Olipa kerran ammattitappaja nimeltä Carlos. Hän asusteli Helsingin Kalliossa, kerrostalon 3.kerroksessa. Hän oli, kuten jo aiemmin kerron, ammattitappaja. Carloksen työnantajana oli eräs ökyrikas huumeparoni Mexicosta. Aina silloin tällöin, arviolta kerran kuukaudessa, Carlos sai sähköpostissa tiedot ja suunnitelman, kuka seuraavaksi saisi maistaa lyijyä. Carlos oli yksi alansa parhaista. Hänellä oli kymmeniä henkilöllisyyksiä ja hän puhui tusinan verran eri kieliä. Monet pitivät häntä aikamme monikulttuurisimpana tappajana.
Carlos oli uransa aikana tappanut niin paljon ihmisiä käskystä, ettei hän enää kyennyt muistamaan niitä kaikkia. Mutta syvällä sydämessään hän katui jokaista veritekoaan ja lupasi aina ennen keikkaa, tämän jäävän tähän. Mutta koska ammattitappajan elämän kustannukset ovat sitä tasoa, ettei KELA:n rahoilla kauaa elä, oli hänen pakko aina jatkaa. Yhdestä keikasta hän sai kohteen mukaan 200-650 000 euroa. Kun ottaa huomioon Kallion yksiön vuokran ja muut elinkustannukset sekä sen, että ammattitappaja joutuu pakosta muuttamaan ulkonäköään lähes viikoittain, tuo korvaus tuntuu lähes naurettavalta. Eräänä päivänä Carlos sai sähköpostia Mexicosta, jossa kerrottiin ylipäällikön tulleen ammutuksi väijytyksessä. Tämä luonnollisesti johti siihen, että tarinamme päähenkilöstä tuli työtön luuseri, joka yrittää tulla toimeen omatunto puhtaana, mutta köyhänä kuin kirkonrotta.
Tarinamme opetus on: Jos sinulla on paska duunipaikka, lopeta tai tule lopetetuksi, ennenkuin joku toinen lopetetaan.
Carlos oli uransa aikana tappanut niin paljon ihmisiä käskystä, ettei hän enää kyennyt muistamaan niitä kaikkia. Mutta syvällä sydämessään hän katui jokaista veritekoaan ja lupasi aina ennen keikkaa, tämän jäävän tähän. Mutta koska ammattitappajan elämän kustannukset ovat sitä tasoa, ettei KELA:n rahoilla kauaa elä, oli hänen pakko aina jatkaa. Yhdestä keikasta hän sai kohteen mukaan 200-650 000 euroa. Kun ottaa huomioon Kallion yksiön vuokran ja muut elinkustannukset sekä sen, että ammattitappaja joutuu pakosta muuttamaan ulkonäköään lähes viikoittain, tuo korvaus tuntuu lähes naurettavalta. Eräänä päivänä Carlos sai sähköpostia Mexicosta, jossa kerrottiin ylipäällikön tulleen ammutuksi väijytyksessä. Tämä luonnollisesti johti siihen, että tarinamme päähenkilöstä tuli työtön luuseri, joka yrittää tulla toimeen omatunto puhtaana, mutta köyhänä kuin kirkonrotta.
Tarinamme opetus on: Jos sinulla on paska duunipaikka, lopeta tai tule lopetetuksi, ennenkuin joku toinen lopetetaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Susta tulee vielä uusi ruuneberi... ;)
Loppu oli aika tökerö... KERRO LISÄÄ!!!!!
ny itsestäs,siis sanos nimes? carlos ja sitten...........varpunen
Mutta henkilötietojen luovuttaminen ulkopuoliselle henkilölle on niin vakava rikos, etten sitä tee. Tarinan toinen päähenkilö oli siis "ökyrikas huumediileri Mexikosta".