...
KUUS TOISTA (KOKO KAUPUNKI ON MÄTÄ)
Nainen lakki kourassaan
kävelee kylki seinässä kiinni
katse maahan luotuna, sormet lakin reunaa
hypistelevät kulkiessaan ja suu mutrulla puhuu
itsekseen miltei äänettömästi.
Ohuena kuiskauksena kuulen vain sanat
"vettä se veti".
Sitten olemme jo ohittaneet toisemme.
Mikä lie pöllö, ajan rattaasta kadulle pudonnut muumio -
laitokseen pitäisi sulkea tuollaiset.
Kadun kulmassa
pelastusarmeijan upseeri
myy vartiotornia laupias kestohymy uurteisilla kasvoilla
ja kirkkaaksi hangattu otsa.
Katson tarkemmin - niinpä niin, sotahuutohan se on tämän lehden
nimi, vartiotornia myyvät ne jehoovalaiset.
Jehovat tai pelastusarmeijan pellet, yhtä kaikki,
samaa omahyvyyttään pönkittävää sakkia, uskovaiset!
Tämäkin, vetiset silmät kuin vanhalla koiralla -
hyvä on ettei häntäänsä heiluta, varmasti mielessään
rukoilee että saisi paljon kaloja
pyydykseen, vedetyksi armeijan nuottaan.
Ihmisrakkautta? Päänahkoja haluavat vyölleen riippumaan
ja varmasti veljille ja sisarille kerskailee liioitellen
kuinka monia tänäänkin sai uunotetuksi -
tyhjänpäiväisillä jeesusteluilla.
Mutta - Wau! Mikä pimu!
Valkea toppi ja napalävistys.
Ihan tässä alkaa läähättää - eihän vain kukaan huomaa,
kuinka tuijotan persvakoa?
Ja mitä sitten vaikka huomaisivatkin, homo on mies
joka ei tuollaisen pimun persettä kyttää.
Shortsien läpi pikkuhousujen rajat näkyy - ah.
Tämän jos saisi sänkyynsä, laittaisin mustat sukkanauhat
ja sitoisin ranteista sängyntolppiin kiinni,
rakasteltaisiin aamuun asti.
Onhan minulla niitä naisia ollut paljonkin -
jokaisen mielestä olen kova panomies.
Kumma että ovat lähteneet kaikki?
Eivät ymmärrä hyvän päälle -
viimekertainen vosukin, puoli vuotta oltiin avoliitossa
sitten otti jonkun sliipatun, maireasti hymyilevän...
Voi voi, kunpa vaan ei olisi piilohomo sekin rahapelle
toimitusjohtajan rääpäle.
Rahan takiako muija sen kelkkaan lähti?
Huonosti taitaa päättyä heidän liittonsa, mutta takaisin
en entistä ota, vaikka polvillaan pyytäisi.
Sanonpa vaan kivettynein kasvoin ilmeenkään värähtämättä:
itsepä lähdit, pysy siis poissa.
Rahalla ei rakkautta saa!
No terve, Teppohan se siinä,
kato millainen pimu menee tuossa, mitä muuten kuuluu?
Jaa että ei jaksa paljon pimuja katsella, vaimo sairaalassa
ja viimeisiä vetelee?
Syöpä?
Otan osaa.
Muuten, lähtisitkö ravintolaan illalla, mennään
bailaamaan.
Torilla kävelen ajatuksiini vaipuneena, kun vastaan astelee
vanha koulukaveri -
Jyrtsä, moi!
Muistatko Tepon, kysyn.
Kovin on kuule allapäin, ei jaksanut bailaamaan lähteä,
vaimo kuolemassa syöpään, selitän.
Vaihdamme kuulumisia, kyselemme mitä kenellekin ja kuinka.
Vanha koulukaveri jatkaa matkaansa -
vilkaisen perään,
höh, millainen luuseri tämäkin:
työtön.
Kummallista on
millaista sakkia sitä nykyään kaupungilla kulkee.
Pitäisi varmaan jäädä kotiin, turhaan verenpaine nousee
kaikenlaisia hyypiöitä tavatessa.
Ainoa ihmisen muotoinen oli se pimu,
ja sekin ohi käveli
ylpeästi sipsuttaen napalävistyksensä kanssa!
Kyllä ovat huonoiksi menneet ihmiset:
Itsekseen höpöttäviä eukkoja,
uskontoon pakenevia lehtien kaupittelijoita,
seksihulluja napalävistyksellä keimailijoita perseineen,
rahan perässä juoksevia jotka miehensä jättävät,
vaimojen sairauksien murehtijoita,
työttömiä luusereita.
Mihin tämä maailma on menossa? Ei hyvältä näytä!
KUUS TOISTA (KOKO KAUPUNKI ON MÄTÄ)
Nainen lakki kourassaan
kävelee kylki seinässä kiinni
katse maahan luotuna, sormet lakin reunaa
hypistelevät kulkiessaan ja suu mutrulla puhuu
itsekseen miltei äänettömästi.
Ohuena kuiskauksena kuulen vain sanat
"vettä se veti".
Sitten olemme jo ohittaneet toisemme.
Mikä lie pöllö, ajan rattaasta kadulle pudonnut muumio -
laitokseen pitäisi sulkea tuollaiset.
Kadun kulmassa
pelastusarmeijan upseeri
myy vartiotornia laupias kestohymy uurteisilla kasvoilla
ja kirkkaaksi hangattu otsa.
Katson tarkemmin - niinpä niin, sotahuutohan se on tämän lehden
nimi, vartiotornia myyvät ne jehoovalaiset.
Jehovat tai pelastusarmeijan pellet, yhtä kaikki,
samaa omahyvyyttään pönkittävää sakkia, uskovaiset!
Tämäkin, vetiset silmät kuin vanhalla koiralla -
hyvä on ettei häntäänsä heiluta, varmasti mielessään
rukoilee että saisi paljon kaloja
pyydykseen, vedetyksi armeijan nuottaan.
Ihmisrakkautta? Päänahkoja haluavat vyölleen riippumaan
ja varmasti veljille ja sisarille kerskailee liioitellen
kuinka monia tänäänkin sai uunotetuksi -
tyhjänpäiväisillä jeesusteluilla.
Mutta - Wau! Mikä pimu!
Valkea toppi ja napalävistys.
Ihan tässä alkaa läähättää - eihän vain kukaan huomaa,
kuinka tuijotan persvakoa?
Ja mitä sitten vaikka huomaisivatkin, homo on mies
joka ei tuollaisen pimun persettä kyttää.
Shortsien läpi pikkuhousujen rajat näkyy - ah.
Tämän jos saisi sänkyynsä, laittaisin mustat sukkanauhat
ja sitoisin ranteista sängyntolppiin kiinni,
rakasteltaisiin aamuun asti.
Onhan minulla niitä naisia ollut paljonkin -
jokaisen mielestä olen kova panomies.
Kumma että ovat lähteneet kaikki?
Eivät ymmärrä hyvän päälle -
viimekertainen vosukin, puoli vuotta oltiin avoliitossa
sitten otti jonkun sliipatun, maireasti hymyilevän...
Voi voi, kunpa vaan ei olisi piilohomo sekin rahapelle
toimitusjohtajan rääpäle.
Rahan takiako muija sen kelkkaan lähti?
Huonosti taitaa päättyä heidän liittonsa, mutta takaisin
en entistä ota, vaikka polvillaan pyytäisi.
Sanonpa vaan kivettynein kasvoin ilmeenkään värähtämättä:
itsepä lähdit, pysy siis poissa.
Rahalla ei rakkautta saa!
No terve, Teppohan se siinä,
kato millainen pimu menee tuossa, mitä muuten kuuluu?
Jaa että ei jaksa paljon pimuja katsella, vaimo sairaalassa
ja viimeisiä vetelee?
Syöpä?
Otan osaa.
Muuten, lähtisitkö ravintolaan illalla, mennään
bailaamaan.
Torilla kävelen ajatuksiini vaipuneena, kun vastaan astelee
vanha koulukaveri -
Jyrtsä, moi!
Muistatko Tepon, kysyn.
Kovin on kuule allapäin, ei jaksanut bailaamaan lähteä,
vaimo kuolemassa syöpään, selitän.
Vaihdamme kuulumisia, kyselemme mitä kenellekin ja kuinka.
Vanha koulukaveri jatkaa matkaansa -
vilkaisen perään,
höh, millainen luuseri tämäkin:
työtön.
Kummallista on
millaista sakkia sitä nykyään kaupungilla kulkee.
Pitäisi varmaan jäädä kotiin, turhaan verenpaine nousee
kaikenlaisia hyypiöitä tavatessa.
Ainoa ihmisen muotoinen oli se pimu,
ja sekin ohi käveli
ylpeästi sipsuttaen napalävistyksensä kanssa!
Kyllä ovat huonoiksi menneet ihmiset:
Itsekseen höpöttäviä eukkoja,
uskontoon pakenevia lehtien kaupittelijoita,
seksihulluja napalävistyksellä keimailijoita perseineen,
rahan perässä juoksevia jotka miehensä jättävät,
vaimojen sairauksien murehtijoita,
työttömiä luusereita.
Mihin tämä maailma on menossa? Ei hyvältä näytä!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.