Birgitan ystävä - lehdessä oli kesän alussa maininta, että legendaarinen pappismies Mika Viljakainen, takavuosikymenien radioäänenäkin hengellisen musiikin toivekonsertistaan tuttu,on liittynyt katolisen kirkon täyteen yhteyteen Turussa.
Olemmeko kenties saamassa pastori Mikasta isä Mikan - uuden suomalaisen papin hiippakuntaamme?!?
Olemmeko kenties saamassa pastori Mikasta isä Mikan - uuden suomalaisen papin hiippakuntaamme?!?
Vastaukset 5
Vanhimmat
varmalta taholta, että eläkkeellä oleva luterilainen rovasti Mika Viljanen Turusta on kääntynyt ortodoksiksi. Puhummekohan nyt samasta henkilöstä?
Se pastori Mika Viljakainen, joka minulle mieleen tuli, on mm. toiminut pappina Huopalahden seurakunnassa Helsingissä ja kirkkoherrana Hämeessä. Hän oli myös Taize-aktivisti.Vaikuttanut myös Ruotsinmaalla.
Enpä tosiaan tiedä, onko Mikoja kaksi...
ei luultavasti ole luterilaisessa kirkossa ollutkaan. Ainakaan vuoden 1990 teologimatrikkeli ei häntä tunne, jollei hän ole joku aivan nuori henkilö.
Mika Viljasesta matrikkeli kertoo näin: Viljanen, Mika Pellervo synt 18.4. 1940 Kuhmalahdella. TK HY:stä -67. TL -71. Hgin tuomiokirkkosrk:n ylimääräinen apul 67-74. Käytän. teologian assistentti HY 68-71. Huopalahden srk:n virallinen apulainen 74-84. Hollolan khra 85-88. Malmön rovastikunnan apul. Ruotsi alkaen -88.
Kiintoisaa olisi, jos tämä Mika V. olisi eläkkeelle siirryttyään ensin liittynyt ortodoksiseen kirkkoon ja siitä muuttanut sitten katoliseen kirkkoon. Ortodoksiseen kirkkoon siirtymisestä kuulin hänen sisareltaan, joka on katolilainen. Siitä on jo jonkin aikaa. Mika, jos luet tämän, niin kerro, miten asian laita on!
Enpä ole ollut täällä Suomi24 sivustolla oikeastaan ollenkaan. Minun keskustelupaikkani on netissä facebook. Nyt sattumalta tänään, 9.4.2014, luin, että elämän ratkaisujani on ihmetelty - tosin Viljakaiseksi nimittäen - vuonna 2006. Nyt sitten vastaan lyhyesti - koska virsikin on lyhyestä kaunis - ja kokolailla "jälkijunassa" - mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanoi Markus-setä aikoinaan.
Todella siirryin ensin ortodoksiseen kirkkoon eläkeelle päästyäni. Ortodoksiseen kirkkoon liittymiseeni vaikuttivat tietenkin tietyt syyt, joita en tässä ala selvittelemään. Totesin kuitenkin kokolailla pian, ettei ortodoksinen kirkko ole minun hengellinen kasvunpaikkani. Vuonna 2006 minut otettiin Katoliseen kirkkoon toukokuun 28. päivänä. Olen Katolisessa kirkossa löytänyt rukousyhteisön, joka kantaa ja rohkaisee minua.
Aika kummallista kysellä täällä yksityisten ihmisten asioita. "Olemmeko kenties saamassa pastori Mikasta isä Mikan - uuden suomalaisen papin hiippakuntaamme?!?" Kysyjällä ei ollut (melkein 8 vuotta sitten!) yhtään mitään perustetta kysymykselleen, kunhan pyrki luomaan täysin spekulatiivista juoruketjua. Tämän aloituksen olisi voinut hyvin poistaa heti alkuunsa.
Entisiä luterilaisia pappeja on Suomessa ennenkin otettu katoliseen kirkkoon. Eipä ole kenestäkään tainnut katolista pappia tulla. Ei se noin vain kääntyneen omasta päätöksestä tapahtuisikaan vaan edellyttäisi pitkähköä lisäopiskelua. Ja tietysti jo ennen sitä periaatteellista hyväksyntää ja suositusta piispalta.