Yleisradion tv-pääuutisissa rinnastettiin EU:n laajentuminen ja muutaman tuhannen osanottajan onneksi jokseenkin rauhallinen mielenosoitus Kööpenhaminassa. EU:ssa on paljon arvosteltavaa, mutta tuskin parempaan maailmaan päästään ainakaan näiden protestoijien analyyseillä ja tavoitteilla.
Mielenosoittajiin kohdistetun suuren huomion valossa joutuu myös kysymään, keitä he tai ylipäänsä paljon puhutut ”kansalaisjärjestöt” edustavat. Kööpenhaminassa marssineiden määrällä ei Suomessa olisi saatu omassa vaaliliitossa yhtään kansanedustajaa läpi. Itsenäisyyspäivän hulinoitsijoiden joukolla ei olisi saatu ketään omin voimin edes Helsingin kaupunginvaltuustoon. Kuka päättää ”kansalaisjärjestöissä”, joista monia ei liene edes rekisteröity?
Epäilemättä on vilpitöntä globalisaation, EU:n ja muiden pelottaviksi koettujen ilmiöiden arvostelua, mutta vähitellen on kysyttävä sen edustavuutta. Ei kai ”kansalaisjärjestöissä” elätetä etujoukkoteoriaa, jonka mukaan tiedostava avantgarde tietää kansalaisia itseään paremmin, mitä he todella tarvitsevat ja sisimmässään myös muka toivovat?
Yhden kriitikon mielestä uusien EU-maiden kansalaisia riistetään laajentuvassa unionissa. Epäilemättä he joutuvatkin aluksi tyytymään alempaan elintasoon kuin muun muassa me suomalaiset, mutta mikä olisi vaihtoehto? Eristäytyminen omavaraisuuteen Pohjois-Korean lailla? Tai ainakin tyytyminen 1930-luvun Suomen tavoin raaka-aineiden ja puolivalmisteiden viejän osaan? Tällainen tie johtaisi luultavasti sellaisiin diktatuureihin, joita 1930-luvulla useimmissa uusissa EU-maissa olikin.
Mielenosoittajiin kohdistetun suuren huomion valossa joutuu myös kysymään, keitä he tai ylipäänsä paljon puhutut ”kansalaisjärjestöt” edustavat. Kööpenhaminassa marssineiden määrällä ei Suomessa olisi saatu omassa vaaliliitossa yhtään kansanedustajaa läpi. Itsenäisyyspäivän hulinoitsijoiden joukolla ei olisi saatu ketään omin voimin edes Helsingin kaupunginvaltuustoon. Kuka päättää ”kansalaisjärjestöissä”, joista monia ei liene edes rekisteröity?
Epäilemättä on vilpitöntä globalisaation, EU:n ja muiden pelottaviksi koettujen ilmiöiden arvostelua, mutta vähitellen on kysyttävä sen edustavuutta. Ei kai ”kansalaisjärjestöissä” elätetä etujoukkoteoriaa, jonka mukaan tiedostava avantgarde tietää kansalaisia itseään paremmin, mitä he todella tarvitsevat ja sisimmässään myös muka toivovat?
Yhden kriitikon mielestä uusien EU-maiden kansalaisia riistetään laajentuvassa unionissa. Epäilemättä he joutuvatkin aluksi tyytymään alempaan elintasoon kuin muun muassa me suomalaiset, mutta mikä olisi vaihtoehto? Eristäytyminen omavaraisuuteen Pohjois-Korean lailla? Tai ainakin tyytyminen 1930-luvun Suomen tavoin raaka-aineiden ja puolivalmisteiden viejän osaan? Tällainen tie johtaisi luultavasti sellaisiin diktatuureihin, joita 1930-luvulla useimmissa uusissa EU-maissa olikin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin,melko usein mitataan jonkun aatteen kannatusta äänen määrällä. Pienikin joukko pystyy pitämään pahaa ääntä. Kannatus voi olla silti hyvin,hyvin vähäistä. Tämä tiedoksi ja muistettavaksi.
Reko Ravela, Otso Kivekäs ja Markus Drake = ns. kansalaisjärjestöt.
Saattaa niihin kuulua joku "kettutyttökin", mutta siinä se sitten on.
Sitäpaitsi:"huuto ei auta, voimaa olla pitää".
Kun tieto ei riitä, astuu kehään luulot.
http://gamma.nic.fi/~otammile/kt-opas/toimintaopas.htm