmies, siis lähes korvaamaton. Kenenkään ihmisen taso ei ole sellainen, mutta pyrkimys siihen turvaa oman JUMALAN kasvamisen.
Siis todetaan yksinkertaisesti, miksi muuttaisimme toistemme JUMALIA, vaan liittämällä yhteiset arvot niistä käsitteistä saamme vielä enemmän omaan JUMALAAMME. Myötätunto ja rakkaus kasvattaa automaattisesti oman JUMALAMME loiston ja meistä tulee siis yksilöllisiä JUMALIA!!!
Kaksi samaa kirjoitusta vahingossa,mutta vanha sanonta kaksihin aina kaunihimpi!!