Jumala ei ole muuttunut. Jumalan laki ei ole muuttunut. Pelastuksen ehdot tai tapa ei ole muuttunut. Vanhan tastamentin Jumala on sama kuin Uuden testamentin Jumala.
Pelastus on aina ollut uskon asia. Aabraham pelastui yksin uskon kautta, samoin kaikki VT:n aikana eläneet pyhät. Miksi sitten heillä oli laki? Samasta syystä kuin meilläkin on edelleen.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa luonteensa pyhät piirteet kirjoitetussa muodossa. Laki on meille velvollisuus, mutta ei pelastuksen tie. Sitä se ei ole koskaan ollutkaan, vaikka juutalaiset siitä sellaisen tekivätkin.
Jeesus poisti lailta kaiken ihmisen asettaman taakan. Jäljelle jäi alkuperäinen ja siinailla ilmoitettu Jumalan kymmenen käskyä. Jeesus teki täsät rakkauden kaksoiskäskystä vieklä erityisen suuren. Hän opetti että väärät vaikuttimetkin ovat lain henkeä vastaan, ei pelkät teot. Laki on kuin alasin jolla meitä taotaan ja muovataan taivaskelpoiseksi kuonat poistaen. Se näyttää meille synnin. Tiedämme mistä kaikesta olemme vapaita. Käskyt alkavat kauniisti: "Sinun ei pidä varastaman". Uskovan ihmisen ei tarvitse tehdä syntiä. Laki on oppaamme uskon kuuliaisuuteen.
Mutta vaarana voi olla juutalaisten kohtalo jos yritämme ansaita pisteitä teoillamme kerskaamalla. Jos suhde Jeesukseen ei ole kunnossa, voimme alkaa kulkea omavanhurskauden tietä. Vanhurskaus voi laista tulla vain synnittömässä tilassa, ja sitä me emme ole. Jeesus oli puolestamme.
Syntisiä olemme siihen asti kunnes pääsemme pois tästä maailmasta, mutta meidän ei tarvitse elää synnissä. Tahallinen synti on vakava rikos Jumalaa vastaan. Jokainen erehdymme, mutta laki näyttää aina missä rikoimme ja voimme anoa anteeksi.
Lepopäiväkysymys on juuri tällainen esimerkki. Sunnuntain itsepintainen väittäminen lepopäiväksi on tahallinen synti. Sapatin hetkien tahallinen häpäisy on tahallinen synti. Silti rikomme lakia vaikka yrittäisimmekin noudattaa sitä. Mutta siinä on ero tahallisuuteen. Täydellisiä emme voi olla, emmekä voi olla rikkomatta yhtäkään käskyä, mutta voimme olla tahallaan rikkomatta. Tahallisesta synnistä joudumme todella pahaan pulaan viimeisellä tuomiolla.
Pelastus on aina ollut uskon asia. Aabraham pelastui yksin uskon kautta, samoin kaikki VT:n aikana eläneet pyhät. Miksi sitten heillä oli laki? Samasta syystä kuin meilläkin on edelleen.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa luonteensa pyhät piirteet kirjoitetussa muodossa. Laki on meille velvollisuus, mutta ei pelastuksen tie. Sitä se ei ole koskaan ollutkaan, vaikka juutalaiset siitä sellaisen tekivätkin.
Jeesus poisti lailta kaiken ihmisen asettaman taakan. Jäljelle jäi alkuperäinen ja siinailla ilmoitettu Jumalan kymmenen käskyä. Jeesus teki täsät rakkauden kaksoiskäskystä vieklä erityisen suuren. Hän opetti että väärät vaikuttimetkin ovat lain henkeä vastaan, ei pelkät teot. Laki on kuin alasin jolla meitä taotaan ja muovataan taivaskelpoiseksi kuonat poistaen. Se näyttää meille synnin. Tiedämme mistä kaikesta olemme vapaita. Käskyt alkavat kauniisti: "Sinun ei pidä varastaman". Uskovan ihmisen ei tarvitse tehdä syntiä. Laki on oppaamme uskon kuuliaisuuteen.
Mutta vaarana voi olla juutalaisten kohtalo jos yritämme ansaita pisteitä teoillamme kerskaamalla. Jos suhde Jeesukseen ei ole kunnossa, voimme alkaa kulkea omavanhurskauden tietä. Vanhurskaus voi laista tulla vain synnittömässä tilassa, ja sitä me emme ole. Jeesus oli puolestamme.
Syntisiä olemme siihen asti kunnes pääsemme pois tästä maailmasta, mutta meidän ei tarvitse elää synnissä. Tahallinen synti on vakava rikos Jumalaa vastaan. Jokainen erehdymme, mutta laki näyttää aina missä rikoimme ja voimme anoa anteeksi.
Lepopäiväkysymys on juuri tällainen esimerkki. Sunnuntain itsepintainen väittäminen lepopäiväksi on tahallinen synti. Sapatin hetkien tahallinen häpäisy on tahallinen synti. Silti rikomme lakia vaikka yrittäisimmekin noudattaa sitä. Mutta siinä on ero tahallisuuteen. Täydellisiä emme voi olla, emmekä voi olla rikkomatta yhtäkään käskyä, mutta voimme olla tahallaan rikkomatta. Tahallisesta synnistä joudumme todella pahaan pulaan viimeisellä tuomiolla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei uskova ihminen todellakaan pyri ansaitsemaan mitään omilla töillään,mutta kun Herra on saanut muuttaa sydämen täysin armollaan,Hänen rakkautensa meissä saa aikaan kuuliaisuuden,eikö niin?On ilo palvella Häntä,jota sydän rakastaa!
Siunausta sinulle tv. Sirkka Iita.