Sanokaamme EI piispa Mikko Heikan johtaman työryhmän tekemille toimenpide-ehdotuksille!
Mielipiteesi voi ilmaista allekirjoituksella osoitteessa:
http://www.rakentaviaratkaisuja.fi
Mielipiteesi voi ilmaista allekirjoituksella osoitteessa:
http://www.rakentaviaratkaisuja.fi
Vastaukset 49
Vanhimmat
Olen täysin eri mieltä paperin näkemyksistä. Minusta on hyvä, että kirkossa aletaan panna asioita järjestykseen. Naispappeus on toteutettu. Myös nainen saa todistaa ja julistaa evankeliumia Kristuksesta. On käsittämätöntä, että jotkut haluavat estää sen ja pitkittää kiistelyä asiasta. Toivottavasti työrauha palautuu viimeinkin niissä muutamassa seurakunnassa, jossa asia on edelleen käsittämättömällä tavalla ajankohtainen. Suurin osa kirkkokansasta on ottanut uudistuksen ilolla vastaan ja todennut sen hyväksi. Mies ja nainen voivat toimia pappeina kirkossamme. Evankeliumin etenemistä ei saa estää.
Onko Raamattu Jumalan Sana?
Jos "työrauha" pyritään saamaan aikaan väkivallan keinoin niin siinä vaan ajaudutaan vielä pahempiin ongelmiin.
Raamatussa Jumala puhuu meille ihmisen kielellä. Ongelmaksi voi tulla raamatuntulkinta. Näin on käynyt naispappeusasiassa.
Jokainen Raamatun lukija harjoittaa raamatuntulkintaa. Kulttuurinen tausta, uskonnollinen asennoituminen, koulutustaso sekä oma persoonallisuus vaikuttavat siihen, miten ymmärrämme Raamattua.
Raamatun tulkintatapoja on useita. Allegorisessa tulkinnassa tekstiä ei tulkita ”kirjaimellisesti”, vaan sen nähdään viittaavan toiseen, syvällisempään merkitykseen (esim. Laulujen Laulun rakkauden kuvauksissa ei puhutakaan seksuaalisuudesta, vaan Kristuksen ja seurakunnan suhteesta). Fundamentalistisen tulkinnan perusta on sanainspiraatio-opissa: jokainen Raamatun lause kannesta kanteen on jumalallinen, eikä Raamattuun voi siten sisältyä minkäänlaisia sisäisiä ristiriitoja. Tällöin esim. eri evankeliumeissa olevat eroavaisuudet Jeesuksen sanojen ja toiminnan tulkinnasta on selitettävä pois.
Pelastushistoriallisen tulkinnan mukaan Raamatun läpi kulkee punaisena lankana Jumalan pelastushistoria. Sen mukaan Raamattu kuvaa Jumalan työtä ihmiskunnan pelastamiseksi historian keskellä.
Luterilaisessa raamatuntulkinnassa Raamattua pyritään lukemaan ja tulkitsemaan niin, että se – Lutherin sanoin – ”ajaa Kristusta”. Tämä merkitsee kristosentristä, Kristus-keskeistä lukutapaa. Jumalan varsinainen ilmoitus on maailman kanssa kasvokkain tullut Jumala itse, Kristus. Siksi esim. Vanhan testamentin käskyt Jumalalle uhraamisesta eivät ole tulkinnallisesti samanarvoisia Kristuksen kaste- ja lähetyskäskyn kanssa.
"Vanhan testamentin käskyt Jumalalle uhraamisesta eivät ole tulkinnallisesti samanarvoisia Kristuksen kaste- ja lähetyskäskyn kanssa."
Eikö Vanhan Testamentin esikuvalliset uhrit toteutuneetkin Kristuksessa - SIINÄ YHDESSÄ TÄYDELLISESSÄ JA VIRHEETTÖMÄN KARITSAN UHRISSA.
Meinaatko siis niin, että kun tulkintatapoja on niin monia, niin myös Raamattu on moniselitteinen ja jokainen on oikeutettu omaan tulkintaansa. Onko oikein, että Raamattu laitetaan sisäiseen ristiriitaisuuteen monilla ei tulkitatavoilla ja ihmisen sokaistuneella rationalisuudella.
Eihän se nyt niin voi olla, kun Raamattu on Jumalan ilmoitus. Mutta jos Raamattu onkin ihmisen sanaa siitä, minkä on koettu jotenkin pyhäksi (raamattukriitikkojen oppi), niin sellaista auktoriteettia ei sitten ole olemassakaan kuin Jumalan sana.
Heikan työryhmän on ottanut käyttöön avoimen sodan ja vallan voimalla tuhoaa uskon Jumalan sanaan. Siis linja toteutuu seuraavasti, että jotka pitävät kiinni Jumalan sanasta - he tuomitaan ja erotetaan ja libertistit, jotka eivät pidä Raamattua Jumalan sanana jatkakoot yhä syvenevässä Jumalan sanan vastaisuudessa eksytystään.
Asiassa toteutuu Ilmestyskirjan ennustus, että pyhien leiri saarretaan. Olemme siirymässä kovaa vauhtia kohti uskon vainoja ja se toteutetaan raamattu-uskollisia vastaan ja toimeenpanijoita ovat korkeakirkolliset maallisen vallan tuella.
"Olen täysin eri mieltä paperin näkemyksistä. Minusta on hyvä, että kirkossa aletaan panna asioita järjestykseen. Naispappeus on toteutettu. Myös nainen saa julistaa evankeliumia Kristuksessa. On käsittämätöntä, että jotkut haluavat estää sen ja pitkittää kiistelyä asiasta."
Sinäpä sen sanoit. Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Kun kerran naispappeus on toteutettu, niin turha siitä on enää jatkuvasti riidellä.
Ei kehityksen pyörää voi tässäkään asiassa kääntää taaksepäin. Minua naisena loukkaa se, että naiset kelpaavat kaikkeen muuhun, jopa sotimaan ja kuolemaan isänmaansa puolesta, mutta eivät joidenkin vanhoillisten mielestä papeiksi.
Ihminen ylpeydessään polkee Raamatun jalkoihinsa. Lankeemus lähtee siitä vyöryämään, kun yhdessä kohtaa luovutaan Raamatusta Jumalan sanana. Voisitko ja millä sanoilla osoittaa, ettei Raamattu ole kaikkina aikoina muuttumaton Jumalan sana. Seuraavat tärkeät päätöksen lankeemuksen eteenpäin ajossa ovat parisuhde ja eutanasia. Abortit ovat jo hyväksytty hiljaisuudessa kirkonkin piirisä. Tässä jumalattomassa uomassa nyt edetään vyörytyksen tavoin. Suomen kirkolle 6.11.1986 on turmelukseen syöksyn päivä. Paluuta ei ole kun Raamattu hylätään. Siitä koittaa paatumus. Se valitettavasti on jo todettu. Ihmiset ovat ylpeydessään ja Sanan vastaisuudessaan käyneet yhä rohkeammaksi. Ilmeisesti Raamatun sanasta kiinni pitävät tullaan eliminoimaan maallisen vallan avustamana. Sen suuntaisesti Raamattu todistaa, kun lankeemus etenee. Se on kai sitä ylintä rakkauden muotoa, johon ihminen kykenee suuressa viisaudessaan.
Toki myös nainen saa todistaa ja julistaa evankeliumia Kristuksesta. Siihenhän Herran omat ovat kutsutut - ei siihen kirkon pappeutta tarvita. Luulenpa kuitenkin, että "naispappeus"-asiassa on kyse jostain ihan muusta.
Kirkkolain mukaan kirkon pappeuteen riittää kirkon jäsenyys, konfirmaatio ja sopiva korkeakoulututkinto teologisessa tiedekunnassa. Raamatulliseen pappeuteen, ei edes seurakunnan paimenen, johtajan tai muun vanhimman tehtäväänkään ei vaadita mitään näistä. Niitä ei edes mainita Raamatussa. Kirkko luottaa inhimilliseen pään tietoon ja lihan käsivarteen unohtaen kaiken tärkeän:
Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani,
niin he julistaisivat minun sanani kansalleni
ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään
ja pahoista teoistansa. (Jer.23:22)
Raamattu kutsuu kirkkojen ja lukuisten muiden vaihtoehtoisten lahkojen järjestelmää Baabeliksi (hajaannus, sekaannus, sekoitus). Järjestelmässä mukana olevat ajattelevat järjestelmään kuulumisen olevan Jumalasta. Jotkut jopa kuvittelevat kuuluvansa sitä kautta Kristukselle. Tosiasiassa Jumala kutsuu omiaan POIS tästä hajaannuksesta, yhteen, yksin Herransa Jeesuksen nimessä.
"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on",
ettette pöyhkeillen asettuisi
mikä minkin puolelle toista vastaan.
Hyväksyt siis sen väkivallan, joka tulee, kun piispa Heikka saa vääryyden vallan käyttöönsä kirkolliskokouksen hyväksymänä.
"Hyväksyt siis sen väkivallan, joka tulee, kun piispa Heikka saa vääryyden vallan käyttöönsä kirkolliskokouksen hyväksymänä."
En oikein ymmärtänyt. Selitäpä vähän tarkemmin.
Väkivaltaan jo antaa viitteet piispa Mikko Heikan työryhmän suunnitelmat. Väkivalloin ja ukaasein tullaan poistamaan viroista Raamatun kannalla olevat. Jo nyt Raamatun linjalla olevat ovat asetettu tulilinjalle virkaan hakujen yhteydessä. Piispa Voitto Huotari käytti valtaansa keväällä 2003 ja saman tyyppistä lihan käsivartta osoitti piispa Samuel Salmi talvella 2005. Raamatun opista kiinni pitävät pastorit saivat kesällä 2005 tuomionsa Turun ja Oulun hiippakuntien tuomiokapitulista. Yhteistyökyky ja raamatullisuus on laitettu vastakkain ja sen asian keksi aikoinaan Lapuan piispa Jorma Laulaja. Mm. raamatullisella virkakannalla olevat TK:t eivät saa pappisvihkimyksiä. Sitten piispa Eero Huovinen vain keskusteli harhaoppisen pastorin kanssa ja samainen pastori rehenteli TV:ssä, että hän saa opettaa kuten haluaa. Eikö siis ole tietoa missä Suomen farisealainen ev.lut. kirkko on menossa vai onko totuus tilanteesta omille silmille ja korville salattu?
Lun viestisi ja totesin, että sanot: "Jotkut jopa kuvittelevat kuuluvansa sitä kautta Kristukselle. Tosiasiassa Jumala kutsuu omiaan POIS tästä hajaannuksesta, yhteen, yksin Herransa Jeesuksen nimessä."
Siis missä on se paikka johon voi tulla, että on koolla yksin Herransa Jeesuksen nimessä. Käsket pois kaiketi luterilaisesta kirkosta, mutta minne siis pyydät tulemaan. Voisitko siis olla selväsanaisempi?
Tänä päivänäkin on kristittyjä, joille kokoontumisen perustaksi riittää Herransa Jeesuksen nimi, niin kuin Raamattu opettaa. Heitä on hajallaan, siellä täällä. Ja lahkohenki tekee kaikkensa estääkseen tämän. Jostain on pesiytynyt oppi, jonka mukaan uskoon tulleen tulisi kasteensa jälkeen vielä erikseen liittyä jäseneksi johonkin lahkoon. Sellaista käytäntöä ei Raamattu opeta. Ainoa Raamatun tuntema "jäsenkortisto" on Karitsan Elämänkirja.
Luulen, että aika monelle uskovalle on selvää se, että seurakunta on yksi. Järjestelmä sekoittaa soppaa selittämällä, että yhdellä seurakunnalla tarkoitetaan "universaalista seurakuntaa", mutta sen lisäksi on nämä "paikallisseurakunnat" - sisäänlämpiävät kuppikunnat, joita voi olla jopa kymmeniä pienessäkin kaupungissa. Selitetään, että se on rikkautta - jokainen voi valita mieleisensä. Väärin! Jokainen uskova kuuluu Jeesukselle. Ihmisten rakentamat, Herran omia toisistaan erottavat raja-aidat eivät ole Jumalasta. Ne on kaadettava. Moni ehkä ymmärtää, että näinhän se pitäisi olla. Mutta sitten tulee uskonpuute ja epäilys: voiko satoja vuosia vanhaa käytäntöä enää muuttaa! Ihmisille se onkin mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.
Paikka on epäoleellinen asia. Alkuseurakunnalla ei ollut hienoja puitteita ympärillään. He kokoontuivat pääasiassa toistensa kodeissa. Puheita pidettiin synagoogissa - niin kauan kuin sitä siedettiin. Toreilla ja muilla julkisilla paikoilla julistettiin Jumalan sanaa ja keskustelutilaisuuksia pidettiin Tyrannuksen koulussa. Suuret puitteet vaativat ylläpitoa ja edellyttävät kohta Jumalan valtakunnan työn kannalta turhaa byrokratiaa. Ennenpitkää tällainen järjestelmä tulee hengellisesti kuolleeksi. Järjestelmä ruokkii itse itseään, sen sijaan, että Pyhä Henki saisi johtaa seurakunnan toimintaa.
Kristittyjen ei tule sitoutua uskonsuuntiin, jotka sisältävät kaikki enemmän tai vähemmän ihmisoppeja. Raamatun opin on riitettävä, siihen ei tule lisätä mitään ylimääräistä. Voisivatko Jeesuksen omat edes kokoontua keskustelemaan yhdessä, Herransa nimessä. Jos siinä sitten vanha Aatami pyrkii esille, on hyvä muistaa, että nimenomaan toistemme rakastamista Sana meille teroittaa. Tiedän, että meillä kaikilla voi olla luutuneita ajatuksia, mutta kaikesta väärästä mahdollista vapautua - Jeesuksen nimessä! Jospa jokainen Jeesukseen uskovaksi tunnustautuva voisi perata uskonelämänsä, tarkastaen kaiken perustuksesta lähtien ja repien siitä juurineen irti kaiken, mikä ei ole Jumalasta.
En tiedä, onko paikkakunnallasi uskonsuuntien ulkopuolista toimintaa. Jospa menisit yhteen muutaman vapaiden suuntien uskovan kanssa. Unohtaisitte, että olitte luterilaisia, vapaakirkollisia, helluntailaisia, metodisteja, mitä näitä nyt onkaan. Tutkisitte rukouksessa Jumalan Raamattua, "tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna". Pyhän Hengen sitten avattua totuuksia Jumalan sanasta, ojentautuisitte sen mukaan. Raamatun mukaan siinä olisi seurakunta koolla.
Jos paikkakunnalla on Jeesuksen omia, on siellä myös seurakunta. Sen olisi vain kokoonnuttava yhteen ja alettava toimimaan.
Lainausta:
"Pyhän Hengen sitten avattua totuuksia Jumalan sanasta, ojentautuisitte sen mukaan."
Tiinaliina:
Kun Pyhä henki tuntuisi välillä avaavan asioita hiukan eri lailla eri ihmisille, esim. tässä seurakunta-asiassa, niin kuinkas siinä sitten oikein mahtaisi lopulta käydä? Yksi sanoisi että lapsikaste on oikein ja toinen sanoisi että se on, yksi sanoisi että kielilläpuhuminen on oikein ja toinen sanoisi päinvastoin jne. jne. Ja sitten kun joku vielä kekkaisi että siellä Raamatussa on myös kehoitus "... ja opettakaa heille KAIKKI mitä olen minä olen teille opettanut". Kenenkäs opetuksia sitten alettaisi opettamaan? Säilyisikö "seurakunnassa" rakkaus ja yksimielisyys kovinkaan kauan? Uskallan epäillä. Ja siihen yksimielisyyteenkin kun kehoitetaan. Opetus ja yksimielisyys, kuinka ne sovitetaan yhteen niin, että kaikki uskovat voisivat olla yhdessä, yksimielisinä samaa opetusta kuulemassa?
T: Tiinaliina
Tarkoitatko, että on olemassa monta valinnaista totuutta, joka kuppikunnalle omansa? Toimiiko Pyhä Henki muka vain lahkojen sisällä ja niiden ehdoilla?
Mainitsemasi esimerkit olivat juuri sitä, että kukin pitää kiinni oman lahkonsa opeista. Mutta niistä kaikistahan piti luopua ja etsiä uusi alku Ramatusta. On harhaa puhua yksimielisyydestä silloin, kun samanmielisten ryhmät kyräilevät tahoillaan toisiaan. Miksi on niin vaikeaa hyväksyä, että Jumalan lapset voisivat olla sovussa? Meissä asuva Jumalan Henki voittaa kyllä lahkohengen - vai lihallako se valta olikin?
Ei kai näissä kohdissa tarkoiteta vain saman kuppikunnan jäsenyyteen perustuvaa "rakkautta":
Uuden käskyn minä annan teille,
että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut
- että tekin niin rakastatte toisianne. (Joh.13:34)
Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne,
niinkuin minä olen teitä rakastanut. (Joh,15:12)
Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne. (Joh.15:17)
Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa veljeänsä,
se on yhä vielä pimeydessä.
Joka rakastaa veljeänsä, se pysyy valkeudessa,
ja hänessä ei ole pahennusta.
Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä
ja vaeltaa pimeydessä, eikä hän tiedä, mihin menee;
sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä. (2Joh.2:9-11)
Ja tämä on hänen käskynsä,
että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen
ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.
Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä.
Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän,
siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut. (1Joh.3:23,24)
Lainausta Rintiltä:
"Tarkoitatko, että on olemassa monta valinnaista totuutta, joka kuppikunnalle omansa? Toimiiko Pyhä Henki muka vain lahkojen sisällä ja niiden ehdoilla?
Mainitsemasi esimerkit olivat juuri sitä, että kukin pitää kiinni oman lahkonsa opeista."
Tiinaliina:
On olemassa ainoastaan yksi totuus. Valitettavasti me ihmiset olemme jokaikinen niin paljon vajavaisia, että kellään meistä ei ole täydellistä totuutta hallussamme, ja siksi niitä eri kuppikuntia onkin olemassa. Niistä pitäisi sitten itsekunkin pyrkiä valitsemaan se, joka on kaikkein lähinnä totuutta. Juuri siinä valitsemistilanteessa pitäisi olla mahdollisimman hyvin selvillä siitä, mitä Raamatussa opetetaan. Vilpitön uskova pyrkiikin ottamaan selville, mikä on se Raamatun totuus, eikä valitse seurakuntaansa sen mukaan, että missä eniten kuulisi rakkaudellisia jaarituksia tyyliin: "Ihanaa kun rakkaus yhdistää, eikä niistä opeista väliksi!"
Pyhä Henki on myös Totuuden Henki ja toimii siellä, missä totuutta etsitään. Hän ei toimi lahkojen eikä seurakuntien ehdoilla, vaan päinvastoin seurakuntien olisi tarkoitus toimia Pyhän Hengen ehdoilla. Niihin ehtoihin kuuluu myös rakkaus totuuteen. Ja rakkaus totuuteen ei ole vastakohta rakkaudelle lähimmäiseen (ei edes siihen toisen kuppikunnan ihmiseen), vaan edellytys sille.
Kun sinä alat etsimään sitä mainitsemaasi "uutta alkua Raamatusta", niin ehkä (ja toivon mukaan) huomaat että Raamatun lehdet ovatkin täynnänsä oppeja, Jumalan käskyjä, neuvoja ja kehoituksia meille, jotta emme eksyisi. Ei niitä oppeja pidä tuosta vaan silmät kiinni ohittaa. Kyllä ne ovat ihan meille kaikille tarkoitetut.
"Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa." (2.Tim. 3:16)
Sinun kuvitelmasi toimivasta "seurakunnasta" ilman minkäänlaisia oppitunnustuksia, pelkälle rakkaudelle perustuen, on vain utopiaa, kaunista unelmointia. Hetken se saattaa kestää ja siinä viihdytään, mutta se menee ohi ja arki alkaa.
T: Tiinaliina
Kuppikunnat ovat usein syntyneet jonkun persoonan palvonnan tähden. Persoonasta on tullut merkittävä ja hänen oppinsa on tullut määrääväksi. Kun persoonapalvonta saa sijaa, niin Raamatun sanan merkitys ohenee. Tunnelma ja ilmapiiri menevät Sanan todistuksen ohi. Erityisesti piirre tulee esille, jos persoona on saanut erityisiä lahjoja ulkonaisessa esittämisessä. Kun aletaan persoonaa palvoa, niin aina joudutaan harhaan. Tähän liittyy sitten nopeasti palvotun persoonan ylpeys ja eriomaisuutensa osoittaminen. Lahkoutuminen ja eriytyminen on itseään ruokkiva ketjureaktio. Minä yksin, me yksin tunnemme totuuden. Kuljetaan linjalla erikoinen - kiinnostava - hyvä - meidän ryhmä - oma seurakunta. Usein hurmoksellisuus on luultua eksyttävämpää.
Jostain tuolta luin (oliko se Rintti Seurakunta-asiaa-viestisssä), ajatuksen, etten ole yhteyksissä muihin. Voin kertoa, että minulla on mm. useita ystäviä helluntailaisten joukossa. Käyn heidän kotonaan keskustelemassa autuuden asioista.
kuppikunta, jota Nasaretilaiseksi lahkoksi ihmiset sanoivat. Niin on tänäkin aikana.
Mitäs oli ns. farisealaisten lahko sekä saddukeukset, kiivailijat jne. Kyllä niitä kuppikuntia siellä oli, vai mitä ajattelet? Niin, kun puhutaan Kristukseen uskovista, niin heitä tietysti on sanan pohjalta vain yksi ryhmä, joka seuraa Paimenen ääntä. Paimen tuntee kaikki lampaat nimeltään. Olen tuolla jossain viitannut, että uskomme yhden pyhän yhteisen seurakunnan, niin kuin apostolinen uskontunnustus sanoo, ettemme kuitenkaan näe sitä sanan absoluuttisessa merkityksessä. Pyhän yhteisen seurakunnan tuntomerkin tiedämme toki Sanasta ja niihin, jotka Kristuksen nimeä mainitsevat pyrkikööt ja poistakoon pahan ja heresiat keskuudestaan. Ilmeisesti nykyisin kaiken maailman kuppikuntia on joka lähtöön. Herätysliikkeetkin ovat pirstoutuneet moneen eri ryhmään siellä ja täällä. Se laittaa kilvoittelemaan sanan alaisuudessa. Sanasta kaikki kirkastuu, se pimeyden poistaa.
Vain me -oppi on vielä pahempi harhaoppi, kuin että Jumalan kansa elää hajaannuksessa, mutta kuitenkin sentään tunnustaa toisensa. Etkö ymmärrä sitä tosiasiaa, että olet erehtyväinen ihminen ja johtajasikin ovat erehtyväisiä. Pyhään Hekeen vetoaminen siten, että vain olette oikeassa, koska Pyhä Henki opettaa vain yhdellä tavalla, on aika julkeaa.
Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset;
he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti
ja t u t k i v a t joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin
Sillä he olivat jalompaa sukua kuin ne, jotka Tessalonikassa olivat,
ja ottivat juuri mielellänsä sanan vastaan
ja t u t k i v a t joka päivä Raamatuita, jos ne niin olisivat. (Apt.17:11)
Juutalaiset olivat perillä kirjoituksista. Nyt heille saarnattiin Kristusta, mikä oli se heille jotakin aivan uutta. Jo Jeesusta syytettiin jumalanpilkasta ja samanlaisia syytöksiä saivat Hänen opetuslapsensa. Sen sijaan, että berealaiset olisivat vedonneet siihen, että "Kyllä me nämä asiat tunnemme, älkää tulko meitä opettamaan ja Jumalaa pilkkaamaan!", he menivät nöyrästi Kirjoitusten ääreen tutkimaan, oliko kuultu sana todella Jumalan sanan mukaista. He eivät oikopäätä tuominneet heidän sen hetkisiä käsityksiä horjuttavia saarnamiehiä harhaoppisiksi, vaan ottivat selvää.
Minä puhun niinkuin ymmärtäväisille;
a r v o s t e l k a a itse, mitä minä sanon.
Minä puhun niinkuin toimellisille:
t u o m i t k a a t te, mitä minä sanon. (1Kor10:15)
Paavali kehoitti punnitsemaan hänen itsensäkin sanomisia. Hän ei vedonnut siihen, että hän on aina oikeassa, koska Jumalan Henki on hänen kauttaan niin paljon puhunut. Varmasti Paavalin teksti oli moneen kertaan punnittua, mutta hän antoi sen vielä arvioitavaksi. Se on päätynyt Jumalan Raamattuun. Useimmat lahkoutumia aiheuttavat opetukset eivät kestä lähempää tarkastelua. Kun mennään "yli sen, mikä on kirjoitettu", ei sille voida keksiä muuta perustelua, kuin että vain meillä on Pyhä Henki.
Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat,
toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta;
toinen saa uskon samassa Hengessä,
toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä;
toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja;
toinen profetoimisen lahjan,
toinen lahjan a r v o s t e l l a henkiä;
toinen eri kielillä puhumisen lahjan,
toinen taas lahjan selittää kieliä.
Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki,
jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo. (1Kor12:8-11)
Sillä yhdelle annetaan Hengen kautta puhua viisaudesta,
toiselle puhua tiedosta, sen yhden Hengen kautta:
Mutta toiselle usko siitä yhdestä Hengestä:
toiselle lahjat terveeksi tehdä siinä yhdessä Hengessä:
Toiselle voimallisia töitä tehdä,
toiselle ennustus,
toiselle henget e r o i t t a a,
toiselle moninaiset kielet,
toiselle moninaisten kielten selitys.
Mutta nämät kaikki se yksi Henki vaikuttaa,
jakaen kullekin omansa niinkuin hän tahtoo. (1Kor12:8-11)
On monia tapauksia, joissa uskossa oleva saakin toisen hengen, luopuu ja jopa luopioituu. (2Kor.11:14; Gal.1:6-8; 5:7,8; 2Tim.4:10) On tärkeää ymmärtää, ettei meistä kukaan ole mikään "Pyhän Hengen edustaja maan päällä". Jokainen voi hairahtua. Jos jollakin on lahja erottaa henkiä, on se suureksi avuksi, mutta sitäkin on voitava arvostella Jumalan sanan valossa.
Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua,
ja muut a r v o s t e l k o o t;
Mutta prophetat puhukaan itse toisena, eli itse kolmantena,
ja ne muut t u o m i t k a a n. (1Kor.14:29)
Henkeä älkää sammuttako,
profetoimista älkää halveksuko,
mutta k o e t e l k a a kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;
karttakaa kaikenlaista pahaa.
Älkäät henkeä sammuttako.
Älkäät prophetiaa katsoko ylön.
K o e t e l k a a t kaikki, ja pitäkäät se mikä hyvä on.
Välttäkäät kaikkea, mikä pahaksi näkyy. (1Tess.5:19-22)
Näissäkin raamatunpaikoissa käy ilmi sama periaate: Älkää olko sinisilmäisiä, arvioikaa kaikki rehellisesti. Kellään ei saa olla sellaista auktoriteettiä, jota voisi pitää edes Jumalan sanan rinnalla. On näet monia tulkintoja asioista, joita Raamattu ei välttämättä edes kerro. Usein juuri ne ovatkin niitä riidan aiheuttajia. Tarve "tietämiseen" on inhimillistä ja usein "tietoa" arvostetaan enemmän kuin totuutta. Valitettavasti.
taitaa puhua vain yhdestä laumasta ja yhdestä huoneesta, johon kaikki tulee johdattaa (Joh.10). Ne ovat samassa mielessä ja käsityksessä, eikä eriseurat siellä opeta. Kaikki muut laumat ovat vääriä laumoja. Tästä yhdestä laumasta kuuluu Kristuksen ääni.
Luther opettaa Isossa katekismuksessaan, sen kolmannessa uskonkappaleessa:
"Pyhä Henki saattaa meidät ensiksi pyhien yhteyteen, seurakunnan helmaan, jonka välityksellä hän meille saarnaa ja vie meidät Kristuksen tykö. Me emme näe, et sinä, etkä minä, totisesti Kristuksesta tietää emmekä häneen uskoa ja häntä Herraksemme saada, ellei Pyhä Henki sitä evankeliumin saarnan kautta tarjoaisi ja helmaamme lahjana laskisi. Työ on tapahtunut ja täytetty: Onhan Kristus meille aarteen kärsimyksellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan hankkinut ja ansainnut. Jos tämä teko jäisi salaan, kenenkään tietoon tulematta, se olisi turha ja hyödytön; mutta Jumala on, ettei aarre jäisi haudatuksi, vaan joutuisi käyttöön ja nautittavaksi, antanut sanan tulla esiin, julistettavaksi, antanut Pyhän Hengen siinä tuomaan ja omistamaan meille tuon lunastusaarteen. Pyhitys onkin siis yksinkertaisesti vain saarnaamista Herran Kristuksen tykö ja tätä hyvyyttä saamaan. Mutta tähän emme voi itsestämme päästä.
Pyhällä Hengellä on näet ensiksi maailmassa erikoinen seurakunta. Tämä on se äiti, joka synnyttää ja kantaa jokaisen kristityn Jumalan sanalla. Tätä sanaa hän ilmoittaa ja harjoittaa ja hän valaisee ja sytyttää sydämet, niin että he sen käsittävät, omistavat, siinä riippuvat ja pysyvät.
Ellei näet saarnata Kristuksesta, ei ole ensinkään Pyhää Henkeä perustamassa, kutsumassa ja kokoamassa kristillistä seurakuntaa, JONKA AVUTTA EI VOI TULLA KRISTUKSEN LUO.
`Minä uskon, että maanpäällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakaantumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa. Juuri tämä on siihen tulemisen alku. Ennen siihen tulemistamme me olimme kokonaan perkeleen omia, Jumalasta ja Kristuksesta kerrassaan tietämättöminä. Näin Pyhä Henki viimmeiseen päivään asti pysyy pyhän seurakunnan eli kristikunnan tykönä. Sen välityksellä hän meitä saattelee, sitä hän käyttää sanan julistamiseen ja harjoittamiseen ja tämän välityksellä hän saa aikaan ja lisää pyhitystä. Näin se päivittäin yhä kasvaa ja vahvistuu uskossa ja sen hedelmissä, jotka hän saa aikaan``
.
Raamatussa on vain yksi ainoa oikea usko ja oppi. Epäuskoiset ovat sellaisia, jotka eivät usko sitä mitä me vl:t uskomme ja tietysti ne, jotka jakavat samanlaisen elävän uskon nimestä riippumatta. Se ei ole loukkaus vaan muistutus siitä, että me olemme eri tavalla uskomassa. Me uskomme omalla tavalla ja "joka ei kuule teitä, pitäkää häntä pakana". Jos sydämessä ei ole rauhaa jumalan kanssa, on huono olla. Huonoa oloa täytyy purkaa johonkin. Me vl:set olemme olleet sylkykuppeja iät ja ajat suomenmaassa. Siinä mielessä se on terveellistä, että tulee enempi mietittyä uskonasioita, kun kommentoi joihinkin kysymyksiin.
Jokainen jumalanlapsi...
on oikeutettu saarnaamaan evankeliumia sitä tarvitseville. Uskovaiset ovat siis pyhänhengen saanei-ta ja voivat toimittaa tätä pyhänhengen papin virkaa. Seurakunnassa asetetaan myös saarnavirkoja. Seurakunta valitsee saarnaajat erikseen, jotka puhuvat seurakunnalle siis ry:n järjestämissä seurois-sa.
Raamattua...
Tästä: Ylösnoustuaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: Rauha olkoon teille! niin kuin Isä minut lähetti, niin minä myös lähetän teidät. Ja kun hän nämä sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: Ottakaa Pyhä Henki, : Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt (Joh.20:21-23).
Siis Pyhän Hengen papeilla/uskovaisilla on valta antaa syntejä anteeksi.Room. 1:17 Sillä siinä Ju-malan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskos-ta”. Siis: Jumalan Vanhurskaus siirtyy uskosta uskoon.
Paavali toteaa Hengen virasta: "Meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän koh-taamme tapahtunut on" (2.Kor.4:1).
Kohta osoittaa siis, että ennen uskoneiden kautta, on Pyhän Hengen virka.
2.Kor.5:18. Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kris-tuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata. 19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt. 20. Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte.
1.Piet.1:9. Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on,
10. Jotka ette muinen kansa olleet, mutta nyt olette Jumalan kansa: jotka ette muinen armossa olleet, mutta nyt te armossa olette
Niin se on totta, että Jumalan lasten joukkoa on vain yksi ja sitä Jeesus paimentaa, johtaa ja karkottaa sen kintereillä vaanivat sudet.
Olen kuitenkin siinä käsityksessä, että ihmisen turmeluksen tähden tuo pyhä seurakunta on vaivanalainen ja sen on alati taisteltava harhoja vastaan. Minulla on myös se tuntuma, ettei se tahdo olla myöskään näkyvästi pyhä, sekä että se seurakunta on sittenkin näkymätön uskon pyhä seurakunta (mm. uskontunnustus osin viittaa siihen sanoilla: "minä uskon pyhän yhteisen seurakunnan"). Emme voi sanoa aivan syvällä rintaäänellä, että katso tässä se pyhä seurakunta on, jota minä edustan, jossa ei ole yhtään ryppyä. Kristus on yksin sellainen. Toki on niin, että Kristusta seuraava seurakunta siis perkaa heresioita seurakunnastaan ja jäsenistään. Siellä on tapahtunut paha lankeemus, jossa oppiin ja elämään liittyvä kirkkokuri on unohdettu. Silloin on luisuttu maailman henkeen. On siis säilytettävä puhtaana sekä lain opetus, että evankeliumin opetus.
tuosta tekstistä kävi ilmi, ne ovat samassa mielessä ja käsityksessä. Tämä on Raamatun ja myös Lutherin opetus.
On vain siis yksi lauma, josta kuuluu hyvän paimenen ääni ja kaikki muut ovat vääriä. Tohon yhteen laumaan tulee kaikki johdattaa.
Yksi Lauma
JOh.10:1. Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka ei ovesta mene sisälle lammashuoneesen, vaan astuu siihen muualta, se on varas ja ryöväri.
2. Mutta joka oven kautta sisälle menee, se on lammasten paimen:
3. Sille ovenvartia avaa, ja lampaat kuulevat hänen äänensä. Ja omia lampaitansa kutsuu hän nimeltänsä, ja vie heidät ulos.
4. Ja kuin hän omat lampaansa päästää ulos, käy hän heidän edellänsä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä he tuntevat hänen äänensä.
5. Mutta ei he muukalaista seuraa, vaan pakenevat häntä; sillä ei he tunne muukalaisten ääntä.
V: Tämän mukaan hänen omansa ei kuule eriseurojen opetusta, koska eivät tunne sitä, vaan ihan pakenevat sitä. Eli väärässä opissa ei voi pelastua vahingossakaan.
Joh.10:16. Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta: ne pitää minun myös tänne saattaman: ja he saavat kuulla minun ääneni; ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen.
- Ajattelen tämän siten, että Jumalan valtakunan raja on selvä ja esim. yhdellä paikkakunnalla, on yksi Kristuksen seurakunta, niin ei niitä ole monia. On vain yksi lauma ja ne ovat samassa mielessä ja samassa käsityksessä. Sinne hänen omansa johdetaan. Ahkeroiden tulee pitää hengen luoma yhteys. Tässä viitataan myös juutalaisiin ja pakanoihin, jotka ovat myös yksi lauma.
Raamattu kuitenkin opettaa vain yhden uskon ja opin tietä. Seurakunnassakin on kaikki tiedon ja taidon aarteet.
... Sinun pitää Jumalan huoneessa vaeltaman, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden patsas ja perustus" (1.Tim.3:15).
Luuk.10:16.
"Joka teitä kuulee, se minua kuulee ja joka teidät katsoo ylön, se katsoo ylön minun,
mutta joka minun katsoo ylön, hän katsoo ylön sen, joka minun lähetti."
Ehdin lisätä hieman edelliseen kirjoitukseeni, mutta jatkan kuitenkin tähän. Siis sain parannuksen armon, kun olin puhujaveljen siunattavana ja aloin uskoa samalla tavalla. Sitten valistin kaveriani, joka kanssa oli ns. "tunnustuksellinen" luterilainen. Hänetkin vein puhujan siunattavaksi. Erään ateistin myöhemmin sain siunata ja hän sai parannuksen armon. Omasta mielestäni tuo entinen usko, oli lähellä Jumalan valtakuntaa. Onhan siinä iso ero kuitenkin, jos on lähellä Jumalan valtakuntaa ja kun on siellä sisällä. Monet opetukset ovat lähes samanlaisia. Isoin ero on tuossa Pyhän Hengen virassa, kuin tuossa uskossa oli sanan virka. Raamatun mukaan pelkkä sanan virka ei synnytä uskoa, vaan sen tekee Pyhän Hengen virka.
2.kor.3:6. Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään, ei puustavin, vaan Hengen; sillä puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee eläväksi...8. Miksi ei siis paljoa enemmin sillä viralla, joka hengen antaa, pitäisi kirkkaus oleman?
Room.1:17. Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta.
Eli Raamatussa on vain yhdenlainen oikea usko ja oppi. Pyhä Henki opettaa yhdellä tavalla.
Kristus - tie vie elämään ja muut ihmisten omat leveäksi tahtonsa mukaan tallaamat kinttupolut ovat vaarallisia. Ne tuudittavat ihmistekoiseen väärään rauhaan. Ihmisen tiet voivat kyllä johtaa Roomaan tai Mekkaan tai sitten Kilimanjaron tai Fujiyaman huipulle. Taivaaseen on siis vain yksi armontie, Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkein pyhimpään. Sen osallisuuteen on kastettu. Sitä uskossa omistetaan. Vanhurskas uskosta ELÄÄ.
Raamatun mukaan on vain yksi lauma, joka on samassa mielessä ja käsityksesä. Sieltä kuluu Vapahtajan ääni. Lammas on laumaeläin ja lampaalla on tarkka korva.
Ei ole niin, että saa opettaa monellakin tapaa ja kaikki olisi saman Isän lapsia. Eihän Pyhä Henki opeta monella tavalla. Haluan itse olla tässä uskossa ja tässä laumassa. Kun on Jumalan valtakunnan löytänyt, ei tarvitse enään etsiä.
Jumalan tahto on koota omansa yhteen. Rakkaus johtaa Jumalan lapset yhteen. On siis kaksi valtakuntaa, Jumalan valtakunta ja sielun vihollisen valtakunta. Jumalan valtakunnan ulkopuolella ei ole pelastusta, koska siellä ei ole Kristusta, siellä on vain epäuskoa.
Pyhällä Hengellä on siis taivaan valtakunnan avaimet. Toisella päästetään katuvat ihmiset synneistään ja toisella sidotaan katumattomat ja tottelemattomat heidän väärään tilaansa, että he ymmärtäisivät tehdä parannuksen.
Miten löydämme Jumalan valtakunnan? Tämä asia mielestäni kaikkein tärkein kysymys Ja Jeesuskin asetti tämän kaikkien muiden edelle. "Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä teille annetaan" (Matt.6:33).
Luther sanookin tästä: "Jos joku haluaa löytää Kristuksen, hänen täytyy ensin löytää seurakunta. Kuinka saatamme tietää, missä Kristus ja hänen uskonsa ovat, jos emme tiedä, missä hänen uskovaisensa ovat? ja se, joka haluaa tietää jotakin Kristuksesta, ei saa uskoa itseään eikä rakentaa omalla järjellään siltaa taivaasen, vaan hänen on mentävä seurakuntaan sitä etsimään ja kyselemään. Nyt seurakunta ei ole puu tai kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä. heihin tulee pitäytyä ja katsottava, miten he uskovat, elävät ja opettavat. Heillä on varmasti Kristus keskuudessaan".
Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus muistutti opetuslapsiaan, mikä on heidän tehtävänsä maailmassa: Saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista. Mutta te olette näiden todistajat (Luuk.24:47-48).
Kun ihminen joutuu sielunvihollisen pettämänä epäuskoon hän rikkoo puoleltaan kasteen armoliiton Jumalan kanssa. Jumalan puolelta tämä liitto pysyy kuitenkin voimassa niin, että kun epäuskoinen saa parannuksen armon, hän saa palata jälleen hyvän omantunnon liittoon. Häntä ei tarvitse kastaa uudestaan, sillä parannus on kasteeseen palaamista.
Ihan hyvä, että sinäkin olet lopulta tullut uskoon (oletko todellakin?), kun tunnustuksellisiin kuuluessasi et sitä ollut. Mutta ei siitä pidä vetää sitä johtopäätöstä, ettei ne muut tunnustuksellisiin tai muihin seurakuntiin kuuluvatkaan olisi tulleet uskoon.
Minulle jää joskus näillä eri foorumeilla mieleen joku sana, tai ajatus tai lause, jonka joku kirjoittaa. Sinulta jäi mieleen, kun silloin vl:äksi alkaessasi sanoit, että aiemmassa seurakunnassasi et saanut yhtään mitään. Ihmetyttää vaan, että miksi sitten olit siinä mukana niinkin kauan ja lisäksi vielä kehuit. Ja sitten erottuasi vasta totesit, että mitään et ollut saanut, (et edes syntejä anteeksi, kuten nyt monesti on käynyt selväksi). Olitko siis mukana vilpillisellä mielellä, pelkästään tavan vuoksi? Ei silloin mitään voikaan saada. Ei Jumala ole mikään automaatti. Mutta sinä et sitä ilmeisesti ymmärrä.
" ... sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa, kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään." (Jaak.1:6-9)
T: Tiinaliina
kun on Jumalan valtakunnan löytänyt, ei tarvitse enään etsiä. En ollut vilpillisellä mielellä, vaan se usko oli väärää.
Niin se on paha asia tuo hengellinen huoruus, siksi oonkin siitä parannusken tehnyt.
Miksi sitten aikoinaan kehuit sitä entistä seurakuntaasi ja miksi yleensä liityit siihen ja olit niinkin kauan mukana mitä olit, jos et sieltä mitään saanut? (Kuinka kauan muuten ehdit olla mukana siellä?) Vilpittömällä mielelläkö ensin kehutaan ja sanotaan viihtyvänsä, ja heti kohta perään sanotaan, ettei ole sieltä mitään saatu? Oletko myös varma, ettei siellä muut ole saaneet jotain, mikä sinulta jäi huomaamatta?
Yksi pieni huomautus vielä. Tunnustukselliseen lut. seurakuntaan kuuluminen EI ole hengellistä huoruutta! Hengellinen huoruus on sitä, että vähät välitetään opeista, vaan juostaan missä sattuu ja hyväksytään erilaisia opetuksia omassakin seurakunnassa. Siitä et voi ainakaan hyvällä omallatunnolla syyttää entistä seurakuntaasi. Katsoisit sinäkin totuutta silmiin ja tekisit parannuksen jatkuvasta panettelusta ja vääristelystä muita seurakuntia ja vl:ien ulkopuolisia uskovia vastaan.
T: Tiinaliina
niinkuin sinäkin opetat, opetetaan hengellsitä huoruutta. Opetuksenne on tämä: "Kaikkialla pelastutaan, vaikka opetetaan ja uskotaan aivan toisin". Esim. helluntailaisten keskuudessa on Jumalan lapsia". Näin tehdäänkin oma "seurakunta" tarpeettomaksi, sillä voinpas mennä tuonne porukkaan, se on mukavampi. Siellä on Jumala lapsia"-
olen kertonut asiat vilpittömästi. Ei ole niin kuin väärät hengellisyydet opettaa, että nyt kysytäänkin millätavoin uskoo, kun liitytään seurakuntaan, vaan parannusken armon kautta Jumala liittää seurakuntaan, jossa hän hoitaa armolla ja totuudella. Jumalan valtakunnan asiat avautuvat sieltä sisältäpäin. Uskovaisen tehtävä on saarnata parannusta ja syntein anteeksiantoa.
Ymmärsitkö? Ei ole koskaan epäuskoisen ihmisen tehtävä arvioira seurakuntia. Tänä aikana on paljon villihenkiä ja yksilöuskovaisia, siis väärä henkiä, jotka haluavat opettaa ja kuka mitäkin.
Lopetan tämän nyt tähän.
Jos ja kun opetetaan, että se oma seurakunta ei ole ainoa paikka, missä on uskovia ja pelastettuja Jumalan lapsia, niin se EI tarkoita, että olisi samantekevää missä ollaan. Tunnustukselliset opettavat päinvastoin, että uskovan on erottava harhaoppeja opettavasta seurakunnasta ja liityttävä oikeinopettavaan, silloin kun havaitsee harhan. Valitettavasti uskovatkaan ihmiset eivät ole niin täydellisiä, että kaikki osaisivat aina erottaa, mikä on väärää opetusta ja mikä oikeaa. Siksi uskovia on myös väärinopettavissa seurakunnissa. Tämän olen joskus aiemminkin sinulle sanonut ja samoin on monet muutkin sitä sinulle sanoneet. Entisessä seurakunnassasi ollessasi asia oli sinullekin selvä, mutta nyt vääristelet heidän opetustaan ja annat ymmärtää, että opettaisivat valitsemaan seurakunnan sen mukaan, mikä itsestä tuntuu "mukavammalta". LOPETA VÄÄRISTELYSI JA TEE PARANNUS, WEHA!!! Alkaa ottaa pönttöön tuollainen tietoinen väärän tiedon levittäminen, mitä nykyisin harrastat. Siihenkö teitä RY:llä neuvotaan? Tarkoitus pyhittää keinot, niinkö?
T: Tiinaliina
en ole mitään vääristellyt. Olen sanonut mitä kaikki muut opettavat, myös Stlk, että erilaisissa porukoissa pelastuu, opettivat nyt vaikka millä tavalla.
Tämä ajattelu antaa vapauden valita oma mieluinen porukka. Eihän nyt kaikki ole opissa samanmielisiä kuin Stlk.
Kerroin jo kuinka Jumalan valtakuntaan tullaan sisälle.
Heikan työryhmän totalitaarinen ehdotus naispappeuden tukemisesti itse asiassa homouden kanssa tuhoaa kirkon.
Jos kirkko alkaa diktatuurisin keinoin nujertamaan jäseniään tuomalla pakkovallan kirkkoon, niin kaikki se mikä on kristinuskossa arvokasta - - rakkaus - lähimmäisen kunnioitus - vihollisen siunaaminen - itsensä alentaminen - .... katoaa luterilaisesta kirkosta.
Lainausta sivulta:
"Tunnustamme, että kirkossamme vallitsee erimielisyys ..."
Tiinaliina:
Seurakunnassa ei saisi vallita erimielisyys, vaan siellä pitäisi päinvastoin pyrkiä mahdollisimman suureen yksimielisyyteen. Tässä ehdotuksessa se erimielisyys kuitenkin sekä tunnustetaan että hyväksytään. Kirkko on jo kantansa lyönyt lukkoon, eikä sitä enää tule muuttamaan. Naispappeuden vastustajien pitäisi siis kaiken järjen ja Raamatun kehoituksen mukaan lähteä sieltä pois, ja liittyä toisiin jo olemassaoleviin seurakuntiin tai hätätapauksessa perustaa oma, jos eivät jostakin kumman syystä pysty yhtymään niiden muiden oppeihin.
T: Tiinaliina
Tiedän, että jotkut, jotka eivät taistele vääryyttä vastaan, eivät välitä ja kieltävät toistenkin taistelun oikeuden puolesta.
Tiedän, että jotkut, jotka luulevat olevansa absoluuttisessa totuudessa, eivät hyväksy toisten taistelua oikeuden puolesta.
Tiedän, ettei maailmassa kuitenkaan ole yhtään täydellistä kirkkoa, vaan Kristuksen pyhä seurakunta jää niin kuin se uskontunnustuksessa sanotaan: USKON PYHÄN YHTEISEN SEURAKUNNAN, PYHÄIN YHTEYDEN. On siis hurmoksellisuutta, kun luulee jossain olevan täydellisen näkyvän pyhien yhteisön. Tämä ei siis saa aiheuttaa sitä, että taistelu perkelettä ja sen liittolaisia vastaan sekä heresioita vastaan lakataan. Taistelua on alati käytävä, sillä perkele on kaiken aikaa hereillä. Siis en hyväksy liberaalisen teologian ja toisaalta luuloasi näkyvän pyhän seurakunnan olemassaoloa ja niiltä pohjilta lausumiasi perusteluja. Taistelun laiminlyönti on ovi sielunvihollisen käydä luvan kanssa sisälle.
Tiinaliina sanoo: "En allekirjoita minäkään".
Hyväksyt siis sen väkivallan, joka tulee, kun piispa Heikka saa vääryyden vallan käyttöönsä kirkolliskokouksen hyväksymänä.
en allekorjoita minäkään. Mitä sitä unionistien kanssa vetäisi yhtäköyttä, kun muissakin asioissa on erimielisyys. Se on kirkon oma asia. Pääasia on ettei, omissa tilaisuuksissamme hyväksytä naispappeja.
Hyvin voi toimia kirkossa silti. Jeesuskin saarnasi synagogassa vaikka siellä oli fariseuksia ja publikaaneja, siis epäuskoisia. Naispappeus on vain kaiken luopumuksen jatkoa. Näin mekin voimme toimia kirkossa. Evankeliumi kuuluu kaikille ja onhan se tavallaan sama kuka kirkossa ne liturgiat lukee. Samoin toimivat myös apostolit synagogíssa, jos saivat siihen luvan.
apostolit liturgioita? Luulin heidän saarnanneen väkeviä saarnoja, niin että ihmiset tulivat synnintuntoon ja tekivät parannuksen, -toiset taas paatuivat entisestään ja alkoivat vainoamaan uskoon tulleita.
liturkioissa on? Ihan Raamatun sanaahan puhuvat. Muoto on sivuseikka. Saarnojakin saarnataan, mutta ei koskaan uudestikastajien oppien mukaan...
pyh
ja tuntemani uskovat ystäväni myös.
"
Kun puhutaan Pyhästä Alttarista, Temppelistä ja Kastevedestä, ei vaihtoehtoja ole kuin yksi koska kaikki ovat naisella. Pyhän Alttarin edessä miehen tulee kyykkiä jotta Pyhään Temppeliin tulee iloa ja eloa. Lapsi kasvaa ja kehittyy naisen kohdussa, Pyhässä Temppelissä, 9-10 kuukautta. Sielullinen Perimä siirtyy lapseen naisen kautta. Kohtuvesi on Pyhän Perimän Kastevesi. Kaikki muut ovat keinotekoisia ratkaisuja. Ihan samalla on vain 1 Pyhä Isä - muut ovat keinotekoisia.
"
http://www.suomalaiset.org/cgi-bin/kieligenetiikka/sivu.pl?nayta=luomiskertomus&linkit=tietouslinkit
Siis kysyn, että "Mitä oppia edustat"? Voisitko sanoa sen niin suomeksi, että sen tyhmempikin lihasta syntynyt ymmärtää.
Siellähän anelette lupaa kaikkien kukkien kukkia kirkossa mellereitten ja muitten kanssa. Lycka till vaan, mutta Raamattu EI tuollaista touhua tue.
Ai miten niin? Millä perusteella ei tue?
Mitä Raamattu sitten tukee?