Onko kellään kokemuksia aidosta oikeasta deliriumista(juoppohulluudesta)kun on vieroitukset alkaneet.Mä dokasin jotain kolme viikkoa putkeen ja sen jälkeen kun alkoi laskut niin voi luoja sitä kahden päivän painajaista ennenkuin sain lääkityksen.tavallaan se oli kaikessa karmeudessaan yksi vaikuttavimmista kokemuksista mitä minulla on koskaan ollut koska kaikki harhat ovat niin kovin todellisia ja varsinkin kun iskee viinahalvaus että et pysty heräämään painajaisesta koska yksikään raaja ei tottele ja tajuat sen olevan harhaa etkä pääse siitä pois ja kaikki musiikki ja äänet,lujat huudahdukset ihan korvan vieressä..yleensä jompikumpi vanhemmista erittäin syyttävällä äänellä,epätodelliset ihmiset seisomassa sängyn vieressä,kouristukset,krampit..täydellinen sekopäisyys.Mutta kun siitä selvisin lääketieteen voimin koin sen kyllä aika puhdistavana kokemuksena johon en todellakaan aio enään koskaan palata.Tosin kolme viikkoa sen jälkeen syön edelleen rauhoittavia ja pään nykiminen ei meinaa pysähtyä,mutta ääripään ihmisenä halusin senkin kokea jo pelkästään Pentti Saarikosken muistoa kunnioittaen.Mutta jakakaa kokemuksia deliriumista ja siitä selviytymisestä.
Kokemuksia deliriumista
Jakakaa
31547
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En yleensä juo kuin kaksi-kolme päivää putkeen sillä senjälkeen alkoholi menettää parhaan nosteensa eikä kännissä ole enää särmää. Tälläinen melko vaatimatonkin putki sekoittaa uneni täysin ja juuri tuo kuvaamasi viinahalvauskohtaus on minulle erittäin tuttu ts. jään kiinni painajaiseen, josta en pysty heräämään.
Näissä kammottavissa houreissa saattaa tapahtua mitä tahansa; yhteistä nille on se, että tiedän näkeväni unta mutta en pysty napsauttamaan itseäni valveille. Tajuntani noissa kohtauksissa tuntuu vieraalta, aivan kuin tietoisuudessani operoisi itseni lisäksi joku toinen olento.
Olen vuosien varrella hiukan oppinut hallitsemaan itseäni noissa unimyrskyissä. En enää pelkää yhtäpaljon kuin ennen, jollain tavalla jopa nautin muuntuneen tajunnantilan mukanaan tuomasta itsetietoisuuden lisääntymisestä.
Pillereillä en ole itseäni koskaan lääkinnyt. Ajattelen kohtauksia välttämättömänä pahana, joissa sekaisin menneet aivot hoitavat itsensä takaisin normaalijärjestykseen. Aina olen palautunut ennalleni eivätkä vierailuni hulluuden mailla ole vaurioittaneet minua pysyvästi.
Kait.
Voin sanoa, että oon kuullut ääniä, nähnyt olemattomia verilammikkoja lattialla, nähnyt metsässä aaveita ja ufoja(tosin en mene takuuseen että se oli hallusinaatio). Ja on kaikkea muutakin vittumaista ollut.
Noita unihalvauksia voi kyllä tulla vaikkei dokaisikaan. Mutta kyllähän se juopottelu noihin tietty vaikuttaa mahdollisesti.
Ite dokailen vähän millon sattuu. Joskus voi olla että juon vaan pari kaljaa päivässä, mutta joskus voi olla aamusta iltaan ihan tutkalla useammankin päivän. Mutta oon nyt yrittänyt opetella ''tissuttelemaan'', mutta tämä se taitaa olla vielä salakavalampi homma...
juu on koettu ja selvitty ilman mitään lääkkeitä..karmeaa oli.ja kokoajan kuoleman pelko.