On ihminen joka ei ole välittänyt uskonnoista tuon taivaallista, tai on viis veisannut. Sitten käy niin, että koira kuolee, tai sukulainen, tai ystävä. Silloin alkaa oman kuoleman pelko kyteä tietoisessa tai alitajuisessa ajattelussa. Eikä sitten tarvita kuin pieni virike, että hän liittyy johonkin lahkoon (usein helpoin on tutuin) tai perustaa vaikka uuden.
Siksi on turhaa paasata marttyyreille tai muille kahjoille, ettei mitään paratiisia tai taivasta ole - Kuoltuasi vain häviät tältä pallolta - Kylmä ja ikävä totuus. Se on niin vaikea hyväsyä, että aina on syntynyt ja tulee syntymään uskontoja.
Jumala ei keksinyt ihmistä vaan ihminen jumalat
Siksi on turhaa paasata marttyyreille tai muille kahjoille, ettei mitään paratiisia tai taivasta ole - Kuoltuasi vain häviät tältä pallolta - Kylmä ja ikävä totuus. Se on niin vaikea hyväsyä, että aina on syntynyt ja tulee syntymään uskontoja.
Jumala ei keksinyt ihmistä vaan ihminen jumalat
Vastaukset 7
Vanhimmat
"On ihminen joka ei ole välittänyt uskonnoista tuon taivaallista, tai on viis veisannut. Sitten käy niin, että koira kuolee, tai sukulainen, tai ystävä. Silloin alkaa oman kuoleman pelko kyteä tietoisessa tai alitajuisessa ajattelussa. Eikä sitten tarvita kuin pieni virike, että hän liittyy johonkin lahkoon (usein helpoin on tutuin) tai perustaa vaikka uuden."
Taas tätä kuolemanpelon selittelyä... Kaikilla kristityillä ei ole kuoleman pelkoa, vaikka heille on samantekevää onko Jumalaa kuoleman jälkeen vai ei. Itse en usko Jumalaan kuolemanpelon takia, vaan sen takia, että näkisin Jeesuksen.
"Siksi on turhaa paasata marttyyreille tai muille kahjoille, ettei mitään paratiisia tai taivasta ole - Kuoltuasi vain häviät tältä pallolta - Kylmä ja ikävä totuus. Se on niin vaikea hyväsyä, että aina on syntynyt ja tulee syntymään uskontoja."
Tuohon teoriaasi on kai aukoton todistusaineisto...?
"Jumala ei keksinyt ihmistä vaan ihminen jumalat"
Ja tähän.
ei kuolema.Ihminen alkaa "elämään" vasta sitten kun löytää Jeesuksen,tai Jeesus löytää ihmisen-kuten itselleni kävi.
Olen pahoillani että joudun kumoamaan teorianne,mutta minulla ei ollut lahkoa tai muuta edessä tai takana,kun Jeesus tuli sydämeeni,ájatuksiini ja radiooni,ja alkoi henk,koht.kutsua minua---ihan kotonani,joten ei se aina löydy kirkosta se Jeesus,vaan se on henkilökohtainen ratkaisu-uskoo Häneen,ja jos epäilee,rukoilee uskoa epäuskoonsa.
etsiminen käy kahden kesken,ei Jeesusta voi täällä koskettaa käsillään,saada sellaista todistetta---tai ehkä joku pullikoitsija on saanutkin,kuka tietää,mutta Jeesus voi ja haluaa koskettaa jokaista ihmistä Pyhän Henkensä kautta,se on kokemus jota ei tyhminkään väistä,se on jotain suurta,todellista ja mahtavaa!
nimim.Armosta saanut uskon
En näkisi että tuossa alkuperäisessä kirjoituksessa se olennainen osuus on se "lahkoon liittyminen" vaan se ylipäätään uskomaan ryhtyminen. Ja kyllä jokaisen henkilökohtainen uskonto on aikalailla saanut vaikutteita jostakin uskonnosta/uskonlahkosta. Suomalaisilla ev. lut kristinusko tutuinpana vaikuttaa varmasti eniten. Jostainhan se pohja niille käsityksille on saatava ja termit yms. tulee sieltä myös.
"Taas tätä kuolemanpelon selittelyä... Kaikilla kristityillä ei ole kuoleman pelkoa, vaikka heille on samantekevää onko Jumalaa kuoleman jälkeen vai ei. Itse en usko Jumalaan kuolemanpelon takia, vaan sen takia, että näkisin Jeesuksen."
Niin.. jotkut on kasvatettu uskomaan lapsesta saakka ja uskovat siksi. Tai sitten on ollut elämässä ongelmia joihin ei ole keksitty muuta ratkaisua kuin uskonto.
""-- Kuoltuasi vain häviät tältä pallolta --."
Tuohon teoriaasi on kai aukoton todistusaineisto...?"
Tämänhetkinen tieteellinen käsitys on että ihmisellä ei ole "sielua", koska sitä ei ole voitu osoittaa olevan (ja varmasti on moni yrittänyt). Aivosähkö katkeaa, ruumis maatuu.
""Jumala ei keksinyt ihmistä vaan ihminen jumalat"
Ja tähän."
Myöskään jumalan olemassaoloa ei ole voitu osoittaa, näinollen se on katsottava ihmisen keksimäksi kulttuurilliseksi tuotteeksi.
"Niin.. jotkut on kasvatettu uskomaan lapsesta saakka ja uskovat siksi. Tai sitten on ollut elämässä ongelmia joihin ei ole keksitty muuta ratkaisua kuin uskonto."
Minulla ei ole kumpikaan näistä tapahtunut, mutta olen silti saanut uskon lapsena. Minä kyllä olen uskovassa perheessä, mutta en ole vanhempieni "aivopesusta" tullut uskoon. Itseasiassa minä kammoksuin uskoa. Ainoa käsitys Jumalasta oli iltarukous, josta minä en käsittänyt mitään. Iän kasvaessa hieman olin jo koulussa ja sama "Jeesustelu" jatkui sieläkin, mutta entistäkin pahempana. Tulin siis entistäkin vakuuttuneemmaksi siitä ettei Jumalaa ole. Kun sitten eräänä päivänä koulussa minulle jaettiin uusi testamentti, niin aloin lukea sitä. Aloin ymmärtämään sen tekstejä ja pidin sen tekstiä paljon viisaampana kuin koulu ja koti oli minulle opettanut. Siinä vaiheessa sitten tulin pikkuhiljaa uskoon. Olen vieläkin sitä mieltä, että koulun uskonnon opetus ja rippikoulu jonka kävin tänä kesänä olivat/ovat täysin turhia minulle. Minun mielestäni henkilökohtainen uskonharjoitus on paljon voimakkaampaa, kuin "aivopesu".
"Tämänhetkinen tieteellinen käsitys on että ihmisellä ei ole "sielua", koska sitä ei ole voitu osoittaa olevan (ja varmasti on moni yrittänyt). Aivosähkö katkeaa, ruumis maatuu."
Aivosähkö vaikuttaa toimimasta, kun sielu häipyy ruumiista. Tätä en voi tietenkään todistaa, koska Jumalan olemassa oloa ei voi tieteellisesti todistaa, sen takia että olisi enemmän ateisteja lopunaikoja varten.
"Myöskään jumalan olemassaoloa ei ole voitu osoittaa, näinollen se on katsottava ihmisen keksimäksi kulttuurilliseksi tuotteeksi."
Eihön sitäkään voi todistaa, että 50 valonvuoden päässä on pieni meteoriitti iskeytymässä maapalloon, vaikka se kuitenkin olisi olemassa. Tämä meteoriitti kuvaa Jumalaa. Kun meteoriitti lähestyy, niin Jumalan valtakuntakin lähestyy meitä. Kun taas meteoriitti iskeytyy, niin siitä seuraa kaaos, niin kuin ihmisen pojan tulemisen aikana. Sitäkään ei olla voitu todistaa, että Jumalaa ei olisi olemassa.
Ok. Tottakai yksi syy alkaa uskoa jonkin uskonnon oppeihin on se, että tykkää lukemastaan/kuulemastaan. Tällätavoin monet ryhtyvät/kääntyvät esim. hinduiksi tai buddhalaisiksi kun ko. uskonnon opit sattuvat sopimaan omaan maailmankuvaan.
Mutta täytyy myöntää, että en muista kovin usein kuuleeni että raamatun tekstin viisaana pitäminen olisi johtanut siihen, että alkaa uskoa jumalan olemassaoloon. Vaatii erinomaista kykyä uskoa lukemaansa, yleensähän sitä esiintyy lähinnä seiskapäivää lehden lukijoilla :D
"Aivosähkö vaikuttaa toimimasta, kun sielu häipyy ruumiista. Tätä en voi tietenkään todistaa, koska Jumalan olemassa oloa ei voi tieteellisesti todistaa, sen takia että olisi enemmän ateisteja lopunaikoja varten."
Jännä kuinka toteat itsekin että tätä ei voi todistaa, mutta alunperin peräänkuulutit itse vastakkaiselle näkemykselle "aukotonta todistusaineistoa"?
"Eihön sitäkään voi todistaa, että 50 valonvuoden päässä on pieni meteoriitti iskeytymässä maapalloon, vaikka se kuitenkin olisi olemassa."
Kyllä se on ihan hyvin todistettavissa viimeistään sitten kun se lähenee. Eli jään odottelemaan sitä kun jumala tulee vähän lähemmäs (eiks sen muuten pitäny olla kaikkialla eikä 50 valovuoden päässä?) että sen olemassaolo voidaan todistaa..
"Jumalan loi ihmiset."
Siitä on todisteita lukuisissa mytologioissa.
Kun ihmisheimo sivistyi , äly alkoi kehittymisen , oli vaihe jolloin heimossa kiitettiin hyvästä olosta jumalaa/jumalia. Vastaavasti huonosta onnesta tehtiin uhrilahjoja jumalille/jumalalle.
Jos kaipaat todisteita tämän tueksi:Jumalan loi ihminen, ei sinun tarvitse kuin ihmetellä Jumalien runsasta määrää.
Jumalia on lukemattomia , mikä on niistä oikea?
Vai onko jumalaa lainkaan?
Ei pelkkä ihmistunteilu riitä todisteeksi luojasta.
Uskoivathan muinaiset ihmiset tuonpuoleiseen ja laittoivat hautaan tavaroita joita tämä voisi kuoleman jälkeen tuonpuoleisessa käyttää.
Kuulostaa hassulta? Jos ihminen elää uskomusten varassa , ne luovat motivaatiota ja selittävät monet tarpeet.
Ateismi on uusi ilmiö. Nyky ihmiset tietävät vanhoista kirjoituksista ja uskomuksista.
Uskonnollisuus on taantumista näille esi-isien tavoille palvoa tuntematonta ja yrityksille ohjailla omaa kohtaloaan.