Kesäalastomuudesta sallittakoon tässä pieni muistuma, kun sen aika kohta alkaa olla meillä kotosuomessa ohi. Olen äärettömän kiitollinen sille vanhemmalle pariskunnalle, joka aikanaan minut ja vaimoni sen pariin vihki.
Olimme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle minun työni perässä, kun tutustuimme itseämme reilusti yli kymmenen vuotta vanhempaan pariskuntaan. Meidän lapsemme olivat pieniä, heidän jälkikasvunsa jo maailmalle lähteneet.
Näissä asetelmissa läksimme kutsusta tämän vanhemman pariskunnan kesämökille. Omaa kesäpaikkaa meillä ei ollutkaan, joten siitäkin syystä vaimon kanssa ilahduimme. Lapset pääsivät hetkeksi pois kaupungista.
Perillä toisen pariskunnan rouva muitta mutkitta riisui heti ilkosilleen. Eihän haittaa, vaikka oltaisiin kaikki, herra ehdotti.
Se oli kova paikka vaimolle, ja oli se sitä minullekin. Mutta hammasta purren...
Eikä se niin kamalaa ollutkaan. Ja onneksi lapset olivat siinä. Rouva leikitti niitä, herra pyöri vaimoni ympärillä ja minä en tiennyt, miten olisin.
Onneksi lapset olivat siinä, sillä sanotaan, mitä sanotaan, minä kiihotuin. En tosin liian näkyvästi. Sillä rouva selvästi tykkäsi, että häntä katsotaan. Oma vaimo taas oli kovin ujo, puristi reisiään yhteen niin että kävelykin oli hieman koomista. Tiesi olevansa silmänruokaa. Mutta olihan se pimppi näytettävä.
Saunottiin ja asetuttiin yöpuulle niin, että me vaimon kanssa saatiin rauhallisin soppi. Vaimo ensin esteli, kun aloin hyväillä, mutta kyllä hänkin sitten halusi rakastella. Minä nutistin oikein seinästä ponnistaen. Jotenkin oli riemukasta, kun tiesi, että se kuuluu. Oltiinhan me sentään aviopari.
Aamulla saatiin hilpeitä, peiteltyjä kommentteja, ja vaimo hymyili posket helottaen. Mutta vapautuneempi vaimo oli, ei enää moksiskaan herran hyväntahtoisesta tuijotuksesta.
Hyväähän se teki.
Olimme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle minun työni perässä, kun tutustuimme itseämme reilusti yli kymmenen vuotta vanhempaan pariskuntaan. Meidän lapsemme olivat pieniä, heidän jälkikasvunsa jo maailmalle lähteneet.
Näissä asetelmissa läksimme kutsusta tämän vanhemman pariskunnan kesämökille. Omaa kesäpaikkaa meillä ei ollutkaan, joten siitäkin syystä vaimon kanssa ilahduimme. Lapset pääsivät hetkeksi pois kaupungista.
Perillä toisen pariskunnan rouva muitta mutkitta riisui heti ilkosilleen. Eihän haittaa, vaikka oltaisiin kaikki, herra ehdotti.
Se oli kova paikka vaimolle, ja oli se sitä minullekin. Mutta hammasta purren...
Eikä se niin kamalaa ollutkaan. Ja onneksi lapset olivat siinä. Rouva leikitti niitä, herra pyöri vaimoni ympärillä ja minä en tiennyt, miten olisin.
Onneksi lapset olivat siinä, sillä sanotaan, mitä sanotaan, minä kiihotuin. En tosin liian näkyvästi. Sillä rouva selvästi tykkäsi, että häntä katsotaan. Oma vaimo taas oli kovin ujo, puristi reisiään yhteen niin että kävelykin oli hieman koomista. Tiesi olevansa silmänruokaa. Mutta olihan se pimppi näytettävä.
Saunottiin ja asetuttiin yöpuulle niin, että me vaimon kanssa saatiin rauhallisin soppi. Vaimo ensin esteli, kun aloin hyväillä, mutta kyllä hänkin sitten halusi rakastella. Minä nutistin oikein seinästä ponnistaen. Jotenkin oli riemukasta, kun tiesi, että se kuuluu. Oltiinhan me sentään aviopari.
Aamulla saatiin hilpeitä, peiteltyjä kommentteja, ja vaimo hymyili posket helottaen. Mutta vapautuneempi vaimo oli, ei enää moksiskaan herran hyväntahtoisesta tuijotuksesta.
Hyväähän se teki.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tiedät minne!!!
Tuo kirjoittaja ei selvästikään ole Ripa. Ensinnäkään Ripa ei kirjoittele tuon tapaisia juttuja, ja toiseksi, jos se olisi ollut Ripan kirjoitus, se olisi ollut niin täynnä lyönti- ja kirjoitusvirheitä ettei koko jutusta olisi saanut selvää.
..että suunnilleen joka toisen viestin kirjoittaja leimataan Ripaksi.
Hmm... hei, kukahan tämän kirjoitti? Arvauksia otetaan vastaan!