Kotikommunistit ja venäläisjohtoinen (Zhdanov)valvontakomissio vaativat alunperin viiden suomalaisen syyttämistä sotaan syyllisinä. Ulkoministeri Kekkonen toimi asiassa aktiivisesti, mutta ilman hänen toimeliaisuuttakin näitä viittä olisi syytetty ja heidät olisi tuomittu.
Itseäni on mietityttänyt sen sijaan kolmen muun syytetyn tilanne. T.M.Kivimäen sivuutan, hän oli Suomen Saksan suurlähettiläs ja ilmeisesti venäläisillä oli intressiä saattaa hänet tuomituksi. Sen sijaan maalaisliittolaiset Antti Kukkonen ja Tyko Reinikka ovat mielenkiintoisia tapauksia.
Heidänkin syyttämistään varten löydettiin muodollisia perusteita, mutta kuten sanottu he eivät olleet kotikommunistien eivätkä venäläisten syytevaatimuslistalla. Heidän kohdallaan ulkoministerimme on ollut aktiivisempi kuin mitä vaadittiin.
Mikä sai Kekkosen toimimaan niin, että Reinikka ja Kukkonen joutuivat syytetyn penkille. Kummatkin olivat Maalaisliitossa Kekkosen poliittisia vastustajia. Kekkosella lienee ollut heitä kohtaan sitä kautta kaunaa. Tämä ei kuitenkaan mielestäni riitä perusteeksi panna miehiä syytteeseen. Voisi ajatella, että Kekkonen halusi olla mieliksi venäläisille toimimalla näin aktiivisesti ja löytymällä syytettyjen penkille viiden jo löydetyn lisäksi kolme muuta.
Minusta tuntuu - ja tämä on toki toidtsmaton arvaus - että Kekkonen toimi niin kuin toimi, jotta tilanne saatiin näyttämään myös kotimaahan päin sopivalta. Kun syytettyjen penkille löytyi maalaisliittolaisia, ei voi nimittäin sanoa, että Kekkonen kävi poliittista ajojahtia Tanneria ja muiden puolueiden jäseniä vastaan. Oli olemassa myös vaara, että sotasyyllisyysoikeudenkäynnin jälkeen kommunistien ohella maalaisliittolaiset olisivat saaneet venäläisten lipomismaineen.
Tilannehan Suomessa ajautui nopeasti siihen, että NL suosi kommunistien ohella maalaisliittolaisia ja tuki kumpaakin sekä taloudellisesti että poliittisesti. Maalaisliiton Arvo Korsimo keräsi ison tukun neukkurahaa. Vastaavasti SDP toimi "epäisänmaallisesti vehkeillen" vieraan vallan edustajan (CIA) kanssa vastaanottaen tältä taloudellista avustusta. Maalaisliittolaiset eivät kehdanneet tästä sentään saattaa demareita maanpetosoikeudenkäynteihin Kekkosen onnistuttua hajottamaan SDP:n muutenkin. USAn Suomen suurlähettiläs arvioi sitten myöhemmin 60-luvun lopussa kotimaahansa raportoidessaan, että SDP oli onnistunut pysäyttämään Suomen kommunismin etenemisen. Tämä oli erittäin katkera pala kotikommunisteillemme eivätkä he varmasti anna sitä koskaan demareille anteeksi, vaikka naapurin järjestelmäkin on jo sortunut.
Itseäni on mietityttänyt sen sijaan kolmen muun syytetyn tilanne. T.M.Kivimäen sivuutan, hän oli Suomen Saksan suurlähettiläs ja ilmeisesti venäläisillä oli intressiä saattaa hänet tuomituksi. Sen sijaan maalaisliittolaiset Antti Kukkonen ja Tyko Reinikka ovat mielenkiintoisia tapauksia.
Heidänkin syyttämistään varten löydettiin muodollisia perusteita, mutta kuten sanottu he eivät olleet kotikommunistien eivätkä venäläisten syytevaatimuslistalla. Heidän kohdallaan ulkoministerimme on ollut aktiivisempi kuin mitä vaadittiin.
Mikä sai Kekkosen toimimaan niin, että Reinikka ja Kukkonen joutuivat syytetyn penkille. Kummatkin olivat Maalaisliitossa Kekkosen poliittisia vastustajia. Kekkosella lienee ollut heitä kohtaan sitä kautta kaunaa. Tämä ei kuitenkaan mielestäni riitä perusteeksi panna miehiä syytteeseen. Voisi ajatella, että Kekkonen halusi olla mieliksi venäläisille toimimalla näin aktiivisesti ja löytymällä syytettyjen penkille viiden jo löydetyn lisäksi kolme muuta.
Minusta tuntuu - ja tämä on toki toidtsmaton arvaus - että Kekkonen toimi niin kuin toimi, jotta tilanne saatiin näyttämään myös kotimaahan päin sopivalta. Kun syytettyjen penkille löytyi maalaisliittolaisia, ei voi nimittäin sanoa, että Kekkonen kävi poliittista ajojahtia Tanneria ja muiden puolueiden jäseniä vastaan. Oli olemassa myös vaara, että sotasyyllisyysoikeudenkäynnin jälkeen kommunistien ohella maalaisliittolaiset olisivat saaneet venäläisten lipomismaineen.
Tilannehan Suomessa ajautui nopeasti siihen, että NL suosi kommunistien ohella maalaisliittolaisia ja tuki kumpaakin sekä taloudellisesti että poliittisesti. Maalaisliiton Arvo Korsimo keräsi ison tukun neukkurahaa. Vastaavasti SDP toimi "epäisänmaallisesti vehkeillen" vieraan vallan edustajan (CIA) kanssa vastaanottaen tältä taloudellista avustusta. Maalaisliittolaiset eivät kehdanneet tästä sentään saattaa demareita maanpetosoikeudenkäynteihin Kekkosen onnistuttua hajottamaan SDP:n muutenkin. USAn Suomen suurlähettiläs arvioi sitten myöhemmin 60-luvun lopussa kotimaahansa raportoidessaan, että SDP oli onnistunut pysäyttämään Suomen kommunismin etenemisen. Tämä oli erittäin katkera pala kotikommunisteillemme eivätkä he varmasti anna sitä koskaan demareille anteeksi, vaikka naapurin järjestelmäkin on jo sortunut.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Siellä ne yrittivät kukkoilla kaikki Suomi-Neuvostoliitto seuroissa. Ja nuo seurat tekivät bisnestä ohi kirjanpitojen julkisella hyväksynnällä.
Ainakin aikaisemmin nämä tällaiset ovat lentäneet historian saitille kuin leppäkeihäs.
niin sisä kuin ulkopolitiikankin alueella!
Sinulla on aina "elastinen" ratkaisu joka asiaan, mutta voisitko viimeinkin sanoa, että mitä puoluetta sinä edustat, että minäkin voisin liittyä järki-ihmisten joukkoon?
Mielestäni vaikuttaa todella siltä, että demareiden ja pieneltä osin kokoomuksen toiminnan ansiosta kommunistien ja maalaisliiton mieletön neuvostoliiton nuolenta ei tuhonnut Suomea. Demarit pystyivät torjumaan kommunistit työpaikoilla ay-toiminnallaan ja valtakunnanpolitiikassa tarjoamalla demokraattisen ja vaaleanpunaisemman vaihtoehdon hulluudelle. K-linjan kepulaiset olivat kommunistien kanssa yhtäpuuta yya-politiikan suhteen, joten kepulaiset olivat yhtä epäisänmaallisia kuin kommunistitkin.
Joskus on esitetty, ettei mitään sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä olisi lainkaan tarvinnut järjestää. Ettei sitä Neuvostoliitto niin voimakkaasti esittänyt, etteikö siitä olisi voitu luopua kokonaan. Kekkosen kuuluisan takinkäännön jälkeen, hän tietysti käännynnäisen kiihkolla päätti poistaa kilpailijat omassa ja muissa puolueissa kertaheitolla. Mannerheimin kimppuun Kekkonenkaan ei uskaltanut hyökätä.
....Pröt..
oho nyt taisi mennä lusikallinen..
Porvari oli silloin vastuussa sodasta, niin nytkin porvaristo intoilijat ovat hakemassa sotaa..
keskutan silloinen väki ei ollut yksimielinen sodasta ja liitosta Saksan kanssa.
silloitse ääriporvarit sen junaili! Jotka satuivat silloin olemaan eliitissä!
Ja sekin meni vituiks!
"valmiina teuraaksi" mutta haluan säästää hänet, näin sunnuntain ja Fidel Gastron 80 vuotispäivän kunniaksi!
muistaa että naapurin kommunismi oli juutalaisten hanke josta venäläiset maksoivat kovan hinnan muiden kansojen ohella.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000352&posting=22000000002823123
Olet aika pahasti harhoissa fuundeeraamisessasi.
"... he eivät olleet kotikommunistien eivätkä venäläisten syytevaatimuslistalla. Heidän kohdallaan ulkoministerimme on ollut aktiivisempi kuin mitä vaadittiin."
No mitä sitten? Kun Kekkonen otti asian hoitaakseen, miksei hänb olisi ollut aktiivisempi kuin mitä "vaadittiin"? Olemalla aktiivinen voi pitää aloitetta haluussaan paremmin kuin menemällä vastentahtoisesti mukaan vain siihen mitä vaadittiin. Kekkosella oli nimenomaan tuo aktiivisen otteen taito. Ja sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä ei ollut kyse oikeudesta vaan politiikasta. Jos ote poliittisessa hallinnassa -- poliittisessa taidossa -- olisi pettänyt, millaiset oikeuden edellytykset sitten olisivat olleet? Minä vaan kysyn.
Ainoa varsinainen johtopäätös joka noidenkin aikojen opolitiikanteosta voidaan oppia, että paljon on kulisseissa käytävää "likaista" peliä. Politiikot eivät ole mitään älyllisesti rehellisiä tai moraalisesti kunnioitettavia ihmisiä, vaan useimmat älyllisesti keskivertoja ja moraaliltaan valmiit mihin tahansa oman uransa pönkittämiseksi. Jos itseään poliittisille areenoille tyrkyttäviä ihmisiä yleisemmin ajateltaisiin joko narsisteina tai psyklopaatteina, demokratiamme olisi terveempää kuin mitä se nyt on.