Kuoleman jälkeen?

mikä meitä tuonilmaisissa odottaa. Voimme vain sanoa, että emme tiedä.

Ihmiset ovat kuitenkin paljon miettineet näitä asioita ja idän ortodoksisen kirkon piirissäkin tietysti on jonkinmoinen käsitys siitä, mitä ihmisen kuollessa tapahtuu. Ortodoksisen kirkon käsitykset perustuvat Raamattuun ja inhimilliseen kokemukseen.

Kun ihminen kuolee, sielu eroaa ruumiista. Aluksi sielu oleskelee ruumiin lähettyvillä, mutta häipyy sitten vähitellen "tuonilmaisiin". Sielun uskotaan oleskelevan 40 päivää maanpäällä, koska Jeesuskin ylösnousemuksensa jälkeen ilmestyi 40:n päivän ajan opetuslapsilleen.

Ortodoksit haudataan, mikäli mahdollista, kolmantena päivänä kuolemastaan. Kun neljäkymmentä päivää on kulunut kuolemasta pidetään vainajalle ns kuusviikkoiset eli muistojuhla, jossa on muistoateria ja toimitetaan panihida eli sielurukous vainajan puolesta. Panihida toimitetaan vuosittain myös vainajan kuolinpäivänä.

Sielu joutuu heti ruumiista erottuaan ns yksityiselle tuomiolle, jossa hänelle näytetään kaikki hänen tekonsa. Se joutuu tuonpuoleisessa siihen tilaan, jossa se oli ruumiista erotessaan. Tila voi olla hyvä tai vähemmän hyvä, kuten muistamme evankeliumeista. Jeesuksen kertomuksessa rikas mies joutui kuoltuaan tuskiin tuonelassa, mutta köyhä Lasarus pääsi Aabrahamin helmaan eli paratiisiin. (Luuk 16:19-31)

Kiirastulioppi taas ei ole ortodoksinen oppi, koska sille ei ole perusteita Raamatussa. Ortodoksisen käsityksen mukaan ei siis ole paikkaa nimeltä Purgatorium (=kiirastuli, puhdistustuli) jonne sielut joutuisivat kuoltuaan. Tämä on läntisen kirkon oppi, joka ehkä on peräisin Cyprianus Kartagolaiselta tai muilta afrikkalaisilta kirkkoisiltä.

Vainajien sielut kuitenkin hyötyvät välitilassa esirukouksista ja uskossa nukkuneet itsekin rukoilevat siinä elävien puolesta. Ilmeisesti kuolemankin jälkeen tapahtuu kehitystä. Erityisesti pyhien ihmisten uskotaan olevan lähellä Jumalaa paratiisissa ja rukoilevan siellä maanpäällä olevan taistelevan Kirkon puolesta.

Välitila päättyy viimeiseen tuomioon, jolla tapahtuu lopullinen jako pelastuviin ja kadotettuihin. Me ortodoksit pidämme Jumalan pilkkana sitä, että jotkut ihmiset kerskailevat olevansa "pelastettuja". Mistä he voivat sen muka etukäteen tietää?

Lopullista autuutta kutsutaan Raamatussa taivaaksi tai Uudeksi Jerusalemiksi. Johanneksen ilmestyskirjassa on kuvauksia taivaasta (Ilm 21:1-27 ja 22: 1-5), mutta tulee muistaa, että ne ovat vertauskuvallisia. Kukaan ei voi tietää minkälainen lopullinen autuus on.

menee joko taivaaseen, tai helvetiin sen mukaan, miten hän on suhtautunut Jeesuksen ristin työhön...
Eli jos ihminen yrittää itse ansaita pelastustaan, eikä ole edes uudestisyntynyt, joutuu hän helvettiin sen vuoksi, että piti halpana Jumalan tarjoaman pelastuksen Jeesuksessa. Älä usko ortodokseja, vaikka he tarjoavat sinulle helpompaa tietä... Ota yhteys vapaiden suuntien uskoviin, niin löydät tien Jumalan luokse ja saat rauhan sydämeesi.

Ei kukaan ortodoksi pane pelastuksen toivoaan omiin tekoihinsa. Kyse on yhteistyöstä Jumalan kanssa, jossa Jumala antaa voimat ja onnistumisen. Ihmisen on kuitenkin itse yritettävä.

Pelastus tapahtuu Jumalan armosta, mutta Jumala kunnioittaa ihmisten vapautta siinä määrin, ettei pelasta meitä ilman omaa osallistumistamme pelastustyöhön. Minun on otettava Jumalan armo vastaan. Ja jos haluan sen ottaa vastaan, haluan myös elää sen mukaan. Siksi joudun kysymään itseltäni: onko haluamiseni vilpitöntä? Parhaassakin tapauksessa ortodoksi voinee korkeintaan todeta, että on vilpitöntä, mutta ei puhdasta. Tarkoitan tällä sitä, että haluan yhä joitain synnillisiä asioita - mukavuutta, mainetta (hyväksyntää, sosiaalista statusta, huomiota), valtaa (esim.saada sanoa viimeisen sanan tässäkin keskustelussa), rahaa, nautintoa, tai ylipäätään mitä tahansa itsekästä. Jos en tunnista edes joitain näistä asioita itsestäni, olen hengellisen sokeuden vaivaama. Tai sitten olen kilvoitellut niitä vastaan aktiivisesti paastoten ja itsekieltäymystä harjoittaen vuosikausien ajan.

Yleensä ihmisen haluissa sekoittuvat kauniit - jopa kristillsiet ideaalit - ja pyyteellisyys eri muodoissaan. Nämä kaikki vajavaisuuteni on tunnustettava katumuksen sakramentissa ja pantava pelastukseni toivo Herraan.


Lopulta sydämen asenne ratkaisee. Teot sekä vaikuttavat sydämen asenteeseen että kertovat siitä. Siksi olisi hyvä tehdä niitä uskon mukaisia tekoja, jotta sydän pehmenisi katumukseen ja avautuisi Jumalan rakkaudelle. Emme me pelastu tekojen kautta, mutta mitä on usko ilman tekoja? (Jaak 2:23)

Vajavainen ja yksipuoleinen vastaukseni on vain yksi lisäkuvakulma tähän kysymykseen, ei mikään täydellinen esitys.

- isä Teppo Väisänen