lapsiraukat

No olihan kommentti! Ei varmaan lestad. tekstiä, koska noita kirosanoja mukana. Mutta sanahan on vapaa ja mielipiteet ja kommentit tervetulleita, ettei vaan ole äkäinen ampiainen pistänyt takapuoleen aamulla.... tästäkommentista nyt ei selvinnyt, että mitä mieltä ollaan näistä suur-suurperheiden asioista. Olin itse tänään yhden lapseni neuvolareissulla ja törmäsin yhteen suur-suurperheellisen äitiin. äidillä oli maha tukevasti pystyssä perässä juoksi 3 tyttöstä ja käsivarrella keikkui turvaistuin, lapsi olisiko ollut 9-11kk ikäinen, laskin siinä ihmetellen, että uusi raskaus on alkanut kyllä heti jälkivuodon jälkeen... voisihan sitä vähän odotella, jos ei voi käyttää ehkäisyä, kannattaisiko odotella puoli vuotta ... ennekuin alkaa niihin hommiin, tarvitseehen jo äidinkin elimistö jonkinlaista toipumista.Mistäkö tiesin, että oli ison perheen äiti,eikä odottanut esim. vasta viidettä lasta, koska näin heidät ulkona tila-autosta purkautumasta, autosta kurkisteli vielä toinen liuta lapsia.

zerpah kirjoitti:

No olihan kommentti! Ei varmaan lestad. tekstiä, koska noita kirosanoja mukana. Mutta sanahan on vapaa ja mielipiteet ja kommentit tervetulleita, ettei vaan ole äkäinen ampiainen pistänyt takapuoleen aamulla.... tästäkommentista nyt ei selvinnyt, että mitä mieltä ollaan näistä suur-suurperheiden asioista. Olin itse tänään yhden lapseni neuvolareissulla ja törmäsin yhteen suur-suurperheellisen äitiin. äidillä oli maha tukevasti pystyssä perässä juoksi 3 tyttöstä ja käsivarrella keikkui turvaistuin, lapsi olisiko ollut 9-11kk ikäinen, laskin siinä ihmetellen, että uusi raskaus on alkanut kyllä heti jälkivuodon jälkeen... voisihan sitä vähän odotella, jos ei voi käyttää ehkäisyä, kannattaisiko odotella puoli vuotta ... ennekuin alkaa niihin hommiin, tarvitseehen jo äidinkin elimistö jonkinlaista toipumista.Mistäkö tiesin, että oli ison perheen äiti,eikä odottanut esim. vasta viidettä lasta, koska näin heidät ulkona tila-autosta purkautumasta, autosta kurkisteli vielä toinen liuta lapsia.

Lue lisää

huolettaa kyseinen tapaus. Mikset menny jutteleen ja tutustuun, samalla olisit saanut vastausta paremmin mieltäaskarruttaviin kysymyksiisi?
Tuskin sinä täältä kyseisen perheen vastauksia saat. Samalla olisit saanut antaa seksuaalivalistusta kun se sinulta näköjään käy.

Kiitoksia railakkaista palautteista. Ainakin aiemmin joutivat suurperh. istumaan koneen ääressä, oli melkoisen pitkiä päiväselostuksia ym. kommentteja. Nyt on ollut hiljaista kun tuli niin paljon negat. viestiä; kaikki eivät ymmärrä tälläistä valtavaa lasten saantia, eivätkä suostu suistsuttamaan isojen perheiden äideille.Eikö ole jo terveysriski tehdä lapsia joka vuosi, miten ihmeessä äidin elimistö kestää,synnytysriskit ovat jo aivan omaa luokkaansa samoin synnytyksestä toipuminen. Kohtu supistuu kerta kerralta huonommin, verenv.riski kasvaa, istukan irtoaminen,eteistukka ovat myös tyypillisempiä monisynnyttäjille kuin muille. Ja edell. viesteissä oli kysymys, että kuinka monta lasta voi saada keisarinleikkauksella joku vastasi että kymmenenkin on tehty- hei haloo kymmenen lasta keisarinl. (pientä rajaa) Näissä on vaarassa että menetetään sekä lapsi että äiti. Mihinkäs ne joutuu edell. lapset joita voi lähemmäs kymmenenkin olla jo kotona. Ehkäisyvalistusta annetaan terv.viranomaisten puolesta, itse olen saanut asiall. valistusta joka synnytyksen jälkeen ja ottanut neuvoista vaarin, esim. imetys ei ole ehkäisykeino ja raskaaksi voi tulla jo ennen ensimm. kuukautisvuodon alkamista synnytyksen jälkeen. Suomalaiseen käyttäytymiskulttuuriin ei oikein hyvin sovi mennä juttelemaan aivan ventovieraankanssa- ainakin jos aiheena on ehkäisyvalistus. Meillähän Suomessa on muitakin erityisryhmiä, joilla erikoinen elämäntapa uskonn. ja kultt. syistä johtuen esim maahanmuuttajissa muslimit, naiset kulkevat hunnutettuina tai ainakin "huivitettuina" ja tästäon tullut ongelmia joissain työyhteisöissä, kun on töitä joissa huntua ei saa käyttää hygieniasyistä(oikeusjuttu joku aika sitten). MYös ympärileikkausasiat ovat olleet keskustelunaiheena- Suomihan ei hyväsy ympärileikkausta, poikienkin ymp.leikkaukset tulee suorittaa lääkärin toimesta hyväksytyissä paikoissa. Ehkäpä lestatiol. piirissä on äitejä, jotka eivät haluaisi riskeerata terveyttään aina uudella raskaudella ja synnytyksellä, mutta eivät uskalla tuoda mielip. julki ryhmän painostuksen ja yleisen uskonnoll. tavan takia. On hyvä että näitäkin asioita vähän sohoistaan, MIkään asiahan ei muutu jos ei panna muutosta alulle, useinhan keskustelu on muutoksien alkuvoima. Ympärileikkauksetkin ovat olleet hyväsyttyjä ja tavall. juttuja muslimi enemmistöjen keskuudessa, nyt sielläkin on herätty, kun asia on otettu esilleja osa ihmisistä ei hyväksy naisten jalasten silpomista.

zerpah kirjoitti:

Kiitoksia railakkaista palautteista. Ainakin aiemmin joutivat suurperh. istumaan koneen ääressä, oli melkoisen pitkiä päiväselostuksia ym. kommentteja. Nyt on ollut hiljaista kun tuli niin paljon negat. viestiä; kaikki eivät ymmärrä tälläistä valtavaa lasten saantia, eivätkä suostu suistsuttamaan isojen perheiden äideille.Eikö ole jo terveysriski tehdä lapsia joka vuosi, miten ihmeessä äidin elimistö kestää,synnytysriskit ovat jo aivan omaa luokkaansa samoin synnytyksestä toipuminen. Kohtu supistuu kerta kerralta huonommin, verenv.riski kasvaa, istukan irtoaminen,eteistukka ovat myös tyypillisempiä monisynnyttäjille kuin muille. Ja edell. viesteissä oli kysymys, että kuinka monta lasta voi saada keisarinleikkauksella joku vastasi että kymmenenkin on tehty- hei haloo kymmenen lasta keisarinl. (pientä rajaa) Näissä on vaarassa että menetetään sekä lapsi että äiti. Mihinkäs ne joutuu edell. lapset joita voi lähemmäs kymmenenkin olla jo kotona. Ehkäisyvalistusta annetaan terv.viranomaisten puolesta, itse olen saanut asiall. valistusta joka synnytyksen jälkeen ja ottanut neuvoista vaarin, esim. imetys ei ole ehkäisykeino ja raskaaksi voi tulla jo ennen ensimm. kuukautisvuodon alkamista synnytyksen jälkeen. Suomalaiseen käyttäytymiskulttuuriin ei oikein hyvin sovi mennä juttelemaan aivan ventovieraankanssa- ainakin jos aiheena on ehkäisyvalistus. Meillähän Suomessa on muitakin erityisryhmiä, joilla erikoinen elämäntapa uskonn. ja kultt. syistä johtuen esim maahanmuuttajissa muslimit, naiset kulkevat hunnutettuina tai ainakin "huivitettuina" ja tästäon tullut ongelmia joissain työyhteisöissä, kun on töitä joissa huntua ei saa käyttää hygieniasyistä(oikeusjuttu joku aika sitten). MYös ympärileikkausasiat ovat olleet keskustelunaiheena- Suomihan ei hyväsy ympärileikkausta, poikienkin ymp.leikkaukset tulee suorittaa lääkärin toimesta hyväksytyissä paikoissa. Ehkäpä lestatiol. piirissä on äitejä, jotka eivät haluaisi riskeerata terveyttään aina uudella raskaudella ja synnytyksellä, mutta eivät uskalla tuoda mielip. julki ryhmän painostuksen ja yleisen uskonnoll. tavan takia. On hyvä että näitäkin asioita vähän sohoistaan, MIkään asiahan ei muutu jos ei panna muutosta alulle, useinhan keskustelu on muutoksien alkuvoima. Ympärileikkauksetkin ovat olleet hyväsyttyjä ja tavall. juttuja muslimi enemmistöjen keskuudessa, nyt sielläkin on herätty, kun asia on otettu esilleja osa ihmisistä ei hyväksy naisten jalasten silpomista.

Lue lisää

Sinuä paasaat siitä, että monisynnyttäjillä on terveydellisiä riskejä, jne, mutta silti Sinulla itselläsi 7 muksua.

Ja kehtaat sitten vielä kauhistella suurperheitä, olettehan itsekin sellainen :O

Ja mitä väliä, miten ne lapset tulee, siis monenko vuoden välein? Jollekin voi olla helpompaa hankkia lapset pienin ikäeroin, olen kuullut että se on joidenkin mielstä kätevämpääkin.

Makuasioita. Väitätkö, että Sinun perheelläsi on ainoa oikea tapa elää??

Kauhistelevaan sävyyn puhuit siitä perheestä, jossa oli 7 lasta, vanhin 7 vuotias ja nuorimmat vauvakaksoset. heillähän on saman verran lapsia kuin teillä!!!! Pienemmillä ikäeroilla vaan.

Ja näytätpä oikein janoavan uusia meidän päivä-kirjoituksia, että saisit mennä haukkumaan heitä lyttyyn. Taas pääsen lempisanontaani:

"Ota roska ensin omasta silmästäsi, että näet ottaa roskan veljesi silmästä."

puhut ristiin kirjoitti:

Sinuä paasaat siitä, että monisynnyttäjillä on terveydellisiä riskejä, jne, mutta silti Sinulla itselläsi 7 muksua.

Ja kehtaat sitten vielä kauhistella suurperheitä, olettehan itsekin sellainen :O

Ja mitä väliä, miten ne lapset tulee, siis monenko vuoden välein? Jollekin voi olla helpompaa hankkia lapset pienin ikäeroin, olen kuullut että se on joidenkin mielstä kätevämpääkin.

Makuasioita. Väitätkö, että Sinun perheelläsi on ainoa oikea tapa elää??

Kauhistelevaan sävyyn puhuit siitä perheestä, jossa oli 7 lasta, vanhin 7 vuotias ja nuorimmat vauvakaksoset. heillähän on saman verran lapsia kuin teillä!!!! Pienemmillä ikäeroilla vaan.

Ja näytätpä oikein janoavan uusia meidän päivä-kirjoituksia, että saisit mennä haukkumaan heitä lyttyyn. Taas pääsen lempisanontaani:

"Ota roska ensin omasta silmästäsi, että näet ottaa roskan veljesi silmästä."

Lue lisää

Minäkin ajattelin ennen että olen suurperh.- siksipä tänne palstalle eksyin.
Nyt kun olen täällä vieraillut, huomaan, että
olenkin keskivertoa lastenlukumäärän suhteen

En ole väittänyt ettäminun tyylini elää, minun
lapsimääräni jne. olisi joku ihanne, lapsilukuani
ja elämäntyyliäni saa vapaasti arvostella.

On mielestäni kuitenkin pikkuisen eroa tekeekö 7 lasta 7-vuodessa vai 22-vuodessa, sitä paitsi tä-
mä äiti kehui tekevänsä lapsia vielä lisää.

Minä en ole varsinaisesti arvostellut lapsilukua
kenekäänperheessä vaan sitä että lapsia tehdään
putkessa, vuosi vuoden jälkeen ilman minkaanlaista suunnittelua, äitinä ja naisena säälin heitä, miten ihmeessä fysiikka kestää.

Ja koska olen monta lasta odottanut ja synnyttänyt, tiedän mistä puhun-odotus ja raskausaika on tuttua.

Minä tein omat kaksi ensimm. lasta ikäerolla 1,5v. ja olinmelkoisen väsynyt monta vuotta. Numero 3 tulikin sitten ikäeroa 7,5 vuotta.

Enkä väitä, että tämä nyt olisi oikea lasten tekotahti tms. Vaikka minulla on suuri perhe, Koen, että minulla on samanlainen sananvapausoikeus kuin muillakin. En ole lestadiol. mikä on varmaan käynyt hyvin ilmi, olemme muuten halunneet isohkon perheen.

Enkuitenkaan ole tehnyt lapsia peräjälkeen, koska haluan hoitaa heidät hyvin, enkä olisi kyllä jaksanut keskittyä lapsiini tai kotiaskareisiini jos olisin ollut joka vuosi tai vaikka vain joka toinen vuosi raskaana.

Siksipä minä ihmettelen teitä,jotka teette lapsia putkeen. Minäkin olen varsin "virkeä" ihminen, en mikään löhöilijä- silti tämän joukkoni kanssa on ollut välillä melkoista haipakkaa ja olen ollut hyvin väsynyt, sen myönnän.

Monisynnyttäjänä tiedän riskit hyvin ja siksipä niistä tässä kerron. Itsellä 6 raskautta ja synnytystä sujui hyvin 7:ssä oli vähän ongelmia.

Minullahan voisi olla jopa viisi lasta lisää jos en olisi tai emme olisi mieheni kanssa käyttäneet ollenkaan ehkäisyä. Näitäkään olemassa olevia kun ei ole tarvinnut kuukausikaupalla yrittää.

zerpah kirjoitti:

Minäkin ajattelin ennen että olen suurperh.- siksipä tänne palstalle eksyin.
Nyt kun olen täällä vieraillut, huomaan, että
olenkin keskivertoa lastenlukumäärän suhteen

En ole väittänyt ettäminun tyylini elää, minun
lapsimääräni jne. olisi joku ihanne, lapsilukuani
ja elämäntyyliäni saa vapaasti arvostella.

On mielestäni kuitenkin pikkuisen eroa tekeekö 7 lasta 7-vuodessa vai 22-vuodessa, sitä paitsi tä-
mä äiti kehui tekevänsä lapsia vielä lisää.

Minä en ole varsinaisesti arvostellut lapsilukua
kenekäänperheessä vaan sitä että lapsia tehdään
putkessa, vuosi vuoden jälkeen ilman minkaanlaista suunnittelua, äitinä ja naisena säälin heitä, miten ihmeessä fysiikka kestää.

Ja koska olen monta lasta odottanut ja synnyttänyt, tiedän mistä puhun-odotus ja raskausaika on tuttua.

Minä tein omat kaksi ensimm. lasta ikäerolla 1,5v. ja olinmelkoisen väsynyt monta vuotta. Numero 3 tulikin sitten ikäeroa 7,5 vuotta.

Enkä väitä, että tämä nyt olisi oikea lasten tekotahti tms. Vaikka minulla on suuri perhe, Koen, että minulla on samanlainen sananvapausoikeus kuin muillakin. En ole lestadiol. mikä on varmaan käynyt hyvin ilmi, olemme muuten halunneet isohkon perheen.

Enkuitenkaan ole tehnyt lapsia peräjälkeen, koska haluan hoitaa heidät hyvin, enkä olisi kyllä jaksanut keskittyä lapsiini tai kotiaskareisiini jos olisin ollut joka vuosi tai vaikka vain joka toinen vuosi raskaana.

Siksipä minä ihmettelen teitä,jotka teette lapsia putkeen. Minäkin olen varsin "virkeä" ihminen, en mikään löhöilijä- silti tämän joukkoni kanssa on ollut välillä melkoista haipakkaa ja olen ollut hyvin väsynyt, sen myönnän.

Monisynnyttäjänä tiedän riskit hyvin ja siksipä niistä tässä kerron. Itsellä 6 raskautta ja synnytystä sujui hyvin 7:ssä oli vähän ongelmia.

Minullahan voisi olla jopa viisi lasta lisää jos en olisi tai emme olisi mieheni kanssa käyttäneet ollenkaan ehkäisyä. Näitäkään olemassa olevia kun ei ole tarvinnut kuukausikaupalla yrittää.

Lue lisää

Eikö sulla todellakaa ole muuta tekemistä kuin mollata suurperheellisiä?En ihmettele jos et saa vastauksia,kuka suurperheellinen haluaa tollasen jyrän alle?pikkuisen kun muutat tyyliä,nii voisit saada hyvät keskustelut aikaan.Sinä vain haastat riitaa!
T:Suur-suur-suur perhettä toivova

Elämäääääää kirjoitti:

Eikö sulla todellakaa ole muuta tekemistä kuin mollata suurperheellisiä?En ihmettele jos et saa vastauksia,kuka suurperheellinen haluaa tollasen jyrän alle?pikkuisen kun muutat tyyliä,nii voisit saada hyvät keskustelut aikaan.Sinä vain haastat riitaa!
T:Suur-suur-suur perhettä toivova

Lue lisää

elämä hankittu. kiitos vaan.

jos ette kestälukea näitä sepustuksiani, niin hypätkää yli, kirjoitan aina samalla nimim. joten se on helppoa,

Näistä suur-suur perheistä ei ole ollut paljon juttuja ja jos on niin ei näin seikkaperäisiä









vaan enemmän sitä ihailua ja klooriaa.

koska olen itsekin isohkon perheen äiti ja tiedän mikä työmäärä sellaiseen uppoaa en voi uskoa,että tälläinen yhtälöhoituu ilman, että jotkut työt kärsii.

kotiäidin hommissa kun on taaspaljon elintärkeää työtä lasten kannalta niin siksi ihmettelen,että mistä suurperh. karsii.

näistä heidän omista kertom. tulee ilmi että valitettavasti karsittavia ovat olleet ruokahuolto ja pienten lasten turvall. hoito. kaikkeen ei pysty ja jaksa se on selvä.

ja minäen uskoyli-ihmiseenjoka jaksaa ja jaksaa aina vaan esim. pikkul.vaihe on elämänv. joka vie voimat äärimmilleen (yövalvomisineen ym.) JA entä kun tämä vaihe kestää ja kestää vuosia eteenpäin.

Ja miksi näitä asioita ei voi kysellä ja ihmetellä, varsinkin kun te aivan avoimesti lähditte keskusteluun mukaan päiväkuvauksillaym.
Jos teillä kuitenkin minun pessimismistä huolimatta on joku ihme avain töidenne ja jaksamisenne järjestelyn suhteen niin kertokaa ihmeessä muillekkin.

Esim nimim. henriikka, hänelläoli paljon mielenk. asiaa, ehkä tähänkin löytyy kantaa..

Ja kritiikistä ei pidä ottaa nokkiinsa, tämähän on yleinen media joten se on odotettavissa ja hyväkin- mitäs keskustelua ja mielip. vaihtoa se on jos vaan hymistellään ja kiitellään.

Monet rikkaat keskustelunaiheet jopa ystävyyssuhteet ovat lähteneet pienestä kinasta ja vääittelystä ... niin että lessuäidit ja muutkin isojen perheiden äidit mukaan vaan, ette kai te näin pehmytnahkaisia ole isojen perheiden kanssa luulisi nahkan kovenneen.

Heippa taas ja hyviä päivän jatkoja, nyt pitää lähteä puuron keittoon ja kakan siivoukseen ja jos joku nyt saa kiksejä että tähän aikaan aamupuuroa ja niin ed. niin pienet nukkui tosi pitkään -kotilasten ylellisyyttä ja itse tein kotitöitä viime yönä ja aamulla joten jousin tänne koneelle .

Jos itse jaksat lapsesi hoitaa se on hienoa, eikä kenenkään silloin ole tarve sinua arvostella.

Mikähän tässä kirjoituksessa nyt herätti intohimoja? Makaileva mies sohvalla? Minusta kotiäiti tekee samalla tavalla raskasta työtä kotona ja antsaitsee hänkin omat lepo- ja virkistyshetkensä. Kotitöitä isossa perheessä varsinkin riittää myös töistä palaavalle isille.

Meilläpäin naapurinlapset ovat aika kilttiä väkeä. Hyvin tottelevat kun komennan leikin jälkeen kotiin, eivätkä tule luvatta pihaan. Kiva on asua tälläisella asuinalueella, jossa on paljon leikkiseuraa.

kateellinen 12 lapsen äidille. ei edes 7 lapsen.

vai voimia hoitaa. eipä noilla lapsentekokoneilla tunnu niitä voimia olevan, kun keskenkasvuiset hoitaa pienempiään, hoitaa sisaruksiaan ja vaikka mitä. lapset syövät mitä sattuu ja milloin sattuu. eli taitaa olla ne voimat huvenneet.

rakkaus on hieno asia, mutta sitä ei voi lapset syödä eikä pukea päällensä.

ei oo kirjoitti:

kateellinen 12 lapsen äidille. ei edes 7 lapsen.

vai voimia hoitaa. eipä noilla lapsentekokoneilla tunnu niitä voimia olevan, kun keskenkasvuiset hoitaa pienempiään, hoitaa sisaruksiaan ja vaikka mitä. lapset syövät mitä sattuu ja milloin sattuu. eli taitaa olla ne voimat huvenneet.

rakkaus on hieno asia, mutta sitä ei voi lapset syödä eikä pukea päällensä.

Lue lisää

ammennatte noi tietonne??? jälleen yleistetään kaikki samaan sarjaan.itse olen kolmi lapsisesta perheestä ja hoidin pikku sisaruksiani välillä, en kokenut siitä mitään onkelmaa?!?!??!?!
itselläni nyt 6 lasta ja ihan tasapainoisia tuntuvat olevan. koulusta tulee hyvää palautetta.niitäkin perheitä kyllä on...missä asiat ei oikein suju hyvin, myös yksilapsisissa perheissä.mutta kaikkia ei tarvitse leimata yhden mallin mukaan!!!

ei oo kirjoitti:

kateellinen 12 lapsen äidille. ei edes 7 lapsen.

vai voimia hoitaa. eipä noilla lapsentekokoneilla tunnu niitä voimia olevan, kun keskenkasvuiset hoitaa pienempiään, hoitaa sisaruksiaan ja vaikka mitä. lapset syövät mitä sattuu ja milloin sattuu. eli taitaa olla ne voimat huvenneet.

rakkaus on hieno asia, mutta sitä ei voi lapset syödä eikä pukea päällensä.

Lue lisää

No ihan rupesin miettimään, että olisinko kateellinen äidille, jolla on enemmän lapsia kuin itselläni ja en kyllä ihan päällimmäisenä sellaista tunnetta voi havaita.

Voihan se olla jotain piilotajuista kateutta. Ihmisen minässä kun on monta kerrosta ja tunneasiat ovat monimutkaisia. Kyllähän minä tietynlaista haikeutta tunsin tätä viimeistä saadessani ja hoitaessani, että tämä on nyt minun
viimeiseni.

Mutta myös tiettyä helpotusentunnetta kun tiedän, että saan nukkua yöni jo suht. rauhassa (sairausaikoja lukuunottamatta) ja alkaa keskittyä myös muuhun kuinlastenhoitoon. Asioilla on aina monta puolta.

Olen kyllä edelleen samaa mieltä kuin kaikissa ed. kirjoituksissa, että en ymmärrä suunnitelematonta lastentekoa vaikka se kuuluisikin uskonn. vakaumukseen. Muutkin uskonn. tahot joutuneet joustamaan joistain ääripiirteistään "nykymaailmanpainostaessa"

Itselleni ehdotettiin sterilisaatiota 6. raskauden aikana ja myös osatolla hoitajat ottivat asian esille kun olin synnyttänyt. Ja vähän minä loukkaannuin, että mitä minun synnyttämiseni kenellekkään kuuluu ja itse olen hoitanut lapseni ja tähän malliin...

Mutta nyt ymmärrän lääkärin ammattitaidon ja vaikka en silloin ymmärtänyt asiaa olen kiitollinen, että asia otettiin esilleja sain alkaa sitä jo miettimään siinä vaiheessa.

Teinkin sitten vielä yhden lapsen, tytön jota ei vielä ollut ja tämänkin raskauden aikana serilis. tuli puheeksi ja allekirjoitin paperit jo odotusvaiheessa Tämä viim. raskaus oli melko vaikea ja en halua riskeerata omaa tai seuraavan lapsen henkeä tai terveyttä. Voisi sanoa, että tuo ylläm. lääkäri oli oikeassa- seuraava raskaus ei ollut helppo.

Rakkautta lapseen ei voi mitata lapsiluvun määrällä- yhdenkin lapsen äiti rakastaa lastaan ihan yhtä suurella rakkaudella kuin minä omaa seitsikkoani tai sinä omaa 12. lastasi.

te oikein kirjoitti:

ammennatte noi tietonne??? jälleen yleistetään kaikki samaan sarjaan.itse olen kolmi lapsisesta perheestä ja hoidin pikku sisaruksiani välillä, en kokenut siitä mitään onkelmaa?!?!??!?!
itselläni nyt 6 lasta ja ihan tasapainoisia tuntuvat olevan. koulusta tulee hyvää palautetta.niitäkin perheitä kyllä on...missä asiat ei oikein suju hyvin, myös yksilapsisissa perheissä.mutta kaikkia ei tarvitse leimata yhden mallin mukaan!!!

Lue lisää

olit 3-lapsisesta perheestä ja hoidit VÄLILLÄ sisaruksiasi.

tunnen yhden 8-lapsisen perheen, jossa vanhin tyttö on 14, 4 seuraavaa poikia. tämä tyttö on jo 8-vuotiaasta ollut nuorempiensa varaäitinä, pesueen 2-vuotias kuuluu sanovankin häntä äidiksi.

samoin tiedän monia perheitä, joissa perheen TYTÖT eivät hoida välillä, vaan ihan päivittäin sisaruksiaan...

aivan... kirjoitti:

olit 3-lapsisesta perheestä ja hoidit VÄLILLÄ sisaruksiasi.

tunnen yhden 8-lapsisen perheen, jossa vanhin tyttö on 14, 4 seuraavaa poikia. tämä tyttö on jo 8-vuotiaasta ollut nuorempiensa varaäitinä, pesueen 2-vuotias kuuluu sanovankin häntä äidiksi.

samoin tiedän monia perheitä, joissa perheen TYTÖT eivät hoida välillä, vaan ihan päivittäin sisaruksiaan...

Lue lisää

Olen suuren perheen vanhin tyttö, ja olen myös saanut hoitaa sisaruksiani, Vaikkakin vastuu on ollut vanhemmillani. Tein sen mielelläni, minusta oli mukavaa ulkoilla sisarusteni kanssa, vaihtaa heidän vaippojaan yms. Hoidin sisaruksiani päivittäin, mutta en sitä millään lailla pakoksi kokenut. Samalla sain arvokkaita eväitä aikuisuuteeni. En ole sitä kokenut millään lailla huonona asiana. Nyt kun olen aikuinen, olen onnellinen siitä, että minulla on sisaruksia. Myöskään lapsena ei tarvinnut olla yksin.

suuren perheen vesa kirjoitti:

Olen suuren perheen vanhin tyttö, ja olen myös saanut hoitaa sisaruksiani, Vaikkakin vastuu on ollut vanhemmillani. Tein sen mielelläni, minusta oli mukavaa ulkoilla sisarusteni kanssa, vaihtaa heidän vaippojaan yms. Hoidin sisaruksiani päivittäin, mutta en sitä millään lailla pakoksi kokenut. Samalla sain arvokkaita eväitä aikuisuuteeni. En ole sitä kokenut millään lailla huonona asiana. Nyt kun olen aikuinen, olen onnellinen siitä, että minulla on sisaruksia. Myöskään lapsena ei tarvinnut olla yksin.

Lue lisää

uskomaan, että TYTTÖ hoitaa pienempiään, pojat palloilevat missä haluavat. näin se vaan menee. valitettavasti.

no, hyvä, että olet ollut onnellinen. joku saa/on saanut sinusta hyvän vaimon ja äidin lapsilleen.

mutta älä sinä hoidata omiasi lapsillasi, vaan tee se itse ja anna lasten olla lapsia ilman mahdottomia velvollisuuksia.

suuren perheen vesa kirjoitti:

Olen suuren perheen vanhin tyttö, ja olen myös saanut hoitaa sisaruksiani, Vaikkakin vastuu on ollut vanhemmillani. Tein sen mielelläni, minusta oli mukavaa ulkoilla sisarusteni kanssa, vaihtaa heidän vaippojaan yms. Hoidin sisaruksiani päivittäin, mutta en sitä millään lailla pakoksi kokenut. Samalla sain arvokkaita eväitä aikuisuuteeni. En ole sitä kokenut millään lailla huonona asiana. Nyt kun olen aikuinen, olen onnellinen siitä, että minulla on sisaruksia. Myöskään lapsena ei tarvinnut olla yksin.

Lue lisää

Olet sinä vähän outo lintu, kun et kertaakaan ole valittanut, kun olet noin paljon joutanut sisaruksia hoitamaan.

Meilläkyllä pojat nurisevat ja aikoinaan nurisivat vähemmästäkin hoitovastuusta. On se ollut äidillesi iso apu silloin aikoinaan. Ja totta kai tälläinen vastuu ja pienempien sisarusten hoito antaa paljon hyödyll. opetusta elämää varten.

Mutta vaikka olisi kuinka isosta perheestä kyse lapsi ja nuori ei ole kuitenkaan mikään perheen hoitoapulainen. Ja tarvitseehen lapsi myös omaa aikaa, kavereiden kanssa oleiluun. Ja kouluaikaan on koulutyössä jo kylliksi tehtävää.

Näissä jossakin kirjoituksissa tuli esiin, että montakin pientä lasta annettiin isomman sisaren hoitoon - tämä kyllä kuulostaa hurjalta. Yksi pieni lapsi yhdelle keskenkasvuiselle riittää kyllä vahdittavaksi, vaikka vahdittava aika olisi vain varttitunti.

Isä ja äiti ovat lastensa ensisijaisia hoitajia ja jos voimat eivät riitä kyllä silloin esim. kunnall. hoitopaikka tms. järjestely on parempi kuin että sisar tai sisarukset ottavat päivittäistä hoitovastuuta. Ennenhän sai kodinhoitajia isoihin perheisiin, nyt on vanhustyö vienyt lähes kaikki perhetyössä olleet kodinhoitajat tai lähih. nykyisin.

Minkäs ikäisiälapsia sinulla on karhunkaataja?
Onko vaimosi kotona vai töissä? Ilmeisesti olet yrittäjä ja teet melkoisen pitkää päivää.
Onko viikonloppuina enemmän aikaa ollakotona?

Mukava kuulla, että teet ruokaa kotona, minunkin mieheni tykkää ruuanlaittopuuhista ja se on iso helpotus minulle. Minä kun en enää ole yhtä innostunut vääntämään kolmen litran pottumuusiannosta kuin joskus ennen, 22-vuotta kun esim aamupuuroa keittää niin vaihtelu alkaa virkistää... Mutta toisaalta osaa kyllä jo puuron keittää!

Minkäs ikäisiä nuoria sinulla on töissä? Ihan vaan tälläisten nuorten miesten äitinä kiinnostuksesta kysyn? En kylläole tuputtamassa heitä töihin ei tarvitse pelätä... ovat jo tahoillaan hommissa.

Et taida kuulua lestatiol.isiin, joilta vähän vastauksia odotin, koska ymmärsin, että ne piuhat on jo katkaistu.

Jatka vaan niitä karhunkaatohommia! Niin muistui vaan tuossa mieleeni (en nyt tahdo pelotella),joskus harvoin on sattunut pieniä yllätyksiä vaikka piuhat olikin katkottu...

zerpah kirjoitti:

Minkäs ikäisiälapsia sinulla on karhunkaataja?
Onko vaimosi kotona vai töissä? Ilmeisesti olet yrittäjä ja teet melkoisen pitkää päivää.
Onko viikonloppuina enemmän aikaa ollakotona?

Mukava kuulla, että teet ruokaa kotona, minunkin mieheni tykkää ruuanlaittopuuhista ja se on iso helpotus minulle. Minä kun en enää ole yhtä innostunut vääntämään kolmen litran pottumuusiannosta kuin joskus ennen, 22-vuotta kun esim aamupuuroa keittää niin vaihtelu alkaa virkistää... Mutta toisaalta osaa kyllä jo puuron keittää!

Minkäs ikäisiä nuoria sinulla on töissä? Ihan vaan tälläisten nuorten miesten äitinä kiinnostuksesta kysyn? En kylläole tuputtamassa heitä töihin ei tarvitse pelätä... ovat jo tahoillaan hommissa.

Et taida kuulua lestatiol.isiin, joilta vähän vastauksia odotin, koska ymmärsin, että ne piuhat on jo katkaistu.

Jatka vaan niitä karhunkaatohommia! Niin muistui vaan tuossa mieleeni (en nyt tahdo pelotella),joskus harvoin on sattunut pieniä yllätyksiä vaikka piuhat olikin katkottu...

Lue lisää

Valitettavasti en ole joutanut vastata tiedusteluihisi, kun on ollut näitä työ ja perhe kiireitä. Lasten iät on 2,5,7,10,13,ja 16.

Vaimoni käy töissä viikonloppuisin. Minä kattelen kersoja sen aikaa.
En ole yksityisyrittäjä vaan toimin monikansallisessa yhtiössä. Viikonloput olen kotona jos ei rasitteena ole työmatkoja.

Ruokaa teen mielelläni, ja olen saavuttamut statuksen: Parempaa kuin mummun ruoka.

Töissä alaisina minulla on vanhankansan ammattimiehiä, joita ei tarvitse neuvoa(Eikä varmaan kyvyt riittäisikään siihen) ja sitten tätä nykyistä 19-25 ikäluokkaan kuuluvat jotka yllättävät minut aina saamattomuudellaan ja yrityksen puutteellaan.

En kuulu lestaadiolaisiin taikka muihin lahkoihin.
En kuulu kirkkoon, enkä mihinkään seurakuntaan. Mielestäni kirkot ja serakunnat ovat ihmisten kusetusta.

Piuhojen katkaisuista sen verran, että 3 näytettä toimitettiin labraan ja joka näytteestä tuli - .
Urologi sanoi että luonto voi etsiä uuden tien Siittiöille. Joten toimitan yksityiselle lääkäriasemalle säännöllisesti näytteen.

No kyllä minä aavistelin, että lapsiluvusta päätellen olet lestadiol. Itselläni ei ole mitään lestadiol. vastaan. Ja en ainakaan koskaan ole omia ´lapsiani kieltänyt lestad. tai muidenkaan ihmisryhmien kanssa leikkimästä tai seurustelemasta. Päinvastoin olen korostanut, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia vaatetuksesta, varallisuudesta, vammaisuudesta tms. riippumatta.

Kärkäs tai lestad. vastainen kuva on varmaan tullut näistä nasakoista mielipiteistä joita kyllä puolin jos toisinkin on heitelty- ja hyvä näin, kuten aikaisemmin totesin moni intohimoinen keskustelu ja ajatuksenvaihto on lähtenyt hyvinkin ärhäkkäistä alkukeskusteluista.

Ihmettelet varmaan, että miksi vastasin tähän sinun päivänselostukseen näinkin ystävällishenkisesti ja niihin muihin kärjekkäämmin.

No silloin aiemmin silmääni pisti päiväkuvauksissa hurlumhei meininki, lapset menivät päiväunille pelkän jäätelön voimalla kun olivat syöneet viimeksi aamulla kylmäämehukeittoa ja ihmettelin myös,miten tämä nuori äiti kerkesi monen lapsensa kanssa paistamaan omenapiirakkaa muttei laittanut kunnon lounasta, miten ihmeesä hän selvisi leikkikenttämatkasta näin monen lapsen kanssa, milloin imetti kaksosvauvojaan jne...

Sinulla pienin lapsi on jo 3-vuotias, joten perushoito lasten kanssa on jo helpompaa. Ja ikä ja kokemus tuo tietysti omaa ekstraa lastenhoitoon.

Sinun(sinuttelen taas, en muista olenko saanutlupaa)päivän kertomuksessa ei tullut mitään mullistavaa esiin,et jättänyt pienempiä kovin usein isompien sisarusten hoitoon ja ruokaakin tarjosit kiitettävästi. Joten miksi olisin alkanut räksyttämään, vain siksi ettäolet lestad. äiti?

Minä niinkuin moni muukin oli arvostellut sitä, että miksi tehdä isoa lapsilaumaa jos ei jaksa tai pysty heitähoitamaan, ruokkimaan jne... näistä nuorempien äitien kuvauksista sai tälläisen kuvan, että lapset kasvaa vähän pellossa ja isommat sisarukset joutuvat paljon hoitovastuuseen. Sinullahan tuo homma näytti sujuvan, kyselin kyllä jo edell. kirjoit. että miten itse rentoudut tai vietät vapaa-aikaa.

Ja edelleen olen sitä mieltä, ettäen ymmärrä miksi ehkäisyvälineitä ei voi käyttää, sehän on kehittynyttä lääketiedettä niinkuin moni muukin asia. Vaikka en ymmärrä montaa muutakaan asiaa maailmassa esim musliminaisten huivipakkoa, juutalaisten ympärileikkauksia tms.. niin silti voin kunnioittaa ihmistä, vaikka en hyväksyisi hänen tekoaan,arvojaan jne...

En nyt ihan allekirjoita tuota väitettä, kun ihmiset kuulevat, että olet lestad. käytös ja suhtautum. muuttuu. Yritän ainakin tästä lähtien toimia niin ettei tälläistä kuvaa pääsisi syntymään.

Mutta on myös niin ettei teidän isoa lapsilaumaa kovin herkästi saa mennä arvostelemaan, senhän osoittaa nämä tekstit, jos ne jaksaa kaikkiläpi kahlata.. minullekin tuli tekstiä, että olen kateellinen 12-lapsen äidille ja siksi räyhään täälläpalstalla tai että joku isompiperh. rakastaa lapsiaan enemmän kuin minä jne...

Voisin ed. johtuen nyt väittää ettäkaikki lestad. vihaavat minua näiden kirj. pohjalta, mutta tuskinpa se näin lienee, onhan niitä niinkin fiksuja jotka eivät lue näitä sepustuksia :)

zerpah kirjoitti:

No kyllä minä aavistelin, että lapsiluvusta päätellen olet lestadiol. Itselläni ei ole mitään lestadiol. vastaan. Ja en ainakaan koskaan ole omia ´lapsiani kieltänyt lestad. tai muidenkaan ihmisryhmien kanssa leikkimästä tai seurustelemasta. Päinvastoin olen korostanut, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia vaatetuksesta, varallisuudesta, vammaisuudesta tms. riippumatta.

Kärkäs tai lestad. vastainen kuva on varmaan tullut näistä nasakoista mielipiteistä joita kyllä puolin jos toisinkin on heitelty- ja hyvä näin, kuten aikaisemmin totesin moni intohimoinen keskustelu ja ajatuksenvaihto on lähtenyt hyvinkin ärhäkkäistä alkukeskusteluista.

Ihmettelet varmaan, että miksi vastasin tähän sinun päivänselostukseen näinkin ystävällishenkisesti ja niihin muihin kärjekkäämmin.

No silloin aiemmin silmääni pisti päiväkuvauksissa hurlumhei meininki, lapset menivät päiväunille pelkän jäätelön voimalla kun olivat syöneet viimeksi aamulla kylmäämehukeittoa ja ihmettelin myös,miten tämä nuori äiti kerkesi monen lapsensa kanssa paistamaan omenapiirakkaa muttei laittanut kunnon lounasta, miten ihmeesä hän selvisi leikkikenttämatkasta näin monen lapsen kanssa, milloin imetti kaksosvauvojaan jne...

Sinulla pienin lapsi on jo 3-vuotias, joten perushoito lasten kanssa on jo helpompaa. Ja ikä ja kokemus tuo tietysti omaa ekstraa lastenhoitoon.

Sinun(sinuttelen taas, en muista olenko saanutlupaa)päivän kertomuksessa ei tullut mitään mullistavaa esiin,et jättänyt pienempiä kovin usein isompien sisarusten hoitoon ja ruokaakin tarjosit kiitettävästi. Joten miksi olisin alkanut räksyttämään, vain siksi ettäolet lestad. äiti?

Minä niinkuin moni muukin oli arvostellut sitä, että miksi tehdä isoa lapsilaumaa jos ei jaksa tai pysty heitähoitamaan, ruokkimaan jne... näistä nuorempien äitien kuvauksista sai tälläisen kuvan, että lapset kasvaa vähän pellossa ja isommat sisarukset joutuvat paljon hoitovastuuseen. Sinullahan tuo homma näytti sujuvan, kyselin kyllä jo edell. kirjoit. että miten itse rentoudut tai vietät vapaa-aikaa.

Ja edelleen olen sitä mieltä, ettäen ymmärrä miksi ehkäisyvälineitä ei voi käyttää, sehän on kehittynyttä lääketiedettä niinkuin moni muukin asia. Vaikka en ymmärrä montaa muutakaan asiaa maailmassa esim musliminaisten huivipakkoa, juutalaisten ympärileikkauksia tms.. niin silti voin kunnioittaa ihmistä, vaikka en hyväksyisi hänen tekoaan,arvojaan jne...

En nyt ihan allekirjoita tuota väitettä, kun ihmiset kuulevat, että olet lestad. käytös ja suhtautum. muuttuu. Yritän ainakin tästä lähtien toimia niin ettei tälläistä kuvaa pääsisi syntymään.

Mutta on myös niin ettei teidän isoa lapsilaumaa kovin herkästi saa mennä arvostelemaan, senhän osoittaa nämä tekstit, jos ne jaksaa kaikkiläpi kahlata.. minullekin tuli tekstiä, että olen kateellinen 12-lapsen äidille ja siksi räyhään täälläpalstalla tai että joku isompiperh. rakastaa lapsiaan enemmän kuin minä jne...

Voisin ed. johtuen nyt väittää ettäkaikki lestad. vihaavat minua näiden kirj. pohjalta, mutta tuskinpa se näin lienee, onhan niitä niinkin fiksuja jotka eivät lue näitä sepustuksia :)

Lue lisää

Kaikista asioista voi keskustella. Kirjoittajan sävystä ja sanavalinnoista sitten riippuu tuleeko keskustelusta rakentava vai repivä. Mielestäni sinä olet pysynyt asiallisella tasolla vaikka olet kritisoinut asioita joita ihmettlet. Ensimmäiseksi haluaisin kiinnittää huomion seikkaan, joka minulle on väistämättä tullut mieleen noita päiväkuvauksia lukiessani. Nimittäin osa niistä ei voi olla todellisen henkilön kirjoituksia. Kukaan normaali ihminen ei laita tänne nettiin nimeään sukunimeään myöten esille. Mikäli tälläinen kirjoittaja on todellinen henkilö, se kertoo mielestäni siitä, että kaikki ei ole kotona pääkopassa ja vaikuttaa siten myös kirjoituksen sisältöön. Osa kirjoittajista saattaa myös kirjoittaa provoisoivia kirjoituksia huvikseen luodakseen tietynlaista mielikuvaa tietyistä ihmisryhmistä. Tämä on tuttua monelta keskustelupalstalta. Anonyymina kun on helppo esittää olevansa aivan muuta mitä on todellisuus.

Olen itse lestadiolaisen perheen äiti ja olen samaa mieltä kuin sinä siitä, että sisarukset eivät saa toimia sijaishuoltajina. Vastuunottamiseen ja kotitöiden tekemiseen oppiminen ei ole kenellekään pahaksi, pikemminkin päinvastoin, mutta se että sisarukset ovat automaattisia, jatkuvia huoltajia pienemmille sisaruksilleen, ei ole oikein. Missä menee raja, se on jokaisen perheen itse määriteltävä. Joukkoon mahtuu myös niitä, joilla ei ole ymmärrystä huolehtia riittävästi lapsistaan. Näitä vanhempia on myös yhden ja kahden lapsen vanhemmissa, mutta suurperheen ollessa kysymyksessä ongelmat kertautuvat ja ovat näkyvämpiä. En yhtään ihmettele sellaisten perheiden naapureiden reaktioita ja ajatuksia, kun näyttää että lapset ovat aivan oman onnensa nojassa ja lähes vuosittain kannetaan uusi nyytti jo ennestäänkin
hajalla olevaan perheeseen.

Kaipasit miesten kirjoituksia tälle palstalle. Minä en usko näillä keskutelupalstoilla kovinkaan monen miehen aktiivisesti vierailevan. Enkä osaa kuvitella esimerkiksi oman mieheni kirjoittelevan tälläiselle palstalle. Monet ihmiset eivät tänä päivänäkään vietä koko aikaansa netissä vaan elävät mieluummin elämäänsä "ihan livenä" Perheellisellä tähän harvoin on aikaakaan. Huolestuneempi olisin lapsista siinä tapauksessa että isät istuisivat vapaa-aikansa keskustellen lastenhoidosta, mutta käytönnössä se jäisi toteutumatta. Meillä on isän ollut aina lupa ja oikeus pötkähtää siihen sohvalle hetkeksi työpäivän jälkeen, jos siihen on tuntunut olevan tarvetta. Enhän itsekään ole robotti, joka taukomatta puurtaa päivän mittaan suomatta lepohetkeä itselleen. Isällä tähän ei ole työpäivän aikana mahdollisuutta, miksi siis ei omassa kotonaan, jossa voidaan itse määritellä mitä ja milloin tehdään? Jokainen tarvitsee breikkejä jotta saa kerättyä voimia jaksaakseen jatkaa päivän touhuja. Lisäksi ihmisen elämään kuuluvat sairaudet ja huolet ja joskus uniongelmat, jotka voivat lisätä levon tarvetta. Ei tämä niin mustavalkoista ole tämä elämä tässä maailmassa. Mielestäni on epäinhimillistä, jos ollessaan väsynyt ei saa levätä jos se olosuhteiden puolesta kuitenkin on toteutettavissa. Lapsikaan ei menehdy jos on kerran harrastuksesta pois. Tärkeää on oppia elämän reaaliteetteja ja että maailma ei pyöri lapsen ehdoilla. Aikuiset eivät ole olemassa vain siksi että toteuttavat lapsen pienimmänkin toiveen, heillä on myös oma elämä.

Asioissa on aina useampi puoli mitä ensisilmäyksellä näyttää. On aina helppo arvostella ja tehdä valintoja ja ratkaisuja sellaisen ihmisen puolesta kenen elämästä ei oikeastaan tiedä mitään. Uskoisin että suurin osa suurperheistäkin elää aivan onnellista elämää,
ainakin omasta puolestani voin todeta elämäni ja yhteisen elämämme olevan tapahtumista rikasta, ihmissuhteiden ehjiä ja rakkautta on riittänyt.
Olen siitä kiitollinen, mikään ei ole itsestään selvää varsinkaan tänä päivänä.

Rebekka kirjoitti:

Kaikista asioista voi keskustella. Kirjoittajan sävystä ja sanavalinnoista sitten riippuu tuleeko keskustelusta rakentava vai repivä. Mielestäni sinä olet pysynyt asiallisella tasolla vaikka olet kritisoinut asioita joita ihmettlet. Ensimmäiseksi haluaisin kiinnittää huomion seikkaan, joka minulle on väistämättä tullut mieleen noita päiväkuvauksia lukiessani. Nimittäin osa niistä ei voi olla todellisen henkilön kirjoituksia. Kukaan normaali ihminen ei laita tänne nettiin nimeään sukunimeään myöten esille. Mikäli tälläinen kirjoittaja on todellinen henkilö, se kertoo mielestäni siitä, että kaikki ei ole kotona pääkopassa ja vaikuttaa siten myös kirjoituksen sisältöön. Osa kirjoittajista saattaa myös kirjoittaa provoisoivia kirjoituksia huvikseen luodakseen tietynlaista mielikuvaa tietyistä ihmisryhmistä. Tämä on tuttua monelta keskustelupalstalta. Anonyymina kun on helppo esittää olevansa aivan muuta mitä on todellisuus.

Olen itse lestadiolaisen perheen äiti ja olen samaa mieltä kuin sinä siitä, että sisarukset eivät saa toimia sijaishuoltajina. Vastuunottamiseen ja kotitöiden tekemiseen oppiminen ei ole kenellekään pahaksi, pikemminkin päinvastoin, mutta se että sisarukset ovat automaattisia, jatkuvia huoltajia pienemmille sisaruksilleen, ei ole oikein. Missä menee raja, se on jokaisen perheen itse määriteltävä. Joukkoon mahtuu myös niitä, joilla ei ole ymmärrystä huolehtia riittävästi lapsistaan. Näitä vanhempia on myös yhden ja kahden lapsen vanhemmissa, mutta suurperheen ollessa kysymyksessä ongelmat kertautuvat ja ovat näkyvämpiä. En yhtään ihmettele sellaisten perheiden naapureiden reaktioita ja ajatuksia, kun näyttää että lapset ovat aivan oman onnensa nojassa ja lähes vuosittain kannetaan uusi nyytti jo ennestäänkin
hajalla olevaan perheeseen.

Kaipasit miesten kirjoituksia tälle palstalle. Minä en usko näillä keskutelupalstoilla kovinkaan monen miehen aktiivisesti vierailevan. Enkä osaa kuvitella esimerkiksi oman mieheni kirjoittelevan tälläiselle palstalle. Monet ihmiset eivät tänä päivänäkään vietä koko aikaansa netissä vaan elävät mieluummin elämäänsä "ihan livenä" Perheellisellä tähän harvoin on aikaakaan. Huolestuneempi olisin lapsista siinä tapauksessa että isät istuisivat vapaa-aikansa keskustellen lastenhoidosta, mutta käytönnössä se jäisi toteutumatta. Meillä on isän ollut aina lupa ja oikeus pötkähtää siihen sohvalle hetkeksi työpäivän jälkeen, jos siihen on tuntunut olevan tarvetta. Enhän itsekään ole robotti, joka taukomatta puurtaa päivän mittaan suomatta lepohetkeä itselleen. Isällä tähän ei ole työpäivän aikana mahdollisuutta, miksi siis ei omassa kotonaan, jossa voidaan itse määritellä mitä ja milloin tehdään? Jokainen tarvitsee breikkejä jotta saa kerättyä voimia jaksaakseen jatkaa päivän touhuja. Lisäksi ihmisen elämään kuuluvat sairaudet ja huolet ja joskus uniongelmat, jotka voivat lisätä levon tarvetta. Ei tämä niin mustavalkoista ole tämä elämä tässä maailmassa. Mielestäni on epäinhimillistä, jos ollessaan väsynyt ei saa levätä jos se olosuhteiden puolesta kuitenkin on toteutettavissa. Lapsikaan ei menehdy jos on kerran harrastuksesta pois. Tärkeää on oppia elämän reaaliteetteja ja että maailma ei pyöri lapsen ehdoilla. Aikuiset eivät ole olemassa vain siksi että toteuttavat lapsen pienimmänkin toiveen, heillä on myös oma elämä.

Asioissa on aina useampi puoli mitä ensisilmäyksellä näyttää. On aina helppo arvostella ja tehdä valintoja ja ratkaisuja sellaisen ihmisen puolesta kenen elämästä ei oikeastaan tiedä mitään. Uskoisin että suurin osa suurperheistäkin elää aivan onnellista elämää,
ainakin omasta puolestani voin todeta elämäni ja yhteisen elämämme olevan tapahtumista rikasta, ihmissuhteiden ehjiä ja rakkautta on riittänyt.
Olen siitä kiitollinen, mikään ei ole itsestään selvää varsinkaan tänä päivänä.

Lue lisää

No kiitoksia jos on johonkin tullut naputettua asiallistaki tekstiä.

Nämäkirjoitukset tai osa niistä olisi provoja- no enpä tiedä, ainakin ne aika vilpittömiltä tuntuivat.

Ja provoja tai ei, keskustelua on syntynyt- intohimoja tämä aihe näyttää herättävän.
Voihan olla että kaikki eivät tiedämiten laaja media netti voi olla.
Mitenkäs kävi Tanskan maalla vähän aikaa sitten, eihän heilläkään ollut aikomus "sanomaansa" niin pitkälle ja vahvasti levittää.

No nythän tässä voidaan tätä kuvaa alkaa parantamaan, jos tarkoitit että nyt tällä palstalla olevat kuvaukset ovat pahentaneet lestad. julkisuuskuvaa ( näiden väittämiesi provojen tai kenties todell. ihmisten kuvaukset).

Olisiko myös niin, että jotkut naiset sopivat paremmin tähän perheenäidin hommaan. Isoissa perheissä kun tarvitaan paljon sitä kuuluisaa organis.kykyä, ehkäpä ruuanlaittotaitokin on eduksi ja kaikenlainen taloudenhoitotaito edistää hommaa- kaikilla ei näitä taitoja ole, eikä kaikki ole niin innokkaita edes oppimaan.

Pikkuperheissähän se ei niin haittaa, pikkulapsivaihe on kuitenkin aikalyhyt ja lapset menee hoitoon, kouluun jne.. Naiset/ äidit voivat helpommin valita suuntautumisensa mukaan.

Silloin kun lapsenteko on ns. pakollista (parempaa sanamuotoa en keksinyt, näin myöhällä, sorry.. ) ei valinnanvaraa ole ja nämä vähemmän innostuneet ja "taitamattomat" joutuvat isojen lapsiperheiden kekelle vastuunkantajan rooliin- seuraus on se, mitä näistä provoista saatiin lukea.

Jos kaikki ei kuitenkaan olleet provoja...niin sieltä tuli esiin jäsentymätöntä arkirutiinia, huonoa org.saatiokykyä Ja nämä olisivat kyllä aika ehdottomia, silloin kun perheessä on monta pientä kentie vaippaik. lasta.
Kuvitellaan vaikka että äidillä on vauva 1kk. ja 1v3kk ja 3v ja 5v. lapset.Niin jo tämän lapsijoukon kanssa pitää olla aika tiukka arkirytmi, että kaikille kerkeää antamaan perushoitoa (ruoka, uni,puhtaus,) Jos meinaa keritä ulkoilla joukkonsa kanssa on tehtävä ruoka ed. päivänä valmiiksi, suunniteltava kauppa-asiansa etukäteen, ettei jääkaappi ole tyhjillään kun alkaa valmistaa aamupalaa, pesukone on hyvä täyttää ed. iltana valmiiksi jne..

Jos vauvasyö vielä rintaa, en ainakaan itse kerkeäisi kotipihaa kauemmaksi tämänkään lapsilauman kanssa, saatikka jos heitä olisi enemmän. Vapaa hetkiä ei kylläpäivään paljon mahtuisi, varsinkin jo se mieskin lojahtaisi sinne sohvalle töistä tullessaan

Niin, miksi te niin hanakasti puolustatte niitä sohvaperunamiehiänne.Me tavall. pulliaiset kyllä pannaan välillä nämä sohvapotut tuulettumaan ja komennellaan akkojen töihin. Ettei vaan nyt (kauniista kirj. huolimatta) olisi niin, että teidäton kasvatettu miesten passareiksi jo pienistä tytöistä lähtien.

Ja asioilla on tosiaan useampi puoli, sen allekirjoitan täysin, mutta joskus tuntuu, että ette haluaisi näyttää tätätoista puolta ollenkaan.

Esim. kun aletaan puhua isojen perheiden huonoista puolista- olette usei sitä mieltä, että iso perhe on yksi onnen ja turvan pesäkolo.
Näin on varsinkin lehtijutuissa, joissa haastatellaan lestad.perheitä.

Iselläkin kun on tälläinen suht. suuri perhe niin myönnän ja olen näin keskusteluissa myös tuonut ilmi, että isoissa perheissä joutuu esim luopumaan monista asioista, jotka pikkuperheissä ovat melkein itsestäänselvyys. Esim. harrastaa ei voi kaikkea, ehkei sitä ainoatakaan harrastusta ajan ja rahapulan takia. Tilaa on usei vähemmän, jos ei ole oikein varakas. Melua on enemmän jne... Sairausajat ovat myös pitkiä ja moni lentsu sairastetaan olan takaa, se kun kiertää ison lauman ja iskee kenties uudestaan ja onhan näitä... Hyviäkin puoli tietysti- niistä kenties toiste..

Asiasta kenties vähän poiketen, en voi olla kertomatta viime kesän lomamatkasta. Oltiin kiertelemässä 5-lapsen kanssa Suomen maata ja eräällä leirintäalueela sattui kohdalle puhelias ukki joka oli kiinnostunut lapsilaumastamme-hänen kanssaan keskusteltiin pitkä tovi, aiheena mm. miksi meillä on lapsia näin monta, miten jaksamme kaikki elättää (hänellä teki tiukkaa aikanaan kahdenkin kanssa) Tälle ukille taisi jäädä se mielikuva että olemme lestad. en tainnut keritä sitä henelle oikaista. Toivottavasti ei nyt minun tähteni ole lestad. julkisuuskuva kovin kärsinyt.

Minä kun en ole mikään provo eikä muuten tuo kesälomatarinakaan, vaan täyttä totta.

LOpuksi on varmaan kevennettävä.. Erään myönteisen kuvan lestad. olen saanut kun luin erään kirjan muutama vuosi sitten- Tusinan äitee-
Tässä on tarina lämminhenkisestä ison perheen äidistä, joka toi uskonvakaumuksensa tavallisesti, jokapäiväisesti (ei tärkeillen tai riitaisasti) esille.
Tämä on tositarina eletystä elämästä. Voimakas perheenäiti, jolla oli huumorinkukkaa tallella. Pystyin samaistumaan tähän äitiin vaikka olemme aika eril.elämäntilanteista mm.leivänleipominen, mistä hän kertoi oli niin tuttua (leivon itsekin isoja taikinoita) Kirjailijan nimeäen muista.

Johan tässä iltasatua olikin. Lähempä tästä puolisoa jututtamaan.

zerpah kirjoitti:

No kiitoksia jos on johonkin tullut naputettua asiallistaki tekstiä.

Nämäkirjoitukset tai osa niistä olisi provoja- no enpä tiedä, ainakin ne aika vilpittömiltä tuntuivat.

Ja provoja tai ei, keskustelua on syntynyt- intohimoja tämä aihe näyttää herättävän.
Voihan olla että kaikki eivät tiedämiten laaja media netti voi olla.
Mitenkäs kävi Tanskan maalla vähän aikaa sitten, eihän heilläkään ollut aikomus "sanomaansa" niin pitkälle ja vahvasti levittää.

No nythän tässä voidaan tätä kuvaa alkaa parantamaan, jos tarkoitit että nyt tällä palstalla olevat kuvaukset ovat pahentaneet lestad. julkisuuskuvaa ( näiden väittämiesi provojen tai kenties todell. ihmisten kuvaukset).

Olisiko myös niin, että jotkut naiset sopivat paremmin tähän perheenäidin hommaan. Isoissa perheissä kun tarvitaan paljon sitä kuuluisaa organis.kykyä, ehkäpä ruuanlaittotaitokin on eduksi ja kaikenlainen taloudenhoitotaito edistää hommaa- kaikilla ei näitä taitoja ole, eikä kaikki ole niin innokkaita edes oppimaan.

Pikkuperheissähän se ei niin haittaa, pikkulapsivaihe on kuitenkin aikalyhyt ja lapset menee hoitoon, kouluun jne.. Naiset/ äidit voivat helpommin valita suuntautumisensa mukaan.

Silloin kun lapsenteko on ns. pakollista (parempaa sanamuotoa en keksinyt, näin myöhällä, sorry.. ) ei valinnanvaraa ole ja nämä vähemmän innostuneet ja "taitamattomat" joutuvat isojen lapsiperheiden kekelle vastuunkantajan rooliin- seuraus on se, mitä näistä provoista saatiin lukea.

Jos kaikki ei kuitenkaan olleet provoja...niin sieltä tuli esiin jäsentymätöntä arkirutiinia, huonoa org.saatiokykyä Ja nämä olisivat kyllä aika ehdottomia, silloin kun perheessä on monta pientä kentie vaippaik. lasta.
Kuvitellaan vaikka että äidillä on vauva 1kk. ja 1v3kk ja 3v ja 5v. lapset.Niin jo tämän lapsijoukon kanssa pitää olla aika tiukka arkirytmi, että kaikille kerkeää antamaan perushoitoa (ruoka, uni,puhtaus,) Jos meinaa keritä ulkoilla joukkonsa kanssa on tehtävä ruoka ed. päivänä valmiiksi, suunniteltava kauppa-asiansa etukäteen, ettei jääkaappi ole tyhjillään kun alkaa valmistaa aamupalaa, pesukone on hyvä täyttää ed. iltana valmiiksi jne..

Jos vauvasyö vielä rintaa, en ainakaan itse kerkeäisi kotipihaa kauemmaksi tämänkään lapsilauman kanssa, saatikka jos heitä olisi enemmän. Vapaa hetkiä ei kylläpäivään paljon mahtuisi, varsinkin jo se mieskin lojahtaisi sinne sohvalle töistä tullessaan

Niin, miksi te niin hanakasti puolustatte niitä sohvaperunamiehiänne.Me tavall. pulliaiset kyllä pannaan välillä nämä sohvapotut tuulettumaan ja komennellaan akkojen töihin. Ettei vaan nyt (kauniista kirj. huolimatta) olisi niin, että teidäton kasvatettu miesten passareiksi jo pienistä tytöistä lähtien.

Ja asioilla on tosiaan useampi puoli, sen allekirjoitan täysin, mutta joskus tuntuu, että ette haluaisi näyttää tätätoista puolta ollenkaan.

Esim. kun aletaan puhua isojen perheiden huonoista puolista- olette usei sitä mieltä, että iso perhe on yksi onnen ja turvan pesäkolo.
Näin on varsinkin lehtijutuissa, joissa haastatellaan lestad.perheitä.

Iselläkin kun on tälläinen suht. suuri perhe niin myönnän ja olen näin keskusteluissa myös tuonut ilmi, että isoissa perheissä joutuu esim luopumaan monista asioista, jotka pikkuperheissä ovat melkein itsestäänselvyys. Esim. harrastaa ei voi kaikkea, ehkei sitä ainoatakaan harrastusta ajan ja rahapulan takia. Tilaa on usei vähemmän, jos ei ole oikein varakas. Melua on enemmän jne... Sairausajat ovat myös pitkiä ja moni lentsu sairastetaan olan takaa, se kun kiertää ison lauman ja iskee kenties uudestaan ja onhan näitä... Hyviäkin puoli tietysti- niistä kenties toiste..

Asiasta kenties vähän poiketen, en voi olla kertomatta viime kesän lomamatkasta. Oltiin kiertelemässä 5-lapsen kanssa Suomen maata ja eräällä leirintäalueela sattui kohdalle puhelias ukki joka oli kiinnostunut lapsilaumastamme-hänen kanssaan keskusteltiin pitkä tovi, aiheena mm. miksi meillä on lapsia näin monta, miten jaksamme kaikki elättää (hänellä teki tiukkaa aikanaan kahdenkin kanssa) Tälle ukille taisi jäädä se mielikuva että olemme lestad. en tainnut keritä sitä henelle oikaista. Toivottavasti ei nyt minun tähteni ole lestad. julkisuuskuva kovin kärsinyt.

Minä kun en ole mikään provo eikä muuten tuo kesälomatarinakaan, vaan täyttä totta.

LOpuksi on varmaan kevennettävä.. Erään myönteisen kuvan lestad. olen saanut kun luin erään kirjan muutama vuosi sitten- Tusinan äitee-
Tässä on tarina lämminhenkisestä ison perheen äidistä, joka toi uskonvakaumuksensa tavallisesti, jokapäiväisesti (ei tärkeillen tai riitaisasti) esille.
Tämä on tositarina eletystä elämästä. Voimakas perheenäiti, jolla oli huumorinkukkaa tallella. Pystyin samaistumaan tähän äitiin vaikka olemme aika eril.elämäntilanteista mm.leivänleipominen, mistä hän kertoi oli niin tuttua (leivon itsekin isoja taikinoita) Kirjailijan nimeäen muista.

Johan tässä iltasatua olikin. Lähempä tästä puolisoa jututtamaan.

Lue lisää

Mielestäni miehestä ei tee sohvaperunaa se, jos hän saa levähtää työpäivän jälkeen ja alkaa sitten touhuihin mukaan. Monet tuntemani lestadiolaisisät tekevät todella vähintään oman osansa perheen ja kodin eteen, sitten on niitä jotka eivät suurinpiirtein suostu oman lapsen vaippoja vaihtamaan. Tälläisiin miehiin olen törmännyt myös ei lestadiolaisissa piireissä, joten ei taida olla uskonsuuntaus se suurin tekijä tässä asiassa.

Voi voi minä en ainakaan pyri antamaan liian ruusuista kuvaa suuren perheen elämästä. Se on työtä ja vaivaa, mutta sellaiseksi ihmisen elämä on täällä määritelty. Toisaalta myös moninkertaisesti onnea ja iloa. Toisilla on toiset murheet, kaikkien ei niin päälle päin näkyviä, mutta omansa jokaisella. Jaksamisen rajat ovat niin erilaiset. Joku voi olla helisemässä ja uupumisen rajoilla kahden lapsen kanssa, kun taas toinen ohjailee ilman suurempia ongelmia lähes kymmenpäistä lapsikatrasta. Hyvin yksilöllistä on myös se, mihin kukin päivänsä aikana ehtii. Toisella voi oikeasti olla homma hanskassa vaikka lapsia monta, opiskelua ja työtä limittäin ja lomittain. Lapset hyvin huolehdittuja ja tyytyväisiä, koti aina kuin nuoltu. (Jos se nyt mikään mittari on).

Vaikka en halua antaa liian ruusuista kuvaa, en viitsi alkaa peittelemään sitä että olen itse tyytyväinen elämääni ja perheemme elämään. Monien vastoinkäymisten ja vaikeuksien jälkeen on tähän päivään tultu. Olenkin usein sanonut miehelleni että onneksi uskovaisilla on vahva luottamus ja usko siihen että on menty lopunikäiseen liittoon, muuten ei olisi koskaan saanut tietää miten mukavaa voi olla yhdessä olla siinä vaiheessa, kun 15 tai 20 yhteistä vuotta on takana. Kyllä meilläkin on ollut niin vaikeita aikoja että kamppeet olisi jaettu jo aikapäiviä sitten, ellei luottamusta anteeksiantamuksen voimaan olisi ollut. Tässä iässä ei enää jaksa riitaa haastaa ja yrittää muuttaa toista:) Olen aivan varma että ne samat ongelmat olisivat tulleet uuden puolison kanssa pian eteen, sillä vain itseään voi muuttaa.

Ja lehtijutuista vielä senverran, että ne ovat juuri sen näköisiä kuin toimittaja ja toimitus haluavat tuoda esille. Mitä asioita halutaan korostaa. Niin moni niihin "joutunut" on kertonut miten suurinpiirtein sivulauseessa on maininnut jonkin asian, josta sitten on tehty ikäänkuin pääotsikko ja punainen lanka juttuun. Mutta tottakai on niitäkin ihmisiä, jotka antavat ymmmärtää että ruusuilla tanssimista tämä meidän elämä on, mistään ongelmista ei ole suurinpiirtein kuultukaan. Mutta senhän jokainen tietää että se ei ole totta ja vaikutelma on pikemminkin surkuhupaisa.

Vielä tuosta miehen passaajaksi kasvamisesta. Meillä on myös erilaisia taustoja. Itse olen ei-lestadiolaisesta pienestä perheestä, minulla on vain kolme sisarusta. Suurin merkitys oman perheen rakentamisessa on kuitenkin niillä kahdella ihmisellä jotka sitä perhettä alkavat rakentaa, mutta totta kai taustatkin vaikuttvat, tiedostimmepa sitä tai emme.

Vuorokausi vaihtui tässä kirjoitellessa. Pelasin naapurin kanssa sulkapalloa niin että olen vieläkin vähän ylikierroksilla ja ei nukuta sitten pätkääkään.
Hyvää jatkoa sinulle!

Rebekka kirjoitti:

Mielestäni miehestä ei tee sohvaperunaa se, jos hän saa levähtää työpäivän jälkeen ja alkaa sitten touhuihin mukaan. Monet tuntemani lestadiolaisisät tekevät todella vähintään oman osansa perheen ja kodin eteen, sitten on niitä jotka eivät suurinpiirtein suostu oman lapsen vaippoja vaihtamaan. Tälläisiin miehiin olen törmännyt myös ei lestadiolaisissa piireissä, joten ei taida olla uskonsuuntaus se suurin tekijä tässä asiassa.

Voi voi minä en ainakaan pyri antamaan liian ruusuista kuvaa suuren perheen elämästä. Se on työtä ja vaivaa, mutta sellaiseksi ihmisen elämä on täällä määritelty. Toisaalta myös moninkertaisesti onnea ja iloa. Toisilla on toiset murheet, kaikkien ei niin päälle päin näkyviä, mutta omansa jokaisella. Jaksamisen rajat ovat niin erilaiset. Joku voi olla helisemässä ja uupumisen rajoilla kahden lapsen kanssa, kun taas toinen ohjailee ilman suurempia ongelmia lähes kymmenpäistä lapsikatrasta. Hyvin yksilöllistä on myös se, mihin kukin päivänsä aikana ehtii. Toisella voi oikeasti olla homma hanskassa vaikka lapsia monta, opiskelua ja työtä limittäin ja lomittain. Lapset hyvin huolehdittuja ja tyytyväisiä, koti aina kuin nuoltu. (Jos se nyt mikään mittari on).

Vaikka en halua antaa liian ruusuista kuvaa, en viitsi alkaa peittelemään sitä että olen itse tyytyväinen elämääni ja perheemme elämään. Monien vastoinkäymisten ja vaikeuksien jälkeen on tähän päivään tultu. Olenkin usein sanonut miehelleni että onneksi uskovaisilla on vahva luottamus ja usko siihen että on menty lopunikäiseen liittoon, muuten ei olisi koskaan saanut tietää miten mukavaa voi olla yhdessä olla siinä vaiheessa, kun 15 tai 20 yhteistä vuotta on takana. Kyllä meilläkin on ollut niin vaikeita aikoja että kamppeet olisi jaettu jo aikapäiviä sitten, ellei luottamusta anteeksiantamuksen voimaan olisi ollut. Tässä iässä ei enää jaksa riitaa haastaa ja yrittää muuttaa toista:) Olen aivan varma että ne samat ongelmat olisivat tulleet uuden puolison kanssa pian eteen, sillä vain itseään voi muuttaa.

Ja lehtijutuista vielä senverran, että ne ovat juuri sen näköisiä kuin toimittaja ja toimitus haluavat tuoda esille. Mitä asioita halutaan korostaa. Niin moni niihin "joutunut" on kertonut miten suurinpiirtein sivulauseessa on maininnut jonkin asian, josta sitten on tehty ikäänkuin pääotsikko ja punainen lanka juttuun. Mutta tottakai on niitäkin ihmisiä, jotka antavat ymmmärtää että ruusuilla tanssimista tämä meidän elämä on, mistään ongelmista ei ole suurinpiirtein kuultukaan. Mutta senhän jokainen tietää että se ei ole totta ja vaikutelma on pikemminkin surkuhupaisa.

Vielä tuosta miehen passaajaksi kasvamisesta. Meillä on myös erilaisia taustoja. Itse olen ei-lestadiolaisesta pienestä perheestä, minulla on vain kolme sisarusta. Suurin merkitys oman perheen rakentamisessa on kuitenkin niillä kahdella ihmisellä jotka sitä perhettä alkavat rakentaa, mutta totta kai taustatkin vaikuttvat, tiedostimmepa sitä tai emme.

Vuorokausi vaihtui tässä kirjoitellessa. Pelasin naapurin kanssa sulkapalloa niin että olen vieläkin vähän ylikierroksilla ja ei nukuta sitten pätkääkään.
Hyvää jatkoa sinulle!

Lue lisää

Sinun miehesi ei tunnu olevan sohvaperuna, mutta kyllä niitä vaan muissa perheissä riittää uskov. ja ei uskov.

Ja onhan se hyvä, että oma elämäsi on reilassa, mutta kirjoit. joita tännekkin palstalle on tulvinut kertoo myös muusta, kaikki asiat eivätole reilassa, jos päivän aikana ei kerkeä ruokkimaan kaikkia tekemiään lapsiaan tai aamulla vasta aletaan ihmettelemään mitä ruokaa tässä 8-lapselle laittaisi.

Ja näitä löytyy varmaan pienemmistäkin perheistä, mutta ei tänne kukaan kaksilapsinen ole kirjoittanut päivänkuvaustaan. Olisiko niin että pienperh. kimpussa on herkemmin sos.huollon ihmiset, isoissa peheissä varsinkin uskovaisissa sellaisissa uskotaa asioiden hoituvan kiitettävästi. Näinhän ei ole, kuten viimeviikkojen aikan aolemme saaneet huomata.

Vielä palaan tuohon ed. kirjoit.
Kerroit, ettei ole niin väliä jos lapsi joskus jää viemättä harrastukseen. Ja vaikka ymmärsin ydinajatuksen, ettei vanhaempien pidä tanssia lapsen pillin mukaan jne. lasten on hyvä oppia että maailma ei pyöri hänen ympärillään...

Tottahan se tämäkin on elämän realiteetit on jo pienenä hyvä oppia,mutta eiköhän ne tuleisoissa perheissä opittua kaikesta huolimatta, melkeinitsestään. Vuoroa pitää odottaa, joskus loputtomiin, kaikkea ei voi saada, sisar. on otettava huomioon...

Meillä jos harrastus aloitetaan, siellä pyritään käymään ehkä sairausp. lukuunottomatta. Onhan harrastukset jo sen verren kalliita, että minusta niihin sitten mennään jos sellainen on hankittu. Ja jos vanhemmat eivät jaksa kannustaa tai kuljettaa, harrastus monesti lopahtaa. Lapset kun ovat aika lyhytjännitteisiä, alkuinnost. jälkeen lisäpotkua tarvitaan.

Ja saako lapsi olla väsynyt, jos isä ei jaksa viedäharkkoihin, lapsi vetoaa samaan ensikerrella. Harrast. jääkin sitten pois kun näitä poissa oloja kertyy.

Joskus tälläine ehdoton vanhempien auktoriteetti on hyväksikin, muttei aina.
Esim. tunnen erään isolapsisen perheen, joissa on sääntönä ettei pyöriä korjata syys- tai talvilukukauden aikana eli jos lapsi rällää pyöränsä huonoon kuntoon, puhkoo kumit tms... niin pyörä kunnostetaan ja otetaan käyttöön vasta serv. keväänä/kesänä.

Ihan sama onko kyse vahingosta tai tahallisuudesta. Ja varsinkin pojat näillä pyörillä rällää eikä välttämättä aina ole tarkoitus tahallisuudesta-lapset kun on lapsia.

Nämä pikku koulul. sitten kävelevätaika pitkän koulumatkan kun ne pyörät tahtoo särkyä aika usein- joskus säälittää tälläinen kovahko kohtelu. Ja tälläiset lapset kostavat helposti muille lapsille, ovat ilkeitä yms. ja usein silloin kun aikuisen silmä ei ole näkemässä. Kohteena on usein nämä "mamikset", joiden vanhemmilla eiole näin kovaott. kasvatuskäytännöt.

Toimittajatkaan eivät nyt ihan omasta päästä juttuja keksi, kyllä haastateltavakin voi jonnekin suuntaan keskustelua ohjata... useinhan sitä ohjataan juuri siihen suuntaan, niinkuin väität tekstissäsi, että, joku ohjailee kymmenlapsista katrastaan ilman mitään ongelmia.

Tätä minä en purematta niele, jos nyt näyttääkin jo että hyvin menee kun lapset ovat kasvaneet, nuorimm. ohi vaippaiän, niin joskus on ollut varmaan hankalampaa esim silloin kun vaippaik. on ollut kolmekin yhtä aikaa.

Ulospäin voi monesti näyttää ihan muulta kuin mitä todell. on ja minä en edell.usko näihin yli-ihmisiin. Kaikki me ollaan suurinp. samojen jaksamisen lainakaisuuksien alla, fysiikka ja ihm.kemiall. koostumus on kuitenkin loppupeleissä aika samanl.

Olen myös kuullut näitäkin tarinoita, joita aikuiset isojen perh. lapset kertovat... äitioli aian väsynyt, uusi raskaus ja pieni vauva samaan aikaan-äiti kulki kuin unessa, ei jaksanut kuunnella lapsenasioita tai tarpeita. MYös tämä on totuus.

No nyt odottaa toinen totuus housussa eli kakkapyllyn pesu.Aurinkoista syyspäivää kaikille isoille ja pienilleperheille,keten myös lapsettomille, sinkuille jne..

zerpah kirjoitti:

Sinun miehesi ei tunnu olevan sohvaperuna, mutta kyllä niitä vaan muissa perheissä riittää uskov. ja ei uskov.

Ja onhan se hyvä, että oma elämäsi on reilassa, mutta kirjoit. joita tännekkin palstalle on tulvinut kertoo myös muusta, kaikki asiat eivätole reilassa, jos päivän aikana ei kerkeä ruokkimaan kaikkia tekemiään lapsiaan tai aamulla vasta aletaan ihmettelemään mitä ruokaa tässä 8-lapselle laittaisi.

Ja näitä löytyy varmaan pienemmistäkin perheistä, mutta ei tänne kukaan kaksilapsinen ole kirjoittanut päivänkuvaustaan. Olisiko niin että pienperh. kimpussa on herkemmin sos.huollon ihmiset, isoissa peheissä varsinkin uskovaisissa sellaisissa uskotaa asioiden hoituvan kiitettävästi. Näinhän ei ole, kuten viimeviikkojen aikan aolemme saaneet huomata.

Vielä palaan tuohon ed. kirjoit.
Kerroit, ettei ole niin väliä jos lapsi joskus jää viemättä harrastukseen. Ja vaikka ymmärsin ydinajatuksen, ettei vanhaempien pidä tanssia lapsen pillin mukaan jne. lasten on hyvä oppia että maailma ei pyöri hänen ympärillään...

Tottahan se tämäkin on elämän realiteetit on jo pienenä hyvä oppia,mutta eiköhän ne tuleisoissa perheissä opittua kaikesta huolimatta, melkeinitsestään. Vuoroa pitää odottaa, joskus loputtomiin, kaikkea ei voi saada, sisar. on otettava huomioon...

Meillä jos harrastus aloitetaan, siellä pyritään käymään ehkä sairausp. lukuunottomatta. Onhan harrastukset jo sen verren kalliita, että minusta niihin sitten mennään jos sellainen on hankittu. Ja jos vanhemmat eivät jaksa kannustaa tai kuljettaa, harrastus monesti lopahtaa. Lapset kun ovat aika lyhytjännitteisiä, alkuinnost. jälkeen lisäpotkua tarvitaan.

Ja saako lapsi olla väsynyt, jos isä ei jaksa viedäharkkoihin, lapsi vetoaa samaan ensikerrella. Harrast. jääkin sitten pois kun näitä poissa oloja kertyy.

Joskus tälläine ehdoton vanhempien auktoriteetti on hyväksikin, muttei aina.
Esim. tunnen erään isolapsisen perheen, joissa on sääntönä ettei pyöriä korjata syys- tai talvilukukauden aikana eli jos lapsi rällää pyöränsä huonoon kuntoon, puhkoo kumit tms... niin pyörä kunnostetaan ja otetaan käyttöön vasta serv. keväänä/kesänä.

Ihan sama onko kyse vahingosta tai tahallisuudesta. Ja varsinkin pojat näillä pyörillä rällää eikä välttämättä aina ole tarkoitus tahallisuudesta-lapset kun on lapsia.

Nämä pikku koulul. sitten kävelevätaika pitkän koulumatkan kun ne pyörät tahtoo särkyä aika usein- joskus säälittää tälläinen kovahko kohtelu. Ja tälläiset lapset kostavat helposti muille lapsille, ovat ilkeitä yms. ja usein silloin kun aikuisen silmä ei ole näkemässä. Kohteena on usein nämä "mamikset", joiden vanhemmilla eiole näin kovaott. kasvatuskäytännöt.

Toimittajatkaan eivät nyt ihan omasta päästä juttuja keksi, kyllä haastateltavakin voi jonnekin suuntaan keskustelua ohjata... useinhan sitä ohjataan juuri siihen suuntaan, niinkuin väität tekstissäsi, että, joku ohjailee kymmenlapsista katrastaan ilman mitään ongelmia.

Tätä minä en purematta niele, jos nyt näyttääkin jo että hyvin menee kun lapset ovat kasvaneet, nuorimm. ohi vaippaiän, niin joskus on ollut varmaan hankalampaa esim silloin kun vaippaik. on ollut kolmekin yhtä aikaa.

Ulospäin voi monesti näyttää ihan muulta kuin mitä todell. on ja minä en edell.usko näihin yli-ihmisiin. Kaikki me ollaan suurinp. samojen jaksamisen lainakaisuuksien alla, fysiikka ja ihm.kemiall. koostumus on kuitenkin loppupeleissä aika samanl.

Olen myös kuullut näitäkin tarinoita, joita aikuiset isojen perh. lapset kertovat... äitioli aian väsynyt, uusi raskaus ja pieni vauva samaan aikaan-äiti kulki kuin unessa, ei jaksanut kuunnella lapsenasioita tai tarpeita. MYös tämä on totuus.

No nyt odottaa toinen totuus housussa eli kakkapyllyn pesu.Aurinkoista syyspäivää kaikille isoille ja pienilleperheille,keten myös lapsettomille, sinkuille jne..

Lue lisää

Jos luet tarkemmin tekstini toimittajan tekemiin juttuihin liittyen huomaat, että en väittänyt että toimittaja on keksinyt juttuun asioita. Kirjoitin että moni on kertonut, että on ikäänkuin sivulauseessa maininnut jonkun asian, josta sitten on tehty suurinpiirtein jutun pääasia. Onhan tuttua iltapäivälehdistä miten otsikoita revitään asiasta, jota saa sitten suurennuslasin kanssa etsiä itse jutusta. Aina jutun kohde ei ole välttämättä edes antanut ko.haastattelua kuten annetaan ymmärtää vaan tiedot on ongittu jostakin muualta. No, nuo ovat ääriesimerkkejä mutta totuus on, että riippuu näkökulmasta miltä samakin asia saadaan näyttämään aivan toiselta. Oma ammattini tässä koneen äärellä liittyy noihin asioihin sen verran läheltä, että tiedän mistä puhun.

Enhän minä voi puhua kuin omasta elämästäni ja siitä millä tolalla se on. Ihan varmasti on ja onkin suurperheitä, joissa edes päivittäinen perushuolto ei toimi. Ihan niinkuin minkä kokoisissa perheissä tahansa. Tiedän lestadiolaisia perheitä, joissa käy perhetyöntekijä säännöllisesti auttamassa. On hieno asia, että on kyetty katsomaan totuutta silmiin ja myönnetty, että ei enää selviä kunnialla.

Tuo harrastuksesta poisolo oli ääriesimerkki, jolla tahdoin sanoa vain sitä, että isälläkin on oikeus olla väsynyt. Pyörittäähän hän sitä samaa perhettä kuin äitikin ja vielä käy kodin ulkopuolella työssä. Toki tänä päivänä moni äitikin tekee niin. Silloin tietenkin kotitöiden jakaminen on entistä tärkeämpää. Uskoisin, että "normaaliperheissä" tämä on itsestään selvää.
Tänä päivänä isät ovat aika valveutuneita, on ilo katsoa nuoria pareja miten isillä yleensä on homma hanskassa. (Poikkeuksiakin on).

Mieheni ei todellakaan ole sohvaperuna (jo ajatus hymyilyttää), pikemminkin työnarkomaani jolla pitää koko ajan olla jotakin puuhaa menossa. Omille lomille häntä saa patistella, sillä sekin olisi tärkeää yhteisten ja pariskuntana tehtyjen lomien lisäksi.

Hyvää viikon jatkoa sinulle ja perheellesi sekä kaikille palstalaisille!

Rebekka kirjoitti:

Jos luet tarkemmin tekstini toimittajan tekemiin juttuihin liittyen huomaat, että en väittänyt että toimittaja on keksinyt juttuun asioita. Kirjoitin että moni on kertonut, että on ikäänkuin sivulauseessa maininnut jonkun asian, josta sitten on tehty suurinpiirtein jutun pääasia. Onhan tuttua iltapäivälehdistä miten otsikoita revitään asiasta, jota saa sitten suurennuslasin kanssa etsiä itse jutusta. Aina jutun kohde ei ole välttämättä edes antanut ko.haastattelua kuten annetaan ymmärtää vaan tiedot on ongittu jostakin muualta. No, nuo ovat ääriesimerkkejä mutta totuus on, että riippuu näkökulmasta miltä samakin asia saadaan näyttämään aivan toiselta. Oma ammattini tässä koneen äärellä liittyy noihin asioihin sen verran läheltä, että tiedän mistä puhun.

Enhän minä voi puhua kuin omasta elämästäni ja siitä millä tolalla se on. Ihan varmasti on ja onkin suurperheitä, joissa edes päivittäinen perushuolto ei toimi. Ihan niinkuin minkä kokoisissa perheissä tahansa. Tiedän lestadiolaisia perheitä, joissa käy perhetyöntekijä säännöllisesti auttamassa. On hieno asia, että on kyetty katsomaan totuutta silmiin ja myönnetty, että ei enää selviä kunnialla.

Tuo harrastuksesta poisolo oli ääriesimerkki, jolla tahdoin sanoa vain sitä, että isälläkin on oikeus olla väsynyt. Pyörittäähän hän sitä samaa perhettä kuin äitikin ja vielä käy kodin ulkopuolella työssä. Toki tänä päivänä moni äitikin tekee niin. Silloin tietenkin kotitöiden jakaminen on entistä tärkeämpää. Uskoisin, että "normaaliperheissä" tämä on itsestään selvää.
Tänä päivänä isät ovat aika valveutuneita, on ilo katsoa nuoria pareja miten isillä yleensä on homma hanskassa. (Poikkeuksiakin on).

Mieheni ei todellakaan ole sohvaperuna (jo ajatus hymyilyttää), pikemminkin työnarkomaani jolla pitää koko ajan olla jotakin puuhaa menossa. Omille lomille häntä saa patistella, sillä sekin olisi tärkeää yhteisten ja pariskuntana tehtyjen lomien lisäksi.

Hyvää viikon jatkoa sinulle ja perheellesi sekä kaikille palstalaisille!

Lue lisää

No pääsin yllättäen koneelle, kun lapset ovat leikkimässä kavereilla eikä tuttua tungosta ole.

No en tainnut lukea aivan niin huolella toimittajiin liityvää tekstiäsi, pitkässä jutussa saa olla tarkkana.

Mutta ihan iltalehdistä en näitä juttuja ole lukenut, enemmänkin paikallis sanomalehdistä ja joitakin naistenlehdistä tai vastaavista. Ja jutun aiheet on olleet suviseuroihin liittyvää aiheistoa tai yleisemmin suurperheen arjesta kertovaa asiaa. Ja aina näissä jutuissa on ylistetty suurperheen onnea ja hehkutettu alati jaksavaa äitimarttyyria- ehkä kansa haluaa tälläistä lukea. Itse haluaisin totuutta ja rehellisyyttä, aitoa arkielämän realismia.

Sinähän tässä tuot, harvinaisesti kyllä, esille arkielämää ja myös negat. puolta (ks. perhetyönt. työskentelyä lestad. perheissä) Julkisuudessa ei tälläistä ole tullut esille.

Minustakin on hyvä ettei ongelmia lakaista maton alle ja apua uskalletaan ja älytään pyytää. Sitä vartenhan meillä Suomessa on järjestelmät luotu esim. perhetyönt. palvelut. Nämä taitavat korvata entisen kodinhoitaja systeemin lähes kokonaan. Ja vähän harmi niin, koska olettaisin, että kodonhoitajan sai ennen vähemmin perustein eli helpommin kuin nykyisen perhetyöntekijän.

Muistelen, että ennen sai kodinhoitajan esim. synnytyksen, raskauden tai äidin rasittuneisuuden takia, niin ei taida enää olla.

Tietysti voisi tässänyt vähän ilkeillä ja ihmetellä, että miksi pitää tehdä lisää lapsia jos ei niiden kaikkien kanssa itse pärjää, niin meiltä taviksilta eli ei lestad. kysellään jos olemme hankkineet ison perheen ja olemme apua vailla.

Ja tuohon sohvaperuna-asiaan, jos olisit itse puolestasi lukenut juttuni tarkasti, olisit huomannut, että sanoin ettei miehesi varmaankaan ole tälläinen sohvaperunavalio- ja näin uskon, vaikkei ole kunniaa tunte aviosiippaasi (terkkuja vain hänelle).

Samaa mieltä olen myös siitä, että tasa-arvoasiat ovat menneet kyllä huimasti eteenpäin ja on ilo seurata miten tasapuolisesti useat nuoret perheet hoitavat perheasioita. Näin omatkin nuoremme toimivat, Olen kyllä ylpeä heistä!

Ei ehkä tulevaisuudessa tarvitse sitä Päivi Lipposen käyttämää sananlaskua "akat aidan tekee, ukot käy mittaamassa" Jotenkin näin se meni - liekö tullut sanat. oikein.

Onkohan tämäkin nyt sellainen provo vai ihan oikeastiko joku 6:n lapsen äiti kyselee vastuuasioita.
Mutta jos kuvitellaan, että olet todellinen henkilö ja mietit näitä vastuuasioita, niin kerron mitä ajattelen.

16-vuotiashan on jo aika iso ja varmaan kykenevä hoitamaan pienempiä lapsia esim. jonkun pikkuhomman ajan. Jokainenhanlapsensa tuntee joku 16-vuotias on hyvinkin vastuuntuntoinen, toinen ehkä hulivili, jolle täytyy korostaa millainen vastuu sisältyy lapsenhoitoon, varsinkin tämän 7kk:ikäisen kohdalla.

Muualla maailmassa tämän ikäiset synnyttävät jo itse pienokaisia, ei kai se Suomessakaan mitenkään ihan harvinaista ole.

Kun itse kritisoin sisarusten jatkuaa lapsenvahtimista, tarkoitin esim. n. 9-vuotiasta tyttöä, joka vahti 3 pikkusisarusta kahluualtaan taivastaavan reunalla. MInusta tämänikäiselle riittäisi yksikin pikkusisarus vahdittavaksi, varsinkin veden äärellä.(mutta tämähän olikin koko juttu ilm. provo-näin on nyt uusimman tiedon mukaan väitetty)

Ja tälläinen joka päiväinen vahtiminen, hoitaminen ei minun mielestäni kuulu sisarille.
Silloin tällöin pikkusisaren seura on mukavaa, hauskaa, kasvattavaakin.

Isoissa perheissä vaan tahtoo unohtua nämä asiat, ehkävarsinkin tyttöjen osalta, he kun ehkä ottavat tätä hoitovastuuta mielellään ja vastustelematta (tälläistäkin täältäpalstalta on saanutlukea.. oisiko ollut taas se provo).

Itse olen käyttänyt isompia sisaruksia vahteina,hoitajina seuraavasti.
13-vuotias on hoitanut 5-vuotiasta sisarusta esim. kauppareissun ajan (2-vuotias on ollut mukana) Olen järjestänyt tälle 5v. puuhaa esim. videon katselua tms. Kaverit on saaneet häädön kotiinsa siksi aikaa.

Isommat lapseni, yli 20v. ovat vahtineet joskus myös tätä 2v. esim kun olen ollut asioilla ja pottupellolla, mutta liian usein en ole raskinnut heitä työllistää, koska vanhimmallaon jo omakin lapsi ja toisen lapsen vapaa-ajat kuuluvat minusta pääsääntöisesti hänelle itselleen. (ei toimiessa lapsenvahtina) Houkuttelevaahan se olisi aina jättää lapset näiden isojen hoitoon. Saisi monen homman tehtyä sutjakkaasti ja rauhassa,ja mies pääsisi helpommalla, hän kun joutuu ottamaan hoitovastuuta kun tulee töistä, että minä saan omaa vapaata... tehdä kotihommia rauhassa tai vain LORVAILLA.

Ala-koululaiset ovat myös vahtineet pientä esim. sen ajan että ripustan pyykit tai vien roskat tai teen ulkona jonkun homman leikkaan esim. ruohon. Vahtiminen tapahtuu näköetäisyydellä eli olen varavahti ja katson että "työläinen" ei unohda hommaansa.