Törmäsin Raamattua lukiessani seuraavaan:
Ja Herra Jumala sanoi: Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan...."
KETKÄ olivat kuin joku MEISTÄ... luterilaisten opin mukaan Jumala oli YKSIN??!!
Ja Herra Jumala sanoi: Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan...."
KETKÄ olivat kuin joku MEISTÄ... luterilaisten opin mukaan Jumala oli YKSIN??!!
Vastaukset 16
Vanhimmat
kaikki mitä teet tai sanot voidaan tarvittaessa käyttää todisteena sinua vastaan.
Turust
että kysymys oli tokaisu tiimipalaverista, jossa eri uskontokuntien jumalat ja muut palvonnankohteet olivat kokoontuneena??
....evoluutiosta. Minä olen jo pitkän aikaa höpöttänyt, että "Adam" tarkoitti sitä, että ihmiskunnalle kehittyi käsitys oikeqsta ja väärästä ja sitämyöten mahdollisuus tehdä oikein tai väärin.
Se, miksi Jumala puhui "meistä" onkin varmaan kolminaisuuden puolustajien mielestä ihan OK. Olihan niitä Jumalia 3, olivat sitten yhdesä tai erikseen.
Todellakin ketkä olivat ne "meistä", joille Jumala tässä selvästi osoittaa puheensa??
Näyttää löytyvän täältä:
1Moos 3:22
Siis jotkut "meistä" tunsivat jo hyvän ja pahan...
Kallisarvoisessa helmessä: KH Moos 4:28
"Ja minä, Herra Jumala sanoin Ainosyntyiselleni: Katso, ihmisestä on tullut kuin yksi meistä, niin, että hän tietää hyvän ja pahan; ja jottei hän nyt ojenna kättänsä ja ota myös elämän puusta ja syö ja elä ikuisesti ..."
Mormonismissa Kristus ei ole ainoastaan Vapahtaja vaan myös maailman Luoja (tietysti Isänsä asialla, kuten kohtakin antaa ymmärtää).
Eli "me" olivat Isä Jumala ja Kristus.
että tunsiko Jeesus pahan ja hyvän eron ennen syntymistään?? Tunsimmeko mekin pahan ja hyvän eron ennen kuin tulimme tänne??
taivaassa Jumalan,Isän, henkilapsina oli meille tärkeää kehittymisen aikaa. Sielläkin meillä oli vapaa tahto. Osa taivaassa olleista kapinoi Lusiferin johdolla. Heidät karkotettiin alas niin, etteivät he saaneet tilaisuutta syntyä fyysisesti. Lusiferista tuli Saatana.
Tiesimme silloin ero hyvän ja pahan välillä, mutta fyysinen syntymä merkitsi tuon tiedon pois pyyhkimistä. Kehityksemme kannalta on välttämätöntä, että saamme fyysisen ruumiin ja että opimme valitsemaan hyvän pahan sijasta omasta vapaasta tahdostamme.
Oli edeltä tiedettyä, että tulemme lankeamaan. Siksi meille varattiin jo taivaassa Vapahtaja. Hyväksyimme hänen esittämänsä pelastussuunnitelman ilomielin.
...niin mihin sitten Vapahtajaa tarvittiin? Etenkin kun etukäteen oli tiedossa että lankeemus tapahtuu. Kuka tekee Jumalalle säännöt että Kristus on uhrattava että ihmiset pelastuvat?
ei voi sivuuttaa. Silloin Jumala lakkaisi olemasta Jumala. Rikkomus vaatii sovituksen. Joko otamme vastaa Kristuksen sovituksen tai kärsimme itse kaiken, minkä oikeudenmukaisuus kohdallamme vaatii.
Jumala ei siis ole kaikkivaltis sillä tavalla, että hän voisi sivuuttaa oikeudenmukaisuuden. Tässä on suuri viisaus, jonka merkitystä sietää pohtia.
Tulemmeko nyt siihen johtopäätökseen että Jumalalla on säännöt joita hänen tulee noudattaa? Kuka tai mikä nämä säännöt asetti?
Mukavaa syksyn alkua Tapanille.
Jumala on antanut meille käskyjä. Hän ei olisi Jumala ellei hän itse noudattaisi niitä. Käskyjen noudattamisen kautta voimme lopulta tulla sellaisiksi kuin hän on luonut meidät tulemaan eli kaltaisekseen (1. Moos.1:26).
Vanhemmissa kirjoituksissa puhuttiin Elohim-olennoista. Uudemmissa kirjoituksissa (esim. nykyraamattu) asiasta löytyy vain jäänne monikkomuotona.
Onhan asiaa tosin selitetty siten, että ennen kunikaatkin saattoivat meititellä itseään. Nykyisin on jäljellä vain teitittely.
Mutta oliko meitittelyä Raamatun kirjoittamisen aikana, sitä en tiedä. Elohimiakin on sanottu monikolliseksi muodoksi yhdestä erisnimestä.
Olisi kiva tietää minua asiantuntijoidempien mielipiteitä. Älkää vaivautuko he, jotka eivät ole edes Elohim-nimeä kuulleet.
Niin, löytyyhän googlettamalla heti mormonismiin liittyvää Elohimista, vaikkakaan ei tuosta mainitsemastani monikkomuodosta:
http://www.mormonismi.net/artikkelit/jehova_jeesus_elohim.shtml
Ja tässä lisää mormonismiin liittyen alkaen tuolta kohdasta "luomisdraama":
http://www.mormonismi.net/temppeli/temppeli1.shtml
Jatketaan yksinpuhelua googlettamisen avulla. Wikipediassa sanotaan (Tapani huomatkoon myös tuon Jumaluus-merkityksen):
Elohim
Wikipedia.
Teologinen selitys
Elohim on kollektiivimuoto heprean sanasta eloh, "jumala", ja tarkoittaa "jumaluutta" tai "kaikkia jumalia yhdessä". Se on Vanhassa testamentissa (Toorassa) käytetty nimi heprealaisten jumalasta. Muita heprealaisten jumalasta käytettyjä nimiä ovat Jahve, ”Hän Joka On”, sekä Adonai, Herra. "Elohim" on kuitenkin appellatiivi eikä erisnimi. Koska heprea ja arabia ovat molemmat seemiläisiä kieliä ja sukulaiskieliä, sanan yksikkömuoto, eloh, on kielellisesti sama kuin arabian Allah eli Jumala.
Ensimmäinen Mooseksen kirja (Genesis) alkaa sanoilla Bereshiit gan Elohim... eli Alussa Jumaluus loi. Koska "elohim" on kollektiivimuoto, se on useimmiten tulkittu joko Pyhäksi Kolminaisuudeksi (kaikki yhdessä) tai edustamaan monijumalisuutta. On oletettu, että heprealaiset olisivat olleet henoteisteja, eli tunnustaneet monien jumalten olemassaolon, mutta valinneet niistä yhden omakseen ja palvoneet häntä.
Pronssi- ja rautakauden seemiläisissä kulttuureissa on palvottu muiden jumalten ohella luojajumalaa nimeltä El. On myös arveltu, että Elohim tarkoittaisi Eliä. Eräät kulttuuriantropologit ovat myös arvelleet, että henoteismin aikana Elohim olisi ollut pohjoiskuningaskunnan (Israelin) jumala, kun taas Jahve olisi ollut eteläisen Juudan jumala. Myöhemmin pakkosiirtolaisuuden aikana uskonto olisi lopullisesti kiteytynyt yksijumalisuudeksi, ja Elohim ja Jahve ymmärretty samaksi jumalaksi.
[muokkaa]
Vaihtoehtoinen selitys
Ensimmäistä luomiskertomusta nimitetään elohistiseksi sentähden, että se sana, joka siinä käännetään Jumalaksi, on hepreankielisessä tekstissä elohim. Siinä luomiskertomuksessa, joka alkaa toisesta luvusta, on Herraa, Jumalaa vastaamassa hebreankielinen sana Jehova, Jahve. Tämä Jehova esiintyy toisesta luvusta eteenpäin. — Elohim, joka on käännetty Jumalaksi, on monikkomuoto ja tämä monikkomuoto esiintyy vanhassa testamentissä yli 200 kertaa. Alkutekstissä ei siis ole "Jumala", vaan "jumalat" — "alussa loivat jumalat taivaan ja maan". Tämä sana "elohim" on muutenkin sangen ihmeellinen sana, sillä vaikka se on yksikössä feminiininen, naissukuinen sana, monikossa on sille annettu maskuliininen pääte. Sen sijaan, että se olisi taivutettu feminiinisen deklinaation mukaan, se on muuttunut monikossa maskuliiniseen deklinaatioon. Jos tahtoisi suomentaa sen, olisi se käännettävä "miesjumalattaret" taikka sitten "jumalat, naiset". "Elohim" on siis hyvin merkillinen ja ihmeellinen sana.
Esimerkistä huomaamme, että kääntäjät ovat jättäneet joihinkin kohtiin monikon jäljelle.
1. Moos. Genesis 3
22. Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan.
Vanhassa testamentissä esiintyy kaiken kaikkiaa parisenkymmentä eri jumalaa jotka kaikki on käännetty väärin tarkoittamaan yhtä jumalaa.
* Elohim = Hohtavat
* Sebaot = Sotajoukkojen jumala, Daavid sanoo Goljatille tulevansa tätä vastaan Sebaotin nimessä: "Hän on sen sotajoukon Jumala, jota sinä olet pilkannut" (1 Sam 17: 45).
* Jahve = Jumalien jumala
* El Shaddai = Jumala jolla on rinnat
No eikö ketään kiinnosta näin mielnkiintoinen aihe edes yhden kommentin vertaa?