Miksi pastori puhui kiinaa? osa I

Heikki J. Patrikainen kirjoitti:

Monet kristityt esittävät todisteina evankeliumin totuudesta ihmeitä joita he itse ovat olleet kokemassa tai joista he ovat jostain kuulleet. Yleensä nämä tapaukset ovat anekdoottimaisia ja mahdottomia tutkia ja näinollen myös mahdottomia vahvistaa tai kumota. Toisia taas on voitu tutkia ja ne on havaittu perättömiksi urbaanilegendoiksi tai ovat selittyneet tunnetuilla syillä. Monet kuitenkin kertovat koneneensa henkilökohtaisesti tapauksia jotka ovat olleet todella ihmeellisiä ja ovat vahvistaneet heidän uskoaan Raamatun sanomaan. Kyse on siitä kuinka ihminen alettuaan ensin uskoa on tullut huomaamaan kuinka heidän elämässään tapahtuu asioita jotka kertovat heille siitä kuinka "Jeesus elää ja vaikuttaa tänäkin päivänä". Nämä ihmeet ovat heille päivänselviä todistuksia siitä, eivätkä he enää voi epäillä kristinuskon sanomaa, vaikka kyse onkin tapauksista joita on mahdoton tai vaikea todistaa ulkopuolisille, ei välttämättä siksi että niitä ei olisi todella tapahtunut, vaan koska ne ovat luonteeltaan ainutkertaisia, eikä niitä voida näin ollen tuoda laboratorioon tutkittaviksi. Ja tämän vuoksi he kehottavatkin ihmisiä uskomaan ja sitten näkemään omin silmin kuinka sanoma on tosi ja ihmein ja merkein vahvistettu.

Mutta onko asia todella näin yksinkertainen? Jos joku epäilee vielä ihmeen nähtyäänkin, kristityn todennäköinen reaktio on ajatella että epäilijä on epärehellinen ja ylpeä, eikä vain halua uskoa, jos hän haluaa vielä miettiä myös muita mahdollisia selityksiä, "Jeesusta rukoiltiin ja Jeesus vastasi, selvä tapaus!". Mutta kristityt itsekin ovat epäileväisiä jos he näkevät ihmeen jonka mukaan on pakattu ei-kristillinen sanoma, ajatellen sen olevan Saatanan yritys jäljitellä Jumalaa ja eksyttää ihmisiä. Tämä epäily kuitenkin johtuu pikemminkin sokeasta uskosta oman sanoman totuuteen, kuin aidosta skeptisyydestä.

Olettakaamme että näitä ainakin toistaiseksi selittämättömiä ihmeitä todella tapahtuu. Yksi syy siihen miksi olen epäilevä niiden alkuperän suhteen on se että niiden ja Raamatun välillä on epäjatkumo. Raamattu ei opeta monia niistä asioista joita kristinusko opettaa, tai ainakaan se ei opeta niitä yksiselitteisesti. Myös VT:n (Tenakhin) ja UT:n valillä on valtava epäjatkumo ja Raamatun sisällä vallitsee ristiriitaisuuksien ja virheiden kirjo. En tiedä mitä kristittyjen ihmeet todistaisivat, mutta eivät ainakaan sen "Jeesuspaketin" aitoutta josta on tullut standardi kulovalkean tavoin leviävän karismaattisen kristinuskon piirissä. Olisi pikemminkin todella omituista jos ne todistaisivat, sillä Raamatun räikeät ongelmat eivät häviä minnekään vaikka kuolleet heräisivät ja pohjanmaalainen pastori puhuisi kiinaa. Ne ovat edelleen olemassa ja vaativat ketä tahansa rehellistä totuudenetsijää ottamaan ne vakavasti eikä vain Lutherin tavoin "nostamaan hattua" ja jatkamaan aivankuin niillä ei olisi mitään merkitystä.

Toinen syy on se että se mitä havaitsemme saattaa kyllä olla todellista, mutta syyt siihen mitä havaitsemme eivät välttämättä ole ilmeisiä. Jos joku rukoilee Jeesusta ja saa jonkinlaisen vastauksen, siitä ei loogisesti seuraa että juuri Jeesus oli vastauksen takana. Kyse on vain olettamuksesta. Ihmeen takana ei seiso mitään neonvalokylttiä jossa lukisi "Jesus was here". Entä jos kyse onkin jostain aivan muusta jumalasta, joka vain ei ole kristittyjen tavoin niin herkkähipiäinen sen suhteen millä nimellä häntä rukoillaan tai mitä hänestä uskotaan ja vastaa silti? Tai ehkä Jumala onkin jokin kaikkivaltias ja pahantahtoinen olento, jonka lempiharrastuksiin kuuluu antaa ihmisille keskenään ristiriitaisia jumalallisia ilmoituksia ja tukea niitä kaikkia ihmein ja merkein? Kaikki kolme ovat pelkkiä olettamuksia. Muidenkin uskontojen niin menneisyydestä kuin nykyisyydestäkin kerrotaan ihmeistä ja tuskin mikään Jeesukseen liitetty ihmeteko oli sellainen jota ei olisi siihen aikaan kerrottu jostain muustakin merkittävänä pidetystä henkilöstä. Muiden uskontojen ihmeistä kristityt tuskin kuitenkaan kuulevat muussa yhteydessä kuin "Saatana" ja "eksytys" varoituksilla höystettynä, yhtä vähän kuin siitä minkä rauhan joku on saanut kääntyessään johonkin muuhun uskontoon kuin kristinuskoon. Tähän juutalainen Tryfonkin viittaa varoittaessaan kristittyjä sanoen

"Kreikkalaisten myyteissä kerrotaan, että Danae synnytti Perseuksen ollessaan vielä neitsyt... Teidän kristittyjen tulisi hävetä, kun kerrotte samanlaisia asioita... [V]arokaa puhumasta ihmeistä ja merkeistä, sillä silloin teitä syytetään samanlaisten hulluuksien puhumisesta kuin kreikkalaisia." Vuorop. 67:2

Ja voiko kukaan osoittaa että eri uskontojen ihmeiden välillä olisi jokin laadullinen ero? Todistavatko ne todella jotain? Raamatunkin mukaan uskovien tulisi ennenkaikkea tarkastella sanomaa, ei ihmeitä jotka voivat harhauttaa ihmisiä. Eli loogisesti ajateltuna ihmeet eivät todista niihin liitetyn sanoman puolesta.

"Jos teidän keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä ja lupaa sinulle jonkun tunnusteon tai ihmeen, ja jos sitten todellakin tapahtuu se tunnusteko tai ihme, josta hän puhui sinulle sanoen: ‘Lähtekäämme seuraamaan muita jumalia, joita te ette tunne, ja palvelkaamme niitä’, niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää, sillä Herra, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä tietääksensä, rakastatteko Herraa, teidän Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne."
5 Ms. (D'varim) 13:1-3

Juuri ylläolevan perusteella perinteinen juutalaisuus pitää Jeesusta vääränä profeettana, eikä näe lainkaan mairittelevana sitä että ihminen jota 1/3 ihmiskunnasta palvoo Jumalana, on juuri juutalainen.

Kolmas syy on se että edes jonkinlaisen jumalan olemassaolo yleensä ei ole mitenkään ilmeistä, jonka myös uskonnot myöntävät puhuessaan hänestä näkymättömänä, salattuna ja transsendenssina oliona. Tähän Jumalan ilmeisen olemassolon puuttumiseen kohdistuvaan kritiikkiin profeetta Muhammad vastasi

"Eivätkö he (epäuskoiset) juuri sitä odota, että Jumala tulisi heidän luokseen pilvien varjossa enkeleineen? Silloinhan asia jo olisi ratkaistu. Ei, kaikki asiat palaavat Jumalan tuomittaviksi."
2. Al-Bakaraa (Lehmän suura) 210 [1.]

Silloin asia todellakin olisi ratkaistu. Ainakin saisimme tietää totuuden Jumalasta, meille karvaan tai makean, hänelle kunniaksi tai häpeäksi. Mutta tämän jumalallisen itseilmoituksen puuttuminen ja kaikki se mitä olemme maailmasta oppineet, aina hyväntahtoisen kaikkivaltiuden traagisesta puuttumisesta niihin luonnonvoimiin jotka sattuman ja valinnan yhteistyön kautta synnyttävät kaikessa tietoisuutta ja tarkoitusta etsivälle ihmismielelle suurenmoisia illuusioita suunnittelusta ja varta vasten ihmissilmiä varten luodusta kauneudesta. Edes jumala käsitteen epämääräisyys ja epäloogisuus ei suo meille toivoa sellaisen mielekkyydestä. Sikäli kuin voimme todella nähdä, me olemme tähtipölyä joka hetkisen rakastaa ja vihaa, suree ja uneksii, ja sitten matkaansa jatkaa.

"Luonto teki meistä sukulaisia kun se synnytti meidät samoista aineksista ja samoja kohtaloita varten. Hän istutti meihin keskinäisen rakkauden, ja teki meistä sosiaaliseen elämään sopivia." -- Seneca (5 eaa.-65 jaa.) [2.]

Jumala on mielestäni juuri sosiaalisen kanssakäymisen soveltamista maailmankaikkeuteen, johon meidän vaistomme sosiaalisina eläiminä meidät ajaa. Ja kohtaa meitä sitten sattuman suuressa leikissä onni tai onnettomuus, me löydämme syymme rakkauteemme ja pelkoomme taivaan suuremman apinan ylväistä ajatuksista. Me kaipaamme rakkautta ja hyväntahtoisuutta omilta lajitovereiltamme, me kaipaamme jotakuta jolle puhua, me kaipaamme apua hädässä. Me kiroamme autoamme kun se ei käynnisty, me lepertelemme lemmikeillemme koska ne ovat suloisia ystäviä, me puhumme taivaan sinelle kun tunnemme riittämättömyyttä itsessämme. Me toivomme parasta, eikä meidän tietoisuutemme syntyminen valmistanut meitä sitä järkytystä varten joka paratiisin porttien ulkopuolella meitä kohtasi. Omassa laumassamme me olemme tottuneet oikeudentajun ja myötätunnon ilmenemiseen yksilöiden välisissä suhteissa. Mutta muu maailma yllätykseksemme ei tiedäkään siitä mitään. Me olemme yhteisöllisessä elämässä oppineet tulkitsemaan yksilöiden ajatuksia ja tuntemuksia heidän käyttäytymisensä perusteella, ja toimimaan sen mukaan. Mutta salamat ja myrskytuuli eivät sitten ymmärräkään mistä me puhumme. Kohtalo tempaa meidät mukaansa ja me pelkäämme menettävämme järkemme sen pyörteissä. Mutta me toivomme parasta, pyrimme säilyttämään inhmillisyytemme ja ainutlaatuisen tapamme tarkastella maailmaa, sitä jonne vasta eilen tulimme. Me näemme pilvissä kissan, Teräsmiehen ja Jeesuksen, me näemme siellä toivon ja tarkoituksen, me näemme siellä kuvamme ja kaltaisemme. Ja se että niin monet ihmiset uskovat Jumalan olemassaoloon ei todista kenties muusta kuin tästä ihmisen tarpeesta uskoa johonkin, se saattaa olla vain onni joka Jumalan kohdalle kerran sattui.

"Fortune is (so strangely) allotted, that rocks are visited
(by pilgrims) and touched with hands and lips,
Like the Holy Rock (at Jerusalem) or the two Angles of Quraysh,
howbeit all of them are stones that once were kicked."
-- Al-Ma'arri (973-1057), arabiskeptikko ja runoilija [3.]

Heikki

[1.] http://www.islamopas.com/koraani/002.htm
[2.] http://www.positiveatheism.org/hist/quotes/quote-s2.htm [käännös kirjoittajan]
[3.] http://www.secularislam.org/skeptics/almaarri.htm

Jatkuu...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä