Ankarinta taistelua vihollisen juonia vastaan
ei käy ne synnin orjat, vaan kaikkein vaikeimmat
oltavat ja taistelut ovat niillä, jotka vastustavat
kiusauksia.
Aatami ja Eeva olivat ensimmäiset kiusauksen
uhrit. Käärme sai heidät tekemään sitä, minkä
Jumala oli kieltänyt.
Käärme on yhä sama vanha käärme, eikä ole
muuttunut, vaan samalla tavalla se houkuttelee
jokaista Jumalan lasta.
Uudestisyntymän ensihetkestä asti, alkaa taistelu,
käärme on tullut tuhoamaan Jumalan työtä,
valehdellen ja houkutellen.
Kauaa ei tarvitse olla uskossa, kun sitä alkaa
vertailla itseään muihin uskoviin, ja varsinkin
niihin jotka ovat niitä ”nimekkäitä”.
Harva on toivomatta että jonakin päivänä
olisi "yhtä suuri Herran palvelija",
kun kaikki ihmeitten tekijät, varsinkin
se kuolleista herättely on sitä kaikkein
tavoittelemisen arvoista uskonnäytettä.
Moni sanoo, että haluaa nähdä suurempia ja
suurempia ihmeitä! Yli-Vainion haave oli,
että sokeat saisivat näkönsä ja rammat
nousisivat pyörätuoleistaan. Hänkin odotti
suurempaa voimaa, aina vain suurempaa
voimaa suurempia ihmeitä.
Miksi suurempaa voimaa, ja miksi
enempiä ihmeitä?
Eikö riitä evankeliumin voima, se mistä
Raamattu sanoo, että se on Jumalan voima,
se oikea voima?
Vanha käärme on aina houkuttelemassa
omiin suunnitelmiinsa, ja omille teilleen,
ettei tapahtuisi Jumalan tahto, vaan
vihollisen juonet toteutuisivat.
Kuinka moni on joutunut varastamaan
nälkäänsä, luullen, että se on oikeutettua,
milloin minkäkin nälän ollessa kysymyksessä?
”Voisiko rakastava Jumala kieltää jotakin
näin kaunista”, kysyy luvattoman rakkauden
uhri, ja hänestä tulee aviorikkoja.
”Voisiko Jumala olla parantamatta”, kysyy
saarnaaja, ja antaa vääriä lupauksia.
Tai oman vakavan sairauden kourissa,
Jumalan on pakko parantaa, vaatimuksena?
Kuinka voi vallanhalu sokaista! Suurta se on olla
ihmismassojen piirittämänä, ja matkia Jumalan
tekoja! Suurta on sekin, kun hyvästä työstä saa
hyvän maksun ja omaisuus karttuu!
Mitäs pahaa siinä muka olisi, Jumalahan siitä
kunnian saa, ja ihmiset toivoa menestyksestä?
Jumalako kyllä ymmärtää vajavaisen ihmisen
vajavaisuuden, ja antaa anteeksi väärät lupaukset?
Onko Jumalan kunnia paranemisissa ja
varakkuudessa? Tuliko Jeesus hyvinvointia varten?
Tuliko Jeesus takaamaan meille jokapäiväisen leivän
yltäkylläisyyden ja katoamattoman omaisuuden
täällä ajassa?
Miten sitten ne sairaat ja köyhät,
jotka myös ovat Jeesuksen seuraajia, eivätkö he
olekaan Jumalan kunnia? Jeesuksen tähden?
Eikö Jeesuksen käskyn mukaan tulisikaan
tyytyä alhaisiin oloihin? Eikä havitella suuria?
Eikö Jeesus ole sama Jeesus sairaallekin, vaikka
sairaus ei parane?
Entäpä kuka silloin parantaa, kun ei Jumala paranna?
Niin kuin silloin, kun viikon päästä sama sairaus uusiutuu?
Vai paransiko Jumala, ja sitten taas ottikin terveyden pois?
Kuka antaa jatkuvan masennuksen, vaikka ”Jumala”
siunaa joka kokouksessa kaatumisella? Olisikohan
se vaikka vihollinen, joka niitä siunauksia yrittää
sillä lailla tehdä tyhjäksi? Tai mistä ne kultahiput
tulevat? Mikä ”siunaus” niissä on?
Ja ne mahtavat voimakokemukset, mistä ne tulevat?
Moni on vuosia elänyt niistä, kuka ne antoi?
Voisiko olla kysymyksessä riivaaja, joka pitää
heti ajaa ulos? Sellainen epäilystenkylvöndemoni?
Kuka silloin parantaa kun rukoilija on Buddhalainen
ja rukoiltava paranee, oliko se kuitenkin Raamatullista,
vaikka rukoilija ei edes usko Jeesukseen?
Entä Allahin porukka, kuka siellä parantaa,
kun paranemista tapahtuu?
Entä povaajat, kuinka he voivat luvata rikkaita
aviopuolisoja ja taloja, ja niin tapahtuu, onko
Jumala asialla, vaikka povari ei ole uskossa Jeesukseen?
Mistä tietää, onko Jumala parantanut,
vai onko "jokin muu voima" parantanut?
Mitä jos se ei ollut Jumala joka toimi,
vaan se jokin muu?
Miksi se olisi väärin, jos povaaja lupaa
rikkaan miehen?
Miksi Jumala ei parantaisi?
Eikö uskovaisella saa olla varallisuutta,
vai miksi menestysteologia on väärää?
Onko väärin toivoa että voisi tulla
Herran voitelemaksi saarnaajaksi?
Mitä jos on mennyt harhaan?
Voiko palata oikealle tielle?
Antaako Jumala harhaopin
synninkin anteeksi?
Miksi harhaan mennyt ei näe että
on mennyt harhaan?
Miksi voi mennä harhaan?
Miksi Jumala sallii vihollisen kiusata
uskovaisia? Miksi Jumala sallii sairautta,
kärsimystä, nälkää, murhia, sotia, lasten rääkkäämistä,
väkivaltaa, avioeroja, harhaoppia ja uskosta luopumista?
Niin, miksi ei uskovaiset ole samaa mieltä asioista,
kun kerran samaa Raamattua luetaan ja samaan
Jumalaankin uskotaan?
Mikä siinä toisten uskossa sitten on sitä harhaa, onko
sitä olemassakaan, jos se onkin vain panettelijoiden
korvien välissä oleva harha?
Mitä varten sitä pitää aina olla arvostelemassa, ei
Jumalaa voi/saa arvostella, eikä hänen tekojaan,
koska ihmiset ovat vajavaisia, niin miksi ei vaan
anneta anteeksi toisten erehdykset, ja kiitetä
Herraa, niin sopukin säilyisi paremmin?
Mitenkä Jumala voi sallia marttyyri kuolemat?
Miten rakkauden Jumala salli oman Poikansa
tapettavan ristillä ilkeitten ihmisten takia, miksi
ei vain kilttien takia?
Miksi Jumala sallii kauheita sairauksia uskovaisille,
vaikka ne ei elä synnissä eikä ole tehny syntiä?
Miksi Jumala sietää Allahilaisia ja Budisteja ja
Hinduja ja saatanan palvojia ja niitä jotka ei välitä
mistään?
Miksi Jumala sallii terroristien terrorisoida,
eikä tee mitään?
Mitä sitä hyödyttää olla Jumalaan uskova,
ja elää rehellisesti ja olla kunnollinen, kun
ilkeillä ja väärämielisillä ihmisillä menee
paremmin koko elämä, eikä heillä ole koskaan
mitään vaikeuksia, eikä heitä mitkään murheet
paina?
Mitä eroa loppujen lopuksi on Jumalaan uskovalla,
ja sillä joka ei usko, kun kukaan ei tiedä tekeekö
se uskova hyvää vai pahaa?
Miksi ei Jumala sallisi että saisi olla valtaa ja rahaa,
silloin voisi määräillä ja komennella ihmisiä
tekemään niin kuin uskovat tahtoo?
Mitäs vikaa siinä on jos uskovaiset määrää
täällä maan päällä, kun he tietävät Jumalan
tahdonkin?
Mitä väärää siinä on jos uskovaiset ei arvosta
yksinkertaisia ja heikkoja ja tavallisuudesta
poikkeavia yksilöitä, vaan pitävät itseään
parempina?
Mitä väärää siinä on jos kunnolliset
uskovaiset perheet ovat arvostetumpia kuin
esimerkiksi avioero ongelmaiset perheet?
Onko väärin jos akateemisen sivistyksen saanut
uskovainen saa kymmenen kertaa arvokkaamman
kohtelun, kuin esim. uskova ravintolan tiskaaja
jolla ei ole mitään koulutusta? Entä jos on vain
tavallinen kotiapulainen, niin eikö ole minkään
arvoinen vaikka on uskossa?
Entä onko väärin, jos uskova on mielisairas tai
jollakin tavalla psyykkisesti epätasapainossa,
eikä häntä edes huomaa kirkolla?
Pitääkö huomioida sellaisetkin uskovat, jotka
ovat ennen uskoaan olleet vankilassa vaikka
raiskaamisesta, tai jos tietää, että joku
on entinen homo tai mies/nais prostituoitu?
Onko se syntiä jos ei huomaa? Onko syntiä,
jos menee istumaan toiseen paikkaan, kun
joku edellämainituista uskovista tulee viereen
istumaan?
Ei Jeesus ketään mihinkään pakoita, kaikki¨
on vapaaehtoista, ja voihan sitä olla ystävällinen
vaikka ei niin kaikista surkeista uskovista
välitäkään, kyllä Jeesus näkee, että tarkoitus on hyvä?
ei käy ne synnin orjat, vaan kaikkein vaikeimmat
oltavat ja taistelut ovat niillä, jotka vastustavat
kiusauksia.
Aatami ja Eeva olivat ensimmäiset kiusauksen
uhrit. Käärme sai heidät tekemään sitä, minkä
Jumala oli kieltänyt.
Käärme on yhä sama vanha käärme, eikä ole
muuttunut, vaan samalla tavalla se houkuttelee
jokaista Jumalan lasta.
Uudestisyntymän ensihetkestä asti, alkaa taistelu,
käärme on tullut tuhoamaan Jumalan työtä,
valehdellen ja houkutellen.
Kauaa ei tarvitse olla uskossa, kun sitä alkaa
vertailla itseään muihin uskoviin, ja varsinkin
niihin jotka ovat niitä ”nimekkäitä”.
Harva on toivomatta että jonakin päivänä
olisi "yhtä suuri Herran palvelija",
kun kaikki ihmeitten tekijät, varsinkin
se kuolleista herättely on sitä kaikkein
tavoittelemisen arvoista uskonnäytettä.
Moni sanoo, että haluaa nähdä suurempia ja
suurempia ihmeitä! Yli-Vainion haave oli,
että sokeat saisivat näkönsä ja rammat
nousisivat pyörätuoleistaan. Hänkin odotti
suurempaa voimaa, aina vain suurempaa
voimaa suurempia ihmeitä.
Miksi suurempaa voimaa, ja miksi
enempiä ihmeitä?
Eikö riitä evankeliumin voima, se mistä
Raamattu sanoo, että se on Jumalan voima,
se oikea voima?
Vanha käärme on aina houkuttelemassa
omiin suunnitelmiinsa, ja omille teilleen,
ettei tapahtuisi Jumalan tahto, vaan
vihollisen juonet toteutuisivat.
Kuinka moni on joutunut varastamaan
nälkäänsä, luullen, että se on oikeutettua,
milloin minkäkin nälän ollessa kysymyksessä?
”Voisiko rakastava Jumala kieltää jotakin
näin kaunista”, kysyy luvattoman rakkauden
uhri, ja hänestä tulee aviorikkoja.
”Voisiko Jumala olla parantamatta”, kysyy
saarnaaja, ja antaa vääriä lupauksia.
Tai oman vakavan sairauden kourissa,
Jumalan on pakko parantaa, vaatimuksena?
Kuinka voi vallanhalu sokaista! Suurta se on olla
ihmismassojen piirittämänä, ja matkia Jumalan
tekoja! Suurta on sekin, kun hyvästä työstä saa
hyvän maksun ja omaisuus karttuu!
Mitäs pahaa siinä muka olisi, Jumalahan siitä
kunnian saa, ja ihmiset toivoa menestyksestä?
Jumalako kyllä ymmärtää vajavaisen ihmisen
vajavaisuuden, ja antaa anteeksi väärät lupaukset?
Onko Jumalan kunnia paranemisissa ja
varakkuudessa? Tuliko Jeesus hyvinvointia varten?
Tuliko Jeesus takaamaan meille jokapäiväisen leivän
yltäkylläisyyden ja katoamattoman omaisuuden
täällä ajassa?
Miten sitten ne sairaat ja köyhät,
jotka myös ovat Jeesuksen seuraajia, eivätkö he
olekaan Jumalan kunnia? Jeesuksen tähden?
Eikö Jeesuksen käskyn mukaan tulisikaan
tyytyä alhaisiin oloihin? Eikä havitella suuria?
Eikö Jeesus ole sama Jeesus sairaallekin, vaikka
sairaus ei parane?
Entäpä kuka silloin parantaa, kun ei Jumala paranna?
Niin kuin silloin, kun viikon päästä sama sairaus uusiutuu?
Vai paransiko Jumala, ja sitten taas ottikin terveyden pois?
Kuka antaa jatkuvan masennuksen, vaikka ”Jumala”
siunaa joka kokouksessa kaatumisella? Olisikohan
se vaikka vihollinen, joka niitä siunauksia yrittää
sillä lailla tehdä tyhjäksi? Tai mistä ne kultahiput
tulevat? Mikä ”siunaus” niissä on?
Ja ne mahtavat voimakokemukset, mistä ne tulevat?
Moni on vuosia elänyt niistä, kuka ne antoi?
Voisiko olla kysymyksessä riivaaja, joka pitää
heti ajaa ulos? Sellainen epäilystenkylvöndemoni?
Kuka silloin parantaa kun rukoilija on Buddhalainen
ja rukoiltava paranee, oliko se kuitenkin Raamatullista,
vaikka rukoilija ei edes usko Jeesukseen?
Entä Allahin porukka, kuka siellä parantaa,
kun paranemista tapahtuu?
Entä povaajat, kuinka he voivat luvata rikkaita
aviopuolisoja ja taloja, ja niin tapahtuu, onko
Jumala asialla, vaikka povari ei ole uskossa Jeesukseen?
Mistä tietää, onko Jumala parantanut,
vai onko "jokin muu voima" parantanut?
Mitä jos se ei ollut Jumala joka toimi,
vaan se jokin muu?
Miksi se olisi väärin, jos povaaja lupaa
rikkaan miehen?
Miksi Jumala ei parantaisi?
Eikö uskovaisella saa olla varallisuutta,
vai miksi menestysteologia on väärää?
Onko väärin toivoa että voisi tulla
Herran voitelemaksi saarnaajaksi?
Mitä jos on mennyt harhaan?
Voiko palata oikealle tielle?
Antaako Jumala harhaopin
synninkin anteeksi?
Miksi harhaan mennyt ei näe että
on mennyt harhaan?
Miksi voi mennä harhaan?
Miksi Jumala sallii vihollisen kiusata
uskovaisia? Miksi Jumala sallii sairautta,
kärsimystä, nälkää, murhia, sotia, lasten rääkkäämistä,
väkivaltaa, avioeroja, harhaoppia ja uskosta luopumista?
Niin, miksi ei uskovaiset ole samaa mieltä asioista,
kun kerran samaa Raamattua luetaan ja samaan
Jumalaankin uskotaan?
Mikä siinä toisten uskossa sitten on sitä harhaa, onko
sitä olemassakaan, jos se onkin vain panettelijoiden
korvien välissä oleva harha?
Mitä varten sitä pitää aina olla arvostelemassa, ei
Jumalaa voi/saa arvostella, eikä hänen tekojaan,
koska ihmiset ovat vajavaisia, niin miksi ei vaan
anneta anteeksi toisten erehdykset, ja kiitetä
Herraa, niin sopukin säilyisi paremmin?
Mitenkä Jumala voi sallia marttyyri kuolemat?
Miten rakkauden Jumala salli oman Poikansa
tapettavan ristillä ilkeitten ihmisten takia, miksi
ei vain kilttien takia?
Miksi Jumala sallii kauheita sairauksia uskovaisille,
vaikka ne ei elä synnissä eikä ole tehny syntiä?
Miksi Jumala sietää Allahilaisia ja Budisteja ja
Hinduja ja saatanan palvojia ja niitä jotka ei välitä
mistään?
Miksi Jumala sallii terroristien terrorisoida,
eikä tee mitään?
Mitä sitä hyödyttää olla Jumalaan uskova,
ja elää rehellisesti ja olla kunnollinen, kun
ilkeillä ja väärämielisillä ihmisillä menee
paremmin koko elämä, eikä heillä ole koskaan
mitään vaikeuksia, eikä heitä mitkään murheet
paina?
Mitä eroa loppujen lopuksi on Jumalaan uskovalla,
ja sillä joka ei usko, kun kukaan ei tiedä tekeekö
se uskova hyvää vai pahaa?
Miksi ei Jumala sallisi että saisi olla valtaa ja rahaa,
silloin voisi määräillä ja komennella ihmisiä
tekemään niin kuin uskovat tahtoo?
Mitäs vikaa siinä on jos uskovaiset määrää
täällä maan päällä, kun he tietävät Jumalan
tahdonkin?
Mitä väärää siinä on jos uskovaiset ei arvosta
yksinkertaisia ja heikkoja ja tavallisuudesta
poikkeavia yksilöitä, vaan pitävät itseään
parempina?
Mitä väärää siinä on jos kunnolliset
uskovaiset perheet ovat arvostetumpia kuin
esimerkiksi avioero ongelmaiset perheet?
Onko väärin jos akateemisen sivistyksen saanut
uskovainen saa kymmenen kertaa arvokkaamman
kohtelun, kuin esim. uskova ravintolan tiskaaja
jolla ei ole mitään koulutusta? Entä jos on vain
tavallinen kotiapulainen, niin eikö ole minkään
arvoinen vaikka on uskossa?
Entä onko väärin, jos uskova on mielisairas tai
jollakin tavalla psyykkisesti epätasapainossa,
eikä häntä edes huomaa kirkolla?
Pitääkö huomioida sellaisetkin uskovat, jotka
ovat ennen uskoaan olleet vankilassa vaikka
raiskaamisesta, tai jos tietää, että joku
on entinen homo tai mies/nais prostituoitu?
Onko se syntiä jos ei huomaa? Onko syntiä,
jos menee istumaan toiseen paikkaan, kun
joku edellämainituista uskovista tulee viereen
istumaan?
Ei Jeesus ketään mihinkään pakoita, kaikki¨
on vapaaehtoista, ja voihan sitä olla ystävällinen
vaikka ei niin kaikista surkeista uskovista
välitäkään, kyllä Jeesus näkee, että tarkoitus on hyvä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
...
Kiitos ajatuksistasi, joissa koin Raamatun Hengen.
Voisinko pyytää, että rekisteröisit nimimerkin ja kirjoittaisit sillä.
Siten useampi pystyisi löytämään näitä rakentavia
ja Raamatun Hengen mukaisia kirjoituksiasi!
Kiitos sisar/ veli Kristuksessa!
Rea Aalto