Kuka on tästä kaikesta maailmassa esiintyvästä sotkusta,kärsimyksestä,tuskasta,surusta,mielettömyydestä,
rakkaudettomuudesta,vihasta,sodista...jne,.jne viimekädessä vastuussa, ihminen vai Jumala ?
Jos Ihminen tekee robotin ja se sekoaa ja tekee tuhoa niin onko syyllinen viimekädessä se robotti vai sen suunnittelija ja tekijä ?....voiko robotin suunnittelija vedota siihen että suunnitteli robotilleen vapaan tahdon, eikä siten voi olla mitenkään vastuussa luomuksensa tekemisistä, ei edes moraalisessa vastuussa ?
rakkaudettomuudesta,vihasta,sodista...jne,.jne viimekädessä vastuussa, ihminen vai Jumala ?
Jos Ihminen tekee robotin ja se sekoaa ja tekee tuhoa niin onko syyllinen viimekädessä se robotti vai sen suunnittelija ja tekijä ?....voiko robotin suunnittelija vedota siihen että suunnitteli robotilleen vapaan tahdon, eikä siten voi olla mitenkään vastuussa luomuksensa tekemisistä, ei edes moraalisessa vastuussa ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihmiset ovat ainoastaan vastuussa kaikesta pahuudesta - sillä pahuus on ymmärtämättömyyttä pohjiltaan. Miksi Jumala, joka on kaiken yläpuolella, lähettäisi tänne meille vitsauksia. En usko, että Hän haluaa pelkästään koetella meitä ja naureskella, kun meidän käy huonosti. Hän on kaiken sellaisen yläpuolella.
Mutta toisaalta, koska kaikella on kaksi puolta, myös pahuutta tarvitaan, koska emme me muuten tietäisi mikä on hyvää, jos emme tuntisi pahaa. Tässä mielessä pahuus on hyvää, koska muuten emme voisi tuntea hyvyyttä.
”Ihmiset ovat ainoastaan vastuussa kaikesta pahuudesta - sillä pahuus on ymmärtämättömyyttä pohjiltaan.”
Hmmm….eli meinaatko siis että esimerkiksi lähimmäisensä tappaminen,lyöminen,alistaminen,loukkaaminen tai varkaudet on vain ymmärtämättömyyttä?
Ihminen voi olla tyhmä ja ymmärtämätön kuin vasen saapas mutta silti kykenevä rakastamaan lähimmäistään ja luontoa eikä halua vahingoittaa mitään elävää.
sanoisin että pahuus on ennemminkin hyvyyden vastakohta ja viha rakkauden vastakohta.
”Miksi Jumala, joka on kaiken yläpuolella, lähettäisi tänne meille vitsauksia. En usko, että Hän haluaa pelkästään koetella meitä ja naureskella, kun meidän käy huonosti. Hän on kaiken sellaisen yläpuolella. ”
Mitä ihminen Jumalan ajatuksista ja konhotuksista tietää ??….ei yhtikäs mitään
”Mutta toisaalta, koska kaikella on kaksi puolta, myös pahuutta tarvitaan, koska emme me muuten tietäisi mikä on hyvää, jos emme tuntisi pahaa. Tässä mielessä pahuus on hyvää, koska muuten emme voisi tuntea hyvyyttä.”
Jos pahuus on välttämätöntä niin kuinka toi taivas on mahdollista ylläpitää….sen asukithan eivät koe enää pahuutta vaan pelkästään sitä absoluuttista rakkautta ja hyvyyttä?, himmeneekö näiden taivasasukkien sydän vuosimiljoonien kuluessa ja lankeavat taas syntiin kun tämä vastavoima tuolta taivaasta puuttuu muistuttamasta ihmistä että mitäs se pahuus taas olikaan ja ennenkaikke miltä se tuntui itse sitä kokea, taikka taas sitten siellä helvetissä asustelevat kun sieltä se hyvyys puuttu niin hehän unohtavat ennen pitkää että mitä oikein ovat menettäneetkään ja pitävät kohta sitä helvettiä normaalina ja ainoana oikeana oleskelupaikkana.
Miten sitten itse selität pahuuden? Miksi Jumala antaa pahuuden olla, jos hänessä ei ole yhtään pahuutta? Pahuuden olemassaoloon täytyy olla joku syy - ellei sitten ole niin, että Jumala ei olekaan kaikkivaltias, jolloin hän ei voi vaikuttaa pahuuden olemassaoloon. Hyvä ja rakastava Jumala ei antaisi lastensa kärsiä, joita Hän rakastaa. Sitä paitsi on teologisessa keskustelussa erittäin epäviisasta perustaa väitteensä siihen, ettei ihminen voi tietää Jumalan ajatuksia. Jos me emme spekuloisi sitä, miksi tätä keskustelua edes silloin kannattaa käydä?
Huomaan, että uskot taivaaseen ja helvettiin konkreettisena paikkana, vaikka esim. evankelisluterilaisen kirkon opetuksen mukaan helvetti ei ole paikka, vaan ikuista eroa Jumalasta - ja tämän analogian mukaan taivas tai paratiisi on ikuista yhteyttä Jumalan kanssa; ei siis välttämättä konkreettinen paikka.
Ja itse Martti Luther opetti, että pahuus on välttämättömyys, koska muuten ei hyvyyttä voisi tunnistaa. Eli jos et koskaan ole ollut sairas, et voi olla tyytyväinen siitä, että et nyt tällä hetkellä ole sairas.
”Miten sitten itse selität pahuuden? ”
Sen voisi selittää lyhyesti hyvyyden puutteena.
”Miksi Jumala antaa pahuuden olla, jos hänessä ei ole yhtään pahuutta?”
Hmmm, ehkä hänestäkin löytyy se pimeä puoli tai sitten se ei voi sille enää yhtään mitään.
”Pahuuden olemassaoloon täytyy olla joku syy - ellei sitten ole niin, että Jumala ei olekaan kaikkivaltias, jolloin hän ei voi vaikuttaa pahuuden olemassaoloon. Hyvä ja rakastava Jumala ei antaisi lastensa kärsiä, joita Hän rakastaa. Sitä paitsi on teologisessa keskustelussa erittäin epäviisasta perustaa väitteensä siihen, ettei ihminen voi tietää Jumalan ajatuksia. Jos me emme spekuloisi sitä, miksi tätä keskustelua edes silloin kannattaa käydä?”
Ehkä pahuuden perimmäinen syy onkin juuri erossa Jumalasta olemista joka ilmenee itsekkyytenä,ahneutena,vallanhimona,rakkaudettomuutena..jne.
Jos väittää tietävänsä Jumalan ajatukset niin silloin ainakin häviää siltä istumalta oli se sitten teologisessa mielessä tai ei.
”Huomaan, että uskot taivaaseen ja helvettiin konkreettisena paikkana, vaikka esim. evankelisluterilaisen kirkon opetuksen mukaan helvetti ei ole paikka, vaan ikuista eroa Jumalasta - ja tämän analogian mukaan taivas tai paratiisi on ikuista yhteyttä Jumalan kanssa; ei siis välttämättä konkreettinen paikka.”
Voihan ne jokatapauksessa olla jonkinlaisia olotiloja, jos ei ole niin mihinkä ne kuolleet sitten herätetään ?….tai sitten jokaisen elämä ja tietoisuus/sielu on kertakäyttökamaa ja kun täältä lähdetään niin mullaksi muututaan ja muutaman miljoonan vuoden kuluttua leijutaan tähtipölynä jossain galaksin laitamilla.
”Ja itse Martti Luther opetti, että pahuus on välttämättömyys, koska muuten ei hyvyyttä voisi tunnistaa. Eli jos et koskaan ole ollut sairas, et voi olla tyytyväinen siitä, että et nyt tällä hetkellä ole sairas.”
Tota en kyllä usko alkuunkaan.
"”Ja itse Martti Luther opetti, että pahuus on välttämättömyys, koska muuten ei hyvyyttä voisi tunnistaa. Eli jos et koskaan ole ollut sairas, et voi olla tyytyväinen siitä, että et nyt tällä hetkellä ole sairas.”"
Tota en kyllä usko alkuunkaan."
Voit tarkistaa sen Lutherista kertovista kirjoista.
Itse en usko, että kuolleet heräävät mihinkään. Ihmisen sielu joko viimein löytää Jumalan tai jatkaa etsimistä - kenties koko ikuisuuden - mutta lihallinen ruumis on kuollut. Miten jokin, mikä on tuhoutunut, voisi nousta tuomiolle Tuomiopäivänä? Enkä usko, että Tuomiopäivää tulee (siitä mainitaan oikeastaan kuin Ilmestyskirjassa, joka on kirjoitettu paljon Jeesuksen opetuslasten kuoleman jälkeen - se ei siis ole ensikäden tietoa eikä siihen voida luottaa). Uskon, että siinä on kärsimystä tarpeeksi, jos eksynyt sielu etsii Jumalaa pimeydessä koskaan löytämättä sitä.