Sori jos viestini kuulostaa jotenkin sekavalta, olen meinaan hyvin väsynyt mutta sekaisin onnesta.. eli asia on näin:
Itse olen ateisti, hyvin suvaitsevainen sellainen, eli hyväksyn kyllä kaikki uskonnot, kunhan ei toisia ihmisiä satuteta, ja ihmiset saavat uskoa mihin huvittaa.. Mutta on käynyt niin, että olen ihastunut hyvin pahasti erääseen uskovaiseen. Ongelma tulee siinä vastaan, kun tämä uskovainen on sitten niin uskovainen, että ei oikein hyväksy mitään, mikä on jumalan vastaista. Olemme vain ystävämielessä käyneet ulkona, mutta ei hän ole mitään sanonut siitä, että olen ateisti. Eikä ole kysynytkään.
Niin, kysyisin vain siitä, että voiko ateistin ja uskovaisen suhde onnistua, varsinkin jos uskovaiselle jumala, usko ym asiat ovat aika tärkeitä? Mites on?
Itse olen ateisti, hyvin suvaitsevainen sellainen, eli hyväksyn kyllä kaikki uskonnot, kunhan ei toisia ihmisiä satuteta, ja ihmiset saavat uskoa mihin huvittaa.. Mutta on käynyt niin, että olen ihastunut hyvin pahasti erääseen uskovaiseen. Ongelma tulee siinä vastaan, kun tämä uskovainen on sitten niin uskovainen, että ei oikein hyväksy mitään, mikä on jumalan vastaista. Olemme vain ystävämielessä käyneet ulkona, mutta ei hän ole mitään sanonut siitä, että olen ateisti. Eikä ole kysynytkään.
Niin, kysyisin vain siitä, että voiko ateistin ja uskovaisen suhde onnistua, varsinkin jos uskovaiselle jumala, usko ym asiat ovat aika tärkeitä? Mites on?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei missään nimessä onnistu!
ja kyllä se ihastuksesi alkaa laimentua aika äkkiä: vähän jeesustelua ja helvettiä kuunneltuasi vastapuolen pisteet ovat tosi matalalla.
Kuinkas pitkä historia teillä onkaan takananne? Ettei olisi vielä sitä fyysistä höpsähtämistä ja potentiaalin tunnustelua koko suhde?
mutta löysällä olevat uskisruuvit jäävät.
Houkuttelu laveammille teille! Jos sitä haluat tehdä, niin siitä tulet saaman tuomion.
Joten tarkista motiivisi ja äkkiä.
niin suhde voi onnistua. Jos poika on kova käännyttämään, niin saatat joutua kuulemaan paljon jeesustelua. Mutta jos kestät sen, niin kaikki on ok.
Hänen kauttaan kaikki asiat voi järjestyä :)
Ihan kuin Libanonissa juuri nyt. Eläköön jeesus.
Kyllä kunnon kristityn tulisi olla suvaitsevainen, niin käsketään.
Ja tietysti ateisti suvaitsee poikkeavia mielipiteitä...
Ongelma tulee sitten jos tuo uskovainen ihminen yrittää väkisin sinut käännyttää. Paha paikka... Tosin erimielisyyskin voi vahvistaa suhdetta.
Ja mitäs sitä kokeilemalla menettää?
Mitenkäs se menikään eräässä biisissä (sopii tälle palstalle leffakin jolta tuo löytyy): "You've come from nothing, and you end up as nothing. What have you lost? Nothing!"
Mä en kyllä usko että tommosesta tulee mitään, sääli sinänsä koska jos oikeesti on ihastunu ni eihän toi kivaa ole.
Mut kyllä kuvaamasi perusteella on hyvin vaikea uskoa että siitä suhteesta onnellista tulis. Itsellä ainakin todennäkösesti loppus kärsivällisyys jonkun uskovan kanssa aika nopeesti.
Jo se uskovien ahdasmielisyys ja tiukkapiposuus olis ihan liikaa.
Voitha sä tietty kokeilla, jos oikeesti välität siitä, mut vähän epäilen kyllä. Kyllä seurustelevilla pitäs olla sentää jotain yhteistä, mut ateistin ja uskovan ajatusmaailma on kyl aika erilainen.
kondomia, ettei synny lisää kaatiksia!
kuulut henkiseltä kehityksltäsi alle kuusitoistavuotiaiden vielä kehittymättömään ryhmään. Juu, aloita vain suhde, ja pilaa vapaasti uskovaisen "ystäväsi" koko loppuelämä. Juu'u, ole vain ateisti. Äläkä ikinä myönnä mitään muuta uskontoa...
Huhheijaa...
Yleensä KYLLÄ on niin, että pitkälle toimivassa parisuhteessa parit täydentävät toisiaan. Jos toinen on puhelias, niin toinen taas hiljaisempi; toinen äkkireagoiva, toinen harkitsevampi.
Vaan ei se kyllä siten toimi, että toinen on yhtä ääripäätä, ja toinen taas ihan toista, esimerkiksi poliittisilta näkemyksiltään, yleisen älyn kapasiteetiltaan tai sitten henkimaailman asioissa edustaa ihan toista laitaa, kuten tässäkin: uskis ja atte.
Vaan taitaapa olla -Luojan kiitos!- provoa koko alkupräinen puheenvuoro! Tai sitten jommankumman kuvattu profiili ei ole Ihan Tosi...
"kuulut henkiseltä kehityksltäsi alle kuusitoistavuotiaiden vielä kehittymättömään ryhmään."
Ihan sivusta seuraajana jäin ihmettelemään tuota lausetta. Aloittaja vaikuttaa fiksulta ihmiseltä. Mitä kehittymätöntä hänen sanoissaan näit?
puolestani. Nöyrästi. Oikeassa olet haahuilija; todennäköisesti liikaa punaviiniä taas muorilla ollut klasissa. Tai pikemminkin pääkopassa.... Vaan alkuperäinen ajatukseni on ilmeisesti ollut, että minusta järkevä ja fiksu (=atte) ei voi rakastua ihan toisenlaiseen:-((
Vasta nyt selvinpäin asiaa ajateltuani hoksaan, että tunnenhan minäkin sellaisia uskiksia, joihin voisi ainakin vähän ihastua, samoin kuin eräitä attejakin :-))
Säilytän edelleen kuitenkin päällimmäisenä oman uskoni, että ääripäitä edustavat yksilöt, lajissa kuin lajissa, ovat hieman "epäilyttäviä tapauksia". Ja ääripäiden yhdistämisestä saman pöydän ääreen ei todennäköisesti synny kovin pitkää historiaa. Tai jos syntyy, se todennäköisesti on oleva melko sotainen.
voi hyvinkin onnistua. Ainoa ratkaiseva seikka on se, pystyttekö kunnioittamaan toistenne vakaumusta.
Ei onnistunut minulla tuollaisessa vastaavassa tilanteessa. (Itse siis olen jonkinsortin ateisti, kuten sinä.) Minulle olisi kyllä uskovainen kumppani kelvannut, mutta kun uskovan osapuolen kannalta katsottuna asia on vaikeampi kuin moni ulkopuolinen ymmärtääkään. Entisenä uskovaisena ymmärrän. :(
Mutta olen minä kuullut onnistunneistakin tapauksista, joten älä vielä toivoasi menetä. Toivoisin, että asianne selviäisivät parhain päin.