Kerronpa hieman elämäntilanteestani. Aikoinani olin lestadiolainen ja Jumalan pelko istutettiin minuun jo nuorena. Koko elämäni olen elänyt ilmeisesti jossain illuusiossa että Jumala pitää huolen omistaan. Nykyinen elämäntilanteeni on saanut minut uskomaan hieman toisin.
Yläasteella olin koulukiusattu, ehkä juuri sen takia että olin ja olen edelleen nöyrä. Jeesus on käskenyt kääntämään toisen posken, ja olen naiivisti uskonut että Hän auttaa. Ennen lestadiolaisuuteen kääntymistä äitini oli paha alkoholisti. Kun olin lukioiässä hän alkoi juomaan taas, ja tilanne on viime aikoina karannut lopullisesti käsistä ja hän juo itseään hyvää vauhtia hautaan. Olen epätoivoinen, ja olen rukoillut johdatusta, nöyryyttä ja sitä että rakkauteni sydämmessäni kasvaisi joka päivä.
Ja miten ns. rakastava Jumala vastaa rukoukseeni? Hän kaataa lisää paskaa niskaani! Olen vararikon partaalla, en jaksa juurikaan pitää yhteyttä ystäviini stressin ja masennuksen takia ja olen todella yksinäinen. Se johtuu osittain siitäkin että olen hyvin ujo. Enemmän se johtuu kuitenkin siitä että minut on nujerrettu jo lestadiolaisuusaikoina. Helvetillä pelottelu ja syyllistäminen eivät ole ainakaan parantaneet itsetuntoani. Väitän että yritän enemmän kuin keskivertoihminen, koko elämäni olen pyhittänyt sille että tulisin paremmaksi ihmiseksi. Tässäkö on Jumalan kiitos ponnisteluilleni? Miksi vitussa (anteeksi kirosanat) seuraisin jotain jonka olemassa olosta en ole edes varma ja jota ei selvästi kiinnosta pätkän vertaa miten pärjään? Jeesus sanoo: Kantakaa ristinne ja seuratkaa minua. Minä en ole mikään Jeesus ja ns. risti musertaa minut! Voimani alkavat olla aivan lopussa.
Ihan viime päiviin asti olen jaksanut rukoilla. Enää en jaksa. Tämä ei ole enää reilua! Minä vaadin Jumalaa tilille! Miksi Hän kohtelee minua näin vaikka yritän koko ajan parhaani? Hän vain lisää vastuuta vaikka voimani ovat ihan lopussa! Minusta on ilmeisesti tulossa siskoni huoltaja. Siskoni on 16-vuotias eikä voi enää asua kotona edellä mainituista syistä. Hän ei halua muuttaa mihinkään turvakodin tukiasuntoihin koska hän kokee minut turvalliseksi ja asuu mieluummin minun kanssani. Vaikka voimani ovat lopussa, minun on pakko tehdä tämä. En tee tätä Jumalan vaan pelkästään siskoni takia.
"Jumala on rakkaus". Minusta tuntuu että tämä on suurta pötyä. Ainakin hänellä on todella sairas tapa osoittaa se! Vielä jokin aika sitten tutkin paljon muita uskontoja, etenkin buddhalaisuutta. Olen miettinyt että palaan buddhalaisuuden pariin. En jaksa uskoa enää mihinkään ulkoa päin tulevaan pelastukseen tai siihen että Jumala heiluttaisi jotain taikasauvaa ja yhtäkkiä kaikki olisi paremmin. Mikäli pelastus löytyy Jeesuksesta, olisi Hänen aika osoittaa se ja pian, sillä en jaksa enää rukoilla turhaan. Pelkkää ajan ja voimien haaskausta, kun mitään vastausta ei kuitenkaan kuulu. Välillä asiat olivat hieman paremmin ja sain toivoa siitä että EHKÄ Jumala sittekin auttaa. Noh, Hän sitten päättikin kaataa taas kunnon mutavyöryn päälleni. Kiitos Jumala siitä että nujerrat minut!
Yläasteella olin koulukiusattu, ehkä juuri sen takia että olin ja olen edelleen nöyrä. Jeesus on käskenyt kääntämään toisen posken, ja olen naiivisti uskonut että Hän auttaa. Ennen lestadiolaisuuteen kääntymistä äitini oli paha alkoholisti. Kun olin lukioiässä hän alkoi juomaan taas, ja tilanne on viime aikoina karannut lopullisesti käsistä ja hän juo itseään hyvää vauhtia hautaan. Olen epätoivoinen, ja olen rukoillut johdatusta, nöyryyttä ja sitä että rakkauteni sydämmessäni kasvaisi joka päivä.
Ja miten ns. rakastava Jumala vastaa rukoukseeni? Hän kaataa lisää paskaa niskaani! Olen vararikon partaalla, en jaksa juurikaan pitää yhteyttä ystäviini stressin ja masennuksen takia ja olen todella yksinäinen. Se johtuu osittain siitäkin että olen hyvin ujo. Enemmän se johtuu kuitenkin siitä että minut on nujerrettu jo lestadiolaisuusaikoina. Helvetillä pelottelu ja syyllistäminen eivät ole ainakaan parantaneet itsetuntoani. Väitän että yritän enemmän kuin keskivertoihminen, koko elämäni olen pyhittänyt sille että tulisin paremmaksi ihmiseksi. Tässäkö on Jumalan kiitos ponnisteluilleni? Miksi vitussa (anteeksi kirosanat) seuraisin jotain jonka olemassa olosta en ole edes varma ja jota ei selvästi kiinnosta pätkän vertaa miten pärjään? Jeesus sanoo: Kantakaa ristinne ja seuratkaa minua. Minä en ole mikään Jeesus ja ns. risti musertaa minut! Voimani alkavat olla aivan lopussa.
Ihan viime päiviin asti olen jaksanut rukoilla. Enää en jaksa. Tämä ei ole enää reilua! Minä vaadin Jumalaa tilille! Miksi Hän kohtelee minua näin vaikka yritän koko ajan parhaani? Hän vain lisää vastuuta vaikka voimani ovat ihan lopussa! Minusta on ilmeisesti tulossa siskoni huoltaja. Siskoni on 16-vuotias eikä voi enää asua kotona edellä mainituista syistä. Hän ei halua muuttaa mihinkään turvakodin tukiasuntoihin koska hän kokee minut turvalliseksi ja asuu mieluummin minun kanssani. Vaikka voimani ovat lopussa, minun on pakko tehdä tämä. En tee tätä Jumalan vaan pelkästään siskoni takia.
"Jumala on rakkaus". Minusta tuntuu että tämä on suurta pötyä. Ainakin hänellä on todella sairas tapa osoittaa se! Vielä jokin aika sitten tutkin paljon muita uskontoja, etenkin buddhalaisuutta. Olen miettinyt että palaan buddhalaisuuden pariin. En jaksa uskoa enää mihinkään ulkoa päin tulevaan pelastukseen tai siihen että Jumala heiluttaisi jotain taikasauvaa ja yhtäkkiä kaikki olisi paremmin. Mikäli pelastus löytyy Jeesuksesta, olisi Hänen aika osoittaa se ja pian, sillä en jaksa enää rukoilla turhaan. Pelkkää ajan ja voimien haaskausta, kun mitään vastausta ei kuitenkaan kuulu. Välillä asiat olivat hieman paremmin ja sain toivoa siitä että EHKÄ Jumala sittekin auttaa. Noh, Hän sitten päättikin kaataa taas kunnon mutavyöryn päälleni. Kiitos Jumala siitä että nujerrat minut!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Pimeys ja kaaos vallitsee maailmankaikkeutta. Se on suurin voima. Jumala on pelkkä ajatus siitä että voisi olla toisin. Vaan kun ei ole. Jumala on heikkojen harhakäsitys siitä, että on olemassa muka jokin pelastus. Pelastusta ei ole. He jotka näkevät totuuden, tietävät, miten turha on uskoa Jumalaan.
Olet Azazhael täydellisesti oikeassa, en voisi olla enempää samaa mieltä kanssasi. Pimeys on herra! Mutta sitä en ymmärrä miten kukaan voi olla niin sekaisin että uskoo hetkeäkään johonkin Jumalaan, etenkin kun Raamattu on täynnä kertomuksia hänen julmuudestaa, ja hänen veritekojensa rinnalla kalpenevat muut lahtarit Charles Mansonista Staliniin.
on todella hyvä että olet rehellinen ja kerrot miltä sinusta tuntuu.Uskon, että Jumala on voimallinen sinua auttamaan.En tiedä taustojasi mutta olen ainakin itse kokenut että jos puuttuu uskovien yhteys on todella vaikea kulkea yksin uskossa.Niimpä voinkin luvata että rukoilen sinun puolestasi Jumalaa, että löytäisit ystäviä joiden kanssa rukoilla ja kantaa kuormat yhdessä.Jumala on kuullut joka ikisen huokauksenkin jonka olet hänen suuntaansa huokaissut ja tulee nostamaan sinut kun vain luotat Häneen.Psalmit ovat monesti lohduttaneet minua masennuksen keskellä.Psalmit 91 ja 40 ovat lemppereitani.Jumalan siunausta.Pidä uskostasi kiinni se on arvokkainta mitä on olemassa!!
On hienoa, että uskalsit kertoa suoraan, mitä ajattelet sen johdosta, mitä itsellesi on käynyt.
Huomasin teksistäsi kuitenkin yhden todella surullisen asian; Olet vihainen Jumalalle, syytät Häntä elämäsi epäonnistumisista ja vastoinkäymisistä ja samalla kuitenkin jossakin haluaisit uskoa.
Uskominen vaatii kuitenkin aivan erityistä nöyryyttä ja puhdasta mieltä, että kaatosateessakaan et katsoisi ylös ja kysyisi, miksi Jumala heittää vettä niskaasi.
Syytettynä Jumala ei tule luoksesi, ennenkuin ymmärrät ottaa kaikki koettelemukset tarkoitetuiksi.
Et sinä uskolla saa asioita, jotka ovat tapahtuneet, tekemättömiksi. Uskosta saat ymmärrystä luottaa Taivaalliseen Isään ja saat voimaa kestää koettelemuksia.
Hylkää tuo syyllistäminen ja rukoile nöyrällä mielellä, oikeasti nöyrällä mielellä Jumalaa kohtaan. Hän avaa kolkuttavalle, siihen voit luottaa.
Nyt olet ehkä katkeroitunut ja vihainen, mikä ei kannsa hedelmää. Ensin sinun on ymmärrettävä se.
Siunausta.
Koska vaikka rukouksissani olen kertonut etten jaksa enää enempää, Hän ei kuuntele vaan todellakin kaataa lisää vettä niskaan. Jeesus lupaa antavansa levon, mutta ei kyllä siltä näytä. Kyllä, olen vihainen!
Suurin osa elämäni epäonnistumista ei ole minun syytäni, esim. vanhempieni alkoholismi, koulukiusaaminen, jne. Osasta otan tietenkin vastuun. Minä olen aina pyrkinyt hyvään mutta silti saan itse vain lisää vettä niskaani, eikä rukouksistani huolimatta MITÄÄN helpotusta näy. Miten voisin luottaa Jumalaan jos hän ei osoita minkäänlaista rakkautta minua kohtaan? Miksi Hän vihaa minua niin paljon että antaa minun kärsiä enemmän kuin olen valmis kestämään? Totta helvetissä olen vihainen!!
Jos Jumala on todellakin kaikkivaltias niin kaitpa Hän tietää mitä tekee. Välillä on vain lähes mahdotonta luottaa Häneen. Ehkä Hän myös ymmärtää tunteenpurkaukseni...
Et kai todella luule Jumala nvälittävän sinusta?! Se hinttari piittaa vain siitä kirotusta Israelistaan! KIROTTU ISRAEL! Jumala ei piittaa mistään muusta kuin siitä lehmän perseestä syntyneestä Israelista!
Olet siis itsekkin uskis ja ateismista kaukana mutta olet valinnut häviävän puolen!
Eikö vituta olla lestadiolainen kaikki lestadiolaiset on täysiä ääliöitä, ei saa kattoo telkkuu ymsyms. lestadiolainen on vittupää yleensä. hahaa alkoholismia reps.
Olet ilmeisesti ymmärtänyt millainen ksuipää hintti se Jumala on. Jeesuksesta puhumattakaan. Olet olemassa vain itsellesi! Et kuulu kenellekään muulle paitsi itsellesi.Et ole Jumalan oma, et Jeesuksen, et seurakunnan etkä Saatanan, olet itsesi oma! Sinua ei omista eikä määrää kukaan muu kuin sinä itse! Ei ole olemassa Jumalaa, sinä itse olet Jumala! Ihminen on itsensä Luoja, Herra ja Vapahtaja. Sinä itse päätät miten tahdot jatkaa ja elää, ei sunun puolestasi tee päätöksiä mikään hullujen paimentolaisten keksimä taruolento.
ELÄ JA ANNA TOISTEN KUOLLA!
Ei tuollainen osaa kunnioittaa edes itseään, eikä ole syytäkään!
"Väitän että yritän enemmän kuin keskivertoihminen, koko elämäni olen pyhittänyt sille että tulisin paremmaksi ihmiseksi. Tässäkö on Jumalan kiitos ponnisteluilleni?" Miksi vitussa (anteeksi kirosanat) seuraisin jotain jonka olemassa olosta en ole edes varma ja jota ei selvästi kiinnosta pätkän vertaa miten pärjään? Jeesus sanoo: Kantakaa ristinne ja seuratkaa minua. Minä en ole mikään Jeesus ja ns. risti musertaa minut! Voimani alkavat olla aivan lopussa."
Tervehdys veli!
En ehkä ole paras neuvonantaja,mutta yhtä asiaa haluaisin tuoda esille. Kuulostaa siltä että olet suorituskeskeinen. Ja että odotat sen vuoksi Jumalan huomaavan sinut. Se on kuitenkin tekojen tie. Mutta asia on niin että sinun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin ottaa Jeesus vastaan elämääsi. Varmaan olet jo tämän tehnytkin, niin luulen. Silloin sinä olet Jumalan lapsi ja sinulle kuuluu kaikki sen tuomat asiat. Siitä haluaisin sinua muistuttaa että sinun ei tarvitse tehdä itse yhtään mitään, koska kaikki on Jumalasta. Niin armo kuin pyhittyminenkin ja usko. Anna Jeesuksen hoitaa homma. Jättäydy kokonaan vain hänen varaansa ja kiiinnitä katseesi häneen, lepää hänen varassaan. Saat olla aivan luottavaisin mielin kun kokonaan jättäydyt hänen varaansa. Ei Jumala sinuakaan ole unohtanut, hänen lupauksensa koskevat myös sinua. Eikä sinun tarvitse tehdä mitään sellaista jota et jaksa tehdä. Ole vain oma itsesi. Olen varma että rukouksesi kyllä on kuultu. Ankkuroi itsesi lujasti Golgatan kallioon ja Jumalan lupauksiin, sillä ne kyllä pitävät. Ja saat huomata että olet Jumalalle arvokas, ainutkertainen.
Siunausta Veli
Eräs mies näki unen. Hän käveli rannalla, ja tavallaan näki samalla koko elämän nopeutettuna filminä. Jokaisessa elämnvaiheessa hän näki kahdet jalanjäljet. Toiset olivat hänen omansa, ja toiset hän päätteli olevan Jumalan. Mutta kun elämässä oli ollut vaikeita aikoja, hän näki vain yhdet jalanjäljet. Silloin mies kysyi : "Jumala, miksi hylkäsit minut, kun sinua kaikkein eniten tarvitsin?" Jumala vastasi hänelle: "Lapseni, tiedäthän, että rakastan sinua enkä koskaan hylkäisi sinua. Silloin kun sinulla oli vaikeaa, minä kannoin sinua sylissäni."
Olispa viellä tottakin:(
Koita vain kestää loppuun asti, sillä pian tämä kaikki on päättyvä. Jeesus on ennustanut, että lopun aikana on paljon kärsimystä, mutta ne, jotka kestävät loppuun asti, pelastuvat.
Kuten varmaan olet huomannut, niin Jumala on nopeuttanut ajan kulumista. Syy siihen on se, että muuten kukaan ei voisi selvitä hengissä näistä päivistä. Valittujen tähden Jumala on lyhentänyt päivät!
Älä luovu uskostasi Jumalaan ja Jeesus Kristukseen, sillä silloin et tule pelastumaan.
Ainoastaan ne, joiden usko on vahva pelastuvat
Riittää että uskot, ei sen määrällä ole merkitystä
HERÄTKÄÄ JO! Mitään jumalaa ei ole. Eläkää itsellenne ja nauttikaa
Hengitä Raamatun sanan kautta, kuin happinaamari, mm. psalmeissa on kirjoittajat käyneet kärsimyksiä läpi, samoin Job. Ketään ei Jumala kiusaa, Hän kyllä sallii asioita, mutta vihollinen ja synti lonkeroineen ovat ne, jotka tässä ajassa kiusaa aiheuttavat. Jumala sallii kiusausten ja tuskan tulla, ne ovatkin sitten ainut helvetti, mitä Jeesukseen uskovan tarvitsee kokea. "Tämän ajan kärsimykset eivät ole mitään sen rinnalla mitä on tuleva.." sanoi Paavali, vankiloita ja kidutuksia kokenut mies.
Hyvä, että puhut ulos tuskaasi, siksi meillä on mm. korvat ja toisemme, jakaaksemme taakkoja.
Oletko ajatellut niin, että kun Jumala ei anna kenellekään enempää, kuin jaksaa kantaa, niin kuinka vahvana hän sinut näkee??! Omat voimamme ovat heikot, mutta Hän haluaa tulla juuri heikoissa suureksi.
Itsekino olen ollut katkera Jumalalle, muttei missään Raamatussa sanota, että Jumala meitä kiusaa ja Hän olisi tuskani aiheuttanut. Jälkimmäiseen huomioon on riittänyt jo omatkin aivoni, vanhempieni rikokset eivät ole Jumalan rikoksia.
Sanalla saan aivopestä itseäni uskomaan, että Jumala on HYVÄ. Hän vaikuttaa sanansa kautta ja siksi sana vaikuttaa, hoitaa ja alkaa elää minulle, sinulle ja jokaiselle, kuka vain haluaa valita elämässään rakkauden ja pelastuksen.
Siunausta, ite maailman kaikkeuden luoja on kuollut juuri sinun puolestasi, kaikki on jo täytetty. Saat vain ottaa vastaan.
hahaaaaaaaaaaaa